miettinyt sitä, että ovatko uskovaiset koskaan ajatelleet millaiseen juttuun uskovat, vai uskovatko he? Vai sanovatko vain uskovansa, vai tietävätkö he edes mihin he sanovat uskovansa?
En ihan usko, että luterilaiset uskostaan paljoakaan tietävät. Kunhan kirkollisveronsa maksavat.
En ihan usko, että luterilaiset uskostaan paljoakaan tietävät. Kunhan kirkollisveronsa maksavat.
Vastaukset 10
Vanhimmat
uskostaan juurikaan mitään. Kunhan ovat ns. hyviä ihmisiä olevinaan. Kristinuskon historiasta ei taida olla hajuakaan.
Veikkaanpa, että suurin osa kristityistä nielee ne liturgiat sen kummemmin miettimättä. Eivätkä varmaan edes mieti miten järjetöntä soopaa on jo raamatun alkulehdiltä luettavissa.
Luterilaisena kristittynä voin kertoa, että me uskomme persoonaan, Jeesukseen Kristukseen.
Tahdomme elää hänen oppilainaan tämän maanpäällisen elämämme. Uskomme, että hän on tiemme Jumalan luo. Hän on Jumala meidän keskellämme, silloin lihassa, nyt Pyhässä Hengessä.
Sanassaan hän puhuu meille ja pyhissä sakramenteissaan hän hoitaa ja vahvistaa meitä.
Uskomme ei ole opinkappaleiden tietämistä tai ihmeellisten tapahtumien uskottelemista tai todistelemista. Se on yhteyttä elävään persoonaan, iloa ja rauhaa hänessä.
puhuu teille. Miten, milloin, missä?
Hän puhuu meille sanassaan (pyhässä Raamatussa, erityisesti evankeliumeissa). Siellä, missä Jumalan sanaa luetaan, julistetaan, opetetaan. Missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään, siellä hän on lupauksensa mukaan läsnä.
Jos pari höperöä uskoo raamatun satujen olevan enemmän totta kuin tolkienin tarut keskimaasta silloin on "jumalasi henki" läsnä?
:D
, sanoisin
Sinä halusit sen noin ilmaista. Lisäksi uskoon kuuluu Kristuksen sisäinen tunteminen. Hän on uskon kautta läsnä elämässäni. Tästä ovat vanhat kirkon opettajat puhuneet.
haluavat ja ovat aina halunneet psyykata itsensä luulemaan olemattomia.
Ihminen, joka on jeesuksessa ei oikeasti tiedä tai tunne yhtään mitään sen enemmän kuin joku ihminen, jolta tämä jeesus puuttuu.
Mitenkäkö asia voidaan selvittää?
No, vaikkapa kysymällä tältä jeesus-ihmiseltä vaikkapa jotain perustavaa laatua olevaa fysiikan asiaa. Ei vastaa jumala hänelle yhtään mitään ylimääräistä.
Joten kyse on vain hölmöstä tunteesta, joka on luulevaiseen puoli pakolla lapsuudessa ajettu.
heikkojen ihmisten täytyy uskoa johonkin, muuten niillä sekoaa poltsi
"Olen ihmetellyt ja todella kauan miettinyt sitä, että ovatko uskovaiset koskaan ajatelleet millaiseen juttuun uskovat, vai uskovatko he?"
Tuo oli minulla pitkän aikaa ongelma omassa uskossani ja käytännössä näin sen syyksi omalle epäuskolleni, kun sitäkin minussa on. Pyrkimys objektiivisuuteen asian ratkaisemiseksi ei tietenkään ollut helppoa, kun toisaalta pitäisi rukoilla (jos asia sitä kautta avautuisi), toisaalta miettiä asiat pahki (oletuksella, että mitään Jumalaa ei ole ja rukoilu olisi vain ajatusta vinouttavaa itsensä psyykkaamista).
Jumalatodistuksien hankaluus on tosin siinä, että mikään todistus ei voisi olla rajallisen olennon mielestä objektiivinen. On tosin huomioitava, että tämä pätee kyllä myös ateismiin. Yleisemminkin olisi tervettä puntaroida myös ateismin perusteita sillä kritiikillä, joka kohdennetaan kristinuskoon. Kun esimerkiksi käytetään termiä "aukkojen Jumala", olisi syytä miettiä mitä olisi aukkojen ateismi ja mitä haasteita ateismilla on selvitettävänään. Silloin voi havaita, että ateismi joutuu nojautumaan valtaviin oletuksiin maailmanselityksissään. Jos siis läheskään kaikki uskovaiset eivät ole miettineet uskonsa perusteita pohjamutia myöten, niin ei ole ateistitkaan.
Sen voin todeta, että tuosta ihmettelystäsi kuultaa läpi hieman eräs asia, jota on vaikea luonnehtia samalla täsmällisesti että kohteliaasti. Näytät olettavan, että uskovaiset eivät ole huomioineet jotakin faktaa, jonka sinä olet sisäistänyt.
Kö?