eronnut kirkosta enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelisin.Toisaalta tiedän,että se on hänen oma asiansa ja ratkaisunsa,mutta itse en oikein pysty sitä hyväksymään.
Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tapauksesta ja kuinka olette ratkaisseet sen.
Onko ystävyys jatkunut ennallaan vai välit rikkoutuneet ainakin joksikin aikaa?
Tuntuu vaikealta jatkaa entisellä tavalla,ehkä vapaa-ajan viettotavatkin nyt muuttuvat.Tuskin hän seurakseni enää jumalanpalvelukseen haluaa lähteä.
Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tapauksesta ja kuinka olette ratkaisseet sen.
Onko ystävyys jatkunut ennallaan vai välit rikkoutuneet ainakin joksikin aikaa?
Tuntuu vaikealta jatkaa entisellä tavalla,ehkä vapaa-ajan viettotavatkin nyt muuttuvat.Tuskin hän seurakseni enää jumalanpalvelukseen haluaa lähteä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi voi, ystävääsi. Ei tiennyt, mitä meni tekemään. Ole kuitenkin ystävä samaan tapaan. Näytä, että kristityt ovat toista maata ja hyviä ihmisiä myötä- ja vastoinkäymisissä. Ehkä ystävällisyytesi ja tasapainoisuutesi elämässä uskosi takia saa ystäväsi toisiin aatoksiin. Minun ystäväni arvostaa minua, vaikka erosi itse kirkosta.
Kylläpä oli kaunista ja rohkaisevaa kuultavaa.
kristillisyys. Ihan lyhyesti, omin sanoin. Mitä se on?
eivät kaikki kirkosta eroajat uskosta luovu, vaan pelkästään lähtökirkostaan instituutiona. Ikäväähän se silti on, mutta pakko sekin ratkaisu on hyväksyä. Ketjun avaajan kannattaakin mielestäni jutella avoimesti huolistaan sen ystävänsä kanssa, niin asiat ja turhatkin epäilyt eivät jää suotta hiertämään välejä.
Kirkko on niin maallistunut laitos ettei sen virkamiehet ajattele muuta kuin omaa parastaan.
Harvoin he kantavat huolta ihmisten sieluista.
Rahasta sitäkin enemmän.
Poliitikotkin ovat ottaneet määräysvallan kirkossa.
He päättävät raha-asioista ja muustakin.
Joka vuosi he korottavat omia kokouspalkkiotaan ensimmäiseksi kun aloittavat kokousmyllyn pyörittämisen.
Kirkko palvelee enää vain rahaa ja mammonaa valitettavasti.
On hyvä lähteä pois ja harrastaa uskontoaan muulla tavalla.
Ystäväsi teki oikean päätöksen ja sinun pitäisi häntä siitä onnitella.
Yhtä kärjistetty lausuma kuin että:
Koko helluntaikirkko, helluntaiherätys ja kaikki helluntailaiset vihaavat luterilaisia ja ovat sitä mieltä ettei yksikään luterilainen pääse Taivaaseen koska lut.kirkossa ei ole yhtäkään uskovaa.
>>ystäväni on juuri eronnut kirkosta enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelisin.
Toisaalta tiedän, että se on hänen oma asiansa ja ratkaisunsa>mutta itse en oikein pysty sitä hyväksymään.>Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tapauksesta ja kuinka olette ratkaisseet sen.