Neuvostokommunismi valvoi, vainosi ja tuhosi ihmisiä. Miksi monet suomalaiset muistelevat sitä nostalgisella kaiholla?
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa. Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista, Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia. Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta - on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui. Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi, siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot, joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Rahaa kyllä painettiin kommunistimaissa riittävästi kaikille, mutta se oli käytännössä arvotonta, koska kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään - paitsi puolue-eliitille tarkoitetuissa kaupoissa. Jos kauppaan oli tulossa kauan kaivattua tuotetta, jonottaminen alkoi jo edellisenä iltana.
Myös muista kuin päivittäistavaroista oli ainainen pula ja melkein kaikkia kestokulutushyödykkeitä varten täytyi anoa ostolupa. Autoa varten autonostolupa, puhelinta varten puhelimenostolupa, mattoa varten matonostolupa. Yleensä jonotusaika oli vuosia. Lahjukset tai suhteet helpottivat luvan saamista. Korruptio olikin sosialismissa kaiken läpäisevä ilmiö.
Kommunismin piti tuottaa uudenlainen, epäitsekäs neuvostoihminen, mutta koska kommunismin aika oli käytännössä kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi, oppi jokainen lähinnä keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan.
Kaikkinainen velvollisuuksien pakeneminen ja työpaikoilla laiskottelu muodostui kansallisurheiluksi, kun ponnisteluistaan ei saanut palkintoa.
Kommunistimaat kehuivat demokraattisuudellaan, mutta noudattivat aina yksipuoluejärjestelmää, jossa kansalle ei äänioikeudesta huolimatta annettu mahdollisuutta muutokseen.
Ainoa protestitapa oli jättää kokonaan äänestämättä, mutta sekin yleensä mitätöitiin joko pakottamalla ihmiset äänestyspaikalle tai viemällä vaaliuurna äänestämättä jättäneiden kotiovelle.
Järjestelmää yritettiin totalitaristiseen tapaan pönkittää aivopesulla, eikä vapaasta lehdistöstä ollut tietoakaan. Lapsia ohjattiin kommunismiin koulussa, pioneerileireillä ja television välityksellä.
Jos koululaiset kyselivät vaikeita, kuten miksi länsimaissa kaupat notkuivat tavaraa, oli opettajilla valheet valmiina: koska lännessä vain harvoilla rikkailla on varaa ostaa mitään, ovat kaupat täynnä.
Neuvostojärjestelmä oli kuuluisa myös lukuisista järjettömistä rajoituksistaan. Neuvostoihmisille ei pitkään aikaan myyty lainkaan esimerkiksi kuulakärkikyniä, purukumia tai giniä, koska ne edustivat länsimaista rappiota.
Samoin naisten hygieniatuotteet jostain syystä puuttuivat kokonaan kaupoista. Ilmeisesti neuvostonaisella ei ollut kuukautisia.
Usein ylistetty sosialismin takaama ilmainen terveydenhuoltokin oli totta vain paperilla. Lääkärit odottivat lahjuksia terveystarkastuksista ja jos he kirjoittivat reseptin, joutui lääkkeitä jahtaamaan pitkin lähialueiden tyhjiä apteekkeja.
Kommunismi halusi täydellisesti ohjata myös ihmisten hengellistä elämää ja niinpä uskonnot juhlineen kiellettiin. Esimerkiksi Virossa ihmiset yrittivät viettää joulua salaa.
Pahin asia sosialistisessa elämässä olikin ainainen ja kaikkialle ulottuva vapauden riisto ja ikuinen pelko joutua vainotuksi aatteellisin, uskonnollisin tai etnisin perustein.
Kaiken tämän muistaen on erikoista, että nostalgialle on kommunismin muistelussa vieläkin sijaa.
Kommunismin nimissä surmattiin yli sata miljoonaa ihmistä.
Melkein puoli maailmaa orjuutettiin usean sukupolven ajaksi kiihkomieliselle aatteelle, jota yksikään maailman kansa ei koskaan vapaaehtoisesti omaksunut, vaan se tuotiin aina pakolla väkivaltaisen vähemmistön toimesta.
Suomessakin kommunistit yrittivät usean vuosikymmenen ajan valtaan tavoitteenaan tuoda meillekin edellä kuvattu sosialistinen ihanuus.
Vasta 1990 he vaihtoivat nimensä Vasemmistoliitoksi, jonka suojissa he yhä eduskunnassa toimivat ihanteidensa puolesta.
Tosin kommunismin ihailun ja myötäilyn historia ulottuu Suomessa paljon laajemmallekin. Käytännössä melkein koko poliitikkojemme vanha kaarti puoluekirjasta riippumatta osallistui nuoruudessaan suomettuneeseen Neuvostoliiton puolusteluun ja jopa palvontaan.
Kekkosen aikana ei ilman tätä asennetta auennut tie huipulle. Näitä ihmisiä toimii Suomessa yhä korkeina virkamiehinä, ministereinä ja yksi jopa presidenttinä.
Sampo Terho
AL 3.4.2008
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa. Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista, Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia. Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta - on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui. Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi, siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot, joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Rahaa kyllä painettiin kommunistimaissa riittävästi kaikille, mutta se oli käytännössä arvotonta, koska kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään - paitsi puolue-eliitille tarkoitetuissa kaupoissa. Jos kauppaan oli tulossa kauan kaivattua tuotetta, jonottaminen alkoi jo edellisenä iltana.
Myös muista kuin päivittäistavaroista oli ainainen pula ja melkein kaikkia kestokulutushyödykkeitä varten täytyi anoa ostolupa. Autoa varten autonostolupa, puhelinta varten puhelimenostolupa, mattoa varten matonostolupa. Yleensä jonotusaika oli vuosia. Lahjukset tai suhteet helpottivat luvan saamista. Korruptio olikin sosialismissa kaiken läpäisevä ilmiö.
Kommunismin piti tuottaa uudenlainen, epäitsekäs neuvostoihminen, mutta koska kommunismin aika oli käytännössä kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi, oppi jokainen lähinnä keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan.
Kaikkinainen velvollisuuksien pakeneminen ja työpaikoilla laiskottelu muodostui kansallisurheiluksi, kun ponnisteluistaan ei saanut palkintoa.
Kommunistimaat kehuivat demokraattisuudellaan, mutta noudattivat aina yksipuoluejärjestelmää, jossa kansalle ei äänioikeudesta huolimatta annettu mahdollisuutta muutokseen.
Ainoa protestitapa oli jättää kokonaan äänestämättä, mutta sekin yleensä mitätöitiin joko pakottamalla ihmiset äänestyspaikalle tai viemällä vaaliuurna äänestämättä jättäneiden kotiovelle.
Järjestelmää yritettiin totalitaristiseen tapaan pönkittää aivopesulla, eikä vapaasta lehdistöstä ollut tietoakaan. Lapsia ohjattiin kommunismiin koulussa, pioneerileireillä ja television välityksellä.
Jos koululaiset kyselivät vaikeita, kuten miksi länsimaissa kaupat notkuivat tavaraa, oli opettajilla valheet valmiina: koska lännessä vain harvoilla rikkailla on varaa ostaa mitään, ovat kaupat täynnä.
Neuvostojärjestelmä oli kuuluisa myös lukuisista järjettömistä rajoituksistaan. Neuvostoihmisille ei pitkään aikaan myyty lainkaan esimerkiksi kuulakärkikyniä, purukumia tai giniä, koska ne edustivat länsimaista rappiota.
Samoin naisten hygieniatuotteet jostain syystä puuttuivat kokonaan kaupoista. Ilmeisesti neuvostonaisella ei ollut kuukautisia.
Usein ylistetty sosialismin takaama ilmainen terveydenhuoltokin oli totta vain paperilla. Lääkärit odottivat lahjuksia terveystarkastuksista ja jos he kirjoittivat reseptin, joutui lääkkeitä jahtaamaan pitkin lähialueiden tyhjiä apteekkeja.
Kommunismi halusi täydellisesti ohjata myös ihmisten hengellistä elämää ja niinpä uskonnot juhlineen kiellettiin. Esimerkiksi Virossa ihmiset yrittivät viettää joulua salaa.
Pahin asia sosialistisessa elämässä olikin ainainen ja kaikkialle ulottuva vapauden riisto ja ikuinen pelko joutua vainotuksi aatteellisin, uskonnollisin tai etnisin perustein.
Kaiken tämän muistaen on erikoista, että nostalgialle on kommunismin muistelussa vieläkin sijaa.
Kommunismin nimissä surmattiin yli sata miljoonaa ihmistä.
Melkein puoli maailmaa orjuutettiin usean sukupolven ajaksi kiihkomieliselle aatteelle, jota yksikään maailman kansa ei koskaan vapaaehtoisesti omaksunut, vaan se tuotiin aina pakolla väkivaltaisen vähemmistön toimesta.
Suomessakin kommunistit yrittivät usean vuosikymmenen ajan valtaan tavoitteenaan tuoda meillekin edellä kuvattu sosialistinen ihanuus.
Vasta 1990 he vaihtoivat nimensä Vasemmistoliitoksi, jonka suojissa he yhä eduskunnassa toimivat ihanteidensa puolesta.
Tosin kommunismin ihailun ja myötäilyn historia ulottuu Suomessa paljon laajemmallekin. Käytännössä melkein koko poliitikkojemme vanha kaarti puoluekirjasta riippumatta osallistui nuoruudessaan suomettuneeseen Neuvostoliiton puolusteluun ja jopa palvontaan.
Kekkosen aikana ei ilman tätä asennetta auennut tie huipulle. Näitä ihmisiä toimii Suomessa yhä korkeina virkamiehinä, ministereinä ja yksi jopa presidenttinä.
Sampo Terho
AL 3.4.2008
Vastaukset 21
Vanhimmat
vain siellä sanotussa maassa ollut sitähän on lännessä samalla mitoin.näköjään.Ihminen on aina ihminen.ei se muutamassa vuosikymmenessä älykkäämmäksi tule.
Sampo oletkin, nimesi mukaisesti, ainakin kuukautis suojien puutteen julkituonnista tossa sun todella nerokkaan oivaltavassa julkituonnissa. Suomi on yhä tolla haastavalla tiellä kaikessa, että ollaan vaan ystäviks, eikä muistella pahalla. Sillä sä et pidä Raakkunan linjasta, kun oon niin kova mun kannanannoissa kaikissa, ja ite oot silti pehmo nalle sarjaa sun ohjelmoinnissa. Kun oot Hämäläistä sukua äitees puolelta, ja isäs oli pehmo, niinkuin on myös poikansa. JA SAIT SIIS SANOTUKSI MUSTA MIELIPITEES KUITENKIN ERÄÄLLE VIRKAVELJELLES, JOKA IHMETTELI SUN ASENNETTA, KUN LUULI SUA KUNNON KAVERIKS. OOT SÖDE, JOO. MUTTA ET PAINAVAMPI KANNANOTOISSAS KUIN RAAKKUNA. SALUT
...ja uskon kanssa että Suomessa on vielä pilvin pimein aivopestyjä idiootteja jotka haluaisivat k.o. neuvostotyyppisen systeemin meille...
osaako joku tarkkaan kertoa
osaako joku tarkkaan kertoa
Ihminen on geeniperimältään itsekäs eläin, joka pyrkii tuottamaan
lisäarvoa vain omien jälkeläistensä hyväksi.
Nämä "Iloisen kyntäjän kolhoosit" eivät palvelleet noita perustarpeita.
Kapitalismissa on omistava luokka ja työtä tekevä luokka.
Niin se on ollut ja niin se tulee aina olemaan.
kun kuula voi odottaa minkä kulman takaa tahansa tai jyskyt.eli nopein jää.Ja loppujen lopuksi olen aika nopee.niillä kentillä välillä oikein kauhuksi pistää kun ajattelee mitä kaikea voisin näillä nopeuksilla saada aikaiseksi.Ps onneksi on aineita joilla pystyy hiukan hidastumaan.ja on tietysti aineita jotka nopeuttaa ylikierroksille ja maailmahan on siihen suuntaan menossa.
Mammona ei jakaudu tasaisesti.
Se korreloi lahjakkuuteen, kunnianhimoon ja sitkeyteen.
Jos poika a tähtää yliopistoon ja poika b:lle riittää amis, niin onhan selvää, että jatkossa a:lle kertyy myös omaisuutta enemmän kuin b:lle.
Sosiaalinen lähtökohta voi olla sama molemmilla.
Sitten on tietysti niitä kultalusikka suussa syntyneitä, mutta nollapisteestä joku heidänkin esi-isistään on lähtenyt.
Noh tämä on vähän triviaali rautalankamalli.
kun iskä ja äiskä kantoivat stallari festareilla muovikassissa kaljapullojen joukossa, eikä ne nostelleet sitä pussia kantojen kohdalla.
hyvän vedit...
meillähän on sitten koko maailma yhtä kommunismia.nykyään.meikäläinenhän on ollut luontoihmisiä sisimmistä jo pienestä lähtien.mitä nyt nykyään on lipsahtanu kuten kaikilla siihen näyttää menneen.
Sen vastakkaisen ideologian nimissä on surmattu yli kaksisataa miljoonaa ihmistä, silti myötäillään ja ihaillaan - miksi Sampo Terho vaikenee siitä?
RAKASTAMAANSA KOMMUNISMIA!!!!!!!
Kommunismin nimessä on teurastettu enemmän ihmisiä kuin minkään muun talous- ja yhteiskuntamallin.
Demokraattisissa ja kapitalistisissa maissa ei myöskään ole ollut nälänhätää, jälleen toisin kuin kommunismissa.
Ja jätät sitten huomioitta että nämkin uhrit ovat seurausta kommunistien valta ja tappohaluja vastaan taisteluista....Mitäpä muuten tuupit siitä että juuri uutissa tuli hemmosta joka on Kiinassa tuomittu 3,5 vankeuteen kommunistien arvostelusta?
Kerrohan missä kapitalistisessa/demokraattisessa maassa on vastaavasti tuomittu hallituspuolueen arvostelusta?
Löytyykö vastausta...?
Aivan yhtä lailla voidaan sanoa, että kommunismin uhrit olivat seurausta taistelusta kapitalismia vastaan.
Eipä tuosta niin kauan ole, kun esim. Cindy Sheehan pidätettiin viimeksi USA:ssa. Kathy Kelly sai kolme kuukautta, kun vastustaa edelleen toimivaa School Of The Americas'ia. New Yorkissa pidätettiin Irakin sotaa vastustavia nyt maaliskuussa sodan vuosipäivänä. Sinulta on myöskin näemmä jäänyt huomaamatta ne kerrat, kun amerikkalaisia on pidätetty esim. vääränlaisen t-paidan pitämisestä. Maya Anne Evans tuomittiin Lontoossa, kun hän protestoi Irakin sotaa vastaan lukemalla ääneen kuolleiden brittisotilaiden nimiä - ja syyhän oli se, että uusi laki kielsi osoittamasta luvatta mieltä puolta mailia lähempänä Westminsteriä.
Tuo hallitusten ja niiden politiikan arvostelu pakkaa olemaan järjestelmästä riippumatta varsin riskialtista hommaa. Onhan meillä Suomessakin tahoja, jotka haluaisivat kieltää kommunistien toiminnan, nämä kun arvostelevat hallitusta ja pyrkivät muuttamaan järjestelmää (vrt. Hu Jia).
Perko voisi aukaista toisenkin silmänsä.
Harmiksesi on todettava sinun olevan molemmissa väitteissäsi väärässä.
näytössairaala mihin Castron juntta on syytänyt roppakaupalla rahaa, saadakseen niistä kelvollisen näköisiä. Näihin sairaaloihin sitten tuodaan Michael Mooreja ynnä muita hyödyllisiä idiootteja ihailemaan Kuuban "mahtavaa" terveydenhuoltojärjestelmää.
Nyt Castron aateveli Huuko Venezuelasta pitää Kuubaa pinnalla syytämällä sinne öljyä, samaan aikaan kun kotimaassa tuottavuus laskee ja inflaatio jyllää pian 30 prosentissa.
Lisäksi tämä bolivaarinen nero sai päähänsä pakottaa maanviljelijät myymään maitonsa minnekäs muualle kuin valtionmeijeriin valtion määräämillä hinnoilla, muuten sosialisoidaan tilat. Pian siellä koittaa nälänhätä, mutta Naomi Klein ja muut vasemmistolaiset "älyköt" senkun taputtavat ja lietsovat Chavezia eteenpäin verenpunaisella sosialismin tiellä.
Voisi esittää kysymyksen: Miksi tavan takaa tuodaan esiin 'kommunismin hirmutekoja', ikään kuin ne olisivat jotenkin poikkeavia ihmiskunnan historiassa? Mitä nämä 'kommunismin hirmutekoihin erikoistuneet' oikein haluavat pimittää haluamalla jatkuvasti 'valistaa' meitä.
Johtuuko se siitä, että kommunismin aika(vaikka sitä ei puhtaana aatteena missään ole ollutkaan) on niin lähellä, että se on muistissa, ja että se ikään kuin jäänyt 'päälle' odottamaan milloin pääsee luettelemaan saman liturgian jostakin muusta epäonnistuneesta asiasta.
Entä nykyhetkessä tapahtuva kapitalismi? Emmekö huomaa kapitalismin uhreja, koska ne puolestaan ovat liian lähellä? Emmekö halua nähdä uhrina esimerkiksi viime laman tapahtumia? Tai vuosikymmenien aikana eri lamojen tapahtumia? Emmekö halua nähdä kapitalismin vaatimana uhrina sitä, että kaikki eivät pärjää kapitalismissa. Köyhyyttä ei koskaan voida poistaa kapitalismissa. Syrjäytyneisyys koko ajan lisääntyy kapitalismissa, koska kapitalismi on pohjimmiltaan ihmiselle tuhoisa ilmiö. Syrjäytyneet eivät halua uhrautua kapitalismin alttarille. Kapitalismin tuottamista ongelmista voisi laatia raamatun...
Kapitalismille uhrattiin tuhansia velkaisten omakotitaloja, ihmisiä itsemurhina, kapitalismille tehtiin uhrauksia leikkaamalla lapsiperheiltä, eläkeläisiltä, ennestään köyhiltä... ja nämä vain esimerkkinä uhrautuvasta mielenlaadusta suhteessa kapitalismiin.
Kapitalismi on ihmispoloilla verissä, koska kapitalismi tarjoaa tavaraonnelan. Neuvostoliitossa ei ollut tavaraonnelaa, ja siksi kai se järjestelmänä kaatuikin. Heikolta kyllä tuntuu ajatus siitä, että ihmiset elävät tavaran vuoksi.
Ihmisiä ei kapitalismissa pakoteta ottamaan lainaa jota he eivät kykene maksamaan. Kukaan ei myöskään pakota uskomaan mainoksia ja hamstraamaan tavaraa, tahi elämään yli varojensa.
Kommunismissa ei vaihtoehtoja anneta.
Ja kaikilla kaikki hyvin.Eläköön kapitalismi