Jehovan todistajat ovat valmiita jättämään lapsensa oman onnensa nojaan, jos lapsi ei valitse vanhempiensa uskontoa. Tämän osoittaa hyvin esim. Noomi Lappalaisen tapaus. josta voit lukea täältä http://www.veljesseura.org/?q=node/651
Mainitsemani tapaus ei ole millään tavalla ainutlaatuinen, vaan vastaavanlaisia hylkäämisiä tapahtuu lähes niin usein ja missä vain, kun lapsi, nuori, sukulainen, äiti, isä, veli, sisko, isoäiti, isoisä siis kukatahansa ystävä valitsee toisen uskonnon.
Olen pohtinut sitä, miksi näin tapahtuu. Voidaan tietenkin aiheellisesti kysyä onko sellainen käyttäytyminen rakkaudellista?
Jehovan todistajat pitävät erottamista viimeisenä auttamiskeinonaan ja rakkauden tekona ja vetoavat raamattuun, kuinka erotettua tulee kohdella, jotta he eivät itse rikkoisi raamatun normeja, jotka Jumala on antanut ja tekisi syntiä Jumalaa vastaan.
Silloin ei ole väliä sillä onko henkilö itse eronnut tai erotettu Jehovan todistajien seurakunnasta. Kohtelu on aina sama, jos henkilö jättää Jehovan todistajat.
Toki Jehovan todistajat pitävät vakavempana rikoksena sitä, että arvosteee heitä ja ajattelevat sen olevan raamatun vastaista luopioitumista, jolloin vanhimmat seurakunnassa eivät tekisi edes Vartiotorniseuran suosittelemia vuosittaisia käyntejä erotetun luona, josko erotettu olisi valmis palamaan takaisin seurakunnan yhteyteen.
Ihmisillä ja vanhemmilla on yleensä luonnolinen taipumus ajatella lapsensa parasta, sekä tietenkin haluta tehdä moraalisesti oikeita ratkaisuja, jonka ympärillä oleva yhteisö hyväksyy. Vaatii tietenkin päättäväistä ja lujaa luonnetta yrittäessään muuttaa yhteisöä, jonka vaikutuspiirissä elää. Joskus yhteisön laatimien sääntöjen rikkominen voi olla yksilön tapa osoittaa, että haluaa muuttaa sen sääntöjä, tai ei ole valmis hyväksymään niitä.
Yleensä henkilöä, joka rikkoo tai arvostelee yhteisön sääntöjä, saa tuta seuraukset, jotka yleensä ovat jonkinmoisia rangaistuksia. Mutta joskus, hyvin harvoin, poikkeavissa olosuhteissa, arvostelija tai sääntöjä rikkonut henkilö saakin sankarin tai vapauttajan maineen, koska yleinen mielipide on ollutkin arvostelijalle/rikkojalle suotuisa.
On yleensä ajateltu, että säännöt/lait on laadittu suojelemaan yksilöä ja koko yhteisöä. On tietenkin välttämätöntä, että yhteiskunta suojelee yksilöä laatimalla yhteisiä sääntöjä. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä liikennesäännöt. Emme varmaan haluaisi ajaa liikenteessä, jossa valiitsisi viidakonlaki ja se, jolla olisi ajokissaan vahvimmat pellit, voittaisi. Siksi joissakin tilanteissa on aivan oikein, että huonosti käyttäytynyt henkilö "poistetaan" liikenteestä. Se voisi merkitä sitä, että rattijuopolta vietäisiin ajokortti.
On tunnustettava sekin tosiasia, että joissakin tilanteissa ei ole rangaistu edes päihtyneenä ajanutta henkilöä, jos on ollut hätätilanne. Vastaavien tilanteitten varalle onkin hätäsuojelulaki, joita siis sovelletaan tarpeen tullen. On selvää, että jotkin lait painavat silloin vaa`assa enemmän ja lain rikkominen voi olla välttämätöntä, jotta suuremmalta vahingolta vältyttäisiin.
Jos ajattelemme kuitenkin Jehovan todistajien seurakunnasta erottamista, niin seurakunnille on laadittu säännöt ja seurakunnan vanhimmat valvovat, että sääntöjä noudatettaisiin. Monesti uskova onkin omanut syvän vakaumuksen siitä, että lait ja säännöt, joita seurakunnassa noudatetaan ovat Jumalata. Henkilö, joka omaehtoisesti on hakeutunut Jehovan todistajien yhteisöön haluaa tietenkin yksilönä, että hänen ratkaisunsa on oikea. Tämä voidaan soveltaa tietenkin mihin yhteisöön tahansa. Haluamme olla ylpeitä siitä, mitä olemme. Olemme mielessämme yksilötasolla perustelleet itsellemme vakaumuksen ja se tyydyttää meidän tarpeita.
Maailmassa on kuitenkin paljon yhteisöjä ja niistä kukin puolustaa omia käsityksiään. Tästä on seurauksena se, että eri yhteisöt ja niiden kannattajat arvostelevat toisiaan, joskus kovin ottein jos niiden intressit riitelevät keskenään. Joskus sellainen voi johtaa sotiin. Silloin sodassa oleva yhteisö käy "pyhää sotaansa" ja yhteisössä olevan yksilön odotetaan antavan kaikkensa, jotta tuo yhteisö voittaisi.
Kuitenkin mikä tahansa yhteisö tai järjestö koostuu yksilöistä ja joidenkin yksilöiden mielipiteet ovat lähempänä yhteisön ideologiaa. Yleensä yhteisön johtajat laativat ideologian ja toivovat, että kaikki yhteisön kannattajat noudattaisivat niitä. On selvää, että mitä tehokkaammin yksilöt noudattavat johtajansa laatimaa ideologiaa, sen tehokkaampi yhteisö on ajaessaan tavoitteitaan.
Joissakin asioissa tehokas yhteisö on suureksi hyödyksi kaikille. Tästä esimerkkinä on esim. Jehovan todistajien toiminta uskonnonvapauslakien ajamisissa monissa maissa ennakkotapauksina. Varmasti tällaisia yhteisöjä on paljon, jotka ovat hyödyttäneet kaikkia yksilötasolla, mutta otin Jehovan todistajat esimerkkinä, koska aiheeni käsittelee juuri heitä.
On siis todella positiivisa ja ihailtavia asioita, mitä monet yhteisöt ovat saaneet aikaan. Mutta asialla on käänteinen puolensakin. Yhteisöt voivat olla vaarallisia jos ei tunne yhteisön syvimpiä motiiveja. Otan esimerkkinä Natsi-Sakasan.
Ennen toista maailmansotaa monet eurooppalaiset ihannoivat Hitlerin politiikkaa ja antoivat sille epäsuoran tukensa. Moni asioihin perhtynyt on ollut sitä mieltä, että jos Hitlerin laajentumispolitiikkaan länsimaissa olisi suhtauduttu kielteisemmin jo ennen Puolaan hyökkäystä, olisi maailmansodalta kenties vältytty tai sodan aiheuttamat kärsimykset olisivat olleet pienemmät.
Ottamani esimerkki joidenkin mielestä saattaa edustaa ääritapausta. Asia ei mielestäni ole kuitenkaan niin, vaan yhteisöjen intressit ovat vaaraksi yksilölle jos yhteisöön kuulumisesta on tehty elämän ja kuoleman kysymys. Tässä tapauksessa Natsi-Saksa ja Jehovan todistajat ovat samanlaisia. Kummallakin on keskitysleirinsä, jonne toisinjattelijat viedään ja eritstetään. Natsi-saksan leirit olivat näkyviä ja aiheuttivat kurjuutta toisinajattelijoille. Joskus erikoista kyllä, saattaa olla seurauksen ns. "Tuholman syndrooma", jossa panttivanki (voisi olla eotettu tai keskitysleirin vanki) samaistuu vangitsijaansa ja hyväksyy kohtelunsa oikeutettuna.
Missä ovat Jehovan todistajien keskitysleirit?
Ne ovat täällä keskustelupalstoilla näkyvissä kautta maailman, joihin toisinajattelevat on ikäänkuin koottu. Tosinajattelijat voivat esittää kyllä täällä onneksi mielipiteitään, mutta miten olisi jos Jehovan todistajat saisivat tahtonsa läpi laajemmin? Sama kysymys voidaan esittää tietenkin monelle ääriyhteisölle ja fundamentalisteille?
Lopuksi kaikesta, asioiden ja aiheen rajaamiseski sanon mielipiteeni näistä vaarallisina pidetyistä yhteisöistä:
Ne ovat kaikki vaarallisia ja polkevat yksilön vapautta ajatella ja niiden tavoite on utopistinen yhteiskunta, joka ei kunnioita todellista valinnanvapautta. Ne jättävät aina uhreja taakseen.
Mainitsemani tapaus ei ole millään tavalla ainutlaatuinen, vaan vastaavanlaisia hylkäämisiä tapahtuu lähes niin usein ja missä vain, kun lapsi, nuori, sukulainen, äiti, isä, veli, sisko, isoäiti, isoisä siis kukatahansa ystävä valitsee toisen uskonnon.
Olen pohtinut sitä, miksi näin tapahtuu. Voidaan tietenkin aiheellisesti kysyä onko sellainen käyttäytyminen rakkaudellista?
Jehovan todistajat pitävät erottamista viimeisenä auttamiskeinonaan ja rakkauden tekona ja vetoavat raamattuun, kuinka erotettua tulee kohdella, jotta he eivät itse rikkoisi raamatun normeja, jotka Jumala on antanut ja tekisi syntiä Jumalaa vastaan.
Silloin ei ole väliä sillä onko henkilö itse eronnut tai erotettu Jehovan todistajien seurakunnasta. Kohtelu on aina sama, jos henkilö jättää Jehovan todistajat.
Toki Jehovan todistajat pitävät vakavempana rikoksena sitä, että arvosteee heitä ja ajattelevat sen olevan raamatun vastaista luopioitumista, jolloin vanhimmat seurakunnassa eivät tekisi edes Vartiotorniseuran suosittelemia vuosittaisia käyntejä erotetun luona, josko erotettu olisi valmis palamaan takaisin seurakunnan yhteyteen.
Ihmisillä ja vanhemmilla on yleensä luonnolinen taipumus ajatella lapsensa parasta, sekä tietenkin haluta tehdä moraalisesti oikeita ratkaisuja, jonka ympärillä oleva yhteisö hyväksyy. Vaatii tietenkin päättäväistä ja lujaa luonnetta yrittäessään muuttaa yhteisöä, jonka vaikutuspiirissä elää. Joskus yhteisön laatimien sääntöjen rikkominen voi olla yksilön tapa osoittaa, että haluaa muuttaa sen sääntöjä, tai ei ole valmis hyväksymään niitä.
Yleensä henkilöä, joka rikkoo tai arvostelee yhteisön sääntöjä, saa tuta seuraukset, jotka yleensä ovat jonkinmoisia rangaistuksia. Mutta joskus, hyvin harvoin, poikkeavissa olosuhteissa, arvostelija tai sääntöjä rikkonut henkilö saakin sankarin tai vapauttajan maineen, koska yleinen mielipide on ollutkin arvostelijalle/rikkojalle suotuisa.
On yleensä ajateltu, että säännöt/lait on laadittu suojelemaan yksilöä ja koko yhteisöä. On tietenkin välttämätöntä, että yhteiskunta suojelee yksilöä laatimalla yhteisiä sääntöjä. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä liikennesäännöt. Emme varmaan haluaisi ajaa liikenteessä, jossa valiitsisi viidakonlaki ja se, jolla olisi ajokissaan vahvimmat pellit, voittaisi. Siksi joissakin tilanteissa on aivan oikein, että huonosti käyttäytynyt henkilö "poistetaan" liikenteestä. Se voisi merkitä sitä, että rattijuopolta vietäisiin ajokortti.
On tunnustettava sekin tosiasia, että joissakin tilanteissa ei ole rangaistu edes päihtyneenä ajanutta henkilöä, jos on ollut hätätilanne. Vastaavien tilanteitten varalle onkin hätäsuojelulaki, joita siis sovelletaan tarpeen tullen. On selvää, että jotkin lait painavat silloin vaa`assa enemmän ja lain rikkominen voi olla välttämätöntä, jotta suuremmalta vahingolta vältyttäisiin.
Jos ajattelemme kuitenkin Jehovan todistajien seurakunnasta erottamista, niin seurakunnille on laadittu säännöt ja seurakunnan vanhimmat valvovat, että sääntöjä noudatettaisiin. Monesti uskova onkin omanut syvän vakaumuksen siitä, että lait ja säännöt, joita seurakunnassa noudatetaan ovat Jumalata. Henkilö, joka omaehtoisesti on hakeutunut Jehovan todistajien yhteisöön haluaa tietenkin yksilönä, että hänen ratkaisunsa on oikea. Tämä voidaan soveltaa tietenkin mihin yhteisöön tahansa. Haluamme olla ylpeitä siitä, mitä olemme. Olemme mielessämme yksilötasolla perustelleet itsellemme vakaumuksen ja se tyydyttää meidän tarpeita.
Maailmassa on kuitenkin paljon yhteisöjä ja niistä kukin puolustaa omia käsityksiään. Tästä on seurauksena se, että eri yhteisöt ja niiden kannattajat arvostelevat toisiaan, joskus kovin ottein jos niiden intressit riitelevät keskenään. Joskus sellainen voi johtaa sotiin. Silloin sodassa oleva yhteisö käy "pyhää sotaansa" ja yhteisössä olevan yksilön odotetaan antavan kaikkensa, jotta tuo yhteisö voittaisi.
Kuitenkin mikä tahansa yhteisö tai järjestö koostuu yksilöistä ja joidenkin yksilöiden mielipiteet ovat lähempänä yhteisön ideologiaa. Yleensä yhteisön johtajat laativat ideologian ja toivovat, että kaikki yhteisön kannattajat noudattaisivat niitä. On selvää, että mitä tehokkaammin yksilöt noudattavat johtajansa laatimaa ideologiaa, sen tehokkaampi yhteisö on ajaessaan tavoitteitaan.
Joissakin asioissa tehokas yhteisö on suureksi hyödyksi kaikille. Tästä esimerkkinä on esim. Jehovan todistajien toiminta uskonnonvapauslakien ajamisissa monissa maissa ennakkotapauksina. Varmasti tällaisia yhteisöjä on paljon, jotka ovat hyödyttäneet kaikkia yksilötasolla, mutta otin Jehovan todistajat esimerkkinä, koska aiheeni käsittelee juuri heitä.
On siis todella positiivisa ja ihailtavia asioita, mitä monet yhteisöt ovat saaneet aikaan. Mutta asialla on käänteinen puolensakin. Yhteisöt voivat olla vaarallisia jos ei tunne yhteisön syvimpiä motiiveja. Otan esimerkkinä Natsi-Sakasan.
Ennen toista maailmansotaa monet eurooppalaiset ihannoivat Hitlerin politiikkaa ja antoivat sille epäsuoran tukensa. Moni asioihin perhtynyt on ollut sitä mieltä, että jos Hitlerin laajentumispolitiikkaan länsimaissa olisi suhtauduttu kielteisemmin jo ennen Puolaan hyökkäystä, olisi maailmansodalta kenties vältytty tai sodan aiheuttamat kärsimykset olisivat olleet pienemmät.
Ottamani esimerkki joidenkin mielestä saattaa edustaa ääritapausta. Asia ei mielestäni ole kuitenkaan niin, vaan yhteisöjen intressit ovat vaaraksi yksilölle jos yhteisöön kuulumisesta on tehty elämän ja kuoleman kysymys. Tässä tapauksessa Natsi-Saksa ja Jehovan todistajat ovat samanlaisia. Kummallakin on keskitysleirinsä, jonne toisinjattelijat viedään ja eritstetään. Natsi-saksan leirit olivat näkyviä ja aiheuttivat kurjuutta toisinajattelijoille. Joskus erikoista kyllä, saattaa olla seurauksen ns. "Tuholman syndrooma", jossa panttivanki (voisi olla eotettu tai keskitysleirin vanki) samaistuu vangitsijaansa ja hyväksyy kohtelunsa oikeutettuna.
Missä ovat Jehovan todistajien keskitysleirit?
Ne ovat täällä keskustelupalstoilla näkyvissä kautta maailman, joihin toisinajattelevat on ikäänkuin koottu. Tosinajattelijat voivat esittää kyllä täällä onneksi mielipiteitään, mutta miten olisi jos Jehovan todistajat saisivat tahtonsa läpi laajemmin? Sama kysymys voidaan esittää tietenkin monelle ääriyhteisölle ja fundamentalisteille?
Lopuksi kaikesta, asioiden ja aiheen rajaamiseski sanon mielipiteeni näistä vaarallisina pidetyistä yhteisöistä:
Ne ovat kaikki vaarallisia ja polkevat yksilön vapautta ajatella ja niiden tavoite on utopistinen yhteiskunta, joka ei kunnioita todellista valinnanvapautta. Ne jättävät aina uhreja taakseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
nimittäin tuttuni aikoinaan alkoi etsiä elämälleen tarkoitusta ja kävi lähes kaikkien uskontokuntien kokouksissa.
Kuten arvata saattaa, JT tuli valituksi vaikka vaimonsa sanoi että kaikki muut käy, mutta jos JT:ksi rupeat niin ero tulee.
No erohan siinä tuli ja nyt kaveri on onnellinen viikonloppuisä, tosin harvemmin kuin kerran kuussa jostain syystä.
Mulle hokee vaan ettei se onnellisuutta vienyt, nyt hän on onnellisempi kuin koskaan.
Kun muuten ihan järkevä kaveri, niin ei oikein pysty käsittämään mikä ihme voi tulla, että tuollaiseen ryhtyy.
Kokemani perusteella allekirjoitan kyllä täysin lahkojen vaarallisuuden!
Yhteisöllistä ta kultturiprinteistä suvaitsemattomuutta esiintyy molempiin suuntiin. Ainoa tapa ehkäsitä sitä on antaa asianmukasita tietoa...Mistä johtuvat sodat?
vaikka olis miten fiksu kaveri ja sit varmaan se että pitää sitä ulkokuorta yllä ,sitä on just mitä uskottelee,sehän kuuluu jt oppii,olen kerran käynyt kokouksessa mukana,voi kauhee mitä tekoiloisuutta,-tekoystävällisyyttä,se oikein paistoi läpi.Jos jo ero yms.muuta tapahtunut,ei halua myöntää et ehkä teki virheen vaan "näyttää" onnellisuuttaan,mistäs tietää mitä sydämmessään ajattelee
Jehovantodistajien käyttämä erotettujen karttamis-mobbaus-käytäntö on viime aikoina saanut paljon huomiota mediassa. Itsekin olen ollut radion haastateltavana ja äskettäin pyydettiin erääseen lehtihaastatteluun juuri tuon kysymyksen tiimoilta.
Mutta jt-t eivät ole niin tavattomia tuossa käytöksessään kuin voisi äkkiseltään ajatella. Vielä minun lapsuudessani paheksuttiin "susiparina" asumista ja lapsien hankkimista avioliiton ulkopuolella.
Ja sitä ennen oli kirkkokuri ankara kaikille kansankirkon taholta:
"1700-luvun alussa kirkkokuri oli Ruotsi-Suomessa ankarimmillaan. Kirkossakäynnin laiminlyönti ja erityisesti ehtoollisenvieton laistaminen tuotti nuhteet, sakot, jalkapuuta tai haasteen käräjille. Ellei rippikirjassa ollut merkintää säännöllisestä ehtoollisella käymisestä, ei myöskään päässyt avioon. Kirkko valvoi myös sukupuolikäyttäytymistä. Esiaviollisesta suhteesta tavattu teini joutui jalkapuuhun, avioliiton ulkopuolisesta seksisuhteesta kiinni jäänyt haastettiin käräjille."
Lähde: http://www.ejulkaisu.fi/ejulkaisu.pl?customer=esse&date=030508&document=00010374
Jehovantodistajat ovat käytöksessään hiiiiukkasen ajasta jäljessä. Nykyään ei enää tuollaista touhua harrasteta muuta kuin ääri- fundamenttalistissa piireissä. Mutta toivotaan että jt-kin oppivat "pian" paremmille tavoille, jos ei muuten niin julkisuuden valon lisääntyessä. Hämärähommia kun voi harrastaa vain hämärässä.
Totta turiset. Siksi uskonto onkin kuvottavaa ja niiden historia. Ne ovat täynnä tietämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta, jossa jehovantodistajilla tuntuu menevän toisinpäin. Alussa he vaikuttivat suvaitsevaisislta, kun yleisesti heidän keskuudessaan pidettiin uskontoa ansana ja kiristysryöstönä, mutta nyt sorrutaan siihen itse.
>>>Alussa he vaikuttivat suvaitsevaisislta, kun yleisesti heidän keskuudessaan pidettiin uskontoa ansana ja kiristysryöstönä, mutta nyt sorrutaan siihen itse
Jeesus sanoi totuuden vapauttavan.
Minulle se merkitsee ennakkoasenteiden kuten rotusorron, politiikan, suvaitsemattoman uskonnon tai minkä muun syrjinnän hylkäämistä.
Jos yhteisö rajoittaa sananvapautta tai harrastaa jotakin muuta suvaitsemattomuutta, niin hylkään sen.
Tosi rakkaus ei siis tunne rajoja eikä ole ehdollista...
Asiallinen kirjoitus!!!
>>>Ottamani esimerkki joidenkin mielestä saattaa edustaa ääritapausta. Asia ei mielestäni ole kuitenkaan niin, vaan yhteisöjen intressit ovat vaaraksi yksilölle jos yhteisöön kuulumisesta on tehty elämän ja kuoleman kysymys. Tässä tapauksessa Natsi-Saksa ja Jehovan todistajat ovat samanlaisia. Kummallakin on keskitysleirinsä, jonne toisinjattelijat viedään ja eritstetään. Natsi-saksan leirit olivat näkyviä ja aiheuttivat kurjuutta toisinajattelijoille. Joskus erikoista kyllä, saattaa olla seurauksen ns. "Tuholman syndrooma", jossa panttivanki (voisi olla eotettu tai keskitysleirin vanki) samaistuu vangitsijaansa ja hyväksyy kohtelunsa oikeutettuna.