Millä perusteella saarnaajat, papit, sananjulistajat pitävät kutsumustaan niin paljon erinomaisempana, että heidän pitää saada siitä ihan rahallinen korvaus? Mutta sitten seurakunnissa työskentelee lukuisia ihmisiä, joille ei makseta yhtään mitään korvausta vaivannäöstään. On se kumma, että monissa seurakunnissa pidetään itsestään selvänä, että tällaiset siivoamiset, keittiötyöt sun muut hoidetaan talkootyönä tai joku nöyrä mummo tekee sen ilmaiseksi ja häntä sitten sopivin väliajoin taputellaan päähän "Että voi kuinka uskollinen sinä oletkaan kutsumuksessasi ollut monia vuosia". Tällä tavalla seurakuntien johtajat yrittävät pitää nöyrät edelleenkin kiltteinä ja hiljaisina puurtajina.
Tällä nöyrällä mummollahan voi olla kutsumus tähän siivoamiseen (vai kuinka?) tai keittiössä puurtavalla kutsumus kyseiseen työhön tai pyhäkoulua pitävällä kutsumus omaan sarkaansa, miksei heille makseta siitä palkkaa tai ainakin korvausta? Miksi rahat loppuvat juuri siihen kohtaan?
Mutta ei tietenkään, koska eiväthän seurakunnat pysyisi pystyssä ilman näitä nöyriä puurtajia, ilmaisen työntekijöitä.
Sinänsä ihan hyvä, että on näitä todellisia Jumalan palvelijoita, sillä tällaiselle asenteelle seurakuntien pitäisikin perustua, mutta EI TAVALLISEN KANSAN KYLLÄ TARVITSISI
ELÄTTÄÄ NÄITÄ KÄENPOIKAPAPPEJA SIIPIVEIKKOINEEN SEURAKUNNISSA.
Tiedättekö, minä olen kuunnellut lukuisia saarnoja, raamattutunteja sun muita eri seurakunnissa 30 vuoden ajan ja voin sanoa, että mitään sellaista en ole noista saarnoista saanut sen enempää kuin mitä itse lukutaitoisena ja Jumalan antaman viisauden kautta olen sanasta ymmärtänyt - korkeintaan vahvistusta omille näkemyksilleni, mutta sen vahvistuksen takia minun ei tarvitse antaa euroakaan kenellekään.
Pappien saarnat eivät ole tuoneet kyllä mitään erityistä valaistumista tähän uskon elämään,niin ympäripyöreää sanahelinää saarnat ovat olleet vuodesta toiseen.
Voi olla, että joku ihminen, joka ei ole raamatullisiin asioihin yhtään perehtynyt tarvitsee alussa vähän opastusta,jos on kiinnostunut näistä asioista, mutta ei siihen tarvita pappien jorinoita vuosikausia, puhumattakaan, että heille tarvitsisi siitä isoja korvauksia maksaa.
Minä en todellakaan aio maksaa euron euroa elättääkseni seurakuntajohtajia ja pappeja, jotka haluavat vain olla "kukkona tunkiolla".
En myöskään anna lantin lanttia lähetystyöhön, jossa mennään köyhiin maihin, köyhien ihmisten pariin, mutta halutaan silti pitää kiinni länsimaisesta elintasosta. Ajatelkaa, mikä loukkaus se on niitä köyhiä ihmisiä kohtaan, mennä puhumaan Jumalan rakkaudesta ja kristittyjen rakkaudesta, mutta silti pidetään kynsin hampain kiinni kaikista omista eduista.
Tällä nöyrällä mummollahan voi olla kutsumus tähän siivoamiseen (vai kuinka?) tai keittiössä puurtavalla kutsumus kyseiseen työhön tai pyhäkoulua pitävällä kutsumus omaan sarkaansa, miksei heille makseta siitä palkkaa tai ainakin korvausta? Miksi rahat loppuvat juuri siihen kohtaan?
Mutta ei tietenkään, koska eiväthän seurakunnat pysyisi pystyssä ilman näitä nöyriä puurtajia, ilmaisen työntekijöitä.
Sinänsä ihan hyvä, että on näitä todellisia Jumalan palvelijoita, sillä tällaiselle asenteelle seurakuntien pitäisikin perustua, mutta EI TAVALLISEN KANSAN KYLLÄ TARVITSISI
ELÄTTÄÄ NÄITÄ KÄENPOIKAPAPPEJA SIIPIVEIKKOINEEN SEURAKUNNISSA.
Tiedättekö, minä olen kuunnellut lukuisia saarnoja, raamattutunteja sun muita eri seurakunnissa 30 vuoden ajan ja voin sanoa, että mitään sellaista en ole noista saarnoista saanut sen enempää kuin mitä itse lukutaitoisena ja Jumalan antaman viisauden kautta olen sanasta ymmärtänyt - korkeintaan vahvistusta omille näkemyksilleni, mutta sen vahvistuksen takia minun ei tarvitse antaa euroakaan kenellekään.
Pappien saarnat eivät ole tuoneet kyllä mitään erityistä valaistumista tähän uskon elämään,niin ympäripyöreää sanahelinää saarnat ovat olleet vuodesta toiseen.
Voi olla, että joku ihminen, joka ei ole raamatullisiin asioihin yhtään perehtynyt tarvitsee alussa vähän opastusta,jos on kiinnostunut näistä asioista, mutta ei siihen tarvita pappien jorinoita vuosikausia, puhumattakaan, että heille tarvitsisi siitä isoja korvauksia maksaa.
Minä en todellakaan aio maksaa euron euroa elättääkseni seurakuntajohtajia ja pappeja, jotka haluavat vain olla "kukkona tunkiolla".
En myöskään anna lantin lanttia lähetystyöhön, jossa mennään köyhiin maihin, köyhien ihmisten pariin, mutta halutaan silti pitää kiinni länsimaisesta elintasosta. Ajatelkaa, mikä loukkaus se on niitä köyhiä ihmisiä kohtaan, mennä puhumaan Jumalan rakkaudesta ja kristittyjen rakkaudesta, mutta silti pidetään kynsin hampain kiinni kaikista omista eduista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raamattu tosin opettaa, että Jumala on valinnut osan opettajiksi.
On myös sanottu, että työmies on palkkansa ansainnut.
Minä tosin olen palkatta avustusta viennyt ja nykyään yleensä vastaan ottajana on seurakunta, jonka kautta se menee eteen päin.
Sinulla on tosi paha harha lähetys työstä.
Tänään olin juuri PMU:n yhteisessä palaverissä, jossa vieraili "sisar Saharan eräästä kolkasta, jossa elää 250 000 ihmistä ja ovat täysin avustusten armoilla.
Ovat siellä eläneet jo 30 vuotta eikä heitä sinne evankelioimaan mennä, vaan täyttämään heidän inhimilliset tarpeet, vesi ruoka lääkintä- opetus ja arkiset tarpeet.
Mistä sinä päähäsi olet saanut, että lähetys työ on raamattu tuntien pitämistä, tosin minäkin kerron kuka on Herrani, mut niitä tilanteita en koko aikaa käytä, vaan vien tarvikkeita köyhille.
Luuletko ihan tekemisilläsi ansaitsevasi paremman taivaspaikan itsellesi. Onneksi minä olen ymmärtänyt, että minun ei tarvitse ansaita Jumalan rakkautta tekojen kautta, vaan olen vapaa kuin taivaan lintu.
Näitä itsevanhurskauttamiseen rakastuneitahan riittää vaikka kuinka paljon.
Ai, että lähetystyöntekijät eivät enää virka sanallakaan Jumalasta, älä viitsi.
Jos et huomannut tekstistäni, niin kysymyshän olikin siitä, että on naurettavaa mennä köyhien ihmisten pariin antamaan liiastaan, kun ei kuitenkaan itse kestä sitä köyhyyttä omassa elämässään eikä halua kantaa todellisuudessa sitä iestä, mitä köyhät ja kurjat joutuvat monessa maassa tekemään.
Luuletko ihan tekemisilläsi ansaitsevasi paremman taivaspaikan itsellesi, siitähän se monen kohdalla on kysymys ja toiset sanovat sen ihan suoraankin.
Näitä itsevanhurskauttamiseen rakastuneitahan riittää vaikka kuinka paljon.
Ai, että lähetystyöntekijät eivät enää virka sanallakaan Jumalasta, älä viitsi.
Jos en huomannut, niin kysymyshän olikin siitä, että on naurettavaa mennä köyhien ihmisten pariin antamaan liiastaan, kun ei kuitenkaan itse kestä samanlaista kurjuutta ja köyhyyttä omassa elämässään.
Onneksi olen vapaa eikä minun tarvitse yrittää ansaita Jumalan rakkautta itselleni teoilla.