Neuvostokommunismi valvoi, vainosi ja tuhosi ihmisiä. Miksi monet suomalaiset muistelevat sitä nostalgisella kaiholla?
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa. Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista, Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia. Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta - on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui. Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi, siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot, joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Rahaa kyllä painettiin kommunistimaissa riittävästi kaikille, mutta se oli käytännössä arvotonta, koska kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään - paitsi puolue-eliitille tarkoitetuissa kaupoissa. Jos kauppaan oli tulossa kauan kaivattua tuotetta, jonottaminen alkoi jo edellisenä iltana.
Myös muista kuin päivittäistavaroista oli ainainen pula ja melkein kaikkia kestokulutushyödykkeitä varten täytyi anoa ostolupa. Autoa varten autonostolupa, puhelinta varten puhelimenostolupa, mattoa varten matonostolupa. Yleensä jonotusaika oli vuosia. Lahjukset tai suhteet helpottivat luvan saamista. Korruptio olikin sosialismissa kaiken läpäisevä ilmiö.
Kommunismin piti tuottaa uudenlainen, epäitsekäs neuvostoihminen, mutta koska kommunismin aika oli käytännössä kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi, oppi jokainen lähinnä keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan.
Kaikkinainen velvollisuuksien pakeneminen ja työpaikoilla laiskottelu muodostui kansallisurheiluksi, kun ponnisteluistaan ei saanut palkintoa.
Kommunistimaat kehuivat demokraattisuudellaan, mutta noudattivat aina yksipuoluejärjestelmää, jossa kansalle ei äänioikeudesta huolimatta annettu mahdollisuutta muutokseen.
Ainoa protestitapa oli jättää kokonaan äänestämättä, mutta sekin yleensä mitätöitiin joko pakottamalla ihmiset äänestyspaikalle tai viemällä vaaliuurna äänestämättä jättäneiden kotiovelle.
Järjestelmää yritettiin totalitaristiseen tapaan pönkittää aivopesulla, eikä vapaasta lehdistöstä ollut tietoakaan. Lapsia ohjattiin kommunismiin koulussa, pioneerileireillä ja television välityksellä.
Jos koululaiset kyselivät vaikeita, kuten miksi länsimaissa kaupat notkuivat tavaraa, oli opettajilla valheet valmiina: koska lännessä vain harvoilla rikkailla on varaa ostaa mitään, ovat kaupat täynnä.
Neuvostojärjestelmä oli kuuluisa myös lukuisista järjettömistä rajoituksistaan. Neuvostoihmisille ei pitkään aikaan myyty lainkaan esimerkiksi kuulakärkikyniä, purukumia tai giniä, koska ne edustivat länsimaista rappiota.
Samoin naisten hygieniatuotteet jostain syystä puuttuivat kokonaan kaupoista. Ilmeisesti neuvostonaisella ei ollut kuukautisia.
Usein ylistetty sosialismin takaama ilmainen terveydenhuoltokin oli totta vain paperilla. Lääkärit odottivat lahjuksia terveystarkastuksista ja jos he kirjoittivat reseptin, joutui lääkkeitä jahtaamaan pitkin lähialueiden tyhjiä apteekkeja.
Kommunismi halusi täydellisesti ohjata myös ihmisten hengellistä elämää ja niinpä uskonnot juhlineen kiellettiin. Esimerkiksi Virossa ihmiset yrittivät viettää joulua salaa.
Pahin asia sosialistisessa elämässä olikin ainainen ja kaikkialle ulottuva vapauden riisto ja ikuinen pelko joutua vainotuksi aatteellisin, uskonnollisin tai etnisin perustein.
Kaiken tämän muistaen on erikoista, että nostalgialle on kommunismin muistelussa vieläkin sijaa.
Kommunismin nimissä surmattiin yli sata miljoonaa ihmistä.
Melkein puoli maailmaa orjuutettiin usean sukupolven ajaksi kiihkomieliselle aatteelle, jota yksikään maailman kansa ei koskaan vapaaehtoisesti omaksunut, vaan se tuotiin aina pakolla väkivaltaisen vähemmistön toimesta.
Suomessakin kommunistit yrittivät usean vuosikymmenen ajan valtaan tavoitteenaan tuoda meillekin edellä kuvattu sosialistinen ihanuus.
Vasta 1990 he vaihtoivat nimensä Vasemmistoliitoksi, jonka suojissa he yhä eduskunnassa toimivat ihanteidensa puolesta.
Tosin kommunismin ihailun ja myötäilyn historia ulottuu Suomessa paljon laajemmallekin. Käytännössä melkein koko poliitikkojemme vanha kaarti puoluekirjasta riippumatta osallistui nuoruudessaan suomettuneeseen Neuvostoliiton puolusteluun ja jopa palvontaan.
Kekkosen aikana ei ilman tätä asennetta auennut tie huipulle. Näitä ihmisiä toimii Suomessa yhä korkeina virkamiehinä, ministereinä ja yksi jopa presidenttinä.
Sampo Terho
AL 3.4.2008
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa. Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista, Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia. Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta - on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui. Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi, siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot, joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Rahaa kyllä painettiin kommunistimaissa riittävästi kaikille, mutta se oli käytännössä arvotonta, koska kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään - paitsi puolue-eliitille tarkoitetuissa kaupoissa. Jos kauppaan oli tulossa kauan kaivattua tuotetta, jonottaminen alkoi jo edellisenä iltana.
Myös muista kuin päivittäistavaroista oli ainainen pula ja melkein kaikkia kestokulutushyödykkeitä varten täytyi anoa ostolupa. Autoa varten autonostolupa, puhelinta varten puhelimenostolupa, mattoa varten matonostolupa. Yleensä jonotusaika oli vuosia. Lahjukset tai suhteet helpottivat luvan saamista. Korruptio olikin sosialismissa kaiken läpäisevä ilmiö.
Kommunismin piti tuottaa uudenlainen, epäitsekäs neuvostoihminen, mutta koska kommunismin aika oli käytännössä kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi, oppi jokainen lähinnä keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan.
Kaikkinainen velvollisuuksien pakeneminen ja työpaikoilla laiskottelu muodostui kansallisurheiluksi, kun ponnisteluistaan ei saanut palkintoa.
Kommunistimaat kehuivat demokraattisuudellaan, mutta noudattivat aina yksipuoluejärjestelmää, jossa kansalle ei äänioikeudesta huolimatta annettu mahdollisuutta muutokseen.
Ainoa protestitapa oli jättää kokonaan äänestämättä, mutta sekin yleensä mitätöitiin joko pakottamalla ihmiset äänestyspaikalle tai viemällä vaaliuurna äänestämättä jättäneiden kotiovelle.
Järjestelmää yritettiin totalitaristiseen tapaan pönkittää aivopesulla, eikä vapaasta lehdistöstä ollut tietoakaan. Lapsia ohjattiin kommunismiin koulussa, pioneerileireillä ja television välityksellä.
Jos koululaiset kyselivät vaikeita, kuten miksi länsimaissa kaupat notkuivat tavaraa, oli opettajilla valheet valmiina: koska lännessä vain harvoilla rikkailla on varaa ostaa mitään, ovat kaupat täynnä.
Neuvostojärjestelmä oli kuuluisa myös lukuisista järjettömistä rajoituksistaan. Neuvostoihmisille ei pitkään aikaan myyty lainkaan esimerkiksi kuulakärkikyniä, purukumia tai giniä, koska ne edustivat länsimaista rappiota.
Samoin naisten hygieniatuotteet jostain syystä puuttuivat kokonaan kaupoista. Ilmeisesti neuvostonaisella ei ollut kuukautisia.
Usein ylistetty sosialismin takaama ilmainen terveydenhuoltokin oli totta vain paperilla. Lääkärit odottivat lahjuksia terveystarkastuksista ja jos he kirjoittivat reseptin, joutui lääkkeitä jahtaamaan pitkin lähialueiden tyhjiä apteekkeja.
Kommunismi halusi täydellisesti ohjata myös ihmisten hengellistä elämää ja niinpä uskonnot juhlineen kiellettiin. Esimerkiksi Virossa ihmiset yrittivät viettää joulua salaa.
Pahin asia sosialistisessa elämässä olikin ainainen ja kaikkialle ulottuva vapauden riisto ja ikuinen pelko joutua vainotuksi aatteellisin, uskonnollisin tai etnisin perustein.
Kaiken tämän muistaen on erikoista, että nostalgialle on kommunismin muistelussa vieläkin sijaa.
Kommunismin nimissä surmattiin yli sata miljoonaa ihmistä.
Melkein puoli maailmaa orjuutettiin usean sukupolven ajaksi kiihkomieliselle aatteelle, jota yksikään maailman kansa ei koskaan vapaaehtoisesti omaksunut, vaan se tuotiin aina pakolla väkivaltaisen vähemmistön toimesta.
Suomessakin kommunistit yrittivät usean vuosikymmenen ajan valtaan tavoitteenaan tuoda meillekin edellä kuvattu sosialistinen ihanuus.
Vasta 1990 he vaihtoivat nimensä Vasemmistoliitoksi, jonka suojissa he yhä eduskunnassa toimivat ihanteidensa puolesta.
Tosin kommunismin ihailun ja myötäilyn historia ulottuu Suomessa paljon laajemmallekin. Käytännössä melkein koko poliitikkojemme vanha kaarti puoluekirjasta riippumatta osallistui nuoruudessaan suomettuneeseen Neuvostoliiton puolusteluun ja jopa palvontaan.
Kekkosen aikana ei ilman tätä asennetta auennut tie huipulle. Näitä ihmisiä toimii Suomessa yhä korkeina virkamiehinä, ministereinä ja yksi jopa presidenttinä.
Sampo Terho
AL 3.4.2008
Vastaukset 12
Vanhimmat
kyllä kaihoa tuntuu piisaavan vähän joka suunnalle. On olemassa myös uusnatseja ja monia muita tahoja. Ei sellaista aatetta olekkaan, etteikö sitä joku kaihoaisi hetken päästä. Giljotiiniakin varmaan joku kaihoaa...
"Ranskan vallankumouksen vuosina silminnäkijät kertoivat, että giljotiinilla teloitettujen päät saattoivat iskeä silmää tai ilmehtiä katkaisemisen jälkeen. Charlotte Cordayn pään väitettiin jopa saaneen kasvoilleen "raivostuneen ilmeen", kun päätä kansanjoukoille esitellyt teloittaja läimäytti sitä poskelle. Näiden havaintojen vuoksi alettiin epäillä, ettei giljotiini takaisikaan silmänräpäyksellistä ja tuskatonta kuolemaa. Kaulan salamannopean katkeamisen väitettiin päinvastoin aiheuttavan sen, että aivot jatkoivat toimintaansa vielä hetken teloituksen jälkeen. Hurjimpien väitteiden mukaan katkaistu pää saattoi pysyä tajuissaan jopa puoli minuuttia.
Monet lääkärit tekivät kokeita giljotiinilla teloitettujen rikollisten päillä, vielä niinkin myöhään kuin 1956, selvittääkseen näiden väitteiden todenperäisyyden. Vaikka joidenkin lääkärien mukaan heidän tutkimansa päät reagoivat esimerkiksi omaan nimeensä pari sekuntia katkaisemisen jälkeen, yleisesti uskotaan, että "ilmehtiminen" on vain katkenneiden hermojen aiheuttamaa tahdotonta lihasnykimistä. Kaulan katkaisemisen aiheuttama verenvuoto on joka tapauksessa niin voimakasta, ettei pää voisi edes teoriassa pysyä tajuissaan seitsemää sekuntia kauempaa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Giljotiini
Berliini. Hitlerin bunkkeri 1945. Tuhoamatta jääneistä muistiinpanoista löytyy mm Hitlerin puhe syksyltä 1941 jolloin hyökkäys eteni vielä täydellä teholla. "me vielä häviämme tämän sodan. Hyökkäsimme tuntemattomaan maahan. Olemme itse itsemme luoman propagandan uhreja"
On olemassa, tai oli. Kaksi neuvostoliittoa. Luotu kuva ja se mikä oli.
Belgian kuningas Leopold II etsi kuumeisesti
maita, joita kolonisoida.
Dunlopin keksittyä uuden rengastyypin tuli
kumista korvaamaton raaka-aine. Leopold II
keksi, että Afrikan Kongo voisi tarjota kumia
valtavia määriä ja tehdä hänestä rikkaan ja
mahtavan hallitsijan.
Mielettämällä julmuudella ja ahneudella Leopold
teki Kongosta valtavan massiivisen työleirin
jossa kumia hankittiin murhilla ja mielettömillä
teloituksilla maan totaaliseksi alistamiseksi ja
hallitsemiseksi.
Vuodesta 1880 vuoteen 1920 Kongon asukasluku
laski 20 miljoonasta 10 miljoonaan. Mutta
kuningas ja Dunlop rikastuivat ja nauttivat
vieläkin noista mielettömistä rikkauksistaan.
- Eläköön Kuningaskunta! Eläköön Keisarikunta!
Europan keisarikunnissa ja kuningaskunnissa
syntyivät viime vuosisadan rotuopit muista
kansoista - fasismi ja antisemitismi!
http://www.imdb.com/title/tt0404551/
Hyvän esimerkin löysit.
"Despotismi tarkoittaa valtionhallintoa, jossa joko yksittäinen henkilö tai tiivis, suljettu ryhmä käyttää absoluuttista valtaa"
Voimmeko oppia jotain?
Meidän on hyvä elää täällä pohjoismaisessa demokratiassa hyvinvoinnissa!
täytyy huomioida, että avauskirjoitus oli sääntöjen vastainen kopio, että siihen ei kauheasti viitsi panostaa, mutta...
"Kapitalismin musta kirja (Le Livre noir du capitalisme) on vuonna 1998 ilmestynyt ranskalaisten tutkijoiden Gilles Perraultin johdolla tekemä teos, joka käsittelee kapitalistisen politiikan ja talouden yhteydessä tehtyjä kansanmurhia ja muita ihmisoikeusrikoksia
Kapitalismin mustassa kirjassa kapitalismin uhrimääräksi arvioidaan noin 147 miljoonaa."
http://www.letempsdescerises.net/noyau/index.php?menu_id=20&type=livre&idLivre=245
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kapitalismin_musta_kirja
Onk's meilläkin mustankirjan ainekset koossa?
Halonen on pitkänlinjan komu ja vakoillut suomalaisia kommunististen diktatuurien hyväksi. Tosin niin on moni muukin meikäläinen päättäjä. Siksi komuja ei voida vielä tuomita muutamaan vuosikymmeneen. Mullan peittäessä viimeisenkin petturin voidaan menneisyydestä puhua oikealla nimella.
Siihen asti he heiluttavat valtikkaa ja suojelevat omiaan.
Vielä -70 ja -80 luvuilla opetettiin koulussa sotakorvausten olleen hyväksi suomalaisille. Toivottavasti tuosta paskasta on jo päästy eroon. Yhtä fiksua on väittää mummolle olevan hyväksi, jos joku pöllii hänen lompakon.
Neukkujen sairaaloissa ei ollut lainkaan veneeristen tautien osastoja sillä ihanneyhteiskunnassa ei ollut neuvostokäsitytyksen mukaan sukupuolitauteja.
Samoin neuvostoliitossa yksikään mentaalisesti terve ihminen ei vastustanut sosialismia. Niinpä sosialismin vastustusta esiintyi vain mielisairaaloiden suljetuilla osastoilla.
Kun nyt näyttää siltä, että tuota Terhon yksisilmäistä turinaa postataan usealle palstalle, niin kysytään täälläkin: sen vastakkaisen ideologian nimissä on surmattu jo yli kaksisataa miljoonaa ihmistä, silti sitä myötäillään ja ihaillaan - miksi Sampo Terho vaikenee siitä?
Jaa, että vastapuolen tekemät vääryydet oikeuttavat oman puolen tekemät vääryydet...
Sillä lailla!
"uhrit ovat seurausta kommunistien valta ja tappohaluja vastaan taisteluista"
Näin puolusteltiin kapitalismin veritekoja MM-palstalla. Mikä on sinun puolustuksesi?
Nyt sitten suomalaiset puolustelee tuota Tehtaankadun kävijää, syväkurkku-Kanervaa, joka onneksi jäi täydellisenn "nalkkiin urallaan"...