KULTANI

kuinka tyhjältä kaikki tuntuu. Kenenkään puheet ei auta mitään, mutta lupaan että se helpottaa pikkuhiljaa vaikka niin ei uskoisikaan. Olen kokenut läheisteni äiti,isä,veli poismenon hiljattain sekä oman lemmikkini tapaturmaisen kuoleman. Mutta huomaan itsestäni että en ole enää se sama ihminen kuin ennen noita tapahtumia. Miltei päivittäin kyynel tulee silmään ihan väkisin, sillä ikävä on kova, se sattuu ja lujaa. Voimia Sinulle.

Menetin parisen vuotta sitten ensimmäisen koirani,sekarotuinen ja super valloittava persoona,oikea hienohelma ja unelmakoira,nyt minun oma neitienkelini..Kuolema tuli yllättäen ja olin aivan valtavan surullinen,tuntui aivan valtavan pahalta ja minulle ei ole ennen näin kovasti kolahtanut "läheisen" kuolema..

No,aikaa meni muutamia kuukausia ja sain isomman tällin,nimittäin rakas pikkuveljeni kuoli,hänkin aivan yhtä nopeasti..se oli shokki,valtava sellainen.Menin hetkeksi "sekaisin",mutta onneksi vierellä sattui olemaan ihania ihmisiä jotka auttoivat minut ylös.

Masennuin ja olen varmaan vieläkin jollain tavoin sisäisesti masentunut,enhän sitä muille näytä,mutta sydän itkee aina!

Surua ei voi kukaan sanoa milloin pitää surra ja kenen kuoleman pitäisi koskettaa,joten sure rauhassa koirasi kuolemaa,vaikka löytyy niitäkin kylmiä ihmisiä jotka pitää hulluina niitä jotka suree koiraansa!!

suren minäkin Nelliäni ja pikkuveljeäni joka päivä,suru on vaan onneksi jo muuttunut enemmänkin kaipaukseksi ja ikäväksi heitä..

Osanottoni. Itse menetin viime vuonna mieheni ja koiramme. Kaipaan kumpaakin suunnattomasti...ensimmäinen kesä ihan yksin. Voimia sinulle jaksaa ja kyllä se elämä voittaa, vaikka ei elämä koskaan enään ole samanlaista.