Vaikka en olekaan poliittisesti suuntautunut vasemmalle, alan ymmärtää varsin hyvin monen "vasemmistolaisen" nurjan suhtautumisen kristillisiin seurakuntiin.
En yhtään ihmettele, että se kansanosa, jota nyt vaikka työläisiksi, tavallista työtätekeviksi,duunareiksi tms. kutsutaan ajattelee nurjasti kristillisistä kirkkokunnista tai vaikkapa ev.lut.kirkosta.
Ovatko he nähneet monestikaan toteutuvan niiden Jumalan sanan ohjenuorien köyhän ihmisen puolella olemisesta, tukemisesta ja auttamisesta kirkkojemme pappien, virkamiesten ym. puolelta.
Päinvastoin, aiemmin kirkkoherra, rovasti oli suuri herra jollain pienellä paikkakunnalla, hänellä oli valtaa ja rahaa. Pappilat olivat hienoimpia rakennuksia kullakin paikkakunnalla, oli maat ja mannut ja vieläpä palvelusväkeä. Kirkkoherraa kunnioitettiin ja kumarrettiin kuin jotain puolijumalaa, vain sen takia, että hän nyt oli teologiaa lukenut, sattui tulemaan "paremmista piireistä" ja itse pönkitti asemaansa miten parhaaksi katsoi.
Luulenpa,että juuri noista ajoista mm. on lähtöisin katkeruus ja epäusko monen työläiskodin perheen ajattelussa kristinuskoa ja sen arvomaailmaa kohtaan ja jos ei nyt pohjimmiltaan Jumalaa vastaan, niin ainakin näitä kirkkojemme "herroja" kohtaan, joista useimmat eivät koskaan ole halunneet luopua mistään omista etuuksistaan köyhän kansan hyväksi. Periaatteessa nämä valtaa havittelevat "kirkonmiehet" tai ne jotka ovan jo vallankahvoissa kiinni pitävät kynsin hampain edelleen kiinni näistä hierarkisista rakennelmistaan, pysyäkseen vallassa ja pitääkseen tavallisen kansan "herran nuhteessa" (mitähän sekin oikeastaan merkitsee?).
Jumalan sanan esillä pitäminen on ollut vain kaunis peite, jonka takana on vain itsekkäät, valtaa tavoittelevat tämän ajan fariseukset, jotka vähät välittävät siitä, tuleeko se köyhä ja kurja huomatuksi ja autetuksi.
Pääasiahan tuntuu olevan, että oli sitten kysymys poliittisesta vallasta, uskonnollisesta vallasta, vallasta työpaikoilla, yhdistyksissä, kouluissa missä tahansa, että siellä ovat ihmiset, jotka haluavat olla ensimmäisiä ja alistaa osan kansaa elämään omien näkemystensä mukaan.
Onneksi Jumalan sana on voimallinen ja se voi sulattaa sen jään, routineen sellaisten ihmisten sydämistä, joiden mielen kirkkoihin soluttautuneiden "tyrannien" vääränlaisen vallan käyttäminen on katkeroittanut.
En yhtään ihmettele, että se kansanosa, jota nyt vaikka työläisiksi, tavallista työtätekeviksi,duunareiksi tms. kutsutaan ajattelee nurjasti kristillisistä kirkkokunnista tai vaikkapa ev.lut.kirkosta.
Ovatko he nähneet monestikaan toteutuvan niiden Jumalan sanan ohjenuorien köyhän ihmisen puolella olemisesta, tukemisesta ja auttamisesta kirkkojemme pappien, virkamiesten ym. puolelta.
Päinvastoin, aiemmin kirkkoherra, rovasti oli suuri herra jollain pienellä paikkakunnalla, hänellä oli valtaa ja rahaa. Pappilat olivat hienoimpia rakennuksia kullakin paikkakunnalla, oli maat ja mannut ja vieläpä palvelusväkeä. Kirkkoherraa kunnioitettiin ja kumarrettiin kuin jotain puolijumalaa, vain sen takia, että hän nyt oli teologiaa lukenut, sattui tulemaan "paremmista piireistä" ja itse pönkitti asemaansa miten parhaaksi katsoi.
Luulenpa,että juuri noista ajoista mm. on lähtöisin katkeruus ja epäusko monen työläiskodin perheen ajattelussa kristinuskoa ja sen arvomaailmaa kohtaan ja jos ei nyt pohjimmiltaan Jumalaa vastaan, niin ainakin näitä kirkkojemme "herroja" kohtaan, joista useimmat eivät koskaan ole halunneet luopua mistään omista etuuksistaan köyhän kansan hyväksi. Periaatteessa nämä valtaa havittelevat "kirkonmiehet" tai ne jotka ovan jo vallankahvoissa kiinni pitävät kynsin hampain edelleen kiinni näistä hierarkisista rakennelmistaan, pysyäkseen vallassa ja pitääkseen tavallisen kansan "herran nuhteessa" (mitähän sekin oikeastaan merkitsee?).
Jumalan sanan esillä pitäminen on ollut vain kaunis peite, jonka takana on vain itsekkäät, valtaa tavoittelevat tämän ajan fariseukset, jotka vähät välittävät siitä, tuleeko se köyhä ja kurja huomatuksi ja autetuksi.
Pääasiahan tuntuu olevan, että oli sitten kysymys poliittisesta vallasta, uskonnollisesta vallasta, vallasta työpaikoilla, yhdistyksissä, kouluissa missä tahansa, että siellä ovat ihmiset, jotka haluavat olla ensimmäisiä ja alistaa osan kansaa elämään omien näkemystensä mukaan.
Onneksi Jumalan sana on voimallinen ja se voi sulattaa sen jään, routineen sellaisten ihmisten sydämistä, joiden mielen kirkkoihin soluttautuneiden "tyrannien" vääränlaisen vallan käyttäminen on katkeroittanut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ennen oli laki vielä sellainen, että jollei köyhä pystynyt maksamaan kirkonveroja, niin silloin ulosmitattiin se viimeinen lehmä navetasta, josta perhe sai maidon.
Mutta tilanne tasottuu siinä vaiheessa kun rikas ja köyhä lepäävät kaksimetrisessä puulaatikossa. Siellä ei kysellä enää velkoja tai Nokian osakkeita, koska niilla kummallakaan ei ole enää mitään merkitystä kuolleille - vaan kuolinpesälle.
koottu runsaasti virsiä, joissa köyhää ja kurjaa lohdutetaan ja luvataan sitten joskus taivaallinen elämää.
Kunhan jaksat kurjuutesi kantaa on sinulla palkinto taivaassa... kultainen kruunu.
Ja vielä saat kultaiset vaatteet ja harpunkin.
Näillä sanoilla virsirunoilijat lohduttivat köyhän ankeaa elämää. He raatoivat aina töissään rikkaiden hyväksi ja rikkaat antoivat heille joitain almuja, etteivät vallan kuolleet.
Kuka sitten olisi rikkaiden lattiat lakaisseet ja uunit lämmittäneet ja pyykit pesseet ja ruuat eteen kantaneet.
Jumala sallii kaiken tämän eikä puutu siihen millään tavalla.
Siksi ihmiset ovat toisiaan kohtaan susia ja vievät leivän lesken ja orvonkin suusta.
1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?
2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.
3. Kas, köyhän leivän syövät
nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät
ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi
kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi
tuon raukan huudoilta.
4. He armotonna veivät
osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät,
on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa
vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta
nuo viekkaat ryöstäjät.
5. Vaan voitonpäivän kerran
vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran
lyö väärät, väkevät.
Oi Herra, voimas näytä,
kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä
ja päästä vaivasta.
Haqvin Spegel psalmin 58 pohjalta 1694.
Elias Lönnrot v. 1867 virsikirjaehdotukseen.
jossa esimiehinä toimi uskovaisia.Ihmisinä he olivat ihan ok.mutta keiketi olivat ymmärtäneet jollain lailla saaneensa valtuuksensa Jumalalta. Esivallan totteleminen kritiikittä, oli heille selviö, he myös vaativat sitä työntekijöiltä.Valtaansa he käyttivät sumeilematta,olivatpa sitten oikeassa tai eivät.Asoista keskuteleminen tai yhteistyö alamaistensa kanssa oli myös eri vuosisadalta.
2 Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
3 "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
4 Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
5 Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
6 Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
7 Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
8 Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
9 Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.