Keksitään jotain kivaa. Kiusatkaa vaikka minua, jos ei muuta tule mieleen. En jaksa noita "ateistit on älyllisesti epärehellisiä"-tyyppejä.
Tehdäänkö laulu?
Minä aloitan. Se on sitten blues.
- katsoin ikkunasta räntäsateen kastelemaa kissaa
ja mietin...
Tehdäänkö laulu?
Minä aloitan. Se on sitten blues.
- katsoin ikkunasta räntäsateen kastelemaa kissaa
ja mietin...
Vastaukset 14
Vanhimmat
koska älyttömän rehellisesti sanottuna en ole kovin hyvä luovassa kielellisessä ilmaisussa, mutta mä voisin kyllä kuvittaa jotain.
paha kurakeli, ei viihdy ulkona pyhä henki.
Mä lähetän sulle muutamia mun piirtämiä kuvia, ja sä voit keksiä niihin jutun.
ainakaan sitä, missä joku istuttaa pelargonioita päähäni ja häviän korttipelissä hylkeelle.
Tai no joo, saattaisi siitäkin joku värssy irrota, mutta ei ihan bluesin tahtiin. Tai mikä ettei, parin paukun jälkeen.
Joo laita vaan tulemaan.
Saako se olla laulu, vai pitääkö olla runo, tai täytyykö olla peräti tarina?
Kukkaistutuskuva on vielä puhtaaksipiirtämättä, mutta tossa tuli yksi. Siinäkin on vasemmassa yläkulmassa maasika, mutta ilman aurinkolaseja tällä kertaa.
Tulkinta on sitten ihan vapaa, vaikka kuva perustuukin tositapahtumiin.
kamlan paljon. Tuosta kuvasta saa vaikka millaisen tarinan aikaiseksi. Näytti yhtä sekavalta kuin minun pääni. Sitten siinä oli kaikenlaista otusta ja oksennusta. Mielenkiintoinen juttu.
Kun tarkemmin katsoin sitä, niin lähtökohdaksi voi ottaa minkä vaan.
Maasika on muuten virolaista mansikkalikööriä, joka minulla on yleensä matkapullona, jos joudun olemaan pitkään bussissa matkalla jonnekin.
kuten tällä insinöörilläkin. Sen lohikäärmeen suusta ei muuten tule oksennusta. Virtaus on päin vastainen. Sen tyypin päästä tuleva virtaus johtaa lohikäärmeen suuhun/kieleen. Mulla on muuten kolme valmista kuvaa lisääkin. Mä skannaan ja lähetän ne jossain vaiheessa
Yritän ihan itsekseni kasata siitä jutun.
Tuli mieleen Budapestissa näkemäni teos jossain metroasemalla. Kuutioita eri väreissä. Ja jotenkin jännästi niistä löysi aina eri pintoja. Miten sitten silmänsä asetti, niin näki kuutioista eri kulman. Mielenkiintoista.
..juupa ostan perunan
sen povelleni kätken
väliin täytekynän
ja lompakon
illalla tutkin sitä
pöytälampun valossa
ja sinä rakkaani
sulokielelläs
lipität kainaloitani...
Picture this:
Kolme kuukautta vanha koiranpentu - vaaleanruskea pentuturkki, noutajan luppakorvat, taivasta kohti sojottava pentuhäntä ja suussa parituhatta pentuhammasta - kulkee tiellä isäntänsä kanssa keskittyen vain ja ainoastaan hihnan kanssa painimiseen. Pentu ei ole ihan vielä hiffannut, missä järjestyksessä jalkoja pitää siirrellä ympyröitä juostessa, joten eteneminen on pyllähtelevää. Jalkojen alla alkaa kahista kivasti; ollaan viimevuotisissa heinissä ojanvarren pöheikössä. Hihna unohtuu, tassut liikkuvat kerrankin samaan aikaan ja suuntaan, ja pentu molskahtaa täysmahalleen vaaksan syvyiseen sulavesiojaan. Ojaan vienyt tassujen liike tuo pennun livakasti isännän syliin, ja hetken aikaa ilmassa on käpälää, häntää, kieltä, kuolanpärskettä, auringonpaistetta ja ojavettä. Talvipentu oppi selväksi riemukseen upouuden asian.
Ääniraita ei ole bluesia, vaan orapihlaja-aidassa jammaavien lintujen ja heinää tallovien tassujen ääntä.
:)
Näen silmissäni. Elämän riemua.
Ihan kuin pieni lapsi, konttausikäinen joka ihmettelee jokaista ilmiötä ja esinettä mikä eteen tulee. Tutkii ja pohtii.
katsoin ikkunasta räntäsateen kastelemaa kissaa
ja mietin miksi toisinaan maailma pientä dissaa
kohtalo murjoo, mä siitä paskat nakkaan
seuraava juna, mä reppuun kamat pakkaan
kun kerran mut haudan lepoon saatellaan
se helpotus on monen, niin usein aatellaan
läpimärkä katti kaipaa sylin lämpöä
ja pientä paikkaa johon painaa päänsä
kunnes sade heltyy ja aurinko taas paistaa
se jatkaa matkaansa kohti kuonoaan
maailman ääriin kuljen, ja sieltä takaisin
matkallani viivyn, en pian palaisi
tie kun on vapaa, ei murhe mieltä paina
kotimaani lämmön kannan syömmessäin aina
ei kulkurin matka kaipaa karttaa eikä rahaa
mä maailmalta etsin pientä paikkaa vailla pahaa
läpimärkä katti kaipaa sylin lämpöä
ja pientä paikkaa johon painaa päänsä
kunnes sade heltyy ja aurinko taas paistaa
se jatkaa matkaansa kohti kuonoaan
-- Whitewash
----
Tämmöstä se tyrkkäsi tähän hätään. Sävel on mielessä mut en nyt jaksanut kaivaa kitaraa esiin ja nuotittaa, mutta ehkä myöhemmin teen senkin.
Ou jee
mun tassut kaipaa pyyheliinaa
Ou jee
vatsa vaatii herkkuruokaa
mutta huomenna taas mä meen
ou jee
mutta huomenna taas mä meen...
Sinun juttusi oli hyvä. Melkein kuulen Maestro Dave Lindholmin tuon esittävän.
Kas kas, eipä ihme, Davea minäkin ajattelin tuota kirjoittaessa... :)