Luterilaisuus on ilotonta

Martti Luther oli äkkijyrkkä mies.
Hän perusti uuden kirkkokunnan,ja hänen henkensä siellä vieläkin vallitsee.
Luterilaisuus on ilotonta, synkkää, huokauksien täyttämää ja ahdistavaa yhdessäoloa.
Virret ovat täynnä huolta ja tuomiota tyyliin Joutukaa sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vieri vi pois...
Papit saarnaavat väsyttävästi, unettavasti ja ilottomasti eivätkä itsekään usko siihen, mistä todistavat.

Luterilainen kirkkokin on yleensä steriili ja väritön, päällepäin tyylikäs mutta sisältä harmaa.

Puupenkit ovat kovat ja jaloille on vähän tilaa. Tuntuu kuin syntistä seurakunalaista halutaan niidenkin avulla lyödä: kärsi, kärsi, sysntisparka.

Miksi kaiken pitää olla täällä tällaista?
Miksi ei voi olla virsissä riemua ja kirkoissa värejä ja kauneutta?

Kuinka kauan luterilaisuus saa vielä hallita pohjoismaista hengenelämää?

Miksi Luther ei voinut toimia vähän diplomaattisimmin ja vähemmän radikaalisti? Silloin olisi ehkä voitu säilyttää kirkkokunnat yhdessä.

Nyt tämä suomalainen yhteiskunta saa kantaa seuraukset: huolta ja ahdistusta ja lähimmäisentuomiota on maailmamme tulvillaan. "Monta on kuoleman laulajaa, elämän laulut on harvat."

Eikä juurikaan näy valoa tunnelin päässä.
20208
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Ensinnäkin, Luther ei halunnut erota kirkosta, vaan halusi, että kirkko uudistuu. Minkä se tekikin, Lutherin vaikutuksesta (ei tosin kaikkea poistettu, mitä Luther vaati). Mutta silti paavi ei voinut myöntää Lutherin olleen oikeassa, vaan asetti hänet pannaan, ja näin erotti hänet kirkosta.

Luterilaisuudessa on iloakin. Monien virsien iloisuus riippuu esim. siitä, miten ne soitetaan.

On aika hurjaa väittää, etteivät papit usko siihen, mitä todistavat? Sinäkö olet nähnyt jokaisen luterialisen papin sisimpään, ja voit sanoa, uskovatko he vai ei?

Kirkot ovat usein pelkistettyjä, koska Luther halusi, ettei kirkkoa täytetä esim. pyhien kuvilla, ja eihän jumalankuvatkaan ole oikeastaan jumalankuvia, kun ei kukaan tiedä, miltä Jumala näyttää tai edes Jeesus. Mutta minusta monissa kirkoissa on nyt uudestaan löydetty kuvataide, symboliikan muodossa.

Penkit on kai useimmissa kirkoissa rakennettu aikoja aikoja sitten. Silloin oli kaikki penkit samanlaisia, ei ollut tv-tuoleja tai muita laiskanlinnoja. Tuntuu tämäkin vähän turhalta valittamiselta, samaan aikaan kun kuolee kymmeniä tuhansia lapsia nälkään/janoon...

Ei minusta katolinen kirkko sen iloisempi paikka ole. Ja tosiaan, esim. nuortenilloissa tai nuorten jumalanpalveluksissa tai gospelkonserteissa voit löytää sen iloisemman luterilaisuuden.

Mutta tosiasia on vaan se, että täällä maan päällä on paljon kärsimystä. Timo Rautiaisen sanoin: "jos oikeutta enemmän vain nähdä saan, voin verhoutua vaikka lumenvalkeaan, mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallusta, ylläni on surupuku, ja surupuku on musta". On hyvä välillä pysähtyä miettimään sitä maailman raadollisuuttakin. Jos etsii itselleen vaan huvitusta ja iloisia asioita, saattaa unohtua naapurin kärsimys. Ja jos naapurin seinä on tulessa, se koskee sinuakin...

Äänestä
  • Kolmannen kappaleesi sisällön voi myös kysymykseksi sinulle kääntää:Sinäkö olet nähnyt?

    Äänestä

  • Eihän n.81 niin väittänytkään. Hän vaan ihmetteli sitä aika yleistäkin väitettä, että, naispappien vallankaan, ei katsota uskovan siihen mitä puhuvat.

    Äänestä

Luoja on antanut meille myös huumorintajun, mutta auta armias jos vähänkin hymyilet... SYNTINEN!!

Äänestä

Nyt on pikkasen vähän pihalla tämäkin idiootti joka nosti tämmöisen vanhan langan esiin..

Onkohan tosiaan näin miten on alkuperäinen kirjoittaja väittänyt??? vai onkohan aivan toisin.

Riivahenkiä näyttää olevan liikkeellä kun aletaan tämmöisiä kaivelemaan arkistoista.

Voisinpa kirota sinutkin alas... mutta en sitä tee. Koska ei Paavalikaan kironnut.

Äänestä
  • Minut saa kirota vaikka joka päivä:)

    Ei tunnu missään.

    Äänestä

Kristitylle apostiln julistus:"Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne!"

Äänestä
  • Niin. Hyvin sanottu! Näkisitpä uuden sukupolven joka opiskelee papeiksi!!!!

    Äänestä

Hyvä avaus !

Luterilaisuus saattaa kuitenkin olla jotain vielä pahempaakin kuin ilotonta ja pelkistettyä. Jospa se terveen hengellisyyden ydin on kadotettu lähes kokonaan?
Kun Norjassa prinsessa kertoi julkisesti enkelikokemuksistaan, niin maan katolinen kirkko paheksui, vaikka Enkelit ovat tärkeä osa kristinoppia. Myöskään ilmestyksiä ei luterilaisuudessa tunneta, vaikka ne , jos mitkä, todistavat parhaiten korkeammista voimista ja elävästä Jumalasta...ja ilmestyksiähän todella on tapahtunut.

Äänestä
  • ....Ja tutkitustihan juuri kirkon työpaikoilla kiusataankin eniten täällä Suomessa.

    Äänestä

  • Miksi arkkienkeli ilmestyi paimenille kedolla sotajoukon(taivaallisen) kanssa?

    Äänestä

  • Niin ja ne ainaiset helvettimuistutukset vasta ihania ovatkin siitä miten niin helpolla voi eksyä ja luiskahtaa pois mutta niin kauan kun pysyt.. niin että muista nyt sitten..kuitenkin..se vaara, - kaikesta ilosta huolimatta..

    Ts. Älä uskalla tehdä mitään ominpäin ja oman järkesi varassa..

    Äänestä

  • kui22 kirjoitti:

    Niin ja ne ainaiset helvettimuistutukset vasta ihania ovatkin siitä miten niin helpolla voi eksyä ja luiskahtaa pois mutta niin kauan kun pysyt.. niin että muista nyt sitten..kuitenkin..se vaara, - kaikesta ilosta huolimatta..

    Ts. Älä uskalla tehdä mitään ominpäin ja oman järkesi varassa..

    Ihmisen liha vie hänet kadotukseen !

    Äänestä

Martti oli kova juutalaisvihaaja, jonka kirjoituksia ainakin natsit käyttivät hyväkseen.

Kuulumalla Luterilaiseen kirkkoon, vihaat juutalaisia.

Äänestä

Taisi olla vain kyse siitä, että etenkin kirkot tuolloin olivat aika koristeltuja ja mm. kultaa käytettiin paljon. Protestantit halusivat poistaa kaiken ylimääräisen krumeluurin ja ehkä kalvinistit menivät siinä kaikkein pisimälle.

Totta on tuo tietty ankeus ainakin aikoinaan. Muistan kyllä ”kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat” ankeutuksen asenteissa. Vieläkin on uskovia jotka pitävät ”suruttomuutta” vahingollisena asenteena.

Ehkä suomessa vaikutti myös tämä meidän kansanluonnekin jonkun verran. Täällä vetosi jäykkyys ja vakavuus?

Nykyään tilanne taitaa olla aikalailla toinen?

Tuohon uskonpuhdistukseen osallistui moni muukin kuin Luther. Ymmärrettävästi hän on meillä se tunnetuin.

Äänestä
  • Luterilaisuus on jäykkää ja ilotonta. Hymytöntäkin. Kerron esimerkin: sukulaisnainen kuoli vuosia sitten, hän oli kova tanssimaan, kävi päivätansseissakin yli kasikymppisenä. Kun en päässyt hautajaisiin, kirjoitin adressiin: nyt taivaalliset tanssikengät sait. Korttia kuulemma paheksuttiin koko suvun voimin.

    Äänestä

  • eisaaollailoa kirjoitti:

    Luterilaisuus on jäykkää ja ilotonta. Hymytöntäkin. Kerron esimerkin: sukulaisnainen kuoli vuosia sitten, hän oli kova tanssimaan, kävi päivätansseissakin yli kasikymppisenä. Kun en päässyt hautajaisiin, kirjoitin adressiin: nyt taivaalliset tanssikengät sait. Korttia kuulemma paheksuttiin koko suvun voimin.

    Niin, protestanttisuuteen kuuluu ”ankeus” tavalla tai toisella. Itse pidän kalvinismia tiukempana tämän suhteen mutta kyllä luterilaisistakin löytyy mm. herätysliikkeitä (kuten lestadiolaisuus), joissa on ankarat säännöt.

    On tainnut olla niin että suku on ollut joku tuollainen herätysliikkeen edustajia tai lähellä heitä?

    Äänestä

Eikös Luther kuitenkin sanonut, että joka ei viinin, laulun ja seksin iloista nauti on paljosta paitsi jäänyt.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nomen nescio kirjoitti:

Martti Luther oli äkkijyrkkä mies.
Hän perusti uuden kirkkokunnan,ja hänen henkensä siellä vieläkin vallitsee.
Luterilaisuus on ilotonta, synkkää, huokauksien täyttämää ja ahdistavaa yhdessäoloa.
Virret ovat täynnä huolta ja tuomiota tyyliin Joutukaa sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vieri vi pois...
Papit saarnaavat väsyttävästi, unettavasti ja ilottomasti eivätkä itsekään usko siihen, mistä todistavat.

Luterilainen kirkkokin on yleensä steriili ja väritön, päällepäin tyylikäs mutta sisältä harmaa.

Puupenkit ovat kovat ja jaloille on vähän tilaa. Tuntuu kuin syntistä seurakunalaista halutaan niidenkin avulla lyödä: kärsi, kärsi, sysntisparka.

Miksi kaiken pitää olla täällä tällaista?
Miksi ei voi olla virsissä riemua ja kirkoissa värejä ja kauneutta?

Kuinka kauan luterilaisuus saa vielä hallita pohjoismaista hengenelämää?

Miksi Luther ei voinut toimia vähän diplomaattisimmin ja vähemmän radikaalisti? Silloin olisi ehkä voitu säilyttää kirkkokunnat yhdessä.

Nyt tämä suomalainen yhteiskunta saa kantaa seuraukset: huolta ja ahdistusta ja lähimmäisentuomiota on maailmamme tulvillaan. "Monta on kuoleman laulajaa, elämän laulut on harvat."

Eikä juurikaan näy valoa tunnelin päässä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu