Peruskoulun uskontotunnilla kerrottiin Jeesuksesta. Kerrottiin siellä paljon muustakin mutta sen muistan miten siellä kerrottiin Jeesuksesta. Ei käsketty uskomaan, kerrottiin vaan. Silti tiesin kertomusten Jeesuksesta olevan totta. En näyttänyt sitä kotona, vanhempani eivät olisi sietäneet sitä.
Rippikoulussa kerrottiin Jeesuksesta ja tiesin sen olevan totta. Koulukavereiden kanssa pilkattiin koko rippikoulua ja kaikkea mitä se opetti. Niin piti tehdä kuuluakseen porukkaan vaikka tiesin Jeesuksen olevan totta. Nyt tiedän monien muidenkin tienneen mutta hekin pilkkasivat rippikoulua ja sen opetuksia kuten muutkin.
Jos olisin joskus sanonut tietäväni Jeesuksen olevan totta, olisivat veljeni ja sisareni pilkanneet minua vaikka nyt tiedän heidänkin ajatelleen samalla tavalla. Vanhempien takia sitä ei olisi saanut sanoa ääneen (olisivatko hekin silti tienneet sen olevan totta?). Niin oli tämä veljieni ja siskojeni kanssa, kuin oli kavereitteni kanssa. Olisi ollut noloa sanoa tietävänsä Jeesuksen olevan totta.
Kun menin naimisiin tiesin papin saarnan olevan totta. Ei ollut sopivaa puhua uskosta naimisiin mentäessä. Naimisiinmenon piti olla vain yhtä juhlaa ilman mitään syvällisiä juttuja. Minä ja monet kirkossa olleet tiesimme Jeesuksen olevan totta.
Kun ostin asunnon ja mietimme kodin siunaamista, ei puhuttu uskosta. Ei puhuttu uskosta raskauden aikana, eikä esikoisen syntymän aikaan. Edes viisikymppisillä ei puhuttu uskosta vaikka tiesin Jeesuksen olevan totta ja nyt tiedän myös kumppanini tienneen sen.
Lapsena ajattelin aikuisilla olevan helppoa, kun heitä ei kukaan alista vaikka he uskoisivat mihin. Aikuisena ajattelin, että olisi ollut helpompaa puhua asiasta lapsena kun ei vielä ollut saavuttanut sellaista asemaa. Aikuisena ajattelin miten monet voisivat pitää minua erikoisena ja karttaa seuraani jos kertoisin.
Jeesuksen pilkkaajan asema on hyvä kaikkina ikävuosina. Vaikka pilkkaaja itse tietäisi puhuvansa väärin. Ja vaikka pilkkaaja itse tietäisi Jeesuksen olevan totta.
Viisikymppisillä en halunnut puhua uskosta, kun minulla oli liian paljon menetettävää. Niin oli myös kuusikymppisillä. Paljonko minulla on enää jäljellä ja kuitenkin siirrän joka päivä oman uskon tunnustamisen myöhemmäksi. Saisinpa tunnustaa uskoni ennen kuin kuolen, enkä voi koskaan tietää kuolenko jo huomenna. Eivät voi tietää peruskoululaisetkaan, eivät rippikoululaiset, eivät raskaana olevat eivätkä asuntosäästäjät.
Koskaan ei ole sopiva hetki jos sitä kysytään ihmisiltä. Jos kysytään Jumalalta, Hän vastaa:
32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Voi minua syntistä, miksi minulle oli niin tärkeää ihmisten arvonanto. Niiden ihmisten jotka tiesivät itsekin sisimmässään koko ajan Jeesuksen olevan totta mutta jotka eivät minun tavoin voineet sitä tunnustaa. He olisivat vain arvostaneet minua enemmän jos olisin uskaltautunut. Nyt en voi tehdä paljon, vain varoittaa muita samasta kohtalosta. Ihmisten ylpeys on niin kovaa että se estää tunnustamasta sitä mitä sydämessä on. Mikään ikä ei ole sopiva sen tunnustamiseen vaikka kaikki tietävät sen todeksi.
Ihmeellisellä tavalla Jumala on tehnyt Jeesuksen tunnustamisesta ihmiselle vaikeaa. Vaikean tuntuista vaikka mitään vaikeutta ei ole enää sitten kun on tunnustanut. Sitten on todellisesti vapaa ja läheiset arvostavat ja kertovat itsekin miettineensä samaa koko elämänsä. Eivät vain ole uskaltaneet tunnustaa muiden pilkan pelossa. Miten säälittävää se onkaan !!!
Pilkkaajan asema on hyvä kaikkina ikävuosina mutta ei lopullisesti. Lue Ps 73. Voi minua pelkuria, kun vasta nyt ymmärrän. Kiitos Jumala ymmärryksestä !!!
1. Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!
2. Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.
3. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.
4. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.
5. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.
6. Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.
7. Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.
8. He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.
9. Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.
10. Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!
11. He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä."
12. Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.
13. Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?
14. Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.
15. Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.
16. Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.
17. Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.
18. Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.
19. Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.
20. Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.
21. Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.
22. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.
23. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.
24. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.
25. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.
26. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
27. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.
28. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.
Rippikoulussa kerrottiin Jeesuksesta ja tiesin sen olevan totta. Koulukavereiden kanssa pilkattiin koko rippikoulua ja kaikkea mitä se opetti. Niin piti tehdä kuuluakseen porukkaan vaikka tiesin Jeesuksen olevan totta. Nyt tiedän monien muidenkin tienneen mutta hekin pilkkasivat rippikoulua ja sen opetuksia kuten muutkin.
Jos olisin joskus sanonut tietäväni Jeesuksen olevan totta, olisivat veljeni ja sisareni pilkanneet minua vaikka nyt tiedän heidänkin ajatelleen samalla tavalla. Vanhempien takia sitä ei olisi saanut sanoa ääneen (olisivatko hekin silti tienneet sen olevan totta?). Niin oli tämä veljieni ja siskojeni kanssa, kuin oli kavereitteni kanssa. Olisi ollut noloa sanoa tietävänsä Jeesuksen olevan totta.
Kun menin naimisiin tiesin papin saarnan olevan totta. Ei ollut sopivaa puhua uskosta naimisiin mentäessä. Naimisiinmenon piti olla vain yhtä juhlaa ilman mitään syvällisiä juttuja. Minä ja monet kirkossa olleet tiesimme Jeesuksen olevan totta.
Kun ostin asunnon ja mietimme kodin siunaamista, ei puhuttu uskosta. Ei puhuttu uskosta raskauden aikana, eikä esikoisen syntymän aikaan. Edes viisikymppisillä ei puhuttu uskosta vaikka tiesin Jeesuksen olevan totta ja nyt tiedän myös kumppanini tienneen sen.
Lapsena ajattelin aikuisilla olevan helppoa, kun heitä ei kukaan alista vaikka he uskoisivat mihin. Aikuisena ajattelin, että olisi ollut helpompaa puhua asiasta lapsena kun ei vielä ollut saavuttanut sellaista asemaa. Aikuisena ajattelin miten monet voisivat pitää minua erikoisena ja karttaa seuraani jos kertoisin.
Jeesuksen pilkkaajan asema on hyvä kaikkina ikävuosina. Vaikka pilkkaaja itse tietäisi puhuvansa väärin. Ja vaikka pilkkaaja itse tietäisi Jeesuksen olevan totta.
Viisikymppisillä en halunnut puhua uskosta, kun minulla oli liian paljon menetettävää. Niin oli myös kuusikymppisillä. Paljonko minulla on enää jäljellä ja kuitenkin siirrän joka päivä oman uskon tunnustamisen myöhemmäksi. Saisinpa tunnustaa uskoni ennen kuin kuolen, enkä voi koskaan tietää kuolenko jo huomenna. Eivät voi tietää peruskoululaisetkaan, eivät rippikoululaiset, eivät raskaana olevat eivätkä asuntosäästäjät.
Koskaan ei ole sopiva hetki jos sitä kysytään ihmisiltä. Jos kysytään Jumalalta, Hän vastaa:
32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Voi minua syntistä, miksi minulle oli niin tärkeää ihmisten arvonanto. Niiden ihmisten jotka tiesivät itsekin sisimmässään koko ajan Jeesuksen olevan totta mutta jotka eivät minun tavoin voineet sitä tunnustaa. He olisivat vain arvostaneet minua enemmän jos olisin uskaltautunut. Nyt en voi tehdä paljon, vain varoittaa muita samasta kohtalosta. Ihmisten ylpeys on niin kovaa että se estää tunnustamasta sitä mitä sydämessä on. Mikään ikä ei ole sopiva sen tunnustamiseen vaikka kaikki tietävät sen todeksi.
Ihmeellisellä tavalla Jumala on tehnyt Jeesuksen tunnustamisesta ihmiselle vaikeaa. Vaikean tuntuista vaikka mitään vaikeutta ei ole enää sitten kun on tunnustanut. Sitten on todellisesti vapaa ja läheiset arvostavat ja kertovat itsekin miettineensä samaa koko elämänsä. Eivät vain ole uskaltaneet tunnustaa muiden pilkan pelossa. Miten säälittävää se onkaan !!!
Pilkkaajan asema on hyvä kaikkina ikävuosina mutta ei lopullisesti. Lue Ps 73. Voi minua pelkuria, kun vasta nyt ymmärrän. Kiitos Jumala ymmärryksestä !!!
1. Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!
2. Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.
3. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.
4. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.
5. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.
6. Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.
7. Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.
8. He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.
9. Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.
10. Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!
11. He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä."
12. Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.
13. Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?
14. Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.
15. Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.
16. Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.
17. Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.
18. Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.
19. Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.
20. Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.
21. Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.
22. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.
23. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.
24. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.
25. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.
26. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
27. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.
28. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuka, Sinun mielestäsi pelkuri, pilkkaa Jeesusta ?
Varmasti tiedän ettei kukaan suoraan, sitä kaikki välttää tehden mieluummin kaiken muun. Mikään synti ei ole pelkurille vieras vaan siinä osut oikeaan, ettei pelkurikaan voisi pilkata Jeesusta suoraan. Pilkka on ohimenevää ja välttelevää, vaikka tiedetään kuka sen kohteena lopulta on. Niin tiedetään se kenen käsivarsiin naulaa lyödään kun vääriä tekoja tehdään. Se on raskasta mutta siten myöskin tiedetään kenessä on pelastus. Jos ei joku suostu lyömään naulaa Jeesuksen käsivarsiin, ei hän ole mukana ylösnousemuksessakaan. Vääryytttä ei pidä varsin tehdä mutta pitää tietää niin itsekin tekevänsä. Kaikki muu on tekopyhyyttä ja se joka ei jaa kuolemaa, ei jaa myöskään ylösnousemusta.
Herralle sinusta!
Kirjoituksessasi tunnustit uskosi kauniilla tavalla, kiitos siitä :)
Meidän kaikkien sydämessä elää pieni "Pietari" - viitaten kohtaan: "Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." Samassa kukko lauloi." (Matt. 26:74)
Mutta meillä kaikilla on Vapahtaja, Jeesus Kristus, joka katsoo meihin huonoihin ja hitaisiin tunnustajiin rakastavilla silmillä. Hän ei hylkää meitä. "Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää." (2. Tim. 2:13).
Tunnustamme hänelle syntimme ja kaiken pelkuruutemme. Jeesuksen ristintyön tähden saamme tämänkin synnin anteeksi. Ja Jeesus kysyy rakastammeko häntä? Kun meissä on syttynyt vastarakkaus niin suuren armon edessä, Hän antaa meille tehtäviä.
"Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." (Joh.21:15)
Uskovien yhteyteen meneminen on hyvä asia. Siellä saa kuulla Jumalan Sanaa, joka vahvistaa uskoa ja antaa voimaa tunnustaa uskonsa muidenkin edessä. Jos usko on nälästä heikossa kunnossa, tunnustus on horjuva, olematon. Jumala ruokkii uskoamme Sanansa kautta. Kun ihminen kuulee tai lukee Jeesuksesta, usko saa ruokaa ja vahvistuu. Vähitellen se kasvaa niin, että alkaa uskaltaa kertoa toisille, että olin muuten sunnuntaina kirkossa...
Siunausta kasvuun!