Kanervan tekstarikohu ja NATO-kusetus
Vanhan pukin ja elämäntapa-jörnijän Ike Kanervan tekstarikohu on jo aikaa sitten valunut yli äyräinen. Media jaksaa jauhaa ja hehkuttaa asiaa, vaikka oikeasti ketään ei enää kiinnosta pulun paskan vertaa Iken seksiviestit.
Kohun jatkuminen alkaa jo epäilyttää. Miksi asiaa yhä yritetään hehkuttaa? Tärkeämpiäkin asioita olisi, jotka jäävät kohun varjoon.
Nimittäin yksi tärkeä askel jonka Suomen hallitus on voinut ottaa vaivihkaa kohun alla, on Suomen osallistuminen NATO:n nopean toiminnan joukkoihin. Suomi on liittymässä NATO:n taisteluosastoihin ja siten sitomassa itseään yhä enemmän läntisen sotilasliiton toimintaan ja leiriin. Tämän on erittäin merkityksellinen turvallisuuspoliittinen teko, jonka pitkän tähtäimen vaikutukset ovat sitä luokkaa, että asiasta pitäisi keskustella todella laajasti.
Nimittäin kun Suomi liittyy NATO:n nopean toiminnan joukkoihin, ja liittyy vielä Norjan ja Ruotsin kanssa yhteiseen NATO:n ilmavalvonta-alueeseen, ainoa asia joka enää käytännössä erottaa Suomen mistä tahansa NATO-maasta on yhteisten turvatakuiden piirissä oleminen. Suomihan on jo käytännössä NATO-maa, ainakin Venäjän silmissä, ja yhteinen ilmatilavalvonta ja nopean toiminnan joukot alleviivaavat asiaa entisestään.
Puhe liittoutumattomuudesta ja puolueettomuudesta onkin täyttä puppua ja tarkoittettu lähinnä Suomen sisäpolitiikkaan ja kansan sumuttamiseksi. Kukaan ulkomailla ei pidä Suomea liittoutumattomana ja puolueettomana maana, ei ole pitänyt enää aikoihin. Suomen kansa kuitenkin haluaisi niin olevan, ja haluaisi myös uskoa niin. Tämän vuoksi kukaan poliitikko ei uskalla riskeerata ensi vaalien ääniä myöntämällä julkisesti ääneen, että käytännössä Suomi on jo NATO-maa. Melkoista selkärangattomuutta.
"Saatanan tunarit!", kuten eräs historiamme suurmies sanoisi
Vanhan pukin ja elämäntapa-jörnijän Ike Kanervan tekstarikohu on jo aikaa sitten valunut yli äyräinen. Media jaksaa jauhaa ja hehkuttaa asiaa, vaikka oikeasti ketään ei enää kiinnosta pulun paskan vertaa Iken seksiviestit.
Kohun jatkuminen alkaa jo epäilyttää. Miksi asiaa yhä yritetään hehkuttaa? Tärkeämpiäkin asioita olisi, jotka jäävät kohun varjoon.
Nimittäin yksi tärkeä askel jonka Suomen hallitus on voinut ottaa vaivihkaa kohun alla, on Suomen osallistuminen NATO:n nopean toiminnan joukkoihin. Suomi on liittymässä NATO:n taisteluosastoihin ja siten sitomassa itseään yhä enemmän läntisen sotilasliiton toimintaan ja leiriin. Tämän on erittäin merkityksellinen turvallisuuspoliittinen teko, jonka pitkän tähtäimen vaikutukset ovat sitä luokkaa, että asiasta pitäisi keskustella todella laajasti.
Nimittäin kun Suomi liittyy NATO:n nopean toiminnan joukkoihin, ja liittyy vielä Norjan ja Ruotsin kanssa yhteiseen NATO:n ilmavalvonta-alueeseen, ainoa asia joka enää käytännössä erottaa Suomen mistä tahansa NATO-maasta on yhteisten turvatakuiden piirissä oleminen. Suomihan on jo käytännössä NATO-maa, ainakin Venäjän silmissä, ja yhteinen ilmatilavalvonta ja nopean toiminnan joukot alleviivaavat asiaa entisestään.
Puhe liittoutumattomuudesta ja puolueettomuudesta onkin täyttä puppua ja tarkoittettu lähinnä Suomen sisäpolitiikkaan ja kansan sumuttamiseksi. Kukaan ulkomailla ei pidä Suomea liittoutumattomana ja puolueettomana maana, ei ole pitänyt enää aikoihin. Suomen kansa kuitenkin haluaisi niin olevan, ja haluaisi myös uskoa niin. Tämän vuoksi kukaan poliitikko ei uskalla riskeerata ensi vaalien ääniä myöntämällä julkisesti ääneen, että käytännössä Suomi on jo NATO-maa. Melkoista selkärangattomuutta.
"Saatanan tunarit!", kuten eräs historiamme suurmies sanoisi
Vastaukset 1
Vanhimmat
mitä yritetään peittää höpöhommill, siellä esim s. 104, suora lainaus:
"Lissabonin sopimuksen mukaan yhteinen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikka johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppaneuvosto
yksimielisesti niin päättää."
Ei siis enää JOS, vaan KUN !!!!!
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE 23/2008&base=erhe&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD