Olllessani viime syksynä kävelemässä tutulla lenkkipolulla. Olin jo kävellyt luonnon rauhassa useamman kilometrin, kun huomasin pienen sivupolun erkanevan tiheampään metsikköön. polun alku oli hyvin piilossa, miltei mahdoton havaita. Lähdin hetken mieli johteesta seuraamaan tätä polkua. Ihmettelin kun en ennenmin ollut huomannut tätä polkua, sijaitsi se sentään vilkkaasti liikennöidyn reitin varrella. Polun jo aluskasvillisuuden peittämästä urasta voi päätellä, ettei sitä ollut käyttänyt vuosikymmeniin kukaan muukaan.
Kävelin useamman tunnin metsikössä, kaupungin melske kantautui korviini enään hyvin vaimeana. Päätin kääntyä takaisin ja palata joskus paremmalla ajalla tutkimaan minnekkä polku johtaa. Kun käännyin takaisinpäin, huomasin mansikoita kasvavan ihan polun vieressä. Nälkäkin oli jo ehtinyt tulemaan ja niinpä söin muutaman mansikan. Ne olivat elämäni parhaimmat ja isoimmat mansikkani, nam. Muutama mansikka vei nälän tunteen ja sain uutta puhtia palata takaisin. Paluu matka sujuinkin nopeasti ja pian olinkin kotona.
Seuraavana päivänä otin sangon mukaan ja lähdin poimimaan näitä valtavan hyviä mansikoita. Mutta ihmeekseni en löytänyt edes sitä risteävää kohtaa, mistä vanha polku alkoi. Ei vaikka kuinka etsin, polun alku oli kadonnut.
Viimein tajusin. Herra piti huolta omastaan ja ruokki tämä. Mutta rankaisisi ahnetta, siksi en löytänyt sitä paikkaa uudestaan. Kiitin Herraa nöyrästi.
Mitä evoilijat tähän sanoo? Kuinka oli mahdollista että kypsiä mansikoita oli syksyllä syötäväksi? Hä? Evoluutioko ne kypsensi?
Sallikaa minun nauraa!
Aamen.
Kävelin useamman tunnin metsikössä, kaupungin melske kantautui korviini enään hyvin vaimeana. Päätin kääntyä takaisin ja palata joskus paremmalla ajalla tutkimaan minnekkä polku johtaa. Kun käännyin takaisinpäin, huomasin mansikoita kasvavan ihan polun vieressä. Nälkäkin oli jo ehtinyt tulemaan ja niinpä söin muutaman mansikan. Ne olivat elämäni parhaimmat ja isoimmat mansikkani, nam. Muutama mansikka vei nälän tunteen ja sain uutta puhtia palata takaisin. Paluu matka sujuinkin nopeasti ja pian olinkin kotona.
Seuraavana päivänä otin sangon mukaan ja lähdin poimimaan näitä valtavan hyviä mansikoita. Mutta ihmeekseni en löytänyt edes sitä risteävää kohtaa, mistä vanha polku alkoi. Ei vaikka kuinka etsin, polun alku oli kadonnut.
Viimein tajusin. Herra piti huolta omastaan ja ruokki tämä. Mutta rankaisisi ahnetta, siksi en löytänyt sitä paikkaa uudestaan. Kiitin Herraa nöyrästi.
Mitä evoilijat tähän sanoo? Kuinka oli mahdollista että kypsiä mansikoita oli syksyllä syötäväksi? Hä? Evoluutioko ne kypsensi?
Sallikaa minun nauraa!
Aamen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tässä oikein tyypillinen satu uskovaiselta. Varmaan muut krisselit huutaa hallelujaa ja ostavat tarinasi, mutta joistakin muista saattaa tarinasi hieman haista.
Kävelit siis ensin useamman kilometrin, jonka jälkeen eksyit polulle jota ei oltu käytetty vuosikymmeniin. Todellisuudessa tuollainen polku olisi pahasti metsittynyt, mutta sinä kävelit sitä useita tunteja syksyiselle mansikkapaikalle, niin kauas, että kaupungin melskekkin hälveni. Ensin siis useita kilometrejä luonnon rauhassa ja sen jälkeen useiden tuntien päästä rupesi kaupunki hiljenemään.
Ja seuraavana päivänä ajattelit tehdä tuon saman reissun vielä marjaämpärin kanssa.
Ja loppussa kysyt mitä tuohon sanoon evoilija? Noh, sinä valehtelet.
Kuinkas ollakaan, minulle kävi melkein vastaavasti. Minä löysin isännättömän hevosen kerran metsästä.
Kun menin seuraavana päivänä katsomaan, olisiko noita elukoita vielä lisää, tuli meidän kotirajallamme minua vastaan iso mies pää alaspäin katsellen jälkiä seuraillen. Minä hiipailin kiireesti eteenpäin enkä uskaltanut viikkoon mennä kotiini takaisin.
Uskovainen tuttuni piipahti käymään ja astui matkalla koiranpaskaan. Koko eteinen dunkkasi paskalle ja mattokin piti viedä pesulaan, kun ei ollut viitsinyt pyyhkiä jalkojaan.
Voi, olisinpa tiennyt tästä kauniista tarinasta, niin olisin kysynyt, järjestikö Herra koiranpaskan vanhurskaan polulle, jotta minäkin olisin saanut mahdollisuuden kiittää nöyrästi.
En tiedä onko kyseessä provo, koska kirjoitus- ja kielioppivirheet ovat niin karkeita.
Mutta, ihminen näkee juuri sen, mitä hän uskoo/ odottaa näkevänsä.
Aivot on hyvin pitkälle kehittynyt "mallintava" tietokone, joka voi joissakin tilanteissa päätyä virhepäätelmään. Ns. optiset näköharhat ovat hyvä esimerkki tästä mekaniikasta ja sama toimintamalli pätee myös muihin aisteihin.
Jokainen muistanee kuuluisan kuvan viidestä kuutiosta, jotka voidaan nähdä myös kolmena pinottuna laatikkona nurkassa. Kumpi on oikea päätelmä? Tosiassa kumpikin ja ei kumpikaan, koska todellisuudessa kyseessä on vain painomuste ja paperi. (Kuva laatikoista syntyy siis MIELESSÄ)
Silloin, kun ihminen sekoittaa harhan ja todellisuuden keskenään, kyseessä on MIELISAIRAUS. Kun suuri joukko ihmisiä tekee samoin, kyseessä on USKONTO.
Seuraavan kerran kun kiität Herraasi nöyrästi hänen sinulle osoittamasta ruoka-avusta, voisit samalla vihjata että maailmassa kuolee 15.000 lasta joka päivä nälkään, joten Herrasi prioriteetit on pikkuisen kummalliset, jos hän pitää huolta yhden yltäkylläisyydessä elävän länsimaalaisen mansikkatarpeesta ja antaa nälän tappaa ja vammauttaa lapsia vuosittain miljoonämäärin.
Herra voisi seuraavan kerran taikoa ne mansikkansa niille, jotka niitä todella tarvitsee.
********
Herra voisi seuraavan kerran taikoa ne mansikkansa
niille, jotka niitä todella tarvitsee.
********
Jos puuhaat tästä adressin, niin allekirjoitan.
Luovutetaan se vaikka sitten jollekin hihhuli-
bändille, joka kaatumakokouksissaan on ilmeisesti
yhteydessä asianomaiseen.
Minä allekirjoitan tämän täysin!
"Herrasi prioriteetit on pikkuisen kummalliset, jos hän pitää huolta yhden yltäkylläisyydessä elävän länsimaalaisen mansikkatarpeesta ja antaa nälän tappaa ja vammauttaa lapsia vuosittain miljoonämäärin."
Ehkä nälkäkuolema onkin heille rangaistus epäuskosta. Mansikoita eivät saa kuin tosiuskovat.
Jospa tarkoitus olikin tappaa pienokaiset nälkään ja ottaa taivaan riemuihin. Erottelematta heitä uskonsa mukaan.
Epäuskoiselle ressukalle syötti mansikoita, kun ei ollut kelvollinen paratiisiin.
Jumalalta joka ensin käskee suojattinsa maakuoppaan odottamaan maailmanloppua ja sitten sanoo aprillia, tulkaahan pois. Voi odottaa mitä tahansa.
Uskonmestari voisi pyytää anteeksi palstalaisilta valehteluaan.
Uskonmestari voisi pyytää palstalaisilta anteeksi valehteluaan...