Kanerva-kohun lomassa Natoa kohti

Mediatutkijan näkemyksiä hänelle tehdyssä haastattelussa huhtikuulta 2014:


"Miten maata, jonka kansalaisista hiukan vajaa 2/3 vastusti Nato-jäsenyyttä kyettiin viedä kohden sitä?"

V: Kansanäänestyksellä ei tietenkään. Ideana oli tehdä asteittain pieniä askelia Nato-yhteistyön tiivistämisessä, joista suurimmat tehtiin juuri silloin, kun maassa ihmisiä puhututti aivan jotkin muut asiat, esimerkiksi eräs kohutapaus.



"Miksi uskotte kansan yleensäkin jättävän huomiotta tällaiset 'pienet askeleet'?"

V: Mediassa voidaan antaa lausuntoja asiasta tavalla, joka tekee esim. Nato-casessa integraatiota syventävistä askelista viattomia yhteistyön syventämisen näköisiä askelia. Ja kukapas yhteistyötä jonkin tahon kanssa ainakaan lähtökohtaisesti vastustaa vielä, kun maan mediassa pääsee julkisuuteen lähinnä tämän "yhteistyön" syventämistä puoltavat kannanotot.



"Miten sitten suuremmat askeleet; kuinka niitä siis käytännössä toteutetaan?"

V: Media on oiva apu siihen. Ihmisillä laajassa määrin on melko lailla sokea usko median puolueettomuuteen, vaikka ihmisistähän mediakin vain koostuu, yliopistosta valt.tiet. maistereiksi valmistuneista ihmisistä ja muista vastaavista, jotka valitaan tai ollaan valitsematta tiettyyn mediaan töihin pitkälti heidän edustamansa poliittisen katsantokannan perusteella. Täysin puolueeton ihminenhän tuskin kukaan on.

Niin, itse kysymykseen. Esimerkiksi päätökset osallistumisesta Naton NRF-joukkoihin sekä yhteiseen kuljetuskonehankintaan eri Nato-maiden kanssa tehtiin aikanaan silloista ulkoministeri Kanervaa koskeneen tekstiviestijupakan aikana. Ihmisten huomio siis saatiin kiinnittymään pelkästään yksittäiseen ministeriin ja vieläpä hänen yksityiselämäänsä liittyvään asiaan, ja tällä välin eduskunta teki päätökset em. asioista. Kanerva-kohun alettua 7.3.2008 aikaisin aamulla tehtiin samaisen vuorokauden iltapäivällä päätös NRF-osallistumisesta ja kohun ollessa päällä toinen päätös 25.3. kun vasta viikkoa aiemmin oli uutisoitu tuo jälkimmäinen päätös tehtävän joskus "kevään aikana".



"Kuka tällaiset hivuttautumiset sitten organisoi?"

V: Ei siihen isoa porukkaa tarvita, vaan pienikin piiri riittää. Kun tiedetään se fakta, että ihmisiä kiinnostaa poliittisia kysymyksiä enemmän erilaiset yksityiselämään liittyvät kysymykset kuten jonkin henkilön seksuaalisviritteisesti aktiivinen toiminta sekä se fakta, että eritoten iltapäivä- ja roskalehdistö kirjoittavat lööppejään aiheista, jotka ihmisiä kiinnostavat, mahdollisimman suuren myynnin siis saavuttaakseen, niin asian järjestäminen onnistuu pieneltä silmää tekevistä koostuvalta porukalta.

Kanerva-kohussahan asia suunniteltiin jo hyvissä ajoin etukäteen. Ministeri Kanerva valittiin hallitusta muodostettaessa tehtäväänsä mm. tätä kohua silmällä pitäen, joka sitten johti hänen eroonsa. Kanerva on lupsakan oloinen, kansan keskuudessa "symppis" tyyppi, jolla kuitenkin melkein kaikki tiesi olevan tietyn heikkouden: naiset.

Kun aika oli kypsä, etsittiin sopivasti julkisuudessa esiintyä osaava ja silmäätekeväkin naishenkilö, joka itsekin halusi julkisuutta uraansa edistääkseen. Kanervahan oli jo alussa suostunut osaansa toimia mediapelin uhrina oman "käsittämättömän tuomittavan virheensä" vuoksi, joksi ihmiset, siis se suuri kansanosa hänen lähettämänsä tekstiviestit moralisoivalla tavalla kokivat, vaikka ne olivatkin vain hänen yksityiselämäänsä.

Kaikilla oli siis selvät senssit. Kanerva ja tuo 'kohublondiksikin' nimetty tyttö lähettivät alkuvuodesta 2008 toisilleen tarvittavat, seksuaalisviritteiset tekstiviestit, jotka tyttö tuli näyttämään eräälle roskalehdistöön kuuluvalle julkaisulle. Kanerva suostui tähän uhrin asemaan, koska tiesi symppikkyytensä vuoksi saavansa kansalta anteeksi, vaikka joutuikin palliltaan eroamaan ja koska tiesi uhriroolinsa olevan hyvänä "peitteenä" kokoomukselle tärkeälle poliittiselle päämäärälle eli Nato-jäsenyytemme läpi ajamiselle.

Kohua pidettiin yllä ja julkisuudessa, kun se maaliskuun seitsemäs päivä 2008 alkoi eri kokoomuskansanedustajien toimesta ja heidän lausunnoillaan, joissa milloin moitittiin ja milloin tuettiin puoluetoveri Kanervaa. Välillä tuli tuo kohublondi, jolle siis kohun järjestämisestä oli annettu ennakkoon jo varsin rahakas kädenpuristus julkisuuteen lausunnoillaan ja näin hän siis sai toisen varsin merkittävän hyötynsä jupakasta. Kanerva oli vaatinut ehtona suostumiselleen uhrina olemiseen kohublondilta jossain välissä myös sellaisia lausuntoja, joissa tyttö kehuu Kanervaa ja hänen ansioitaan, ettei kaikki Kanervasta kirjoitettu olisi vain yhtä niin sanottua "sontaa". Ja tyttöhän kehui.

Kohua siis kesti vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin, kun Kanerva sunnuntaina 6. huhtikuuta 2008 ilmoitti astuvansa syrjään ministerin palliltaan koettuaan "menettäneensä kansan keskuudessa luottamuksen tehtävänsä hoitamiseen"; olkoonkin että erilaisissa kyselyissä noin kaksi kolmasosaa useista tuhansista kyselyyn vastanneista kertoi, ettei heitä kiinnosta edes tietää, mitä kyseiset viestit sisälsivät!

Kanervan erottua kohu pian laantui ja Kanerva itse jatkoi nyt eduskunnassa kansan keskuudessa omaamallaan statuksella "virheensä myöntänyt, katuva ja sympaattinen riviedustaja". Kohu laantui ja ulkoministeriksi nostettiin Kanervan tilalle tuttu nimi kokoomuksesta eli ***** ********, joka alkoikin vauhdilla edistämään edelleen Nato-integraation syventämistä ja viimein Natoon liittymistä, kun kaksi merkittävää askelta oli onnistuttu kyseisen kohun lomassa kaikessa hiljaisuudessa ja vaivihkaa toteuttamaan.



"Tuohan kuulostaa ihan uskomattomalta, että tuollaista voi tapahtua? Miten ajattelette kansan uskovan kertomaanne?"

Tällaisten hankkeiden läpi vieminenhän pitkälti tai viimein kokonaan perustuukin faktalle, ettei kansan keskuudessa kyseisen kaltaiseen poliittiseen ja mediavehkeilyyn uskota. Kansa kuvittelee olevansa isäntä talossa eli valtiossa valitsemalla itselleen sopivat edustajat eduskuntaan, jotka vastaavat talon renkejä.

Tietyssä mielessähän näin onkin, mutta pikemminkin kyseessä on asetelma "helposti höynäytettävä isäntä vs. juonikas renki".

Kanerva-kohuahan voi verrata myös tilanteeseen, jossa varas tulee isännän vilja-aittaan katalat mielessään, aikomuksenaan siis viedä isännältä omaisuuttaan omiin matkoihinsa. Isäntä tulee paikalle haulikon kanssa, osoittaa sillä varasta, jolloin varas saa oivan idean. Hän viittaa isännän takavasemman suuntaan ja huudahtaa "Kato tissit!". Isäntä tietenkin katsoo, ja samalla varas sieppaa haulikon isännältä kädestä.

Kaikenlaisia asioitahan voidaan mediaa käyttämällä tehdä pienenkin ryhmän toimesta. Erinäisten likaisten temppujen teettäminen kun onnistuu myös siten, ettei media asiasta vihiä saa. Alaikäisen ahdistelusta kansanedustaja-aikanaan syytetty Rainer Erlund "yllättäin" hukkui kohun vielä ollessa päällä takertumalla kalaverkkoihin. Arveluttavan hämäriä kyseisistä olosuhteista tekee kahden avustajansa läsnäolo kyseisellä kalamatkalla, jotka hiukan yllättäen ovat tyystin kadonneet julkisuudesta ja tapaus vaipui pian unholaan.