surullinen :(

on todella kova tai siis ihmiset on nykyään todella kyvyttömiä empatiaan.. ei mitään tunteita tai kykyä aatella miltä toisesta voi tuntua kun yksin istuu ja kukaan ei välitä sen tiedän :(

On se kummallista tämä ihmisen elämä. Kaikilla meillä on täällä osamme ja surumme. Minä suren esikoistani, joka kuoli ennen joulua. Tänään juuri sanoin miehelleni, kun katselimme kuvaa hänen tulevasta hautakivestään, että antaisin mitä vain, että kivessä oleva nimi olisi omani, eikä lapseni.
Sinä olet varmaan vielä kovin nuori. Voi kuinka toivoisin, että saisit onnea elämääsi. Onko sinulla toimintaa päivisin, tarkoitan työtä, opiskeulua tai jotakin muuta ? Voi olla, että kysyn kömpelösti, kun en tiedä tilannettasi. Älä enempää ainakaan pahoita mieltäsi.
Jostain löytyy sinulle varmasti ystävä tai ystäviä, eivät kaikki ihmiset ole samanlaisia ilkimyksiä. Et varmasti ole mikään yhdentekevä ihminen, vaan arvokas oma itsesi. Kaikkea hyvää sinulle, älä anna periksi.

Sinä olet arvokas omana itsenäsi. Toivon, että oikea ystävä osuu tiellesi, jossain on sukulaissielusi. Ansaitset onnea elämääsi.
Älä tule surullisemmaksi näistä meidän lapsemme tai jonkin muun lähiomaisen menettäneiden kertomuksita. Me lohdutamme samalla itseämme, kun saamme kertoa tunteistamme ja kaipauksestamme.
Sinä elät ja sinulla on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään. Onko sinun mahdollisuus saada apua, niin että löytäisit päiviisi toimintaa ja vapaa-aikaan harrastuksia, joissa voisit löytää ystäviä. Kaikki ihmiset eivät ole niin ilkeitä ja karseita. Toivottavasti uskallat yrittää. Hyvä kun kirjoitat ja sekin, kun kuitenkin etsiydyt ihmisten ilmoille osittaa elämänhalua. Kaikkea hyvää sinulle.

vaikka tuntuu ettei ole ketään kuka välittää,niin uskon että jokaisella on joku joka oikeasti välittää.

Ei varmasti sun elämäsi ole helpoimmasta päästä,mutta kuopastahan on aina tie vain ylöspäin..=)

eli otappas itseäsi niskasta kiinni ja ala vaikka etsimään itsellesi elämänkumppania,jonka kanssa jakaa yhteinen tulevaisuus ja ehkä lapsetkin,tiedän että huonoistakin lähtökohdista pääsee eteenpäin kunhan itsellä on tarpeeksi tahdonvoimaa!

Ja vaikka olenkin menettänyt minulle kaikkein läheisimmän ihmisen,niin en toivoisi silti kenenkään toisenkaan kuolemaa,en sinun ainakaan!vaikkakin kirosin ja kysyin että miksi juuri hänet vietiin näin nuorena,miksi murhaajat,raiskaajat ja kaikenmaailman psykopaatit saavat jatkaa täällä,ja viattomat ihmiset viedään jo lapsina..tai nuorina..
tilanne on tämä eikä muuksi muutu minulla..=(

olen katkera elämälle,lähinnä siksi ettei rakkaani saanut jatkaa elämää,todella koskee kun mietin häntä,ilopilleriä joka ei tahtonut muille pahaa ja joka olisi ollut oikeutettu elämään vanhaksi papparaiseksi asti..=)

En tiedä ikääsi,mutta uskoisin aika nuoreksi,joten sinulla voi olla vielä vuosikymmeniä elämää jäljellä ja takuulla jos vain jaksat itse "taistella" niin saat onnellisen elämän vaikka lähtkohdat tuntuvat nyt sinusta kehnoilta..

kyllä se aurinko sinullekin paistaa,takuulla!

Joskus kieltämättä tulee mieleen että miksi sellaiset valittajat ja omaan elämäänsä kyllästyneet saavat elää ja vierestä viedään elämäniloisia ja -haluisia ihmisiä. Kaikista viisainta olisi pitää suut kiinni jos haluaa vähänkään osoittaa myötätuntoa läheisensä menettäneille. On se vaan niin vaikea kohdata ihmisiä jotka puhuvat elämän kurjuudesta ja valittavat pikkuasioista, eivätkä tee tai edes halua tehdä asioille mitään!! Kukaan kun ei voi kuolla toisen puolesta, niin voisko vaikka ajatella, että elänpä elämäni niin hyvin kuin mahdollista ja lopetan turhasta valittamisen.