Feminismiin liittyy läheisesti kokemus omasta sukupuolesta. Haluan siirtyä hetkeksi feminismin naiseutta tukevaan osaan ja aloittaa keskustelun naiseudesta.
Mitä naiseus sinulle on? Koetko itsesi naiselliseksi? Jos et koe, niin miksi? Onko yhteiskunnallisessa tai omassa naiseudessasi särö vai onko se ehjä (sumea/kirkas)?
Älkäämme välittäkö näistä trolleista, joilla ei ole kanttia siirtyä omalle palstalleen.
Mitä naiseus sinulle on? Koetko itsesi naiselliseksi? Jos et koe, niin miksi? Onko yhteiskunnallisessa tai omassa naiseudessasi särö vai onko se ehjä (sumea/kirkas)?
Älkäämme välittäkö näistä trolleista, joilla ei ole kanttia siirtyä omalle palstalleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko näin, että suomalainen nainen on saatu häpeämään naiseuttaan niin, että kenelläkään ei ole siitä mitään sanottavaa?
Kaikki ne asiat, mitkä tässä kulttuurissa tekevät meistä naisia. Kukaan ei kehtaa tunnustaa nauttivansa naisena olemisesta, koska kaikki miesmäinen ja "äijä" on tärkeää, mielenkiintoista.
On helppo tunnustaa katsovansa formuloita kaljan kanssa, mutta irtokarkki-ilta hömppäsarjan/kirjan kanssa on ilmeisesti naiseutensa takia hävettävää näpertelemistä. Älykkyystasohan on toiminnoissa kuitenkin sama.
Suurin osa naisista on kuitenkin oppinut naiseuden sisältävän tiettyjä asioita, kuten vaikka ihonhoitoa mukavilla tuotteilla, meikkaamista ylellisistä rasioista ja kalliisti hyvältä tuoksumista. Naisena voi ihailla vartalonsa kaaria peilistä ja hekumoida miesten ihailusta. Voi nauttia hienojen miesten osoittamasta kunnioituksesta, kuten vaikka oven avauksesta, jonka hieno nainen kuittaa valloittavalla hymyllä, joka parhaimmillaan lämmittää molempien työpäivää.
Naiseus on tietysti myös oman kehon voimasta nauttimista, äärimmäisiä liikuntasuorituksia, älyllisen tai urheilullisen mittelön huumaa ja voiton tunnetta. Työelämän onnistuminen tuntuu myös naisen kulttuurisessa kontekstissa hieman erilaiselta. Naiseus on myös toisen seksuaalisen olennon kohtaamista naisen vartalossa.
Sääli, ettei kukaan ole tarttunut aiheeseen. Ja nyt sitten saat vain minun kommentin. En ole kasvanut vielä oikean feministin mittoihin (miehet tuntuvat tietävän, mitä se on), mutta pelästyin todella, olenkohan nainenkaan?
Jos irtokarkkien tilalla on tumma suklaa, niin käyn vielä naisesta, mutta kelpaako hömppäsarjan tilalle dekkarit: erotunko naiseksi arvostamalla sarjamurhien asemasta vain yhtä murhaa per kirja? Tai että mukavat ihonhoitotuotteet ovat mukavia, mutta ne ylelliset rasiat keljuttaa, nostavat hintaa ja ovat tuon tuosta tyhjiä. Ja melkein mitkä tahansa liikuntasuoritukset alkavat kohta tuntua äärimmäisiltä. Miesten hekumoivalta ihailulta moni muukin yrittää lähinnä kätkeytyä, muuten syyllistyy hekuman herättämiseen. Ovenavaaja, sukupuolesta riippumatta, sentään aina saa katseen ja kiitoksen - ja niin saan minäkin, kun avaan oven muille, sukupuolesta riippumatta (vain kantamuksia raahaavat miehet tuntuvat käyttävän tarjottua mahdollisuutta).
Kirjoitat niin kauniisti, että huokaus pääsee. Mutta onko naiseus vain tuota femme-käyttäytymistä? No, et niin väitä, vaan halusit keskustelua. Kommentoikaa nyt paremmin osaavat naiset, mitä se naiseus on ja onko se useimmiten jotain nolostellen kestettävää. Ja miksi se on juuri NAISEUTTA, koska esim. koristautuminen, itseihailu, erilaisista voitoista ja ihailuista nauttiminen ym. ovat yleistä myös miehillä.
Minähän en siis ole kukaan määrittelemään naiseutta, vaan heitin näitä naisellisiksi miellettyjä ominaisuuksia "täkyiksi". Feminismeillä on tämä ajatus, että vaikka kaikki ihmiset ovat sekoitus feminiinisiä ja maskuliinisia asioita, niin naiseutemme takia meidän pitäisi peräänkuulutttaa myös naisellisten asioiden arvostusta, varsinkin, kun ne ominaisuudet ovat usein niitä, joita meidän kulttuurissamme nimenomaan naiset ovat omaksuneet. Eli arvostaa myös todennäköisiä naisten vahvuuksia.
Eli vaikka työelämässä pitää arvostettavana ominaisuutena eri näkökulmien punnitsemista, joustavuutta jne.
Alustukseni loppu oli luettelo myös miehille yleisiä ominaisuuksia/tunteita, mutta idea onkin, että naisena nämä asiat kokisi erilailla, koska on kulttuurinen nainen. Eli vaikkapa niin, että miesjohtaja on ikäänkuin normi, mutta naisjohtajana onnistumista sitä peilaa naiselta odotettuun uraan (eli sihteeriin, alaiseen, kotiäitiin). Myös ympäristön reaktiot ovat joskus erilaisia.
Naiseus on toki kaikkia mahdollisia asioita, mikä vaan hyvältä tuntuu, mutta luulisi, että naisista löytyy vielä niitä feminiinisiäkin puolia. Hain ehkä jotain keskustelua siitä, missä suhteessa naiset löytävät itsestään feminiiniä ja maskuliinia.
Minähän en siis ole kukaan määrittelemään naiseutta, vaan heitin näitä
naisellisiksi miellettyjä ominaisuuksia "täkyiksi". Feminismeillä on tämä
ajatus, että vaikka kaikki ihmiset ovat sekoitus feminiinisiä ja maskuliinisia
asioita, niin naiseutemme takia meidän pitäisi peräänkuulutttaa myös
naisellisten asioiden arvostusta, varsinkin, kun ne ominaisuudet ovat usein
niitä, joita meidän kulttuurissamme nimenomaan naiset ovat omaksuneet. Eli
arvostaa myös todennäköisiä naisten vahvuuksia.
Eli vaikka työelämässä pitää arvostettavana ominaisuutena eri näkökulmien
punnitsemista, joustavuutta jne.
Alustukseni loppu oli luettelo myös miehille yleisiä ominaisuuksia/tunteita,
mutta idea onkin, että naisena nämä asiat kokisi erilailla, koska on
kulttuurinen nainen. Eli vaikkapa niin, että miesjohtaja on ikäänkuin normi,
mutta naisjohtajana onnistumista sitä peilaa naiselta odotettuun uraan (eli
sihteeriin, alaiseen, kotiäitiin). Myös ympäristön reaktiot ovat joskus
erilaisia.
Naiseus on toki kaikkia mahdollisia asioita, mikä vaan hyvältä tuntuu, mutta
luulisi, että naisista löytyy vielä niitä feminiinisiäkin puolia. Hain ehkä
jotain keskustelua siitä, missä suhteessa naiset löytävät itsestään feminiiniä
ja maskuliinia.