Neuvostokommunismi valvoi, vainosi ja tuhosi ihmisiä. Miksi monet suomalaiset muistelevat sitä nostalgisella kaiholla?
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa. Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista, Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia. Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta - on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui. Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi, siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot, joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Rahaa kyllä painettiin kommunistimaissa riittävästi kaikille, mutta se oli käytännössä arvotonta, koska kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään - paitsi puolue-eliitille tarkoitetuissa kaupoissa. Jos kauppaan oli tulossa kauan kaivattua tuotetta, jonottaminen alkoi jo edellisenä iltana.
Myös muista kuin päivittäistavaroista oli ainainen pula ja melkein kaikkia kestokulutushyödykkeitä varten täytyi anoa ostolupa. Autoa varten autonostolupa, puhelinta varten puhelimenostolupa, mattoa varten matonostolupa. Yleensä jonotusaika oli vuosia. Lahjukset tai suhteet helpottivat luvan saamista. Korruptio olikin sosialismissa kaiken läpäisevä ilmiö.
Kommunismin piti tuottaa uudenlainen, epäitsekäs neuvostoihminen, mutta koska kommunismin aika oli käytännössä kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi, oppi jokainen lähinnä keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan.
Kaikkinainen velvollisuuksien pakeneminen ja työpaikoilla laiskottelu muodostui kansallisurheiluksi, kun ponnisteluistaan ei saanut palkintoa.
Kommunistimaat kehuivat demokraattisuudellaan, mutta noudattivat aina yksipuoluejärjestelmää, jossa kansalle ei äänioikeudesta huolimatta annettu mahdollisuutta muutokseen.
Ainoa protestitapa oli jättää kokonaan äänestämättä, mutta sekin yleensä mitätöitiin joko pakottamalla ihmiset äänestyspaikalle tai viemällä vaaliuurna äänestämättä jättäneiden kotiovelle.
Järjestelmää yritettiin totalitaristiseen tapaan pönkittää aivopesulla, eikä vapaasta lehdistöstä ollut tietoakaan. Lapsia ohjattiin kommunismiin koulussa, pioneerileireillä ja television välityksellä.
Jos koululaiset kyselivät vaikeita, kuten miksi länsimaissa kaupat notkuivat tavaraa, oli opettajilla valheet valmiina: koska lännessä vain harvoilla rikkailla on varaa ostaa mitään, ovat kaupat täynnä.
Neuvostojärjestelmä oli kuuluisa myös lukuisista järjettömistä rajoituksistaan. Neuvostoihmisille ei pitkään aikaan myyty lainkaan esimerkiksi kuulakärkikyniä, purukumia tai giniä, koska ne edustivat länsimaista rappiota.
Samoin naisten hygieniatuotteet jostain syystä puuttuivat kokonaan kaupoista. Ilmeisesti neuvostonaisella ei ollut kuukautisia.
Usein ylistetty sosialismin takaama ilmainen terveydenhuoltokin oli totta vain paperilla. Lääkärit odottivat lahjuksia terveystarkastuksista ja jos he kirjoittivat reseptin, joutui lääkkeitä jahtaamaan pitkin lähialueiden tyhjiä apteekkeja.
Kommunismi halusi täydellisesti ohjata myös ihmisten hengellistä elämää ja niinpä uskonnot juhlineen kiellettiin. Esimerkiksi Virossa ihmiset yrittivät viettää joulua salaa.
Pahin asia sosialistisessa elämässä olikin ainainen ja kaikkialle ulottuva vapauden riisto ja ikuinen pelko joutua vainotuksi aatteellisin, uskonnollisin tai etnisin perustein.
Kaiken tämän muistaen on erikoista, että nostalgialle on kommunismin muistelussa vieläkin sijaa.
Kommunismin nimissä surmattiin yli sata miljoonaa ihmistä.
Melkein puoli maailmaa orjuutettiin usean sukupolven ajaksi kiihkomieliselle aatteelle, jota yksikään maailman kansa ei koskaan vapaaehtoisesti omaksunut, vaan se tuotiin aina pakolla väkivaltaisen vähemmistön toimesta.
Suomessakin kommunistit yrittivät usean vuosikymmenen ajan valtaan tavoitteenaan tuoda meillekin edellä kuvattu sosialistinen ihanuus.
Vasta 1990 he vaihtoivat nimensä Vasemmistoliitoksi, jonka suojissa he yhä eduskunnassa toimivat ihanteidensa puolesta.
Tosin kommunismin ihailun ja myötäilyn historia ulottuu Suomessa paljon laajemmallekin. Käytännössä melkein koko poliitikkojemme vanha kaarti puoluekirjasta riippumatta osallistui nuoruudessaan suomettuneeseen Neuvostoliiton puolusteluun ja jopa palvontaan.
Kekkosen aikana ei ilman tätä asennetta auennut tie huipulle. Näitä ihmisiä toimii Suomessa yhä korkeina virkamiehinä, ministereinä ja yksi jopa presidenttinä.
Sampo Terho
AL 3.4.2008
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa. Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista, Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia. Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta - on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui. Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi, siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot, joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Rahaa kyllä painettiin kommunistimaissa riittävästi kaikille, mutta se oli käytännössä arvotonta, koska kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään - paitsi puolue-eliitille tarkoitetuissa kaupoissa. Jos kauppaan oli tulossa kauan kaivattua tuotetta, jonottaminen alkoi jo edellisenä iltana.
Myös muista kuin päivittäistavaroista oli ainainen pula ja melkein kaikkia kestokulutushyödykkeitä varten täytyi anoa ostolupa. Autoa varten autonostolupa, puhelinta varten puhelimenostolupa, mattoa varten matonostolupa. Yleensä jonotusaika oli vuosia. Lahjukset tai suhteet helpottivat luvan saamista. Korruptio olikin sosialismissa kaiken läpäisevä ilmiö.
Kommunismin piti tuottaa uudenlainen, epäitsekäs neuvostoihminen, mutta koska kommunismin aika oli käytännössä kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi, oppi jokainen lähinnä keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan.
Kaikkinainen velvollisuuksien pakeneminen ja työpaikoilla laiskottelu muodostui kansallisurheiluksi, kun ponnisteluistaan ei saanut palkintoa.
Kommunistimaat kehuivat demokraattisuudellaan, mutta noudattivat aina yksipuoluejärjestelmää, jossa kansalle ei äänioikeudesta huolimatta annettu mahdollisuutta muutokseen.
Ainoa protestitapa oli jättää kokonaan äänestämättä, mutta sekin yleensä mitätöitiin joko pakottamalla ihmiset äänestyspaikalle tai viemällä vaaliuurna äänestämättä jättäneiden kotiovelle.
Järjestelmää yritettiin totalitaristiseen tapaan pönkittää aivopesulla, eikä vapaasta lehdistöstä ollut tietoakaan. Lapsia ohjattiin kommunismiin koulussa, pioneerileireillä ja television välityksellä.
Jos koululaiset kyselivät vaikeita, kuten miksi länsimaissa kaupat notkuivat tavaraa, oli opettajilla valheet valmiina: koska lännessä vain harvoilla rikkailla on varaa ostaa mitään, ovat kaupat täynnä.
Neuvostojärjestelmä oli kuuluisa myös lukuisista järjettömistä rajoituksistaan. Neuvostoihmisille ei pitkään aikaan myyty lainkaan esimerkiksi kuulakärkikyniä, purukumia tai giniä, koska ne edustivat länsimaista rappiota.
Samoin naisten hygieniatuotteet jostain syystä puuttuivat kokonaan kaupoista. Ilmeisesti neuvostonaisella ei ollut kuukautisia.
Usein ylistetty sosialismin takaama ilmainen terveydenhuoltokin oli totta vain paperilla. Lääkärit odottivat lahjuksia terveystarkastuksista ja jos he kirjoittivat reseptin, joutui lääkkeitä jahtaamaan pitkin lähialueiden tyhjiä apteekkeja.
Kommunismi halusi täydellisesti ohjata myös ihmisten hengellistä elämää ja niinpä uskonnot juhlineen kiellettiin. Esimerkiksi Virossa ihmiset yrittivät viettää joulua salaa.
Pahin asia sosialistisessa elämässä olikin ainainen ja kaikkialle ulottuva vapauden riisto ja ikuinen pelko joutua vainotuksi aatteellisin, uskonnollisin tai etnisin perustein.
Kaiken tämän muistaen on erikoista, että nostalgialle on kommunismin muistelussa vieläkin sijaa.
Kommunismin nimissä surmattiin yli sata miljoonaa ihmistä.
Melkein puoli maailmaa orjuutettiin usean sukupolven ajaksi kiihkomieliselle aatteelle, jota yksikään maailman kansa ei koskaan vapaaehtoisesti omaksunut, vaan se tuotiin aina pakolla väkivaltaisen vähemmistön toimesta.
Suomessakin kommunistit yrittivät usean vuosikymmenen ajan valtaan tavoitteenaan tuoda meillekin edellä kuvattu sosialistinen ihanuus.
Vasta 1990 he vaihtoivat nimensä Vasemmistoliitoksi, jonka suojissa he yhä eduskunnassa toimivat ihanteidensa puolesta.
Tosin kommunismin ihailun ja myötäilyn historia ulottuu Suomessa paljon laajemmallekin. Käytännössä melkein koko poliitikkojemme vanha kaarti puoluekirjasta riippumatta osallistui nuoruudessaan suomettuneeseen Neuvostoliiton puolusteluun ja jopa palvontaan.
Kekkosen aikana ei ilman tätä asennetta auennut tie huipulle. Näitä ihmisiä toimii Suomessa yhä korkeina virkamiehinä, ministereinä ja yksi jopa presidenttinä.
Sampo Terho
AL 3.4.2008
Vastaukset 3
Vanhimmat
sanottu. Olet täysin oikeassa. Olen itsekin ihmetellyt samaa ja varmasti suurin osa suomalaisista. Mutta onneksi suomalaiset ovat tietoisia kommunismin typeryydestä ja tarpeettomuudesta. Vaikuttaa siltä, että jotkut tyhmät keskiluokan lellityt kakarat haluavat leikkiä kommunistia koska se on niin "cool". Ja tietysti nämä neuvostoliiton aivopesemät idiootti taistolaiset ja heidän jälkeläisensä. Kyllähän kaikki ihmiset joilla on vähänkin järkeä tietävät, että kommunismi on yhtä verinen ja totalitaristinen aate, kuin heidän aattensa väri. Se täytyy sanoa puolustukseksi, että kommunistien ainoa toimenkuva huomioon ottaen aatteen väri on valittu oikein. Kaikki jotka tietävät totuuden tästä massamurha ja sorto kultista ovat sitä mieltä, että ei henkisesti terve ihminen käy täällä laukomassa päähänsä asetettuja aikansa eläneitä neuvosto valheita. Kommunistit elävät harha maailmassa jossa neuvostoliitto on yhä voimissaan. He käyvät täällä puolustelemassa valtiota jonka tekoihin ja hirveyksiin verrattuna hitler on pyhimys. Sinulle ei kukaan vastaa, koska yhmiset tietävät, että täällä huseraavat teinit joilla ei edes vielä karvat kasva ja häiriintyneet taistolaiset, jotka yrittävät kaikin keinoin pitää yllä sairasta harhakuvitelmaa kommunismin hyvyydestä ja siitä, että kommunismilla olisi enää mitään toivoa. Tosin myös mielenterveys puolella hoito jonot ovat myös pitkät joten nämä selvästi harhaiset ihmiset saavat toikkaroida kadulla. Ja olla täällä joutavia kirjottamassa. Eli kukaan ei edes vaivaudu oikaisemaan näiden raukkojen harhoja. Koska kommunismia ei käytännössä enää ole. Mutta oikeassa olet. nolottaa vasemmiston puolesta, kun nämä aivopestyt tai suomettuneet idiootit ovat joidenkin kommunismin rippeiden ansiosta päässeet eduskuntaa puolustamaan rakasta diktaattoriaan stalinia. Mutta ole huoleti se näky on pelkästään säälittävä. Oikeassa olet siinäkin, että vielä on näitä stasi yhteyksistään tunnettuja mammoja ja pappoja eduskunnassa, mutta ole huoleti he ovat muinaisjäänteitä ja lisäksi niin vanhoja, että heille ihan kohta käy samoin kuin heidän aatteelleensa on jo käynyt. Mutta kuten sanoin ketään ei kiinnosta tämä sairas sisäänpäin lämpenevien muinaisjäänteiden kerho joka täällä yrittää pitää jo kauan sitte sortunutta olematonta kulissiaan pystyssä. Ainoa mitä meidän kannattaa tehdä on edelleen naurahtaa heille ja katsoa säälivästi, eli kohdella heitä, heidän arvonsa mukaisesti. ;)
Neuvostovalta tulee voittamaan. Ihan sama kuinka paljon propagandaa laaditte, kommunismi on ihmiskunnan tulevaisuus. Kommunismilla menee hyvin tänä päivänä. Mielenterveysongelmat ovat kapitalistien keksintöä. Ihmisillä menee huonosti kapitalismin vuoksi. Kommunistisessa yhteiskunnassa ei ole vastaavia ongelmia. Olen luottavainen siihen, että kommunismi tulee voittamaan. Kommunismi on ylivoimainen aate.
Ihan vaikka niin ;)