Koska ateistin elämässä ei ole mitään henkistä
todellisuutta, saati henkistä valaistumista, niin miten ateisti kokee, vai kokeeko ylipäätänsä mitään syvällisempää
tämän ruumiillisen olemuksensa lisäksi.
Onko ateistisen valaistumisen huipentuma siis pinnallinen tieto tai kokemus elämän olevan sattuman, mutta päättyvän lopullisesti
ja jonka pohjana olisi vain uskovaisten tyhmyys?
Eli ateistinen valaistuminen perustuu ihmisen mieleen, jonka valo voisi olla peräisin tv:n kuvaputkelta tai tyhmänä pidetyn uskovaisen suusta
todellisuutta, saati henkistä valaistumista, niin miten ateisti kokee, vai kokeeko ylipäätänsä mitään syvällisempää
tämän ruumiillisen olemuksensa lisäksi.
Onko ateistisen valaistumisen huipentuma siis pinnallinen tieto tai kokemus elämän olevan sattuman, mutta päättyvän lopullisesti
ja jonka pohjana olisi vain uskovaisten tyhmyys?
Eli ateistinen valaistuminen perustuu ihmisen mieleen, jonka valo voisi olla peräisin tv:n kuvaputkelta tai tyhmänä pidetyn uskovaisen suusta
Vastaukset 27
Vanhimmat
Oliko vielä muuta rakkaani?
valaistunut? Minulle riittää valistuneisuus, joka tarkoittaa tiettyä lukeneisuutta, riittävää yleissivistystä, hyvää itsetuntoa ja taitoa kokea onnellisuutta aivan normaalista elämästä.
Voithan valaistua auringossa ja olla samalla valistunutkin, siitä että auringonvalo tulee kaikille ihmisille tutuksi
henkisellä polulla vaaditaan kuitenkin vielä enemmän, siellä ihmisen on kuoletettava itsensä ja on sulauduttava kaikkeuteen määräilijän ja valistuneen ihmisen asemasta. Vaaditaan siis
henkisiä ominaisuuksia, joita voi toki oppia onnellisuudesta ja opetellakin. Itsetunto-ongelmat korjautuvat yleensä sitä mukaa kun ihminen oppii nöyryyttä lisää.
Missä sinä olet noin henkevää ajattelua oppinut. Lähimmäisenrakkaudestako se kumpuaa?
ateismi ei ole kokemuksellista, eihän jumalaa voi kokea jos jumalaa ei ole. Ateismi on ihmisen tietoa
ja "valaistuminen" rakentuu menetelmään, prosessiin
jolla saavutetaan korkein valistuneisuus, tieto.
Tätä tietoa kuitenkin ohjataan ateistisella uskolla elämän rajallisuuteen jumalan olemattomuuteen ja lopulliseen kuolemaan.
Niinkö meinaat? Mielenkiintoista!
sori! Mun mielestäni ateistilla voi aivan hyvin olla myös kokemuksellista suhdedtta ympäröivään maailmaan ja henkisiin asioihin. Ne kokemuksellisuudet eivät vaan tuota kaikille samanlaisia lopputuloksia ja jumaluskoa.
Ei kykene "kyllä rakkaani" -lähestymiseen. Ei vain pysty.
No niin. Itselleni kyllä tuo valaistumisen tila on tuttu, siihen vain ei tarvita jumaluskoa. Se ilmenee yhtäkkisenä ymmärryksenä siitä miten maailma toimii, miten yksi pieni asia vaikuttaa kaikkiin muihin, milalisia ketjureaktioita maailamssamme on käynnissä jokaisena millisekuntina, miten historia johdattaa meitä tähän hetkeen ja mitä potentiaaleja tulevaisuudessa voi nähdä.
"Koska ateistin elämässä ei ole mitään henkistä
todellisuutta, saati henkistä valaistumista,"
Älä puhu paskaa. A-teisti, ei teisti, ei usko että on olemassa jumaolentoja. Siinä kaikki. Montako kertaa se pitää toistaa?
***
Rakas mikä sua harmittaa? Olenko tehnyt jotain, mitä sä et hyväksy. Pitäiskö mun ottaa sua huomioon paremmin?
"Koska ateistin elämässä ei ole mitään henkistä
todellisuutta, saati henkistä valaistumista, niin miten ateisti kokee, vai kokeeko ylipäätänsä mitään syvällisempää
tämän ruumiillisen olemuksensa lisäksi. "
henkinen todellisuus? minä elän? vai mitä tarkoitat?
henkinen valaistuminen? mitä se on? ei en ole nielaissut taskulamppua.
mitä tarkoitat syvällisemmällä? kuoleman jälkeisiä viboja?
"Onko ateistisen valaistumisen huipentuma siis pinnallinen tieto tai kokemus elämän olevan sattuman, mutta päättyvän lopullisesti "
??? ei elämä mihinkään lopu. se jatkuu aina vaan.jossain muodossa. osa minusta on siirtynyt lapsiini ja jatkaa elämää siinä muodossa ja kun "kuolen" loput siirtyvät maahan ja sitä kautta vaikkapa koivupuuhun joka sitten kasvaa ja kasvaa ja sit joku kaataa sen ja tekee siitä vessapaperia. eli tulevaisuudessa on mahdollista että minulla pyyhitään persettä.
en ymmärrä "ateistisen valaistumisen" tarkoitusta? mitä se on?
"jonka pohjana olisi vain uskovaisten tyhmyys?"
luulevaiset ovat mieleltään vajaita ja järjenväärinkäyttäjiä, mutta se ei vaikuta minuun mitenkään. paitsi tietysti jos luulohellari alkaa käännyttää niin silloin pääkoppa sanoo *naks naks*
"Eli ateistinen valaistuminen perustuu ihmisen mieleen, jonka valo voisi olla peräisin tv:n kuvaputkelta tai tyhmänä pidetyn uskovaisen suusta"
???? pitääkö tosiaan alkaa nieleksimään taskulamppuja? miten tämä tyhmä luulevainen muuten liittyy ateistiseen valaistumiseen???
paljon tuli kysymysmerkkejä? en oikeastaan tajunnut yhtään mitä selostit :)
No tässä tulikin kiteytettynä mitä ajoin takaa, eli
ateistin henkinen puoli on lähinnä erilaisia aivovoimistelutekniikoita. Henkistä todellisuutta
ei koeta olevaiseksi muuten kuin järjen päätelmien
kautta.
Sanaa ´luulevainen´ ei voi muuten rinnastaa uskovaiseen, Tiedoksi vain tämä !
henkistä mitä? kyllä minä hengitän. uskovainen on luulevainen. tiedoksi vaan.
Luulo on tietysti epäilyä
Usko on Luottamusta
Molempiin voi sairastua, eli on luulosairaitta ja uskossa sairaalloista luottamusta. Molemmat mielen-
sairauksia.
Minkäslaisella ajatuskuperkeikalla pääsee käsiksi tuohon paljon mainostettuun "henkiseen todellisuuteen"? Niin että lopputuloksena on muutakin kuin täysin subjektiivista fiilistelyä?
usko on luottamista ja myös luulemista.
Usko tarkoittaa tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, toiseksi luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, kolmanneksi uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko
Jos ajattelet omaa ruumistasi vain robottimaisena
erilaisten prosessien tuottajana ja hylkäät tuon
todellisuuden niin keinoja on
Erittäin hyvä tapa on miettiä esim, silmämme muodostamaa kuvaa, missä kohdassa tässä kuva-arvoituksessa, prosessissa alkaa oman itsesi vaikutus, oletko Sinä jo silmän pinnassa, vasta verkkokalvolla, vaiko vasta sähköenergiana joka lähtee aivoihin, vai vasta lopullisesti aivoissa.... missä kohtaa kulkee sinun itsesi ja ulkomaailman, eli havainnoitsijan ja havainnon välinen raja? Missä kohdassa ulkomaailma loppuu ja mistä alaa minuus. Tämä on hyvä ajatuskuperkeikka
Niinhän sinä luulet, mutta saat nyt pitää luulosi
wikipediasta ei ole Raamatuksi.
että raamatusta ei ole wikipediaksi.
vai löytyykö raamatusta selitystä tälle:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttitietokone
tai millekään muullekaan?
Wikipediasta ei ole Raamatuksi. Wikipediasta korjataan virheet.
No joo, onhan Raamatustakin uusien versioiden myötä karsittu/muutettu ne kaikkein pahimmat aivopierut.
"Koska ateistin elämässä ei ole mitään henkistä
todellisuutta, saati henkistä valaistumista, niin miten ateisti kokee, vai kokeeko ylipäätänsä mitään syvällisempää
tämän ruumiillisen olemuksensa lisäksi."
- Jep, minä koen yhtä sun toista pääni sisällä kun nauran, itken tai muuten vaan pohdiskelen ajatuksia.
"Onko ateistisen valaistumisen huipentuma siis pinnallinen tieto tai kokemus elämän olevan sattuman, mutta päättyvän lopullisesti"
- Niin, sattumalta äitini kohtasi isäni ja minä olen sen sattuman tulos. Ja kun kuolen, niin minua ei enää ole.
"ja jonka pohjana olisi vain uskovaisten tyhmyys?"
- Kilttinä ihmisenä en nyt viitsi kommentoida tuota.
"Eli ateistinen valaistuminen perustuu ihmisen mieleen, jonka valo voisi olla peräisin tv:n kuvaputkelta tai tyhmänä pidetyn uskovaisen suusta"
- Mitä on valaistuminen? Valo uskovaisen suusta? Mitä???
Voi vittu. En osaa sanoa muuta. Tai osaisin kyllä mutten jaksa. Niin tyhmä aloitusviesti tässä on kyseessä.
" voi vittu" oli ihan hyvin rakenneltu ja persoonallinen vastaus
Onko sinulla edes aavistusta, kuinka tyhmän kuvan tuo kysymys sinusta antaa?
Missä on todistettu, että uskoontulo on ainut henkisen valaistumisen tie? Missä on todistettu, ettei ateisti koe koskaan henkistä valaistumista.
Loppuhuipentumana vastaatkin sitten itse kysymykseesi mutusi ohjaamana. Ei taida todellinen tieto asiasta edes kiinnostaa. Kunhan pääset laukomaan omia tyhjiä totuuksiasi.
Kaikki valaistuminen ja henkinen syvyys on ainakin kaukana sinun kysymyksestäsi. Jos se edustaa sinun syvintä olemustasi, ei kyllä suurin surmin voi puhua valaistumisesta kohdallasi.
Rupesin oikein ajattelemaan tätä valaistumista ja huomasin törmääväni ongelmaan. Miten olisi mahdollinen uskovan valaistuminen?
Minusta valaistuminen on jonkin asian syvempää ymmärtämistä. Missä vaiheessa siis uskova valaistuu, kun kaikki vaikeat asiat selitetään Jumalan arvoitukselliseksi työksi, jota ihminen ei voi ymmärtää, ainoastaan uskoa.
Eihän silloin edes pyritä ymmärtämään asioita, mikä kuitenkin on avainasia valaistumisessa.
Kaikenlaista sitä joku kehtaakin julkaista.
Et ilmeisesti ole ateisti, tämä käy varsin selväksi.
Ensinnäkin käsittelet asiaa teistisestä näkökulmasta. Siinä on ensimmäinen virheesi sillä ateistit eivät jäsennä tietoaan jonkin uskonnon kautta.
Toinen virhe on siinä että yleistät ateismin myös koskemaan "henkistä maailmaa."
Ateismi pois sulkee ainoastaan käsityksen persoonallisesta jumalolennosta ei mitään muuta.
Ateistille hengelisellä maailmalla ja jumalalla ei ole mitään yhteistä pistettä jossa nämä kaksi täysin eri käsitystä kohtaisivat. Toista tämä on sitten teistisessähengellisyydessä.
Ateisti ei etsi mitään teististä valaistumista. Koeta nyt ymmärtää se seikka etteivät kaikki ihmiset tarkkaile maailmaa jumaluuskäsityksen läpi.
Ihmisen mieli on luonut sen sinun jumalasikin. Jos sinä koet valaistuksen uskomalla johonkin mielikuvaan joka on muodostettu fysikaaliseksi käsitteeksi mikä on totta ainoastaan niille jotka uskovat siihen niin siitä vaan.
Itse olen nuorempana jollain tapaa valaistunut ateismista. Lapsuuteni oli sekavaa ja pelottavaa aikaa uskontomielisairauden saastuttamassa perheessä. Pääsin sieltä onneksi terveenä pakoon. Kun pääsin aloittamaan oman elämäni, miettimään rauhassa ja tutustumaan terveisiin ja aitoihin ihmisiin, niin voi sitä riemun tunnetta. Elämänilo palasi. On niin kevyt ja turvallinen olo, kun mieli ei täyty ristiriidoista. Rohkeus palkittiin.
Mä olen ollu ateisti siitä saakka, kun joku helluntailais saarnaaja kertoi mulle 1000 vuotisesta valtakunnasta, ja mä olin että oikeesti aikuistet muka uskoo tollaseen, olin ehkä 13 v, mutta en ole koskaan katsonut vapautuneeni mistää, kun en ole kestaakaan ollu sellaisessa tilanteessa,(siin uskonpuoleta)että mun olis täytyny vapautua mustaa.
Mulla on 9 ja 7 vuotiaat penskat, mutta kun ne tulee kysyyn multa vähänväliä uskon asioista, niin tekis mieli sanoo että"isä on ateisti, tekään ette SAA uskoo", mutta ei, mä asun pikku kylä'ssä mikä on vuorattu uskovaisuudella, ma en ole ateismia valinnu, mutaa sellainen oen, toivottavasti penskoista ei tule ateisteja sen takia et"iäsin on" vaan sen takia että ne tajuaa sen järjettömyyden.
Todennäköisesti toisesta tulee helluntaikaisaarnaaja, ja toisesta homo.Kumpikin Vituttais, mutta vanhempana sekin olis kestettävä.