kirkonkellot
Miksi niitä kelloja soitetaan?
Koska ortodoksit ovat ottaneet käyttöön
kellojen soiton?
Joko Jeesuksen aikaan soitettiin synagoogissa
kelloja?
Miksi niitä kelloja soitetaan?
Koska ortodoksit ovat ottaneet käyttöön
kellojen soiton?
Joko Jeesuksen aikaan soitettiin synagoogissa
kelloja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kirkonkellot maailmassa ja paljonko
ne painavat?
Onko koskaan mitattu kellojen läheisyydessä
desibelejä?
Onko soittajien kuulo vaarassa kun soittavat kelloja
naruista vetelemällä?
Painolla ei väliä kunhan wouwaa. Wouwauskerroin pitää olla lähes 100, ennekuin kello kelpaa torniin. Desibelejä on jo aikaa sitten mitattu dekabeleissä. Soittajan kuulo ei ole vaarassa, sillä soittajiksi valitaan vain syntymäkuuroja.
Miks teidän valtakunnasaleilla ei oo kirkonkelloja?
Miks teillä ei oo kelloja?
Milloin te ootte skipanneet kellonsointon?
Tapa on ollut käytössä vuodesta 97 saakka, jolloin pyhä Simplicus vei paikkakuntansa hereetikot korkeaan torniin hirtettäväksi ja ennen sitä kuitenkin pieksi heidät perusteellisesti. Hereetikkojen huudot "Auuu, auuu, auuu" olivat alkusoitto tornihuutamiselle, jonka myöhemmin säilyttivät alkuperäismmässä muodossaan muslimit. Meille kellot tuli hereetikkojen paikalle niiden loputtua 700-luvun lopulla.
Kirkonkellojen soitolla on oma tärkeä sijansa ortodoksisissa jumalanpalveluksissa. Kellojen soittotapoja on kolme: ilmoitussoitto, juhlasoitto ja vuorosoitto. Ortodoksissa kirkossa ei ole automaattisia kelloja vaan kelloja soitetaan aina käsin.
Ilmoitussoitolla ilmoitetaan jumalanpalveluksen alkamisesta. Soittaminen tapahtuu yhdellä, tavallisesti kellotornin suurimmalla tai toiseksi suurimmalla kellolla noin kuuden minuutin ajan.
Vuorosoitossa soitetaan kutakin kelloa vuorollaan 1 - 3 kertaa pienimmästä suurimpaan ja sitten kaikkia kelloja samalla kertaa. Vuorosoittoa käytetään hautajaisissa surusaaton lähtiessä kirkosta hautausmaalle. Vuorosoitto kuuluu myös eräisiin Suuren viikon jumalanpalveluksiin.
Vuorosoitto voi tapahtua myös suurimmasta kellosta pienimpään. Tätä soittoa käytetään temppelijuhlina sekä niissä jumalanpalveluksissa, joissa tapahtuu piispaksi vihkiminen.
Juhlasoitossa eli kolmisoitossa soitetaan kaikkia kelloja rytmikkäästi kolmeen eri otteeseen noin neljän minuutin ajan. Juhlasoitto soitetaan yleisimmin heti ilmoitussoiton jälkeen. Pääsiäiskaudella juhlasoittoa voidaan soittaa myös jumalanpalveluksen jälkeen. Soittajan kyvyistä ja kellojen lukumäärästä riippuen juhlasoitto voi olla hyvinkin taidokasta.
Kellojen soitto-ohjeet on kirjattu myös papin käsikirjoihin. Joillakin seurakunnilla ja etenkin luostareilla voi olla myös omia soittosääntöjä. Kirkonkellojen soittoa opetetaan Uuden Valamon luostarissa pääsiäisen jälkeisenä viikonvaihteessa. Pääsiäisaikana etenkin pääsiäisviikolla on perinteen mukaan kuka tahansa saanut soittaa kirkonkelloja Kristuksen riemullisen ylösnousemisen kunniaksi. Se on ollut myös tulevien kellonsoittajien harjoitteluaikaa.
Kirkonkellojen lukumäärä vaihtelee pyhäköittäin yhdestä jopa neljääntoista kelloon. Kirkkokunnan keskustalon kellotornissa on kaikkiaan 23 kelloa. Kirkoissa on useimmiten 5-7 kelloa, rukoushuoneissa niitä on yleensä vähemmän. Uspenskin katedraalin ja Tampereen ortodoksikirkon suurimmat kellot painavat noin 4.000 kiloa. Vanhan Laatokan Valamon suurin kello painoi 16.000 kiloa ja sitä soittamaan tarvittiin kaksi henkilöä.
Pääosa ortodoksisten seurakuntien kirkonkelloista on peräisin luovutetun Karjalan pyhäköistä ja ne on aikoinaan valmistettu Venäjällä. Nykyisin kelloja valmistetaan myös Suomessa.
Katolisen ajan historiaa
Kellojen käyttö uskonnollisissa menoissa on vanha, monien uskontojen käyttämä tapa. Katolisessa Euroopassa varsinaiset kirkonkellot tulivat yleiseen käyttöön 500-luvulta alkaen. Ortodokseilla niiden käyttöönotto ajoittuu 800-luvun lopulle. Ruotsista on varhaisin tieto kelloista 800-luvulta. Ilmeisesti 1100-luvulta lähtien kaikissa Ruotsin kirkoissa on ollut kello. Maakuntalakien mukaan 1200-luvun alkupuolella kellolla ilmoitettiin syntymästä ja kuolemasta.
Ruotsin kuolinsoitoista vanhin lienee vainajaa kirkolle tuotaessa soitettu hautaussoitto. Välittömästi kuoleman jälkeen soitettiin sielunsoitto, josta kiireen vuoksi huolehtivat usein omaiset. Myöhään illalla tai yöllä kuolleille soitettiin seuraavana aamuna.
Vainajan muistoksi (muistosoitto, jälkimuistosoitot) voitiin soittaa myös viikon (viikkosoitto), kuukauden (kuukausisoitto) ja vuoden kuluttua kuolemasta. Kaikille vainajille soitettiin katolisessa kirkossa marraskuun toisena päivänä, vainajien päivänä, usein vielä sen aattona ja edeltävänä yönäkin.
Kirkoissa oli myös pieniä käsikelloja, joita käytettiin myös kauempana kirkolta. Kansanuskomuksen mukaan nämä kellot hautaussaatossa torjuivat pahoja henkiä.
Suomessa kuolinsoitto lienee soitettu samalla tavoin. Ainakin 1500-luvulla soitettiin kelloja, kun vainajaa siirrettiin kirkkoon ja kirkosta haudalle. Myös vainajan muistoksi soitettiin.
Uskonpuhdistus 1500-luvulla ei muuttanut kellonsoittoa, vaan vaikutti soiton teologiseen tulkintaan. Sanomakellot oli vain tiedonanto kuolemasta, ei enää kutsu esirukoukseen vainajan puolesta.
Myös palohälytyssoitto löytyy soittovalikoimasta. Ennenhän tulipaloista ilmoitettiin kelloja soittamalla. Ei ollut 112-hälytystä.