Äiti, ikävöin sinua, miksi sinun piti kuolla pois, katsoin äsken tavaroitasi, silmälasejasi, kännykkää, nyt itkettää..
Kukaan ei koskaan korvaa sinua, kiitos äiti kaikesta, rakastan sinua ikuisesti.
Kukaan ei koskaan korvaa sinua, kiitos äiti kaikesta, rakastan sinua ikuisesti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Äidilläsi on nyt hyvä olla.Suru on vain jaksettava elää.
Osanottoni suruusi. Tällähetkellä tilanteeni on se että en pysty katsomaan Äidiltäni jääneitä tavaroita ilman että en itkisi. Ajattelin että esim. silmälaseja en heitä koskaan pois. Eilen haudalla käydessäni seisoin vain paikallani ja itkin ja itkin. Pikkulinnut liversi ja siellä alhaalla äiti nukkui poissa tästä maailman menosta. Kysynkin usein itseltäni että onkohan Äidin nyt hyvä olla??Olen hyvin epätoivoinen ja kääntelen asioita mielessäni että oli parempi kun Hän pääsi pois täältä- ja sitten taas että ei se ei ole oikein kun rakkain ihmiseni otettiin minulta pois. Toki minulla on hyvä aviomies ja lapset, mutta Äitiä ei korvaa kukaan, se tuntuu aivan sydänalassa asti kun muistan Äitini viimeiset sanat ja sitten nukkumassa ikiunta rauhallinen olo kasvoillaan. Kurkistinpa vielä peitonkin alle että siellä ne minun ostamani töppöset olivat vielä jaloissansa, voi miten Sinua Rakastin! Koetetaan jaksaa kaikki jotka ovat menettäneet rakkaimpansa. Ilo tulee kyllä meillekin vielä. Tämä on elämää, mut minkäs teet kun pieni pää ei sitä ymmärrä. Hyvää kevättä.
Olin vain tuudittautunut siihen, että äiti elää täällä kanssamme vielä vuosikymmeniä. En tiedä, miksi ajattelen, että äitini olisi vielä halunnut elää ja olla lastenlapsiensa elämässä mukana..ehkä siksi, että kaikki tapahtui yllätten (onnettomuus), kuin salama kirkkalta taivaalta Salli Saaren sanoin.
En ole nähnyt edes yhtään unta äidistäni, nyt kuukausi takana tätä surua, onneksi pystyn jakamaan surun perheeni kanssa. Ja tosiaan minun pää ei ymmärrä, eikä myöskään hyväksy äidin kuolemaa..ehkä joskus?!
Hyvää kevättä sinullekin ja vaali kauniita muistoja äidistäsi edelleen.
Ikävöin niin suunnattomasti omaa äitiäni. Hän on ollut poissa kohta 5 kuukautta, mutta silti ajatteln häntä jokaisena päivänä. Suru pusertaa kovaa ja ikävä itkettää. Jossain vaiheessa oli vähän kuin olisin tämän hyväksynyt, nyt kevään tullen taas vaikeampaa. Ajattelen miten äitini olisi tehnyt kevätpuuhia puutarhassaan, miten olisi käynyt meillä jutustelemassa kanssani puutarhasta ja lapsistani.... ei tule enään.
Sitä on niin suunnattoman vaikea hyväksyä. Iäksi poissa. Niin iso pala elämästä vietiin pois enkä osaa kuvitella miten voin elää loppuelämäni ilman äitiä. Olisin hänta tarvinnut keskustelukumppaniksi, olemaan elämän tukipylväs - äiti.
Isäkin on jo kuollut, joten jäi vanhempien mentävä paikka auki. Ukin ja mummin mentävä paikka.
Sitä ei voi korvata millään.
ainoa lohtu tässä asiassa on se, että äitini jätti minulle suuren perinnön. nyt saan hankittua hienon asunnon, useamman auton ja paljon kaikkea muuta mitä olen aina halunnut. paistaa se aurinko risukasaankin.
voit olla noin sydämetön, tunteeton ja ennen kaikkea ajattelematon, kun tulet pilailemaan toisten surun kustannuksella. Oletko itsestäsi ylpeä?
Voin kertoa sinulle, ettei mikään maallinen mammona korvaa äitiäni, parasta mitä äiti minulle jätti on henkinen pääoma ei omaisuus jota luettelit, toivottavasti ymmärrät.
Onko sinulla olemassa omatunto? Jos on ja tunnet itsesi, älä viitsi alentua ilkeilemään, vaan häpeä ajattelemattomuuttasi.
Tiedän, että kuvailemasi kaltaisia ihmisiä on olemassa ja perintö voi lämmittää niin paljon mieltä, ettei tarvitse kaivata läheistään sen koommin. Kyllä normaalilla terveellä järjellä varustettu ihminen ei paljon toisten omaisuuksien avulla surun yli pääse, vaan ihan aidosti suremalla.
Viestisi kosketti minua.. Menetin äitini eilen. Hän oli sairas, mutta silti kuolema tuli yllätyksenä. Ei ole helppoa, esim kaikki viralliset järjestelyt.. Onneksi minulla on vielä isä ja veli ja ihania ystäviä! Toivottavasti sinullakin on. Voimia sinulle; kyllä se tästä! =)
Terhi, jaksamista sinullekin.
Tiedän syvällä sydämessäni mitä on äidin ikävä. Menetin äitini yhdeksän kuukautta sitten äkillisesti, ilman ennakkovaroitusta. Ei edes saanut hyvästellä. Tämä kaikki on ollut niin järkyttävää. Se tuska ja ikävä...ei ole sanoja kuvaamaan. Äitejä on yksi vain. Myös minulle äiti oli rakkain, hänen mukanaan lähti niin paljon minusta. Vieläkin näyttää siltä, että koko loppuelämäni tulee olemaan tämän asian vuoksi helvettiä, mutta aika näyttää. Syvä suru on muuttanut sydämeen asumaan, mutta jospa sen kanssa vielä oppisi elämään.
Voimia kaikille rakkaan ihmisen menettäneille!
Äitini kuoli 3 viikkoa sitten täysin yllättäen. Hän sairasti hiljaa, kertomatta muille ja päätti lähteä mitään ilmoittamatta.
Äiti oli maailman tärkein ihminen minulle, eikä kukaan korvaa häntä.
Olen nähnyt hänet 3 kertaa kuoleman jälkeen, joten olen tiedostanut että äitiä ei enää ole. Silti odottaa koska puhelin soi ja miettii, että lähtisi käymään hänen luonaan.
Tätä ei vielä täysin ymmärrä, koska tapahtumasta on niin vähän aikaa eikä millään halua uskoa, että maailman tärkein ihminen, luottohenkilö on poissa. Ja lähtö oli niin karu ja arvaamaton, ettei hyvästejä jättänyt hän, vaikka vielä samana päivänä kävin hänen luonaan kun hän lähti pois.
Tuntuu, ettei maailma voi olla niin raaka, että nuoren aikuisen tarvitsisi tällaista kokea, haudata oma rakas, tukimuurinsa.
Voimia kaikille saman kokeneille, rakkaan omaisen menettäneille. Meidän täytyy jatkaa elämää eteenpäin vaikka se vaikealta tuntuukin.
kirjoituksesi liikutti minua, koska voin sanoa, että tunnen aivan samoin.
Jaksamista ja voimia sinulle..
T.Aloittaja
Minäkin menetin äidin yli vuosi sitten.. tuntuu, että nyt vasta alkaa oikeasti käsittämään, mitä on tapahtunut. hautajaiset hoidin itkemättä ja siitä lähtien olen painanut koko ajan eteenpäin työn ja opiskelun merkeissä. kaikki saavutukset tuntuvat tosin tyhjiltä, kun ei ole äitiä, jonka voisi tehdä ylpeäksi pojastaan..
tosin pyrin ajattelemaan, että olen äitini "tuote". äitini ajatusmaailma ja viisaus elävät nyt minussa ja sisaressani.. olisin vain niin mielelläni halunnut oppia enemmän..