Tekstiviestit vai elämänhallinta

Toisaalta ymmärrän Kanervan tekstiviestitystä ja sitä, että toisaalta niitä kommentteja, että media tekee tässä asiassa kärpäsestä härkäsen. Vaikka media onkin ollut vallan vahti/rakkikoira tai liehittelijä, olen samaa mieltä kuin monet muutkin. Meillä on paljon vakavampiakin asioita käsiteltävänä kuin jotkut tekstiviestit. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi koululaisten elämänhallinta, syrjäytymis- ym. vakavat asiat.

Olen töissä eräässä vapaa-aikakeskuksessa ja iltaisin keskuksessa käy niin sanottuja kilttejä tyttöjä, mutta sellaisia, joilta on pallo aivan hukassa. He kiusaavat vakseja, ja vetelevät perässään metrikaupalla vessapapereita ja varastelevat pukuhuoneista tavaraoita. Vanhemmatkin ovat kuulemma kuolleet, kun kysyy kuka heistä huolehtii.

En ymmärrä sitä, miksei suomalaisessa koulussa ole elämänhallintaa käsittelevää aihetta. On totta, että sosialisaatiosta, eli yhteiskunnan jäseneksi tekemisestä huolehtii etupäässä koti, mutta mikä on koulun vastuu?

Paul Simon kirjoitti kappaleeseensa Kodachrome osuvasti: "When I think back, On all the crap I learned in high school, It's a wonder, I can think at all, And though my lack of education, Hasn't hurt me none, I can read the writing on the wall."