Minä kyllä voisin osaltani poistaa epäesteettisyyttäni, jota köyhyyteni aiheuttaa. Saisin psyykelääkkeisiini menevällä rahalla hankittua terveellistä ruokaa, kivoja vaatteita, kosmetiikkaa ja kampaajakäyntejä.
Ei tarvitsisi ympäristön oksennella ulkoisen, köyhältä näyttävän, olemukseni takia. Ainoa vain, että sinun olisi silloin viisasta hiipiä ohitseni hajuttomana, näkymättömänä ja kuulumattomana.
Ei tarvitsisi ympäristön oksennella ulkoisen, köyhältä näyttävän, olemukseni takia. Ainoa vain, että sinun olisi silloin viisasta hiipiä ohitseni hajuttomana, näkymättömänä ja kuulumattomana.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minä en ymmärrä, miksi en voin saada kelankorvausta lääkkeistä jotka pitävät minut hengissä, mutta jotka maksavat niin paljon, että niiden takia tingin sitten ruuasta ja muusta terveydenhoidosta.
Kelan mukaan diagnoosini on niin harvinainen, ettei sitä ole siksi korvattavien listassa, ei se minua paljon lohduta.
Jos syön lääkkeeni, olen toimintakuntoinen, mutta ei ole rahaa toimia millään lailla joka edistäisi sosiaalisuutta ja edesauttaisi työkuntoiseksi paluuta, siis harrastukset, ehjät vaatteet tai hampaat, bussilippu...Ei voi.
Ja jos taas jätän lääkkeet ostamatta ja käyttäisin sen rahan toimintaan, en pystyisi ilman lääkkeitä niitä tekemään. Järkeä?
Vuodesta toiseen riepotetaan sitten kuntouttavissa ilmaistöissä, joista ei ikinä seuraa oikeaa palkkaa ja palkkatyötä.
Kummallista, koska teen niissä ilmaishommissa täsmälleen samaa työtä kuin ne "oikeat" töissä olevatkin... Enemmänkin, koska tietenkin tämmöiselle rutiköyhälle orjalle sälyytetään kaikki muidenkin paskatyöt omien lisäksi - kun eihän sen niin ole väliä.
saattaa tulla kalliita lääkkeitä käyttävän helpotukseksi, jos hänen tulonsa ovat kyllin pienet. Tietysti sosiaalityöntekijät -terveydenhuollon maallikot - ehdottanevat lääkkeitten vaihtoa halvempiin ja KELAn kautta korvattaviin mutta ainakin tavallinen veronmaksaja luulisi, että välttämättömät lääkkeet maksetaan kyllin köyhälle sosiaalitoimistosta.
Harvinaisia sairauksia potevat joutuvat monesti vaikeaan asemaan vaikkapa kulukorvausasioissa - eihän heillä useinkaan ole takanaan edes ärhäkkää potilasyhdistystä tms. vertaisverkostoa, joka joukkovoimin voi vaikuttaa päättäjiin kuuluvammin kuin yksittäinen potilas.
Näin ns. puusta katsoen olen sitä mieltä, että rakkikoirana räksytys ehkä kannattaa - hiljaista kärsijää tuskin huomaa edes vaalikampanjaansa käyvä poliitikko.
tänään kirppiksellä käydessäni täytyisi vihdoinkin
saada "uusia" vaatteita kun sairaus ja hoidot lihottaneet jottei vanhoihin mahdu.Kirppikselläkin katsellessani hintoja kulahtaneistakin puseroista pyydetään 8e se on päivän rahani,joten silloin olen syömättä mikäli puseron ostan.
Turha katsoa halveksivasti nukkavierua,se on rahasta kiinni ettei vaatteita ole varaa ostaa edes käytettyinä.
kallista, halpismyymälöissä uudet tavarat paljon halvempia!
halvemmalla saa halpismyymälöistä ja uutta.
näyttää olevan,saatan hyvin kuvitella miltä tollainen tuntuu,olen päättänyt etten enää lannistu ja alistu,hyvä olisi päästä töihin jo...
vielä lisäkokoja miesten vaatteista jos naisten puolella koot käyvät vähiin. Verkkareita ja huppareita saa jopa 7 euroo/kpl ja ne on uusia. Kotivetiminä menee hyvin, eikä purista tai kiristä jos vähän käy kävelemässäkin.
kuulun siihen joukkoon, joka ei saa toimeentulotukea edes lääkkeisiin koska tulot liian isot ( 500e eläke), koska ne laskevat aina niin ihmeellisesti että menee juuri ja juuri muutamalla eurolla mukamas sen tt:n ylitse. Riippuu toki täysin myös virkailijasta, joskus olen saanut maksusitoumuksen apteekkiin, mutta se on juuri niin epäreilua, kun vaikka tulot ja menot pysyvät samana, riippuu silti täysin virkailijasta saako lääkkeisiin tukea vai ei ja heidän harkinnan varastaan.
Ja kyllä se tekee tosi tiukkaa, kun velkojen lyhennyksiä yms käytännössä pakollisia kuluja ei huomioida hakemuksessa, niin laskelmat näyttävät plussaa kun siitä karsitaan niin paljon kuitenkin ihan todellisia kuluja pois.
Lääkkeiden vaihtoa halvempiin ehdotetaan koko ajan, ja olen monta kertaa joutunut viemään lääkärin todistuksen siitä, että halvempaa rinnakkais lääkettä ei ole, ja annostusta ei voi pienentää, kun se jo nyt hintansa vuoksi on oikeastaan vähän liian pieni.
Kaikkein mieluiten ottaisin terveyteni takaisin ja käyttäisin senkin rahan ruokaan, mutta kun kroonikkona se on utopiaa.
Pelottaa vain se, että lääkkeiden hinta nousee, ja tuntuu epäreilulta että lähes kaikissa muissa eu maissa resepti lääkkeet ovat ilmaisia tai maksavat murto-osan suomen hinnoista.
Jos olisi rahaa lähteä, niin lähtisin heti, pääsyynä ihan vain se, että saisin sairauteeni oikeaa ja kunnon hoitoa ja lääkkeet, koska olen vielä nuori ja tahdon elää.