Potkaiskaa KÄENPOIKAPAPIT

Millä perusteella saarnaajat, papit, sananjulistajat pitävät kutsumustaan niin paljon erinomaisempana, että heidän pitää saada siitä ihan rahallinen korvaus? Mutta sitten seurakunnissa työskentelee lukuisia ihmisiä, joille ei makseta yhtään mitään korvausta vaivannäöstään. On se kumma, että monissa seurakunnissa pidetään itsestään selvänä, että tällaiset siivoamiset, keittiötyöt sun muut hoidetaan talkootyönä tai joku nöyrä mummo tekee sen ilmaiseksi ja häntä sitten sopivin väliajoin taputellaan päähän "Että voi kuinka uskollinen sinä oletkaan kutsumuksessasi ollut monia vuosia". Tällä tavalla seurakuntien johtajat yrittävät pitää nöyrät edelleenkin kiltteinä ja hiljaisina puurtajina.
Tällä nöyrällä mummollahan voi olla kutsumus tähän siivoamiseen (vai kuinka?) tai keittiössä puurtavalla kutsumus kyseiseen työhön tai pyhäkoulua pitävällä kutsumus omaan sarkaansa, miksei heille makseta siitä palkkaa tai ainakin korvausta? Miksi rahat loppuvat juuri siihen kohtaan?
Mutta ei tietenkään, koska eiväthän seurakunnat pysyisi pystyssä ilman näitä nöyriä puurtajia, ilmaisen työntekijöitä.
Sinänsä ihan hyvä, että on näitä todellisia Jumalan palvelijoita, sillä tällaiselle asenteelle seurakuntien pitäisikin perustua, mutta EI TAVALLISEN KANSAN KYLLÄ TARVITSISI
ELÄTTÄÄ NÄITÄ KÄENPOIKAPAPPEJA SIIPIVEIKKOINEEN SEURAKUNNISSA.
Tiedättekö, minä olen kuunnellut lukuisia saarnoja, raamattutunteja sun muita eri seurakunnissa 30 vuoden ajan ja voin sanoa, että mitään sellaista en ole noista saarnoista saanut sen enempää kuin mitä itse lukutaitoisena ja Jumalan antaman viisauden kautta olen sanasta ymmärtänyt - korkeintaan vahvistusta omille näkemyksilleni, mutta sen vahvistuksen takia minun ei tarvitse antaa euroakaan kenellekään.
Pappien saarnat eivät ole tuoneet kyllä mitään erityistä valaistumista tähän uskon elämään,niin ympäripyöreää sanahelinää saarnat ovat olleet vuodesta toiseen.
Voi olla, että joku ihminen, joka ei ole raamatullisiin asioihin yhtään perehtynyt tarvitsee alussa vähän opastusta,jos on kiinnostunut näistä asioista, mutta ei siihen tarvita pappien jorinoita vuosikausia, puhumattakaan, että heille tarvitsisi siitä isoja korvauksia maksaa.
Minä en todellakaan aio maksaa euron euroa elättääkseni seurakuntajohtajia ja pappeja, jotka haluavat vain olla "kukkona tunkiolla".
En myöskään anna lantin lanttia lähetystyöhön, jossa mennään köyhiin maihin, köyhien ihmisten pariin, mutta halutaan silti pitää kiinni länsimaisesta elintasosta. Ajatelkaa, mikä loukkaus se on niitä köyhiä ihmisiä kohtaan, mennä puhumaan Jumalan rakkaudesta ja kristittyjen rakkaudesta, mutta silti pidetään kynsin hampain kiinni kaikista omista eduista.