Niin se vain on, että jos on käsillä alkava suhde ja mennään miehen kanssa ulos, niin myönnän ja tunnustan että on turn-offia, jos mies on pihi eikä tarjoudu maksamaan esimerkiksi kahvia minulle. En vaadi mitään rahan tuhlausta itseeni, mutta tunnustan että koen miehen miehekkäämpänä jos hän on vanhanaikaisesti herrasmiesmäinen.
Mitä sekään viestittää, jos mies ei ensitreffeillä maksa yhtä 2 euron kahvia mukamas ihastuksen kohteelleen? Vaikutusta ei tehdä laskelmoidulla pihiydellä.Ei tietysti myöskään liialisella tarjoamisella, menee jo sitten ikävästi kuin maksetun palveluksen puolelle.
Onko muita tässä mielessä "vanhanaikaisesti" ajattelevia?
Ja muuten, kyllä minäkin siis mielelläni annan vaikka yllätyslahjoja miehelle, että ei se yksipuoliseksi mene, mutta niin...
Mitä sekään viestittää, jos mies ei ensitreffeillä maksa yhtä 2 euron kahvia mukamas ihastuksen kohteelleen? Vaikutusta ei tehdä laskelmoidulla pihiydellä.Ei tietysti myöskään liialisella tarjoamisella, menee jo sitten ikävästi kuin maksetun palveluksen puolelle.
Onko muita tässä mielessä "vanhanaikaisesti" ajattelevia?
Ja muuten, kyllä minäkin siis mielelläni annan vaikka yllätyslahjoja miehelle, että ei se yksipuoliseksi mene, mutta niin...
Vastaukset 73
Vanhimmat
on vielä naisia, jotka tuon tunnustaa.
Tahtoo olla nykyaikana paljon niitä, jotka haluaa väkisin maksaa omansa. Siinä sitte maksetaan kahta kahvikuppia kahdesta eri lompakosta. Naurettavaa pelleilyä.
myös vanhan liiton jyrä näissä asioissa. Toisaalta sit taas kun muija edustaa nykyaikaista 'vittu mä miestä tarvi ko sarveksi' mentaliteettia niin olihan se aika vitun huvittavaa kun alkuaikoina piti melkein tapella siitä kumpi saa maksaa jotkut hikiset 5 euron kaljat baarissa.
Oot sä varmaan naiseksi pikkasen erikoinen tapaus, nykynaisille se tuntuu olevan jo jonkin sortin kirous jos mies yrittää olla jotenkin 'herrasmies' käytökseltään. Tosin nääkin on sellaisia alkurituaaleja, vähän aikaa kun on tunnettu niin näitä jaksa enää ees miettiä.
pöllöilleeni noiden asioiden kanssa, kärttien kärtin oman osuuden maksua ja vein fiilikset huonoiksi molemmilta. Yritin silloin jotenkin olla JokinModerniSankaritar tajuamatta höykäsen pöläystä siitä, mitä edes olin tekemässä, kärttämässä.
Olen se aloittaja siis.
..ja lähteä saman tien menemään, jos miehen kanssa olis ihan "treffit, treffit", eikä se edes kahvikupillista tajuais tarjota. Onneks sellaista ei ole koskaan sattunu kohdalle.
Eri asia tietysti, jos olisin treffeillä enemmän kaveripohjalta. Olen kyllä joskus ollu sellasillakin ns. "treffeillä", missä molemmat maksaa omansa jne. Ainakin romanttisilla ensitreffeillä on kuitenkin musta tietynlainen koodisto. Koko iltaa ei miehen välttämättä tarvitse kustantaa ( en mä välttämättä yleensä edes kehtaa ihan kaikkea maksattaa toisella) mutta..hmm..jos nyt ei edes kahvikupillista tajua tarjota... Aika paha moka, etten sanoisi.
Ai, hitsi. Toisaalta treffit oliskin kiva juttu taas.:) Jonkin aikaakin edellisistä. Ei oikein ole jaksanu.
Ajattelen ihan samalla tavalla, että kahvin voi tarjota toiselle, ja siitä ei voi kukaan vetää johtopäätöksiä että hyväksikäytettävä/käyttäjä. Kyllä tarjoon aina jos mennään ihan missä tahansa porukassa esim. kahville.
Mä olen itse ihan auttamattoman vanhanaikainen jätkä. Varsinkin kun naisten kanssa olen tekemisissä. En ikinä anna naisen tarjota itselleni mitään. Kahvit sun muut tollaset pikkujutut menevät aina automaattisesti mun piikkiin. En edes ajattele saati kyseenalaista sitä. Se vaan tulee multa ihan selkäytimestä. Samoin kaiken maailman oven avaamiset ja tavaroiden kantamiset.
Mä en todellakaan ajattele sitä minään velvollisuutena tyyliin "saatana kun joutuu tätäkin mimmiä passaamaan", vaan mun mielestä on mukava huomioida naista. Vaikka se huomionosoitus ei edes olisi mikään suuren suuri.
Kerran muistan kun yks kaveri(vieläpä naispuolinen) sanoi mulle, että "ei nykyajan naiset ansaitse hyvää kohtelua". Ehkä ei, en tiedä. Kyllä ne naiset, joihin mä olen elämäni aikana ihastunut, ovat aina ansainneet hyvää kohtelua.
Ja loppupeleissähän kyse on vaan siitä, että oon vanhanaikainen lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Haluan että miehet ovat miehiä ja naiset naisia. Naisia pitää kohdella hyvin. Piste. Ja sehän on kuin pistäisi rahaa pankkiin, sillä jos naiselle on mukava niin sitten se nainen myöskin on mulle mukava. Ja sehän on yks hienoimmista asioista mitä miehelle voi tapahtua. Kun nainen tykkää kovasti ja myöskin näyttää sen.
"Ja sehän on yks hienoimmista asioista mitä miehelle voi tapahtua. Kun nainen tykkää kovasti ja myöskin näyttää sen."
Mikään ei ole miehelle ärsyttävämpää kuin palvella ja palvoa ihailemaansa naista, sitten tältä saa vastineeksi vain kaveruutta ja menee ja retkahtaa johonkin suunpieksijä-juoppoon. Alkaa siinä vanhanaikaisintakin herrasmiestä eläimellisesti turhauttaa pikkuhiljaa.
Onneksi musta löytyy myös se suunpieksijä-juoppo puoli. =) Oon hurmaava herrasmieskusipää! Hyvä ja paha samassa paketissa.
piilee kyllä tuossa ;)
Täytyy ainakin itse myöntää et vaikka nyt aina niin peräänkuulutetaan sitä tasa-arvoa joka hemmetin asiassa niin silti noi jutut vaan on jotenkin sellaisia et miehen pitää saada tuntea olevansa mies ja naisen nainen.
Kyllä mä ainakin välillä nautin siitä,että saan tuntea itseni todella naiseksi.Autetaan takki päälle ja ovi aukaistaan ym...Muutenkin saa olla niin hemmetin suorituskeskeisen maailman keskellä ja pitää muka päteä asioissa missä ei oikeastaan ole edes tarvetta...miehen ja naisen kummankin.Joskus vaan tympii tää koko ajan kilpaileminen kaikesta,kumpi on parempi ja missä asioissa...mies vai nainen.Välillä vain on tosi mukavaa unohtaa ne kilpailuasetelmat.Nyt saan varmaan taas monet takajaloilleen...tästä mielipiteestä :)
Hienoa että löytyy tällaisiakin miehiä vielä!Ja nuoria sellaisia...
tottakai mies maksaa ensitreffit, sitten jatkot miten sattuu puolin ja toisin.
Ja erittäin paljon siitä kumpi kahville kutsuu.
Ellei ole tarvetta seuralaiselle, niin ei silloin kannata kustantaa mitään. Jos taas haluaa, että nainen pitää seuraa, niin parempi maksaa tarjoilut. Sen sijaan enempää ei tällä panoksella saa.
Joo, pitänee mun aloittajana selventää pari juttua: kuvaamani treffitilanne ei ole ollut kohdallani käsillä, mutta sinne päin menevä treffijuttu on käynyt; mies ehdotti maksvansa ruuat ravintolassa ja mä sitten leffaliput, no suostuin kyllä mutta se maksoi hänelle sen (tietämättään) että turn-offiksi meni, etenkin kun kyseessä olivat ensitreffit (joita mies itse kärttänyt jo jonkin aikaa). Ei tapailtu sen jälkeen, tosin toi ei ollut mikään ainoa syy ettei tapailtu enää, ei sovittu muutenkaan yhteen.
Mulla oli kyllä joitain vuosia sitten semmoinen vaihe päällä (tunnustan tämänkin) että en oikein tiennyt kuinka olla nykyajan ja vanhanajan tapojen kanssa treffeillä/suhteessa ja tämä johti aika hullunkurisiin tilanteisiin, kun jänkkäsin miehen tarjoutuessa maksamaan kahvit (tms) oman osuuteni omaa maksua ja sain molemmat osapuolet vaivautumaan eikä kelleen jäänyt hyvä mieli. Teininä sitä pöllöilee. Onneksi nyt valjennut olemisen suhteutukset.
ja feminisminen tasa-arvo jyllää... Senpä takia mie maksanki kaiken... aina.
se hieman hämmentäis jos ei edes kahveja..:)
Sitä ns 'vanhanaikaisuutta' kyllä taitaa löytyä meikäläisessäkin..ainakin jonkinlaista.
Se että sitten jatkossa puolin ja toisin voidaan tarjota,mutta jotenkin tuo ensimmäinen kerta ainakin olis niin että mies tarjoaa...varsinkin jos hän on pyytänyt ulos...
Ja kyllähän se vetoaa aika moneen naiseen jos mies käyttäytyy herrasmiesmäisesti..mutta ei pidä tosiaan ampua siinäkään yli.
Ja kyllähän sitä täytyy myöntää,että pitkän suhteen jälkeen sitä osaa arvostaa juuri tuollaisia pieniä eleitä...kuten kahvin tarjoaminen ;)...
suhteessa, niin se on. Sitten kun toinen käy itsestäänselvyydeksi,menetetään jotain olennaista suhteessa. Romantiikan menetys?
sitä kai se on...ei sais unohtaa/kadottaa toistaan siellä arjen keskellä :(
"Niin se vain on, että jos on käsillä alkava suhde ja mennään miehen kanssa ulos, niin myönnän ja tunnustan että on turn-offia, jos mies on pihi eikä tarjoudu maksamaan esimerkiksi kahvia minulle."
Kannattaa varmaan pitää suhde vaan siihen käteensä. Toinen vaihtoehto on mennä jonkin autoliikkeen esittelyyn, siisstä tarjotaan kavia, pullaa ja josjus kakkuakin.
sinä et kahvia ensitreffeillä naisellesi tarjoaisi? Käytkö paljon treffeillä?
Toisilla tai kolmansilla treffeillä, jos en ole ihan varma, haluaako mies tarjota kahvikupposen tai drinkin, niin otan lompakon esille ja jos mies sanoo että -anna olla, mä maksan, niin ok. Jos ei sano mitään niin sitten maksan ite.
Vihaan ensitreffejä; ne ovat kuin työhönottohaastatteluja. Olen aina tarjonnut ruoat, juomat ja ohjelmat koko illan. Se helpottaa sitä, että minulla on siten etulyöntiasema ehdottaa, mitä tehdään, missä syödään, juhlitaan tms.
ensitreffeistä tai treffeistä joilla vain kahvitellaan ja vaihdetaan elämäntarinoita keskenään kuin tosiaan työhönottohaastattelussa oltaisiin. Ruuan kanssa kämmäily on myös tyypillistä ensitreffeillä, joten treffeihin liittyy paljon pöllöiltävissä olevaa...
valitsen paikan ja ajan, että on mahd. ottaa alussa vaikka pari lasillista viiniä tai sitten jotain muuta yhteistä tekemistä, niin jää se tenttausvaihe vähemmälle huomiolle tai siitä ainakin selviää leppoisemmissa merkeissä. Muutenkin tuntuu oudolta selittää jollekin oudolle ihmiselle kaikkea itsestään, vaikkei edes vielä tiedä, tapaako häntä koskaan uudestaan.
just hyvälle. Paljon auttaa, kun olosuhteet ovat rennot eivätkä tosiaan sellaiset kuin koesalissa oltaisiin. Olen myös harkinnut (olen se aloittaja-nainen jonka kanssa olet tässä keskustellut) että voisin kanssa ottaa enemmän ohjia käsiin tuossa treffien toteutuspuolessa, jos toisella osapuolella ei tule muita ideoita mieleen kuin kahvit jossain kahvilassa. Varmasti molemmista kiva, kun on jotain hauskaa keksittynä treffeille. :)
olisikin varmaan hyvä idea pitää suunnitelma B aina varalla, niin ei homma pääse kaatumaan ainakaan sen takia, että kummallakin juttu loppuu taustojen läpikäynnin jälkeen, istutaan tunti hiljaa tuijotellen kahvikuppia eikä enää ikinä tavata. Niitä asiatietoja ehtii vaihtaa myöhemminkin, jos vaan muuten on hauskaa tai kiinnostusta.
Toi on tosiaan normaalia, että mimmi yrittää kovasti maksaa sitä omaa kahviaan, leffalippuaan jne. Mut yleensä nainen uskoo, kun katsoo sitä silmiin ja sanoo vaikkapa että "mene valitsemaan joku mukava paikka, niin mä tuon nää kahvit". Sillä se juttu on yleensä hoidettu. Ei mulle ainakaan kukaan ole ikinä ryhtynyt pahemmin änkyttämään, että "eikun mä haluan välttämättä maksaa oman kahvini!!!" Yleensä nainen vaan toteaa että, "no okei" ja menee kiltisti etsimään sen paikan tms. Naiset on söpöjä!
Siis suurin virhehän näissä tämmösissä "etikettijutuissa" on se, että niistä väännetään väkisin hirmu suuri numero.
"normikulkua" - vaikka molemmat oisvat samoilla linjoilla treffien etiketistä, niin silti tuntuu jotenkin kohteliasuusläpältä sanoa miehen esittämään "voin maksaa"-tarjoukseen että "No ei sun tarvis..." ja tähän sitten mies sanoo vankan herrasmiesmäisesti "Kyllä, minä maksan, katso meille vaikka paikkaa sillä välin." Siis tavallaan molemmat tietävät että näin sitä aluksi kielletään kohteliaasti ja sitten hyväksytään asian kulku. Vaikeeta se silti jotenkin on. Just sen takia, että kun ei tiedä, pitäisikö se kohtelias alkukieltäytyminen kuitenkin sanoa vai sanoa vain "Kiitos" siihen miehen alkutarjoukseen ilman mitään kohteliaita välispiikkejä.
... nainen joka kutsuu miehen treffeille?
mene jo vähän liian hypoteettiseksi? Vai onko näin joskus käyny?
Vaikka nainen kutsuis kahville niin maksan silti. En AINAKAAN anna naisen maksaa puolestani. En vaan pysty.
Se on kyllä sellainen nollallajakotilanne kieltämättä.
tämmöstä päässy sitten käymään?
Ai että onko nainen pyytäny kahville? Kyllä on aika montakin kertaa. Itse asiassa saattaa hyvinkin olla niin, että yleensä se on ollut nimenomaan nainen joka pyytää meikäläistä kahville/lounaalle/leffaan tms. :D Mä aika harvoin pyydän ketään minnekään.
miehelle treffejä (leffaan kahville) ja mies maksoi kysymättä yhtään mitään. Näytti olevan itsestään selvyys että hän maksaa.
Kyllä tolla naamalla nyt tuohon ikään mennessä olis treffikutsu pitänyt saada.
ensi treffeille? Woa... nyt kyllä huijaat :O
Mie raukka oon yleensä ensitreffit järkkäämään ihan itte...
No mä yleensä aluksi hurmaan naisen ihan jossain muualla kuin kahvikupposen ääressä. Sitten vaan jossain vaiheessa nainen alkaa ehdottelemaan, että mentäiskö syömään, kahville, elokuviin, keilaamaan...mitä milloinkin. Emmä tiiä, sillai se yleensä vaan menee.
Kyllähän sitä nyt sitte ku ensijännitys on haihtunu niin molemmin puolin se menee mut omalla kohdalla ei oo puuntakaa ikinä kukaan ulos pyytäny.
yleensä ne kutsut on ollu johonki muualle ku kahville tai treffeille.... Mut siis sitä että voitasko nähdä vaikka kahvin merkeissä ja tutustuu kunnolla tms.... sitä ei oo tullu vieläkään. Naiset on ollu sen suhteen paljon suorasukasempia... Eenkä ihan tarkkaan muista että oisko sitäkää ehdotettu suoraan...
hyvin pitkälle on... itsestään selvyyttä.
Tuo lienee enemmänkin normi kuin poikkeus. Ei ainakaan kukaan ole kieltäytynyt, kun itse olen tarjonnut. Paitsi osa kieltäytyy alkuun kohteliaisuuden vuoksi.
Sama täällä, minä odotan naisen maksavan minun kahvini, voin sitten näyttää ihan muuten kuinka ihana olen. Samoin odotan naiselta tiettyjä juttuja jos se kutsuu kotiinsa. Vastaleivottua pullaa pidän arvossa, vaikken mitään pullapoikia olekaan. Mut mitä se 2 kahden euron kahvin ostaminen tai ostamatta jättäminen kertoo ihmisestä. Jos tällaisiin takertuu niin se on niin sanotusti bite the bullet.
Muuten mä olen vanhanaikainen. Peruskäytöstavat kunniaan. Mies avaa oven, vetää tuolin, kulkee kadulla tien puolella, ei käytä ruskeaa pukua, ei suutele naimattoman naisen kättä yms. EIKÄ SYÖ PIPO PÄÄSSÄ. Herrasmies pitää olla mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko nainen kiinnostava vai ei. Ei ruveta makeilemaan. Sitten kun naisen tuntee paremmin voi osoittaa huomiotaan jollakin erityisen mukavalla tavalla aina yllättäin.
?
Ja kyllähän se aina jotakin kertoo, jos ensitreffeillä mies ei tarjoa 2 euron kahvia kun kahveilla ollaan, tästä ei pääse yli eikä ympäri.
Pihiys voi joistakin olla turn-on, mutta lähipiiristäni en tiedä yhtäkään jolle se olisi muuta kuin turn-off.
Oon saanu. Tai siis ei kai se minusta ole kiinni, kun en ole pyytänyt. On tarjottu kahvit, teet, siiderit, viinit, tequila, viski, konjakki, salaatti, pizza, kebab, pääsymaksu ravintolaan leffaan ja oopperaan sekä monet monet taksit. Aika noloa oli joskus, mut siitä selviää kun katsoo silmiin ja hymyilee ja sanoo että "taijjat tykätä minusta" ;)
Kyllähän se ei kerro yhtään mitään tarjoaako kahvin vai ei. Mä en ole kiinnostunut naisista joiden ajattelu kulkee kahvin maksamisten räknäilyn tasolla. Oi sitä ajattelun syvyyttä!
Oli miten oli, heitä kuitenkin on paljon. Varmaan noin ajattelee useampi kuin kehtaa myöntää.
Jos se on kahden euron kahvista kiinni niin onko nainen sen arvoinen?
Mä olen yleensä noissa tilanteissa panostanut jo sydäntäni ja luottamustani koska en ihan herkästi lähde treffeille. Jos se nainen katsoo kahden euron kahvia mielummin kuin mitä mä olen siellä tarjoamassa itsestäni niin ...
...
No. Jokaisella arvomaailmansa.
On syitä miksi mä lopetin treffitouhut kokonaan jossain vaiheessa. En tiedä aloitanko enää koskaan uudestaan. Ei tee edelleenkään mieli.
Yks existäni eli yhden kesän miesten piikkiin käymällä treffeillä. Onkohan se laskettavissa jonkinlaiseksi sosiaaliseksi huoraamiseksi?
...
Parempi sopia treffejä vaan omaan himaan. Silloin ei ole kysettäkään kuka keittää kahvit koska mä oon ainoo joka tota masiinaa osaa käyttää enivei.
(Ei, en ole niin synkkä kuin tässä annan ymmärtää. Mä vaan alleviivaan että treffeille mä en lähde minkään vitun kahvin takia.)
jättäminen taas on miehelle niin iso räknäyksen asia, kertoo sekin taas jo jotain.
Toiset pitävät herrasmiehistä, toiset mänteistä.
Kukin räknätkoon linjauksensa itse. Ja siitähän ei ole kyse, että ensitreffeillä oltaisiin sen kahvin takia, mutta jos mies ei osoita olevansa herrasmies ja kiinnostunut naisesta edes 2 euron pienen eleen edestä, se kertoo juuri sen minkä se noissa aiemmissa lauseissa jo kertoikin.
Serpicolle.
Kukas tässä on väittänyt että se minulle olisi iso juttu, et sinä ainakaan ;)
Mulle se ei ole mikään periaate eikä se ole pihiyttäkään. Vois tuota samantien ostaa sen kahvin, maksaa vuokran koko kuppilasta, panna ovet lukkoon ja maksaa paikalle viulistin soittamaan Brahmsin mustalaistansseja. Mutta mutta.. onhan se mukava testailla missä syvyyksissä likka uiskentelee. Mut jos se menis tilaamaan caffelatten treffeillä, niin ajattelisin että taitaapa tytöllä olla tapakasvatus ja sivistys peräisin Frendeistä ja sepä siitä sitten.
"jättäminen taas on miehelle niin iso räknäyksen asia, kertoo sekin taas jo jotain."
Onko sen asian arvottaminen alunperinkään sitten oikein? Miksi?
Kerro, miksi miehen pitää tarjota? Mikä on se syy? Onko nainen miestä arvokkaampi, pokaali jota tavoitellaan?
Kyseenalaistetaan tää nyt pohjamutia myöten.
Miksi tää koko paska on sellainen kuin on? Jos ollaan "vanhanaikaisia" niin ollaan sitten sitä kerralla sinne asti että nainen on hellan ja nyrkin välissä. Mihin se raja vedetään? Siihen ekaan kahviin?
Mikä - edes symbolinen - merkitys asialla on loppujen lopuksi - paitsi ellei sitä asiaa pakoteta juuri jonkun tradition vuoksi?
kysehän on vain ja ainoastaan siitä, että nainen pääsee mittailemaan miestä. Ja milläs se muuten mitataan kuin rahalla. Tässä tapauksessa tuo 2e on vain symbolinen arvo, sillä mitataan miehen sielun kauneus :D
... niin naiset on pellejä.
kysymys aika painavaksi muotoutui sielläkin, äläs venkoile käärme.;-)
2 euroa kun ei ole vain 2 euroa tässä keskustelussa vaan viite treffi-käyttäytymisestä ja herrasmiesmäisyyden asemasta näinä turmion jylläävinä päivinä. Kyse myös kiinnostuksen osoittamisesta ja satsauksesta treffeihin.
Pitääkö treffeihin satsata? Voihan sitä tulla vaikka uuno turhapurona paikalle ja pieraista neidin korvaan. Vapaa maa, vapaat tavat. heh
vielä kertaalleen tuo minun ensimmäinen viesti. Yritä lukea se avarakatseisesti.
mihinkään. Mennään vaan kaikki kahveille lompsat kotiin tarkoituksella jättäen ja kaivetaan nenää ensitreffeillä, kyllä sillä vaikutuksen tekee ja lopuksi saa vielä tekemistäkin kahvien jälkeen ravintolan kyökin puolella.:D
hihityttää liikaa. Huomasin että suodatinpaperit loppu kahvista, täytyy ostaa illalla vielä 2 euron suodatinpaprut, enkä tiedä kuinka kestän sen taloudellisen menetyksen.:D
tällä tavalla:
"Muuten mä olen vanhanaikainen. Peruskäytöstavat kunniaan. Mies avaa oven, vetää tuolin, kulkee kadulla tien puolella, ei käytä ruskeaa pukua, ei suutele naimattoman naisen kättä yms. EIKÄ SYÖ PIPO PÄÄSSÄ. Herrasmies pitää olla mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko nainen kiinnostava vai ei. Ei ruveta makeilemaan. Sitten kun naisen tuntee paremmin voi osoittaa huomiotaan jollakin erityisen mukavalla tavalla aina yllättäin."
En puolusta huonoa käytöstä. Ei kuumennuta tästä.
olemme ookoot.
" Kyse myös kiinnostuksen osoittamisesta ja satsauksesta treffeihin."
Luuletko etten ole pistänyt itseäni edustuskuntoon, maksanut mitä luultavimmin jo messevää summaa että olen päässyt täältä helvetinkuusesta yleensäkään paikalle, käyttänyt aikaani tutustuakseni tähän tyyppiin ja havaitakseni hänessä ne piirteet joiden perusteella voin kuvitella jatkoa. Ainiin, mainitsinko - minä myös harrastan ihmisiä yksi kerrallaan. Toisin sanoen, olen jo omalla tahollani lähtökohtaisestikin irtisanoutunut massadeittailukulttuurista kohdatakseni hänet ihmisenä (vaikka se on passiivista sen hyödyt kuitenkin tarjoutuvat seuralaiselleni.).
Noiden rinnalla se 2 euroa on todellakin merkityksetön asia. Olet täysin oikeassa.
Mutta nyt se sitten onkin kaikkein tärkein juttu, maan ja taivaan välillä?
"Pitääkö treffeihin satsata? Voihan sitä tulla vaikka uuno turhapurona paikalle ja pieraista neidin korvaan. Vapaa maa, vapaat tavat. heh"
Ahaa. Ne miehet jotka ei maksa ovat paskaisia käytlstavattomia alkoholisteja... Ei, nyt et määrittele asiaa noin.
Josta tuli mieleen että jos treffikumppani onkin krapulassa oleva pyryharakka niin onko kohteliasta edelleen maksaa se kahvi?
Miksi? Silloinhan se toinen ei ole panostanut.
...
Ehkäpä pitääkin tehdä tästäkin sitten se psykologinen leikki ja ennen kahvitiskille menoa heittää naiselle seuraava slogan :
"Hei... mä tässä olen miettinyt; olen tuntenut viimeaikoina itseni aliarvostetuksi. Olisi mielestäni hieno ele jos sinä tarjoaisit nämä kahvit; olisin kiitollinen."
Pistetään asia kerralla tapetille. Mikä olisi lopputulos?
Onko miehellä arvoa?
vire, jos näin saan sanoa, vaikka en toista voi tietääkään ja vaikka ollaan tässä oltu vähän eri linjoilla ko. alk.per.kysymyksen kanssa.
Kysyit onko miehellä arvoa - ihmisillä ylipäätään on arvoa; aito luottaminen, välittäminen, kunnioitus... kaikki perimmäisiä arvoja, joita omaavat ihmiset ovat vielä sitten mieltä ja sydäntä ylentäviä tapauksia.
Kolikoilla ei ole sinällään merkitystä/arvoa vaan kyse on ollut symbolisesta merkityksestä ensitreffien yhteydessä. On aivan selvää ettei ihmisen mittana ole kolikko, mutta tarjoamisen merkitys viitteellisesti kertoo ihmisen ajattelu/arvomaailmasta. Pieni ele, mukava tunne.
Mikä siis estää sen että se symbolinen arvo ei koske miestä?
Tässähän nyt leimataan asia niin että mies arvostaa treffeillä naista - joka tarkoittaa rivien välissä sitä että nainen ei arvosta miestä niin paljoa.
Hyvä perinne, tekee miehestä arvottoman ja arvo ansaitaan sitten kolikolla kuten serpi sanoi.
Mä haluan päästä tän jutun juurelle, ihan sinne pohjamutiin.
*ajatus-arvaus*
Onko se niin että nainen lähtökohtaisesti ei arvosta itseään tai koe arvostsusta ja se arvostus on miehen osoitettava tapaamisella ja se kahvin tarjoaminen on siis pohjimiltaan naisen huonon itsetunnon pönkittämisestä tuleva asia?
Sarkasmiin tai ironiaan. Pysytään aihealueessa. Mun tähtäimessä on tän tradition filosofinen merkitys, arvo parinmuodostuksessa ja nyt on "itsestäänselvää että mies tarjoaa naiselle tai peli on menetetty".
Mä haluan vain tietää miksi. Ei mitään sen ihmeellisempää. Olen tarjonnut ja tulen tarjoamaan jatkossakin mutta nyt haluan tietää miksi teen niin.
Miksi mies ostaa naiselle kukkia mutta nainen ei niinkään miehelle? Nainen saattaa ostaa jotain muuta kivaa miehelle, mutta ei yleensä kukkia. Miksi mies tarjoaa tuolia naiselle (eivät kyllä monikaan) mutta nainen ei tee samoin miehelle?
Juontavat miehen ja naisen romanttisista käytöstapa´perinteistä, käsittääkseni. Ei niitä ole pakko noudattaa, mutta niistä voi saada virikkeitä omiin soidinmenoihin. Hauskaahan se on, kirjat ja elokuvat kautta aikojen ovat käsitelleet humoristisestikin ihmisten soidinmenoja. Ei liian vakavaa touhua.
Miehen ja naisen toisensa huomioiminen on oikealla tolalla silloin, kun se on molemminpuolista. Yllätyslahjoja puolin ja toisin, hierontaa raskaan päivän jälkeen jne. Tapoja on monia.
: miksi niin on perimmäisesti, ja miksi naisella ja miehellä on eri soidinmenosysteemit, niin.. Periaatteessa asia olisi voinut aikojen saatossa muotutua toisinkin, samoin kuin sekin että kukkien tarjoajaksi (soidinmeno) olisikin tullut nainen.
En osaa antaa vastausta, mutta yhtäläinen arvo naisella ja miehellä on - arvojen ilmaisevat osoitukset soidinmenoissa vain eriävät jossain määrin. Niinhän ne metso-koiraatkin mesoavat soidinmenoissaan että vaikutuksen tekisvät. Kaikenlaista.
minuun ainakin puree se 2 euronkin satsaus, vaikka ansaitsen paremmin kuin ko mies.
Hän ottaa vastuun, hän on mies, hän maksaa...minä voin heittäytyä (kohta hänen syliinsä?).
Tässä kai alkeita, kärjistettynä
Minä tarjoan aina mieluusti herrasmiesmäisesti. Tosiaalta odotan, että nainen aloittaa kanssani lihalliset iloittelut viimeistään kolmansilla treffeillä. Pitäähän rahalle vastinetta saada. ;-)
Miksi puhut preesenssissä?
Ei pitäisi samalla tehdä ruokaa ja katsoa TV:tä. Imperfektissä olisi tietysti pitänyt puhua. ;-)
että on yks ristuksen hailee kuka sen kahvin maksaa.
tarjoon helposti. Silleen se on aina mennyt,että mä olen sen kahvin maksanut. Mutisematta. :D
Miehen luonne paljastuu jo ensitreffeillä. Olen treffaillut sen verran paljon, että empiiristen havantojeni perusteella voin kertoa, että ne miehet jotka eivät ole tarjoutuneet maksamaan kahveja ensitreffeillä, ovat osoittautuneet myöhemmin luonteeltaan piheiksi.
Ja eri ihmisillä on eri vaatimustasoja. Jollekulle se on ihan ok, ettei mies ikinä osta mitään kivaa, toiset taas haluavat miehen joka osaa hemmoitellakin naista.
Jostain syystä siitä tunnutaan suuttuvan jos sanoo täällä ääneen ajatuksen vaatimustasosta, mitään kun ei saisi vaatia.
Eipä keltään kitupiikiltä ole pois, että toisen vaatimustason naiset ottavat toisenlaisen miehen.
mutta onko kukaan nainen koskaan ajatellut, että miehestäkin olisi kivaa joskus saada jotain ilmaiseksi ja pyytämättä? Vai onko mahdollinen seksi joskus naisen tapa maksaa?
hyväksikäyttäjänaisen tunnistaa siitä, että hän vaatii miehen maksamaan omista kuluistaan. Sellaisia kannattaa välttää.