Minulla oli hormonikierukka kolme vuotta.Olen ollut siihen tyytyväinen, mm. kuukautiset ovat olleet lähes poissa, pärjäsin pikkuhousunsuojalla, ei kipuja, ei tiputtelua. Siis kaikki hyvin! Olen ollut myös masentuneisuuteen taipuvainen ja masentunutkin ja olen kokeillut muutamia mielialalääkkeitä. Niistä on ollut hieman apua, mutta esimerkiksi vieroittautuminen niistä on ollut hyvin vaikeaa ja ne ovat aiheuttaneet sivuvaikutuksia.
Tuntuu että olen monia vuosia ponnistellut tässä elämässä, töissä jaksamisessa, kotitöissä, yleensä siinä että huvittaa edes nousta sängystä. Minua ei ole kiinnostanut oikein mikään, vaatteita ei huvita ostaa, pidän vanhoja,aivan sama missä ketkuissa kuljen, en harrasta mitään, työ vie voimat. Viihteellä ei huvita käydä, en näe siinä mitään iloa enkä järkeä. Suihkussa en jaksa käydä.
Masennus on aivan hirveää, joskus kun tuntee iloa jostakin, tietää, että se on vain hetkellistä. Kohta masennus nostaa päätään ja epätoivo ja ahdistus iskee. Töissä on vaikeaa kohdata ihmisiä, esiintyä ja hymyillä. Hän sen tietää, kuka on sairastunut masennukseen.
Minä siis poistatin kalliin hormonikierukan. Aloin käyttämään EPAa ja B-vitamiinia. En olisi uskonut, että oloni pikku hiljaa paranee. Nyt kun vertaan vointiani 2v sitten pääsiäiseen, olin silloin tosi huonossa jamassa. En vieläkään ole hyvässä voinnissa, mutta paljon paremmassa. Kevät ja valoisuuden alkaminen on ollut minulle aina se huonoin aika. En jotenkin kestä sitä että kesä tulee ja on oltava "iloinen ja voimissaan" kauniissa vaatteissa hiukset kauniina.
En voi oikein ajatellakaan mitään hormonaalista ehkäisyä jos sen hintana on masennus!(jotenkin koomista, että kun hormoniehkäisy vie seksihalutkin, saadaan lähes 200% ehkäisy!)
Toki Mirena on hieno Suomi-keksintö, mitä viedään ympäri maailman ja toisille se sopii, enkä kehoita ketään sitä poistattamaan, ellei vahvasti epäile sen vaikuttavan mielialaan.
Mutta tällainen oli minun Mirena -tarinani.
Tsemppiä ja hyvää kesää kaikille naisille, hormoneilla ja ilman!
Tuntuu että olen monia vuosia ponnistellut tässä elämässä, töissä jaksamisessa, kotitöissä, yleensä siinä että huvittaa edes nousta sängystä. Minua ei ole kiinnostanut oikein mikään, vaatteita ei huvita ostaa, pidän vanhoja,aivan sama missä ketkuissa kuljen, en harrasta mitään, työ vie voimat. Viihteellä ei huvita käydä, en näe siinä mitään iloa enkä järkeä. Suihkussa en jaksa käydä.
Masennus on aivan hirveää, joskus kun tuntee iloa jostakin, tietää, että se on vain hetkellistä. Kohta masennus nostaa päätään ja epätoivo ja ahdistus iskee. Töissä on vaikeaa kohdata ihmisiä, esiintyä ja hymyillä. Hän sen tietää, kuka on sairastunut masennukseen.
Minä siis poistatin kalliin hormonikierukan. Aloin käyttämään EPAa ja B-vitamiinia. En olisi uskonut, että oloni pikku hiljaa paranee. Nyt kun vertaan vointiani 2v sitten pääsiäiseen, olin silloin tosi huonossa jamassa. En vieläkään ole hyvässä voinnissa, mutta paljon paremmassa. Kevät ja valoisuuden alkaminen on ollut minulle aina se huonoin aika. En jotenkin kestä sitä että kesä tulee ja on oltava "iloinen ja voimissaan" kauniissa vaatteissa hiukset kauniina.
En voi oikein ajatellakaan mitään hormonaalista ehkäisyä jos sen hintana on masennus!(jotenkin koomista, että kun hormoniehkäisy vie seksihalutkin, saadaan lähes 200% ehkäisy!)
Toki Mirena on hieno Suomi-keksintö, mitä viedään ympäri maailman ja toisille se sopii, enkä kehoita ketään sitä poistattamaan, ellei vahvasti epäile sen vaikuttavan mielialaan.
Mutta tällainen oli minun Mirena -tarinani.
Tsemppiä ja hyvää kesää kaikille naisille, hormoneilla ja ilman!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.