Minä kun heilun kristinuskon, todistajuuden ja täydellisen uskomattomuuden välillä, niin olen huomannut, että teillä on todella erilaiset käsitykset siitä, kuka pääsee ikuiseen elämään ja millätavoin.
Kristinuskoisethan ovat sitä mieltä, että pelastus tulee yksin armosta, ei tekojen kautta, ja sille käsitykselle löytyy raamatunkohtiakin tueksi.
Todistajat vissiin taas uskovat, että teoilla on ratkaiseva merkitys sen kannalta, saako ikuista elämää vai ei, eli pelkkä usko ei riitä. Ja sellaisiakin raamatunkohtia on, joissa näin sanotaan.
Mistä kummasta nyt voi tietää, kummat ovat oikeassa, kun Raamattu periaatteessa tukee molempia käsityksiä. Kuinka te todistajat ymmärrätte ne kohdat, joissa sanotaan pelastuksen tulevan yksin armosta? Entä mitä te kristinuskoiset ajattelette vaikka Jaakobinkirjeen toisesta luvusta, jossa suorastaan mässäillään tekojen merkityksellä ja todetaan, että usko ilman niitä on yhtä tyhjän kanssa..?
Siksi kyselen, kun minusta olisi todella synkkää, jos rupean todistajaksi, muutan koko elämäni ja antaudun järjestölle täysillä, ja jos sitten kuitenkin kristinuskoisilla onkin se oikea totuus, ja joudun ikuisesti kärventymään helvetissä siksi koska uhrasin elämäni väärälle Jumalalle.
Kristinuskoisethan ovat sitä mieltä, että pelastus tulee yksin armosta, ei tekojen kautta, ja sille käsitykselle löytyy raamatunkohtiakin tueksi.
Todistajat vissiin taas uskovat, että teoilla on ratkaiseva merkitys sen kannalta, saako ikuista elämää vai ei, eli pelkkä usko ei riitä. Ja sellaisiakin raamatunkohtia on, joissa näin sanotaan.
Mistä kummasta nyt voi tietää, kummat ovat oikeassa, kun Raamattu periaatteessa tukee molempia käsityksiä. Kuinka te todistajat ymmärrätte ne kohdat, joissa sanotaan pelastuksen tulevan yksin armosta? Entä mitä te kristinuskoiset ajattelette vaikka Jaakobinkirjeen toisesta luvusta, jossa suorastaan mässäillään tekojen merkityksellä ja todetaan, että usko ilman niitä on yhtä tyhjän kanssa..?
Siksi kyselen, kun minusta olisi todella synkkää, jos rupean todistajaksi, muutan koko elämäni ja antaudun järjestölle täysillä, ja jos sitten kuitenkin kristinuskoisilla onkin se oikea totuus, ja joudun ikuisesti kärventymään helvetissä siksi koska uhrasin elämäni väärälle Jumalalle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
on tajuta, että ei ole muuta pelastusta kuin Jeesus Kristus! Usko Herraan Jeesukseen niin pelastut, näin sanotaan Raamatussa ja se on totta.
Jehovat ovat harhaoppisia ja heidän uskonsa ei pelasta ketään! Siittä uskosta ei ole kenellekään mitään hyötyä, paitsi niille jotka saavat johovantodistajien rahat käyttöönsä. Rahan takia jehovien usko on vielä voimissaan. Eli niin kauan kuin todistajat maksavat kolehtia, jossain Amerikassa johtopamput jakselevat hyvin ja aina silloin tällöin tekevät jehovien uskoon tarvittavia muutoksia. Ennustukset kun eivät ole toteutuneet, niitä tarvitsee aina silloin tällöin päivittää ja rahaa tulee! On tosiaan ovelasti keksitty uskon lahko! Ovat liike miehiä siellä "pääkallo" paikalla.
Käsittääkseni myös kristinuskoiset ovat vähänväliä odotelleet maailmanloppua aivan tosissaan. Minä ainakin helluntailaisaikoina pelkäsin sen tulevan vuosituhannen vaihteessa, kun Leo Meller ja muut vastaavat puhuivat siihen sävyyn.
Seuraa mestaria. Kannatko turhaa miettimisen taakkaa. Lue ja tee päätöksesi. Tee se pian. Heh heh.
Meinaan maailma on täynnä vääntäjiä ja kääntäjiä. Vaan onneksi totuus löytyy kaurapuurosta. Meinaan perusasiat näyttävät tien. Jos uskot raamattuun tutki sitä ja elä sen mukaan, seuraa mestaria ja kuuntele apostoleja, ja tee tekoja sen mukaan.
Jos uskot uri gelleriin tai Niilo ylivainioon, seuraa heitä ja tee tekoja usko kuten hekin.
Kyllä luoja maksaa oikeudenmukaisen palkan oikeanlaisesta palveluksesta. Muista älä käännä tekoja, tai tekemistäjättämisiäsi eduksesi. Täytyy vain toimia oikein.
Vartiotorniseuran harhaoppi erottaa usko ja teot johtaa yritykseen ansaita pelastus teoilla, ilman Jeesuksen uskoa. En sano, etteikö vartiotoniseuran jäsenilleen määräämien suoritteiden jatkuva tekeminen vaatisi uskoa. Sillä vain on yhtä vähän tekemistä Jeesuksen uskon kanssa, kuin on itsensä väkijoukossa räjäyttävän islamistin uskolla tai jumalanäidille ja paavi-vainaalle rukouksensa esittävän katolisen uskolla. Kaikki tekeminenhän on seurausta jostain uskosta, mutta vain Jeesuksen usko pelastaa.
Jos Raamatussa moneen kertaan sanotaan "yksin uskosta, yksin armosta", on se silloin niin. Tämä ei sitten tarkoita sitä, että sanotaan: "Joo joo, uskon uskon.", ja eletään sitten aivan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Sellaisella ei ole uskoa, sillä:
usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Jos sinä uskot Jeesusta, niin sinä myös toimit uskosi mukaan.
Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni,
eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä,
eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika
ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut,
niin minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta,
sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä;
niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä
eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.
P.S.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että totuus olisi vartoitorniseuraan, tai ylipäätään johonkin lahkoon, lohkoon tai kirkkoon liittymisessä?
Kun minä en vaan usko, että voisin ymmärtää Raamattua yksin ilman minkään valtakunnan ohjausta, niin silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää yrittää löytää sellainen uskonyhteisö, jolla olisi mahdollisimman oikea käsitys noista asioista ja sitten seurata heidän neuvojaan. Käsittääkseni alkuperäinen tarkoitus ei edes ollut se, että jokainen harjoittaa uskoaan yksin niinkuin parhaaksi näkee, vaan seurakuntaa kuvataan "yhtenä ruumiina" yms, ja monessa kohdassa korostetaan sen merkitystä.
Jos pystyt säilyttämään uskosi ilman minkäänlaista ohjausta niin kunnioitan sitä oikeasti. Mutta itse olen sellaiseen aivan liian epävakaa ja vaikutteille altis yksilö. Ehkä Paavalit ja muut kumppanit korostivat seurakunnan merkitystä juuri kaltaisteni takia ettemme joutuisi aivan kokonaan harhateille..?
..että olen oikeasti koko ikäni uskonut siihen, ettei ihminen voi säilyttää jumalasuhdettaan ilman seurakuntaa. Sillälailla minulle on lapsesta asti opetettu ja omakin elämäni on yksi todiste siitä. Ei sen tarvinnut välttämättä helluntaiseurakunta olla, kunhan uskoivat kolminaisuuteen niin se riitti. Mutta pointti oli siinä, että kuului johonkin kristilliseen yhteisöön ja kävi siellä säännöllisesti. Muistaakseni jossainkohtaa Heprealaiskirjettä oikein käsketään tekemään niin.
Ei ole oikeastaan koskaan edes juolahtanut mieleenkään, että uskonelämää voisi olla ilman jonkin seurakunnan yhteyttä. Täällä vasta olen teitä kotiuskovaiskummajaisia nähnyt.
Oma uskonelämäni kaatui lopunaikoihin, ja siihen, että jäin seurakunnassa niin totaalisen yksin, ettei siellä ollut enää mitään mieltä käydä. Etsin muistakin paikoista, mutta en löytänyt muuta kuin yhden raamattupiirin, josta minut potkaistiin nuoruuteni takia pihalle jo ennenkuin ehdin kertaakaan siellä käydä. Silloin vasta opin, että Jumalan sanalle on ikärajoja.
Tapahtui sitten kaikkea muutakin, tuli esim. asuttua pari kuukautta hullujenhuoneella, ja epäilykset päätyivät siihen pisteeseen, että lakkasin uskomasta.
Tarkoitukseni oli alunperin jättää teologiset kysymykset niille, jotka niiden kanssa osaavat elää, mutta kun nuo todistajat äkkiarvaamatta tulivat niin ennenkuin ehdin sitä kunnolla edes käsittää, jouduin näiden samojen kysymysten äärelle taas. Todistajilla kait ei ole tapana jättää omiaan yksin elleivät nämä tee jotain tolkuttoman väärää ja ole katumatta sitä. Kolminaisuus minua vaan tökkii- tai ennemmin sen puute. Ja se, että pitäisi ruveta vihaamaan kaikkea kristinuskon perinnettä. En saata ymmärtää, kuinka kännien vetäminen ja virsien laulaminen voisivat olla samallalailla väärin.
>>Todistajilla kait ei ole tapana jättää omiaan yksin elleivät nämä tee jotain tolkuttoman väärää ja ole katumatta sitä.
Ei tarvitse tehdä mitään "tolkuttoman väärää", että tulisi ainakin osittain kartetuksi. Seurakunnan jäseniä voidaan merkitä myös pienemmistä 'synneistä' tai tekemättä jättämisistä, jolloin henkilön pyritään karttamaan. Ja toki sen suositumpi seurakunnassa olet mitä enemmän seurakunnalle ja vt-seuralle suoritat. Kokoontumisien väliin jättäminen ja ovelta ovelle työn laiminlyöminen laskee seurakuntastatusta, etkä ole enää niin kutsutusti "rakentavaa seuraa".
Nuorten keskuudessa kokoontumisien jättäminen johtaa helposti siihen ettei tällaista henkilöä kutsuta illanviettoihin tai muihin yhteisiin aktiviteetteihin. Järjestö osaa kiristää sosiaalisilla suhteilla, sillä se motivoi jäseniä tekemään työtä järjestölle.
>>En saata ymmärtää, kuinka kännien vetäminen ja virsien laulaminen voisivat olla samallalailla väärin.
Hyvä huomio.
Ja vielä parempi huomio on se, että kännien vetäminen on sata kertaa hyväksyttävämpää kuin virsien laulaminen. Se kun on niin, että voit vetää lärvit vaikka viisikymmentä kertaa saamatta välttämättä sen kummempaa sanktiota kuin vanhimpien paimennuskäynnin. Laulapa virsiä, niin voit joutua erotetuksi jo muutamasta kerrasta. Mielenkiintoista, eikö totta.
..pystyy kuitenkin jollainlailla ennakoimaan ja ymmärtämään. Siis jos vaikka jättää kokouksia väliin, niin osaa sitten jo odottaa, että ihmisten käyttäytyminen muuttuu. On selkeät säännöt, ja niiden rikkomisesta joutuu kärsimään. Ja jos toisaalta on esimerkillinen niiden noudattamisessa, saa arvostusta. Sehän on melkeinkuin kotiin palaisi, tuntuu jollainlailla tavattoman tutulta.
Paitsi ettei hellareiden "karttamisessa" ollut mitään logiikkaa, koska se ei lähtenyt uskonnolliselta pohjalta,(olinhan aktiivinen kaikessa siinä, mitä sain tehdä), vaan puhtaasti käytännölliseltä. Siihen ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa, kun ei tiennyt, mitä olisi pitänyt korjata. Tai pikemminkin se korjattava asia oli sellainen, jota ei oikeasti koko elämäni aikana voi muuttaa, mahdoton tehtävä siis.
En tiedä. Jotenkin minua viehättää sellainen "ohjeet tulee ylhäältä ja pulinat pois"-tyyppinen järjestelmä.
Tarkemmin kun mietin, niin kai sitä virsienveisaamista pidetään epäjumalan palvelemisena ja siksi siihen suhtaudutaan tiukemmin kuin kännäämiseen. Mutta vaikeaa siitä silti tulee. Kyllä minä maailmaa osaisin karttaa ihan vanhasta tottumuksestakin varmaan, mutta tuo kristinuskopuoli sitten.. huoh. Olen kumminkin rakastanut ja kunnioittanut sen lauluja ja tapoja ja Jumalaa, jolle niitä toimituksia tehtiin.
>>Paitsi ettei hellareiden "karttamisessa" ollut mitään logiikkaa, koska se ei lähtenyt uskonnolliselta pohjalta,(olinhan aktiivinen kaikessa siinä, mitä sain tehdä), vaan puhtaasti käytännölliseltä. Siihen ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa, kun ei tiennyt, mitä olisi pitänyt korjata.
En tietenkään lehde arvioimaan sitä mikä uskonsuunta olsi toistaan parempi - ja missä suhteessa - kun en ole henkilökohtaisesti muihin tutustunut kuin jehovantodistajuuteen.
Jehovantodistajuudessa kuitenkaan itse uskolla ei ole mitään merkitystä ilman tekoja. Teot määrittelevät uskosi ja asemasi seurakunnassa. Onko tuo sitten kovin johdonmukaista jos raamatusta asiaa lähdetään selvittämään? Toki jehovantodistajat sinulle mielellään hehkuttavat paikkaa jossa kerrotaan uskon olevan kuollut ilman tekoja. Siinä ei kuitenkaan sanallakaan mainita, että noiden tekojen tulee liittyä vartiotorniseuran kirjallisuuden levittämiseen.
Haluan uskoa, että tiedät sanomattakin mitä uskon teot voisivat käsittää muuta kuin jonkun jenkkiläisen uskonlahkon taloudellisen hyvinvoinnin varmistamista.
Vaikeus tulee vastaan siinä, kun koetat lukea Raamatusta sellaista, mitä siellä ei oikeasti ole. Juuri sellaiseen erinäiset lahkot antavat auliisti apuaan. Tämä on eräs syy siihen, että on niin monenlaisia käsityksiä totuudesta. Jos sanot, ettet voi ymmärtää Raamattua ilman ohjausta ja sitten yrität löytää mahdollisimman oikeaa käsitystä, olet uskonnollisten helppoheikkien armoilla. Käy siis rohkeasti Sanan ääreen ja kun totuutta etsit, muista, kuka Hän on. Jumala kyllä antaa sinulle ymmärrystä ja sitä sinun on myös lupa anoa. Tätä en sano väheksyäkseni opetusta. Sitä vain ei saa nostaa Jumalan sanan yläpuolelle. Itse kukin aina joskus hairahtuu, mutta Raamatun periaate on, että kaikki arvostellaan ja koetellaan, ja pidetään sitten se mikä on hyvää. Harhaopettajien eräs tunnusmerkki on juuri se, ettei heitä saa arvostella, eikä "vääriä" kysymyksiä saa esittää.
Uskovien yhteys on toki tärkeää, mutta se ei edellytä minkään kuppikunnan jäseneksi liittymistä. On yksi sitkeimmistä harhoista, että kun olet tullut uskoon ja kastettu, sinun pitää nyt sitten liittyä jonkin "seurakunnan" jäseneksi. Ei Raamattu sellaista missään opeta. Se ei myöskään vaadi sitoutumista mihinkään tunnustuskirjoihin, sillä Jumalan sanaahan sitä totella tulee, eikä ihmisten vääntämiä selityksiä siitä.
Kokemuksesi mm. raamattupiirin ikäräjasta kuulostavat oudolta. Et kerro niistä sen enempää. Jospa olet tulkinnut väärin. Herkässä mielentilassa ja masentuneelle sellaista voi helpostikin sattua.
Nojoo, minulla nyt on näitä harhaisia käsityksiä näemmä riittänyt ennenkin. Mutta en silti ymmärrä, mitä muuta uskovien yhteys voisi tarkoittaa kuin johonkin seurakuntaan liittymistä ja sen toimintaan osallistumista. En edes tiedä, voiko kasteellakaan käydä ilman että tulee liitetyksi johonkin seurakuntaan samalla. Luulisi ettei synny muuta kuin järkyttävää kaaosta, jos jokainen toteuttaa uskonelämäänsä siten kuin hyvältä tuntuu.
Luulen, että on aika harvassa sellaiset ihmiset, jotka ovat tulleet uskoon pelkästään ostamalla Raamatun ja alkamalla opiskella. Tai sitten niillä on ollut yliluonnollisia kykyjä, jotka minulta puuttuvat.
Apostolien teoissakin on tämä etiopialaisen hoviherran tapaus, jossa kaveri pajattaa jotain Jesajaa ymmärtämättä siitä hölkäsenpöläystä. Ja sitten Jumala lähettää Filippuksen hänen luokseen selittämään, jonka seurauksena tyyppi ymmärtää ja tulee uskoon.
Mitä sinä itse ajattelet opetuksen merkityksestä tai kuinka toteutat uskovien yhteyttä kuulumatta mihinkään seurakuntaan?
Ja kyllä se Raamattupiirikokemukseni ihan sellaisenaan on tapahtunut. Ei nyt ole todistajia, koska tämä pihalleheittämiskeskustelu käytiin puhelimessa. Mutta homma meni nimenomaan siten, että vetäjä olisi ihan mieluusti ottanut minut siihenasti kun kuuli ikäni. Siinä vaiheessa hän sanoi, että "En nyt haluaisi loukata sinua, mutta olet liian nuori, kun me olemme jo kolmekymppisiä." Itse olin juuri aloittanut yläasteen, mutta äänestä minua luultiin helposti vanhemmaksi, joten siksi se ikähomma ei aikaisemmin ollut tullut esille.
Enkä silloin vielä edes ollut masentunut, se tuli vasta myöhemmin.
Oli se minustakin kummallista, mutta ei ollenkaan ainoa kerta, siis kaikkea käsittämätöntä on tapahtunut sen jälkeenkin.
Minusta todistajat eivät yritä lukea Raamatusta sellaista, mitä siellä ei ole. En nyt tosin ole tutkinutkaan heidän kanssaan kuin vasta pari kuukautta, mutta sillä kokemuksella ennemmin näyttäisi siltä, että he vain tulkitsevat sitä erilailla kuin ensin mieleen tulisi. Siis esim. pitävät vertauskuvina sellaisia asioita, joita kristinuskossa pidetään kirjaimellisesti tulkittavina ja toisinpäin.
Kuinka kummassa sitä pystyy erottamaan Jumalan tahdon omista ajatuksistaan? Minulla on aina ollut taipumus lukea rivien välistä sekä se, mitä siellä oikeasti on, että se, mitä siellä ei ole, ja yleensä vielä mahdollisimman negatiivisesti vielä. 8-vuotiaana olin ensimmäisen kerran aivan varma siitä, että joudun helvettiin. Jonkun olisi varmaan pitänyt vähintään kerran päivässä vakuuttaa, että "Kyllä se armo tänäänkin vielä sinulle riittää", niin sitten olisin varmaan pysynyt rauhallisempana. Olen vissiin jo alunperin jotenkin viallinen ja vinksahtanut, koska esimerkiksi siskoni, joka sai kuulla aivan samat varoitukset ja "uhkailut" ei missään vaiheessa ottanut niitä liian raskaasti. Hän on juuri sitä tyyppiä, joka tuntee oman Jumala-suhteensa tilan parhaiten itse, jolloin toisten mielipiteet voikin laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Itse en ole ollut varma oikein mistään, ellei sitä ole vakuuteltu ja toisteltu jatkuvasti. Edelleen olen sitä mieltä, että uskonasiat ovat kaikkein vaarallisinta aluetta, mitä maa päällään kantaa. Niillä saa takuuvarmasti kaalinsa sekaisin ainakin minun kaltainen ihminen.
Olenkin ajatellut, että minä joko tulen hulluksi, käännyn Jehovan todistajaksi, tai sitten pyrin teologiseen tiedekuntaan, koska heidän toimestaan tulee luettua niin paljon Raamattua, että siitä voisi ehkä siellä olla jotain hyötyä.
Aika näyttää, mikä näistä vaihtoehdoista toteutuu vai tapahtuuko kenties jotain aivan muuta.
Lopetan nyt tämän jaarittelemisen, vaikka samakait se on, kun tämä on jo kakkos sivulle pudonnut, niin ei tätä varmaan enää kukaan luekaan.
Seurakunta
Osoita Raamatusta kohta, jolla voisi perustella jonkin kuppikunnan jäseneksi liittymistä! Sellaista ei ole. Sensijaan, Raamattu puhuu varsin kriittisesti uskonnollisten puolueiden muodostumista vastaan:
Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille
niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille,
niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa,
sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
olettehan vielä lihallisia.
Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa,
ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta",
ja toinen: "Minä olen Apolloksen",
ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?
Ei ole varmaan epäilystä siitä, että Apollos tai Paavali olisivat olleet harhaopettajia. Ei ole kysymys siitä. Paavali oli varmasti vakuuttunut Jumalallisesta tehtävästään, mutta hän kieltäytyi jyrkästi toimimasta minkään puolueen keulakuvana. Hän yritti teroittaa näille lahkohengen viettelemille seurakunnan ykseyttä. Tässä vaiheessa seurakunta oli vielä yksi tominnankin tasolla, oli vain puolueita. Tämän päivän tilanne on, että kukin puolue käsittää olevansa "seurakunta". Jotkut jopa kieltävät muiden puolueiden jäsenten ja etenkin puolueisiin sitoutumattomien mitään kristittyjä olevankaan.
Seurakunta on Jeesuksen omat - riippumatta siitä, kuuluvatko he tai ovatko kuulumatta näihin puolueisiin. Seurakunnan jäsenrekisteri on Karitsan Elämänkirja. Uskonnolliseen puolueeseen liitytään, sieltä potkitaan pois tai erotaan, mutta seurakuntaan synnytään. Siinä vaiheessa, kun synnyt uudesti ylhäältä, olet Jumalan lapsi, Jumalan perheväkeä ja Kristuksen kanssaperillinen.
Seurakunta ja sen toiminta ovat eri asioita. Seurakunta on olemassa kunhan on uskovia, vaikka nämä eivät olisi toistensa kanssa tekemiseíssä. Tämä ei luonnollisestikaan ole tarkoitus. Uskovien olisi tultava yhteen ja alkaa toimimaan seurakuntana. Raamatun mallin mukaisesti.
Uskovien yhteys
Raamatullisessa uskovien yhteydessä ei ole puoluerajoja. Eivätkä edes puoluerajat estä yhteyttä Herran omien välillä. Sinua ei luullakseni ajeta pois helluntaistakaan, vaikka et jäsen olisikaan. Minut on kastettu baptisteissa, mutta tein heti selväksi sen, ettei minusta tule baptistia. Se oli OK. Useimmat puolueisiin kuuluvat uskovat käyvät myös muiden puolueiden tilaisuuksissa. Eikö se sitten ole uskovien yhteyttä? Jos eri puolueiden jäsenet kokevat olevansa yhtä Kristuksessa, mihin näitä erottavia puolueita sitten tarvitaan? Eikö ole parempi olla vallan ilman, niinkuin oli alussa?
Täältä löytyy talletettuna Pentti Heiskan seurakunta-asiaa käsittelevä puhe:
http://www.kolumbus.fi/gematria/ennalleen1.htm
Raamatupiiri
En ihmetellyt epäilläkseni kertomuksesi todenperäisyyttä. Se vain tuntui niin oudolta. Mutta nyt ei ainakaan ikäsi pitäisi olla esteenä. Toinen asia, jota jäin ihmettelemään, oli kertomasi yksin jääminen. Oletko ehkä hiljainen ja syrjään vetäytyvä. On ehkä naivia neuvoa, että älä anna sen haitata, älä ajattele sitä, vaan ole oma itsesi. Estoja voi olla toisillakin. Jokaiselle löytyy kyllä paikka. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.
Raamattu
Tiedän moniakin, jotka ovat tulleet uskoon nimenomaan Raamattua lukemalla. Eräskin yhdellä istumalla. Tämä on siis mahdollisuus, en tarkoita, ettikö evankelistoja tarvittaisi. Useimmilla usko taitaa vieläkin tulla kirjaimellisesti kuulemisesta, Jumalan sanan kautta. Saarna, joka johdattaa ihmisen uskon tielle ei ole monimutkainen esitelmä. Se on usein hyvinkin pelkistetty ja puheena huono. Muistatko mihin Paavali keskittyi?
Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet,
en tullut puheen tai viisauden loistolla
teille Jumalan todistusta julistamaan.
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne
tuntematta mitään muuta paitsi
Jeesuksen Kristuksen,
ja hänet ristiinnaulittuna.
Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa
ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja,
vaan Hengen ja voiman osoittamista,
ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen,
vaan Jumalan voimaan.
Mainitsemasi etopialaisen tapaus on vartiotorniseuran vakioveruke, sille ettei kukaan vain lukisi Raamattua ilman sen ohjausta. Hoviherran ongelma ei ollut se, ettäkö hän olisi ollut kykenemätön ymmärtämään lukemaansa. Hänetä vain puuttui jotain oleellisen tärkeää. Hän ei ollut kuullut Kristuksesta. Vanhan liiton kirjoitus pysyi käsittämättömänä, kunnes Kristuksessa se aukeni.
Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta
julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
Filippuksen noustua vaunuihin, ei tarvittu kuukausia kestävää selitysteosten tutkisteluja. Aikaa kului korkeinaan muutama tunti ja mies oli valmis pyytämään kastetta. Tämän jälkeen hän jatkoi matkaansa iloiten, eikä tarvinnut Filippusta perään katsojaksi.
Raamattua voi lukea itsenäisesti, mutta toistensa kokemuksia jakaen siitä saa paljon enemmän. Juuri uskoon tullut ja Raamattua vähän tunteva on luonnollisesti useammin saavana osapuolena. On tekosyy väittää, että Raamatun lukeminen vaatisi teologiseen tiedekuntaan kirjautumista. Oppisit ehkä kreikkaa ja hepreaa, tulisit tuntemaan kirkon perinnäissääntöjä mutta Raamattua sinun ei tarvitsisi välttämättä edes lukea läpi. Vartiotorniseuran todistajaksi ryhdyttyäsi lukisit vartiotorniseuran kirjallisuutta. Hakisit Raamatusta viitteitä, osaisit muutamat valitut kohdat jaenumeroineen ulkoa, ja koettaisit kovasti uskoa niissä olleen pitävän perustelun lukemillesi selityksille.
Tässä vaiheessa olet vielä vapaa esittämään kysymyksiä. Vartiotorniseuran todistajana sellainen ei tulisi enää kysymykseen. Sinut velvoitettaisiin uskomaan ja levittämäänkin asioita, joita et itse ole sisäistänyt, tai ovat jopa omaatuntoasi vastaan. Sellainen "usko", vaikka saakin aikaan tekemistä, ei ole minkään arvoista. Se ei ole Herran Jeesuksen uskoa, eivätkä ne teot ole Hänestä.
En tiedä mitä oleet tutkisteluissa käsitelleet. Esitit itsekin jo havaintojasi perustelemattomista opeista. Niistä saat kyllä lukea lisääkin tätä palstaa seurattuasi. On liian helppo ratkaisu valita vain jokin "totuus", vaikka näkee sen valheeksi. On paljon rehellisempää myöntää tosiasia, kuin uskotella jatkuvasti itselleen vastoin omaatuntoasi. Luota itseesi, tutki Jumalan sanaa itsenäisesti äläkä anna puhua itseäsi ympäri.
Ei kai julkisuuden puute ole syy lopettaa keskustelua.
Kristuksen ruumis on seurakunta ja me olemme hänen käsiään ja jalkojaan, seurakunnan jäseniä.
Kun uskot ja saat Pyhän Hengen, on sinut vapautettu synnistä ja Henki ohjaa sinua hyviin tekoihin. Näistä tulevat ne (HYVÄT!) teot, joita ilman usko on kuollutta. Tekojesi perusteella et pelastu. Pelastut siis armosta, ja siitä seuraa tekoja.
Uskoa sinun tulee etsiä, ei uskontoja. Rukoile Herraa oppaaksesi!
Minun seurakuntani koostuu perheenjäsenistä. Seurakunnan ei tarvitse olla maallisesti virallinen. Kun löydät uskon, löydät seurakunnankin.
Vain nämä pelastuvat:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1513242
1. Olet jo varmaan huomannut, että olet syntinen ja tarvitset pelastusta(kaikki ovat).
2. Raamattu sanoo, että jumala rakasti maailmaa, niin paljon, että lähetti ainokaisen poikansa maailmaan ettei kukaan hukkuisi. (usko tämä).
3. Ota tämä pelastus vastaan omakohtaisesti, vaikka lyhyellä rukouksella.
Jeesus ota minut omaksesi tahdon seurata sinua tule sydämeeni.
4. Tunnusta hänelle syntisi ja hylkää ne.
5. Tunnusta myös muille olevasi jeesuksen oma ja tule seurakunta yhteyteen esim. helluntaiseurakunta. Sitten vaan seuraat jatkossakin jeesusta ja raamatun opetuksia(uusitestamentti).
Sanoma Jeesuksesta on pelastukseksi kaikille ihmisille. Pelastus on uskosta ja armosta.
Pelastava usko on kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan. Siitä Raamattu käyttää termiä "sydämen usko".
Jeesuksessa on TOIVO JA TOTUUS SINULLEKIN. Vaikka pelastus on Jumalan puolelta täysin valmis, on meillä ihmisillä oma osuutemme, jota Jumala ei tee meidän puolestamme.
Pietari julisti ensimmäisenä helluntaipäivänä:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan, sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat ja ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu.
Monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti ja hän kehoitti heitä sanoen: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" (Ap.t 2:38-47).
Pietari oli saarnannut evankeliumia Jeesuksesta. Siihen sisältyi Jeesuksen ristillä kärsiminen, kuolema, hautaus ja ruumiillinen ylösnousemus. Kansa, joka kuuli Pietarin saarnan, uskoi sanan ja sai piston sydämeensä ja teki esittämäsi kysymyksen:
"Miehet veljet mitä meidän pitää tekemän?" Pietari vastasi:
"Tehkää parannus..."
Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen, joka tahtoo tulla uskoon ja pelastua, täytyy kääntyä pois kaikesta tietoisesta synnistä, hyljätä synti ja tulla Jeesuksen luokse. On siis kysymys täyskäännöksestä. Pois synnistä ja Jumalan luokse tulemisesta (Ap.t 3:19,26).
"ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimen syntienne anteeksisaamiseksi..."
Seuraava vaihe on mennä uskovien upotuskasteelle. Raamattu ei tunne muuta kastetta kuin uskovien upotuskasteen. Kasteessa on suuri siunaus. Siinä ihminen haudataan osallisuuteen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kun hän nousee ylös vedestä, hän nousee puhtaana Kristuksen kanssa uuteen elämään. Vanhat "romut" jäävät sinne pohjalle, ja uusi elämä alkaa synnistä vapaana (Room 6:22) Jeesuksen seurassa. Yleensä uskovat, jotka ovat menneet kasteelle uskoontulonsa jälkeen, kokevat suuren siunauksen joka liittyy nimenomaan kasteeseen. Kaikki se, mikä painoi omaatuntoa ennen uskoontuloa ja teki elämän raskaaksi, on lopullisesti poissa. Synti on voitettu Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa.
Tämän Kristuksen voiton saa uskova kokea.
Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa KAIKESTA SYNNISTÄ (1 Joh 1:7,9).
Omatuntokin puhdistetaan Jeesuksen verellä (1 Piet 3:21, Heb 9:14, 10:1-18). Se on myöskin koettavissa. Puhdas omatunto on kuin olisi jatkuvat juhlat sydämessä. Hallelujaa!!!
"niin te saatte Pyhän Hengen lahjan..."
Jeesus täyttää omansa Pyhällä Hengellä. Se on lahja niin kuin Pietari sanoi: "Pyhän Hengen lahjan". Lahjaa ei tarvitse ansaita teoilla.
Mutta, -huomaa tämä: Jumala antaa Pyhän Hengen vain niille, jotka ovat kuuliaisia Hänelle (Ap.t 5:32). Vain niskoittelijat (tottelemattomat) asuvat kuivassa maassa (Psal 68:7).
Pelastuksen lisäksi Jumala siis antaa hyviä lahjoja omilleen. Pyhä Henki on yksi tällainen lahja. Pyhä Henki on paljon muutakin kuin vain lahja, mutta ei tästä enempää tällä kertaa.
"Antakaa pelastaa itsenne..."
Jumalan puolelta pelastus on jo valmis. Hän on jo pelastanut kaikki ihmiset Golgatan keskimmäisellä ristillä. Meidän osuudeksemme jää, että me annamme Jumalan pelastaa itsemme. Muuten emme hyödy pelastuksesta, jonka Jeesus on meille hankkinut. Siis anna Jeesuksen pelastaa itsesi. Hyväksy Jeesuksen veri lunastushintana (1 Piet 1:18-19). Sinä kuulut Herralle Jeesukselle Kristukselle, koska Hän on ansainnut sinut itselleen verellään (Ap.t 20:28).
Myös Paavali sai tuon kysymyksen kuulijoiltaan ja vastasi: "Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut..." (Ap.t 16:30).
Siis, sinä olet kuullut evankeliumin Jeesuksesta ja uskot sen. Sitten päätät lähteä seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti uskon kuuliaisuudessa Häntä kohtaan (Room 1:5, 6:17). Jeesus on Jumalan Sana, joka pelastaa, kun uskomme Häneen ja otamme Hänet (Sanan) vastaan uskossa.
"Kaikille jotka ottivat Hänet (Jeesuksen) vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh 1:12).
Selvyyden vuoksi kiteytän tähän loppuun ihmisen osuuden:
1. Usko Herraan Jeesukseen: Usko sanoma Jeesuksesta omalle kohdallesi.
2. Ota Jeesus vastaan elämääsi Herraksesi ja Vapahtajaksesi (Joh 1:12).
3. Tee parannus: Tunnusta ja hylkää syntisi (1 Joh 1:9, Ap.t 3:19).
4. Tunnusta Jeesus Herraksesi omaisillesi ja ystävillesi (Matt 10:32, Room 10:9-10).
5. Ota uskovien upotuskaste (Ap.t 2:38, Room 6:4,22 Kol 2:12)).
6. Liity paikalliseen uskovien seurakuntaan ja pysy uskovien yhteydessä (Ap.t 2:41-42).
Tässä on tärkeätä, että valitset seurakunnan jossa tunnustetaan Jeesus Herraksi ja jossa uskotaan Hänen ruumiilliseen ylösnousemukseen. Julistuksen seurakunnassa täytyy olla Kristuskeskeistä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus Kristus on seurakunnan keskipiste ja päähenkilö. Voit pyytää Jumalaa johdattamaan tässä asiassa. Seurakuntayhteys on tärkeä koska seurakunnassa uskovat rakentuvat yhteisestä uskosta ja saavat hengellistä ravintoa ja toisten uskovien tukea. Seurakunnassa uskovat kokevat Jumalan läsnäolon.
"ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa" (Ap.t 2:42).
"ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen".
siunausta
jaikal
Siinä vaiheessa kun tajuat ja myönnät itsellesi, että elämä on tässä ja nyt ja kuolema kohtaa meitä kaikkia, niin elämä alkaa olla kuosissaan.
Onnea matkaan!!