Pelkään kuolemaa, pelkään läheisien kuolemaa ja omaa. Toivon että olisi taivas, sellainen taivas jossa saisin olla läheisimpien kanssa. Rakastan kaikkia niin suuresti etten raski luopua. Olen miettinyt, että jos on taivas ja helvetti osa läheisestäni tai itse joudun jälkimmäisiin niin ettei ikinä nähdä. Olen nuori ja ikäisekseni mietin kai aika paljon näitä asioita.. mietin näitä vähintään puolen tunnin välein, hieman jo masentaa..
Kuoleman pelko
on suuri.....
4686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen jo lapsuudessani oppinut, että pian tapahtuu jotain pahaa. Olen elänyt kauhun keskellä. Minut on jopa peloteltu "piloille." Vanhemmat ovat pelotelleet omalla kuolemalla ja varoitelleet kaikesta. Ovat olleet todella kireitä ja pahapäisiä myös pelätessään meidän lasten puolesta.
Kai kuolemaa on ihan luonnollista pelätä. Eri asia on sitten se, että jääkö oma elämä elämättä pelon takia. Alkaako pelko ohjata. Itse olen saanut tukea ja apua pelkojeni käsittelyssä ja nykyään en juurikaan tunne pelkoa ja jos tunnen se ei vie jalkoja alta ja kaikkea huomiota, vaan elämä jatkuu vapaana ja onnellisena. Pelon ongelman voi ratkaista, mutta itselle ei ainakaan ole riittänyt se, että joku hyssyttelee ja sanoo, että ei jotain kannata pelätä. Pelko on kokijalle todellista ja minua on auttanut sen hyväksyminen, ei kieltäminen.
Todellakin on olemassa taivassa, johon pääsee, kun rukoilee Jeesusta viemään sinne. Kuolema ei ole lopullista, kun Jeesus tulee sydämeen. Katso esim. sivut: www.nokiamissio.fi Saat ilon ja rauhan sydämeesi, kun annat elämäsi Jeesukselle. Hän odottaa sinua!
Ite odotan että kuolen, mun puolesta voisin kuolla vaikka heti, en haluis elää ku korkeintaan 18v tai 20v, se oli ok.
Ite toivon että ku kuollaan, nii olis samanlaista ku ei ollu olemassakaan, eli ei tiedä ajasta paikasta tai mistään mitään.
Paska juttu jos taivas ja helvetti on nii tiiän että joudun helvettiin ku en oo uskovainen, ja muutenkin sellanen jonka elämän kruunaa krooninenkrapula ja mielenterveys horjuva.
Kyllä pääset taivaaseen, tiedän sen. Mutta sinulla ei ole kiirettä eikä asiaa sinne vielä vuosikymmenniin. Sitten on, kun vanhana tunnet, että nyt on kaikki tehty mitä on minun pitänyt tehdä ja tulee väsymys. Kirkkoherran mukaan kuollaan sitten, "kun aika on". Voi, miten mukavaa olisikaan saada lapsia, lapsenlapsia. Ja lapsenlapsenlapsia, ne tosin tuskin käyvät moikaamassakaan. Ehkä kerran vuodessa lomalla.
Vaikka on normaalia miettiä elämän syviä asioita ja pohdiskella niitä, niin ei siihen ehkä ole tarvetta kovin paljon aikaa jatkuvasti uhrata.