muutama kysymys! Minua on pitkän aikaa kiinostanut muutama asia, joihin haluaisin rehellisen vastauksen teiltä.
Miten teistä on tullut Jehovantodistaja?
Oletteko koskaan katunut, että aloitte jt:jaksi?
Luopioille! Miksi olette eronnut lahkosta?
Kiitos mahdollisista vastauksistanne!
Miten teistä on tullut Jehovantodistaja?
Oletteko koskaan katunut, että aloitte jt:jaksi?
Luopioille! Miksi olette eronnut lahkosta?
Kiitos mahdollisista vastauksistanne!
Vastaukset 8
Vanhimmat
iughoijb ghfij´v iuhgpdj åoi pghpighpdupduhdgpi dghgse09té08uj åsj ugph psov vå pu påi eeggudhggdshgjghiuhgdojp ugpguh pu ppesuhgpeuhpdug y98409aug9 y 9 98y 9w8u 9w8y aw9yr 8 9e8g a98u e98 08e 9e8gy9ehg ghifuhdfigwa8u 98 DR9GDRIUGHGIUDHGIGY9 GGAHYHGHDIHIDGDGEU E9 9 98 98 898y 98 9798 9998tdfhgfiugh ugnde 9 w0u 0 80s98u0sg80d8g0dgudg98f79s0g9g7d9gdi
sentään uskoisi, että jehovantodistajienkaan älykyysosamäärä on tuota tasoa, kuin tuo yllä oleva vastaus osoittaisi! Vai onko?
tällä palstalla jt:tä enemmän pyörii.
että kyseinen henkilö oli helluntailainen ja puhui kielillä. Ja jos oikein rivien välistä tulkitsen, niin hän kävi välillä kieriskelemässä lattialla.
Entisenä hellarina rupeaa oikeasti ottamaan aivoon tuo kirjoitustyylisi. Vaikka täytyy myöntää, että kyllä se myös naurattaa, sillä sellaista niissä kokouksissa joskus oikeastikin oli. Paavalikin vissiin sanoi, että kielilläpuhuminen on sinänsä hyvä asia, mutta epäjärjestys ei. Eli olisi parempi, että seurakunnassa puhuttaisiin ymmärrettävästi.
Silti kielilläpuhuminen yms eivät minusta ole mitenkään Raamatun vastaisia asioita nykyaikanakaan. Sillä missä muka väitetään, että se kuului vain alkuseurakunnalle? Haluaisitko kenties kopioida tänne jotain Vartiotornia tai muuta vastaavaa niinkuin esimerkiksi sen ehtoollisasian kanssa teit?
Minä jotenkin kaipaan niitä aikoja, kun oli vielä kokemuksia uskosta. En tosin koskaan puhunut kielillä tmv, mutta voimakkaiden kokemusten ohjaamana oli paljon helpompaa karttaa syntiä kuin jos olisi pitänyt kulkea joku lakikirja kädessä koko ajan. En ymmärrä, kuinka koskaan saatan tottua todistajien "opettele puoli Raamattua ja hyllyllinen oikeaa kirjallisuutta ulkoa, ja saarnaa sitä kaikille niin ehkä pelastut-tyyliin. No ehkä yhteisön sosiaalinen paine ajaa saman asian kuin ne kokemukset hellarina ennen. Jos näin ei käy, niin sitten en kyllä pysty koko hommaan.
Saanko muuten kysyä, että uskotko sinä Johanneksenpoika vielä todistajien oppeihin?
Seuraavalta sivustolta:
http://www.veljesseura.org/
Sis. paljon mm. entisten jehovantodistajien kokemuksia. Osa heistä on nykyään uskovaisia kristittyjä, osa ateisteja.
Vastaus nro 2 oli varmasti aito JT. Taso oli sitä luokkaa. Olin lapsesta asti mukana, siis vanhemmat vei kokoukseen jne. Aikuisena tajusin, että koko touhu on varsin sairaalla pohjalla. Olin naimisissa JT:n kanssa, joka oli varas, juoppo, hakkaaja ja kaikkea mitä laitapuolen kulkija voi olla. Onneksi pääsin eroon niin kieroutuneesta yksilösti, vaikka vanhimmat käskivät jatkaa yhteiseloa. Tajusin sentään, että edellytyksiä ei ole. Nykyisin minulla on onnellinen perhe maailmallisen kanssa. Kyllä siitä JT-helvetistä voi päästä eroon, mutta tarvitaan päättäväisyyttä ja muutakin elämää, kuin JT-piireissä pyörimistä.
erosin jehovista ku aloin ajatella 14-vuotiaana vähä itekki ja se alko tuntuun ihan perseilyltä. En saanu seurustella sen kans kenen halusin, tai äite olis alkanu käännyttään sitäki. Ja vitutti ku ne kaikki jauho et ``ei saa puhua pahaa toisista ja pitää olla anteeksiantavainen ja ei saa olla mitenkää rasistinen ym.........`` mut ne oli sellasia. Ärsytti ku äite kutsu niitä kaikkia ystävikseen vaikka monet ei edes pitäny äitestä vaan haukku sitä selän takana.
ja siihen oli paljon muitakin syitä miks erosin.
Ku ilmotin etten ehnää tuu sinne niin ne lähetti yhen äijän käännyttään mua. Se saarnas ja saarnas ettei jumala pidä musta ym paskaa.
En puhunu sille sanaakaa koko aikana, en kattonu siihen edes. esitin etten kuuntele lainkaan. Sitte ku meni hermot niin lähdin vain pois.
Jos nyt tapahtuisi sama löisin varmaa turpaan.
Jotkut niist on kyl ihan kivoja, eikä niin ahdasmielisiä, ihan henkilöstä kii.
Vähä meinasin revetä ku meillä oli si käymäs yks jehova mikä ei ollu ennen nähny mua. Se oli keittiös ja esitteli juuri itteensä mun pikkuveljelle. tulin sen taakse että `Päivää!` ja se meinas saada laakin. se oli niin nössön näkönen nuori mies ja mulla oli tukka pystys, mustat vaatteet ja naama täynnä lävistyksiä. Sen kädet tärisi ku se kätteli mua.. xD
Pikkuveliki eros joku vuosi sitte. Se äijä yritti vähä sille jotain käännytystä mutta mulle se ei sanonu sellasesta mitää. Meinas kai että oon jo ihan toivoton tapaus. xD
Mut kyllä se silloin oli tosi vaikeeta aikaa ku erosin sieltä 5 vuotta sitte. seuraavat 4 vuotta oli pelkkää tappelua äiten kans.