Minä olin uskonut Jumalaan pienestä pitäen. Jo äitini laittoi lapsena pienet kädet ristiin ja opetti turvaamaan Jumalaan.
Hän kertoi myöskin Jeesuksesta ja sovituksesta heti kun ymmärsin. Olin siis lapsuuden uskossa edelleenkin. Mutta sydämeni kaipasi läheisempää kosketusta Jumalaan.
Enää ei riittäneet ne ulkoa opitut sanat, joita hoin joka iltaisessa iltarukouksessa. Jumala johdatti minut synnin tuntoon, koska vasta silloin ymmärsin, että jos en tee parannusta, niin joudun kadotukseen tälläisenaan.
Jumala pysäytti minut totaalisesti johtamalla elämäni sellaiselle paikalle(=kuoleman kitaan), ettei minulla enää yhtään mitään ollut, elämänikin oli solumassa pois minusta.
Silloin huusin SYDÄMESSÄNI Herran nimeä ja lupasin tehdä kaiken, mitä Hän minulta vaatii. Tunnustin siinä yksin ollessani Jumalalle syntini ja myönsin sen, että en pärjää ilman Jeesusta.
Jumala neuvoi välittömästi minua, että mitä minun tulee tehdä.
Niimpä sitten sain Herralta uuden mahdollisuuden!
Välittömästi tästä kohtauksesta selvittyäni juttelin puhelimessa ereään uudestisyntyneen ystäväni kanssa ja kerroin hänelle ne kaikki synnit ja murheet jotka minua olivat painaneet, jotkut jopa vuosienkin takaa tehdyt synnit nousivat kuin kuvanauhana mieleeni.
Kerroin siis kaiken avoimesti Jumalalle ystäväni todistaessa ja rukoillessa kanssani. Pyysimme yhdessä syntejäni Jumalalta siinä puhelimessa anteeksi, ja samassa sain täyttyä Pyhällä Hengellä.
Se tuntui niinkuin kaikki raskas ja paha olisi minusta lähtenyt ja niinkuin minut olisi päästä varpaisiin huuhdeltu lämpöisellä puhtaalla vedellä. Tuli niin ihmeen hyvä ja autuaallinen olo, että en sellaista ollut koskaan ennen tuntenut.
Siihen asti minulle raamattu oli ollut melko tuntematon kirja, mutta nyt minulle tuli kova Sanan nälkä ja aloin lukea päivittäin raamattua, Pyhä Henki myöskin avasi ymmärtämään lukemani.
Nousin välillä keskellä yötäkin lukemaan raamattua. Nyt tiesin olevani rakastunut Jeesukseen. Jeesus ei ollut minulle enää vain raamatun lehdillä oleva kaukainen olento, vaan todellinen ystävä, jolle voin aina kertoa niin iloni, kuin murheenikin.
Tätä kaikkea on niin vaikea kertoa, se tätyy itse kokea, ei sitä muuten voi ymmärtää.
Hän kertoi myöskin Jeesuksesta ja sovituksesta heti kun ymmärsin. Olin siis lapsuuden uskossa edelleenkin. Mutta sydämeni kaipasi läheisempää kosketusta Jumalaan.
Enää ei riittäneet ne ulkoa opitut sanat, joita hoin joka iltaisessa iltarukouksessa. Jumala johdatti minut synnin tuntoon, koska vasta silloin ymmärsin, että jos en tee parannusta, niin joudun kadotukseen tälläisenaan.
Jumala pysäytti minut totaalisesti johtamalla elämäni sellaiselle paikalle(=kuoleman kitaan), ettei minulla enää yhtään mitään ollut, elämänikin oli solumassa pois minusta.
Silloin huusin SYDÄMESSÄNI Herran nimeä ja lupasin tehdä kaiken, mitä Hän minulta vaatii. Tunnustin siinä yksin ollessani Jumalalle syntini ja myönsin sen, että en pärjää ilman Jeesusta.
Jumala neuvoi välittömästi minua, että mitä minun tulee tehdä.
Niimpä sitten sain Herralta uuden mahdollisuuden!
Välittömästi tästä kohtauksesta selvittyäni juttelin puhelimessa ereään uudestisyntyneen ystäväni kanssa ja kerroin hänelle ne kaikki synnit ja murheet jotka minua olivat painaneet, jotkut jopa vuosienkin takaa tehdyt synnit nousivat kuin kuvanauhana mieleeni.
Kerroin siis kaiken avoimesti Jumalalle ystäväni todistaessa ja rukoillessa kanssani. Pyysimme yhdessä syntejäni Jumalalta siinä puhelimessa anteeksi, ja samassa sain täyttyä Pyhällä Hengellä.
Se tuntui niinkuin kaikki raskas ja paha olisi minusta lähtenyt ja niinkuin minut olisi päästä varpaisiin huuhdeltu lämpöisellä puhtaalla vedellä. Tuli niin ihmeen hyvä ja autuaallinen olo, että en sellaista ollut koskaan ennen tuntenut.
Siihen asti minulle raamattu oli ollut melko tuntematon kirja, mutta nyt minulle tuli kova Sanan nälkä ja aloin lukea päivittäin raamattua, Pyhä Henki myöskin avasi ymmärtämään lukemani.
Nousin välillä keskellä yötäkin lukemaan raamattua. Nyt tiesin olevani rakastunut Jeesukseen. Jeesus ei ollut minulle enää vain raamatun lehdillä oleva kaukainen olento, vaan todellinen ystävä, jolle voin aina kertoa niin iloni, kuin murheenikin.
Tätä kaikkea on niin vaikea kertoa, se tätyy itse kokea, ei sitä muuten voi ymmärtää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
saanut kokea koettavissa olevista sen suurimman,uudestisyntymisen ihmeen, ja juuri noin se menee, ja noin siinä käy, saa synnit anteeksi ja vielä lahjana Pyhän Hengen täytyeden, aivan niikuin Sanakin sanoo, "Hän antaa Pyhän Hnegen lahjan, kaikille jotka uskovat lähellä ja kaukana oleville.
* Olet juuri kokenut tuon Pietarin julistaman saarnan todeksi omalla kohdallasi,(Apt 2:37-40) iloitsen kanssasi, Herra on ihmeellinen, vaikka
tuossa vaiheessa saatta jo tuntua, että on itsekkin ihmeellinen, mutta Herra kuitenkin on aina ihmeellisin!
Olen kasvanut kristityssä kodissa, ja minulle on luettu lasten Raamattua pienestä pitäen. Kouluiässä tilanne kuitenkin jotenkin johti siihen, että uskoin Jumalan olevan ankara tuomari, joka vaatii kamalasti kaikkea. Koska olin aika temperamenttinen lapsi ja välillä tottelematon, yritin rukousten hokemisella ja sen sellaisella lepytellä Jumalaa ja hyvittää syntejäni. Varmuutta en tietenkään tällä menetelmällä saanut koskaan.
Ollessani 11-vuotias koin yhtenä iltana kehoitusta avata Raamattu. Olin jo ennen lukenut Raamattua ja pohtinut sitä, mutta olin löytänyt sieltä vain lakia. Nyt avasin Raamatun, ja se aukesi Matteuksen evankeliumin alusta. Jaaha, tuttu kohta, ajattelin epäluulisena, mutta en uskaltanut olla lukematta, jospa Jumalalla olisi jotain asiaa. Ja oli. Silmiini iski kohta "anna lapselle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä". Silloin jotain aukesi minulle. Pelastaa kansansa synneistä. Eli armahtaa. Mutta kuulunko minä Jumalan kansaan? Muistin kohdan "joka uskoo ja kastetaan". Kastettu olin jo lapsena (eikä sitten mitään lapsikastekeskustelua tähän!), ja ehdottomasti halusin uskoa. Asia oli sillä selvä. Minä saan syntini anteeksi! Sinä kesäkuun iltana otin Jeesuksen vastaan Pelastajanani.
Siitä se lähti. Koulun uskonnonopetuksen, kristillisten lehtien, laulujen ym avulla sovituksen salaisuus alkoi aueta, ja ymmärsin Jeesuksen kuoleman todellisen merkityksen. Se oli riemullista! Oli ihanaa tajuta, että Jumala antaa MINUN syntini anteeksi. Rippikoulussa sain oppia lisää, ja sen jälkeen olen kulkenut luterilaisen kirkon herätysliikkeiden nuorten parissa. Olen oppinut esirukousta ja ylistystä (nykyään olen oman kotikirkkoni ainoa, joka nostaa käpälät kattoon kiitosvirren kohdalla), ja ehtoollinen on tullut tosi rakkaaksi.
Tulevana kesänä uskoontulostani tulee 7 vuotta täyteen, ja sillä tiellä olen edelleen! Kiitos siitä Jeesukselle, joka on antanut minulle uskon lahjan ja pitänyt minut taivaan tiellä!
kenenkään ns. 'tökkiä' sinua kasteasialla, vaan kuuntele aina Jeesusta, niin hyvin käy..