itsemurha

Osanotot... Ei siitä pääsekään yli koskaan. Suru helpottaa jossain vaiheessa, mutta itselläni se kesti vähän yli vuoden se pahin aika. Ennen kuin kävin kaikki surun tuomat tunteet läpi. On vain elettävä päivä kerrallaan ja puhuttava asiasta. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaakin, vaikkei sitä sillä hetkellä uskokaan! Usko pois! Myöhemmin huomaat kuinka vahva ihminen oletkaan, koska olet joutunut kokemaan näinkin traumaatisen asian. Voimia sulle ja perheelles!

sama juttu. Isäni teki itsemurhan kun olin 18-vuotias. Vieläkin tuntuu, että asia kummittelee, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja pikku hiljaa alan pääsemään asiasta yli. Jos haluat jakaa tuntojasi yms., niin pistä sähköpostia [email protected]

Otan osaa suruusi ja lähetän sinulle voimia jaksamiseen.

Itselläni kuoli veli (22-vuotiaana) viime marraskuussa, syynä amfetamiinimyrkytys. Koskaan emme saa tietää, oliko kuolema tarkoituksellinen vai vahinko (yritti itsemurhaa ennen kuolemaansa muutamaan kertaan). Ensi viikolla hautaan isäni, joka ei koskaan oikein päässyt yli poikansa kuolemasta. Kuolinsyyn tutkimus ei ole vielä valmistunut, mutta veikkaanpa, ettei taaskaan voida varmuudella selvittää oliko kyseessä itsemurha.

Suru voi "parhaimmillaan" olla uskomaton voimavara, mutta se on kohdattava ja käytävä läpi rauhassa. Se ei poistu koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään. Itse ainakin luotan siihen, että veljelläni ja isälläni on nyt hyvä olla ja että minun on ikävästä huolimatta jatkettava elämääni, en voi luovuttaa kun näin pitkälle olen jo päässyt.

Tiesitkö, että pahan olon tullessa voit myös saada puhelimitse tukea mm. erilaisista kriisikeskuksista. Tällainen on esimerkiksi Nuorten Kriisipiste, joka sijaitsee Helsingissä mutta sinne voi soittaa kuka tahansa ja halutessaan nimettömänä. Numero on 09-753 5121 ja se päivystää ma-to klo 10-20 sekä pe klo 10-17.

Jaksamisia sinulle ja muista, että tulee päivä, jolloin huomaat, että olosi on jo parempi ja jaksat katsoa luottavaisena tulevaisuuteen.

Sinulle on apua olemassa Suomen mielenterveysseura järjestää vertaistukeen perustuvia ryhmiä ja kuntoutuskursseja!!

Itse olen saanut mieheni itsemurhan jälkeen valtavan avun kuntoutuskurssilta, oli uskomattoman vapauttavaa puhua muiden saman asian kokoneiden kanssa jakaa tuntoja ja vetäjät näillä kursseilla ovat uskomattoman upeita alansa ammattilaisia.
http://www.mielenterveysseura.fi/
käy sivuilla ja jaksamista ensimmäinen vuosi on pahin.......

Haluan sanoa sinulle muutaman sanan. Ensinnäkin haluan kertoa sinulle, että minun isäni teki itsemurhan vajaa vuosi sitten. Se oli kova isku. Siitä ei pääse koskaan yli, ei ikinä, mutta tuska helpottuu ajan mittaan. Kolme kuukautta on vielä lyhyt aika, sinulla on varmasti edessä vielä pitkä taival surun kanssa. Tulee mieleen paljon muistoja, toivottavasti hyviä eniten (ainakin minun kohdalla). Oma isäni kulkee mukana paljon ajatuksissani, unissani ja valokuvissa. On hetkiä, jolloin tunnen, että elämä palaa kutakuinkin uomilleen, mutta kuinka ollaakaan joku toinen päivä olo on kuin olisi kivillä heitetty: jotenkin niin rikkinäinen. Paljon olen itkenyt ja neuvona sinulle sanoisin, että anna itkun tulla silloin kun se on tullakseen. Tunteita ei pidä tukahduttaa!!

Toivon sinulle jaksamista...toivottavasti sanani edes vähän lohdutti sinua. On myös ihana huomata, että myös minulla on kohtalotovereita!

otan osaa... oma isäni teki itsemurhan syksyllä 2001. hän oli ollut kesän hoidossa äkkinäisen akuutin psykoosin johdosta.. kun hän pääsi sairaalasta kotiin hän oli masentunut ja ei jaksanut kotona kuin kolmisen kuukautta kunnens eräänä aamuna sain kouluun elämäni vaikeimman puhelun. isä oli ampunut itsensä sinä aamuna. pahin suru kesti noin pari kuukautta. unilääkkeet heitin pois jo kuukauden kuluttua.. eihän sitä koskaan unohda mutta surun kanssa oppii elämään ja myöhemmin sen hetkeksi unohtaakin.. itselleni tulee isäsätä mieleen lähinnä hyviä muistoja ja unia. itselläni auttoi myös nopea palaaminen arkirytmiin.. en ollut koulusta pois kuin 2 viikkoa.. kaverit ja ylipäätän se että oli päivällä muutakin ajateltavaa oli suuri apu..