osaatko valjastaa hevosen rekeen tai kärryyn

Heinänteko

Hevosia tarvittiin maatalon töissä. Yksi töistä oli heinän korjuu.Heinä niitettiin hevosvetoisella niittokoneella ja
pantiin seipäille.

Kun se oli kuivunut noin viikon, hevoset valjastettiin heinähäkkiin, johon heiniä mätettiin kuivuneilta seipäiltä.

Kun heinäkuorma täyttyi, yritti hevonen pitää kuorman vakaana, että heinien talloja ei horjahtaisi kuorman päältä. Sitten kuorma ajettiin latoon, jonne se purettiin.

Hiekanajo

Kun rakennettiin uutta navettaa, piti rakennukselle hakea hiekat hevospelissä. Kuorma oli raskas ja aina välillä hevonen pysähtyi.

Isä neuvoi, että hevonen tietää itse, milloin on levon aika.
Itse se myös lähti liikkeelle, kun oli levännyt tarpeeksi kauan. Ohjakset piti vain jättää löysälle ja antaa hevosen toimia omin neuvoin.

Metsälaidun

Hevoset vietiin omaan metsään laitumelle. Ratsastimme niillä veljien kanssa ilman satulaa, ns. intiaaniratsastuksena. Jos toinen hevonen oli metsän kätköissä, kun toinen tuotiin portille, viestivät nämä piankin toisilleen hirnumalla ja olivat kohta yhdessä. Joskus vein hevosen myös polkupyörällä, niin että ajoin vieressä ja pidin narusta kiinni. Kerran sidoin narun pyörän tavaratelineeseen, mutta sitä ei olisi pitänyt tehdä. Mustelmat hurjan kaatumisen jälkeen paranivat parissa viikossa.

Varsat

Hevosemme saivat myös varsoja, etenkin Ilo. Varsat olivat honteloita ja kauniita ja varsomisyönä ei uni tahtonut tulla silmään. Aamulla isä sitten herätteli katsomaan nurmella tepastelevaa uutta hevosta. Kerran varsominen epäonnistui
ja varsan jalka vioittui. Siitä tuli meille lapsille suuri suru, kunjouduimme lemmikistämme pian luopumaan.

Joulukirkko

Joulukirkkoon ajettiin juhlareellä. Reen pohjalla oli hirven talja ja lasten päälle asetettiin vielä ryijy. Lumitierat kopsahtelivat hevosen kavioista reen etufaneriin ja joskus tupsahti lunta lasten silmillekin. Isä istui kuskipukilla ja pimeässä ohitettiin naapuritaloja. Reen aisassa oli juhlakulkunen, jonka ääni kuului kauas. Kun tultiin kirkolle, hevonen sidottiin puomiin
ja sen eteen laitettiin heinäsäkki. Silti hevoset terottivat hampaitaan puiseen puomiin kirkkoväkeä odotellessaan ja joskus torasivatkin, vingahtelivat ja säikyttelivät vieruskaveria valepotkuilla.

Tulomatkalla saatettiin ohittaa naapurin hidas hevonen hangen kautta.

Lypsyreissut

Kun lehmät olivat peltolaitumella, menimme lypsämään ne äidin kanssa hevoskärryllä. Kärryyn otettiin vettä, suolaa, leipäpalasia, maitotonkkia ja maidon tallentamiseen siivilä, jossa oli vanusuodatin. Joskus hyppäsimme kärryn kyydistä kasvimaan kohdalla ja nappasimme naposteltavaksi porkkanoita ja herneitä.

Porkkanat puhdistuivat kun huiskautimme niitä juoksuvauhdissa märkiin heiniin. Joskus istuin kärryssä,
kun äiti lypsi lehmiä. Hevonen söi heiniä ja liikkui laiskasti nurmella. Kerran se ylitti ojan, ja kärryn pyörät jäivät akseleineen ojaan. Siinä oli äidillä ja minulla iso työ, ennen kuin ne olivat paikoillaan. Mutta nauruksihan se lopulta meni.

Savotta

Hevosilla tehtiin savottatöitä. Isä otti parireen, jossa oli etureki ja takareki. Reen pankolle nosteltiin tukkeja suuri kuorma. Kun hevonen oli vahva, se sai melkoisen kuorman kulkemaan. Me lapset keräsimme sillä aikaa männynkäpyjä kaadetuista puista ja myimme ne läheiseen kauppaan. Kaikkein mukavinta oli, kun isän kanssa olimme nuotiolla työn lomassa ja kuumensimme tulella leipäpalasia, joissa oli juustoa päällä. Juusto suli liekissä ja imeytyi leivän sisään. Se oli "nannaa". Hevosella oli eväänä heinää ja jauhoja. Kun tultiin kotiin, hevoset riisuttiin ja niiden annettiin piehtaroida lumella, johon jäivät epäpuhtaudet. Sitten ne vietiin talliin, harjattiin ja niille tehtiin apetta ( olkisilpun ja jauhon sekoitusta). Myös heiniä pantiin eteen ja runsaasti kuivikkeita.

Pimeäreissu

Kerran isä laittoi meidät naapurin Pertin kanssa hevoskärryillä hakemaan maaleja tuparakennukseen osuusliikkestä. Saimme maalit, mutta jäimme kioskille syömään jäätelöitä, joihin olimme saaneet rahat. Ilta pimeni. Oli syksy. Kun tulimme metsätietä pois, emme nähneet mitään

hummani hei kirjoitti:

Heinänteko

Hevosia tarvittiin maatalon töissä. Yksi töistä oli heinän korjuu.Heinä niitettiin hevosvetoisella niittokoneella ja
pantiin seipäille.

Kun se oli kuivunut noin viikon, hevoset valjastettiin heinähäkkiin, johon heiniä mätettiin kuivuneilta seipäiltä.

Kun heinäkuorma täyttyi, yritti hevonen pitää kuorman vakaana, että heinien talloja ei horjahtaisi kuorman päältä. Sitten kuorma ajettiin latoon, jonne se purettiin.

Hiekanajo

Kun rakennettiin uutta navettaa, piti rakennukselle hakea hiekat hevospelissä. Kuorma oli raskas ja aina välillä hevonen pysähtyi.

Isä neuvoi, että hevonen tietää itse, milloin on levon aika.
Itse se myös lähti liikkeelle, kun oli levännyt tarpeeksi kauan. Ohjakset piti vain jättää löysälle ja antaa hevosen toimia omin neuvoin.

Metsälaidun

Hevoset vietiin omaan metsään laitumelle. Ratsastimme niillä veljien kanssa ilman satulaa, ns. intiaaniratsastuksena. Jos toinen hevonen oli metsän kätköissä, kun toinen tuotiin portille, viestivät nämä piankin toisilleen hirnumalla ja olivat kohta yhdessä. Joskus vein hevosen myös polkupyörällä, niin että ajoin vieressä ja pidin narusta kiinni. Kerran sidoin narun pyörän tavaratelineeseen, mutta sitä ei olisi pitänyt tehdä. Mustelmat hurjan kaatumisen jälkeen paranivat parissa viikossa.

Varsat

Hevosemme saivat myös varsoja, etenkin Ilo. Varsat olivat honteloita ja kauniita ja varsomisyönä ei uni tahtonut tulla silmään. Aamulla isä sitten herätteli katsomaan nurmella tepastelevaa uutta hevosta. Kerran varsominen epäonnistui
ja varsan jalka vioittui. Siitä tuli meille lapsille suuri suru, kunjouduimme lemmikistämme pian luopumaan.

Joulukirkko

Joulukirkkoon ajettiin juhlareellä. Reen pohjalla oli hirven talja ja lasten päälle asetettiin vielä ryijy. Lumitierat kopsahtelivat hevosen kavioista reen etufaneriin ja joskus tupsahti lunta lasten silmillekin. Isä istui kuskipukilla ja pimeässä ohitettiin naapuritaloja. Reen aisassa oli juhlakulkunen, jonka ääni kuului kauas. Kun tultiin kirkolle, hevonen sidottiin puomiin
ja sen eteen laitettiin heinäsäkki. Silti hevoset terottivat hampaitaan puiseen puomiin kirkkoväkeä odotellessaan ja joskus torasivatkin, vingahtelivat ja säikyttelivät vieruskaveria valepotkuilla.

Tulomatkalla saatettiin ohittaa naapurin hidas hevonen hangen kautta.

Lypsyreissut

Kun lehmät olivat peltolaitumella, menimme lypsämään ne äidin kanssa hevoskärryllä. Kärryyn otettiin vettä, suolaa, leipäpalasia, maitotonkkia ja maidon tallentamiseen siivilä, jossa oli vanusuodatin. Joskus hyppäsimme kärryn kyydistä kasvimaan kohdalla ja nappasimme naposteltavaksi porkkanoita ja herneitä.

Porkkanat puhdistuivat kun huiskautimme niitä juoksuvauhdissa märkiin heiniin. Joskus istuin kärryssä,
kun äiti lypsi lehmiä. Hevonen söi heiniä ja liikkui laiskasti nurmella. Kerran se ylitti ojan, ja kärryn pyörät jäivät akseleineen ojaan. Siinä oli äidillä ja minulla iso työ, ennen kuin ne olivat paikoillaan. Mutta nauruksihan se lopulta meni.

Savotta

Hevosilla tehtiin savottatöitä. Isä otti parireen, jossa oli etureki ja takareki. Reen pankolle nosteltiin tukkeja suuri kuorma. Kun hevonen oli vahva, se sai melkoisen kuorman kulkemaan. Me lapset keräsimme sillä aikaa männynkäpyjä kaadetuista puista ja myimme ne läheiseen kauppaan. Kaikkein mukavinta oli, kun isän kanssa olimme nuotiolla työn lomassa ja kuumensimme tulella leipäpalasia, joissa oli juustoa päällä. Juusto suli liekissä ja imeytyi leivän sisään. Se oli "nannaa". Hevosella oli eväänä heinää ja jauhoja. Kun tultiin kotiin, hevoset riisuttiin ja niiden annettiin piehtaroida lumella, johon jäivät epäpuhtaudet. Sitten ne vietiin talliin, harjattiin ja niille tehtiin apetta ( olkisilpun ja jauhon sekoitusta). Myös heiniä pantiin eteen ja runsaasti kuivikkeita.

Pimeäreissu

Kerran isä laittoi meidät naapurin Pertin kanssa hevoskärryillä hakemaan maaleja tuparakennukseen osuusliikkestä. Saimme maalit, mutta jäimme kioskille syömään jäätelöitä, joihin olimme saaneet rahat. Ilta pimeni. Oli syksy. Kun tulimme metsätietä pois, emme nähneet mitään

Kiitos kauniisti kirjoitetusta muisteloinnista, piti lukea ihan useamman kerran!

hummani hei kirjoitti:

Heinänteko

Hevosia tarvittiin maatalon töissä. Yksi töistä oli heinän korjuu.Heinä niitettiin hevosvetoisella niittokoneella ja
pantiin seipäille.

Kun se oli kuivunut noin viikon, hevoset valjastettiin heinähäkkiin, johon heiniä mätettiin kuivuneilta seipäiltä.

Kun heinäkuorma täyttyi, yritti hevonen pitää kuorman vakaana, että heinien talloja ei horjahtaisi kuorman päältä. Sitten kuorma ajettiin latoon, jonne se purettiin.

Hiekanajo

Kun rakennettiin uutta navettaa, piti rakennukselle hakea hiekat hevospelissä. Kuorma oli raskas ja aina välillä hevonen pysähtyi.

Isä neuvoi, että hevonen tietää itse, milloin on levon aika.
Itse se myös lähti liikkeelle, kun oli levännyt tarpeeksi kauan. Ohjakset piti vain jättää löysälle ja antaa hevosen toimia omin neuvoin.

Metsälaidun

Hevoset vietiin omaan metsään laitumelle. Ratsastimme niillä veljien kanssa ilman satulaa, ns. intiaaniratsastuksena. Jos toinen hevonen oli metsän kätköissä, kun toinen tuotiin portille, viestivät nämä piankin toisilleen hirnumalla ja olivat kohta yhdessä. Joskus vein hevosen myös polkupyörällä, niin että ajoin vieressä ja pidin narusta kiinni. Kerran sidoin narun pyörän tavaratelineeseen, mutta sitä ei olisi pitänyt tehdä. Mustelmat hurjan kaatumisen jälkeen paranivat parissa viikossa.

Varsat

Hevosemme saivat myös varsoja, etenkin Ilo. Varsat olivat honteloita ja kauniita ja varsomisyönä ei uni tahtonut tulla silmään. Aamulla isä sitten herätteli katsomaan nurmella tepastelevaa uutta hevosta. Kerran varsominen epäonnistui
ja varsan jalka vioittui. Siitä tuli meille lapsille suuri suru, kunjouduimme lemmikistämme pian luopumaan.

Joulukirkko

Joulukirkkoon ajettiin juhlareellä. Reen pohjalla oli hirven talja ja lasten päälle asetettiin vielä ryijy. Lumitierat kopsahtelivat hevosen kavioista reen etufaneriin ja joskus tupsahti lunta lasten silmillekin. Isä istui kuskipukilla ja pimeässä ohitettiin naapuritaloja. Reen aisassa oli juhlakulkunen, jonka ääni kuului kauas. Kun tultiin kirkolle, hevonen sidottiin puomiin
ja sen eteen laitettiin heinäsäkki. Silti hevoset terottivat hampaitaan puiseen puomiin kirkkoväkeä odotellessaan ja joskus torasivatkin, vingahtelivat ja säikyttelivät vieruskaveria valepotkuilla.

Tulomatkalla saatettiin ohittaa naapurin hidas hevonen hangen kautta.

Lypsyreissut

Kun lehmät olivat peltolaitumella, menimme lypsämään ne äidin kanssa hevoskärryllä. Kärryyn otettiin vettä, suolaa, leipäpalasia, maitotonkkia ja maidon tallentamiseen siivilä, jossa oli vanusuodatin. Joskus hyppäsimme kärryn kyydistä kasvimaan kohdalla ja nappasimme naposteltavaksi porkkanoita ja herneitä.

Porkkanat puhdistuivat kun huiskautimme niitä juoksuvauhdissa märkiin heiniin. Joskus istuin kärryssä,
kun äiti lypsi lehmiä. Hevonen söi heiniä ja liikkui laiskasti nurmella. Kerran se ylitti ojan, ja kärryn pyörät jäivät akseleineen ojaan. Siinä oli äidillä ja minulla iso työ, ennen kuin ne olivat paikoillaan. Mutta nauruksihan se lopulta meni.

Savotta

Hevosilla tehtiin savottatöitä. Isä otti parireen, jossa oli etureki ja takareki. Reen pankolle nosteltiin tukkeja suuri kuorma. Kun hevonen oli vahva, se sai melkoisen kuorman kulkemaan. Me lapset keräsimme sillä aikaa männynkäpyjä kaadetuista puista ja myimme ne läheiseen kauppaan. Kaikkein mukavinta oli, kun isän kanssa olimme nuotiolla työn lomassa ja kuumensimme tulella leipäpalasia, joissa oli juustoa päällä. Juusto suli liekissä ja imeytyi leivän sisään. Se oli "nannaa". Hevosella oli eväänä heinää ja jauhoja. Kun tultiin kotiin, hevoset riisuttiin ja niiden annettiin piehtaroida lumella, johon jäivät epäpuhtaudet. Sitten ne vietiin talliin, harjattiin ja niille tehtiin apetta ( olkisilpun ja jauhon sekoitusta). Myös heiniä pantiin eteen ja runsaasti kuivikkeita.

Pimeäreissu

Kerran isä laittoi meidät naapurin Pertin kanssa hevoskärryillä hakemaan maaleja tuparakennukseen osuusliikkestä. Saimme maalit, mutta jäimme kioskille syömään jäätelöitä, joihin olimme saaneet rahat. Ilta pimeni. Oli syksy. Kun tulimme metsätietä pois, emme nähneet mitään

Jostain tuo tamman nimi Ilo on minulle tuttu..
Olisiko mahdollista että kyseessä olisi sama Ilo, joka periytti sh.t. Liinan joka taas puolestaan varsoi legendaarisen Erakon?
Oliko teille paljonkin hevosia?
Olisin kiinnostunut erityisesti vanhoista työhevosista, joita ei ole rekisteröity tms. Kuten esim. oman suokkini suvussa esiintyy sh. t Lotta (emästä ei tietoa), josta ei ole juuri mitään tietoa ja sh.o. Rex, jolla ei ole edes rekisteri numeroa, saatika sitten sukua.

Ok, tämä on kyllä kuin koittaisi ampua pimeässä liina silmillä kärpästä ilmasta mutta...
Ja muutenkin. JOS sattuisi jokin tärppäämään niin saisi vähän tieoa millaisia esi-isiä termiitilläni on ollut :)

mutta nykyisin asun kaupungissa
ei einää ole niin varmaa

ehkä se vielä onnistuisi kirjoitti:

mutta nykyisin asun kaupungissa
ei einää ole niin varmaa

Tottakai tiedän mitä mainitsemasi varusteet ovat ja mihin niitä tarvitaan. ja yllätys yllätys osaanpa hevosen vielä reen eteen valjastaakkin. Viimeksi eilen ajelin reellä suomenhevosella Savon teillä. On muuten ihan hyvä kuntoilumuoto ratsullekkin. ja kärryjen eteenhän homma käy vielä vikkelämmin. =)

maalaistyttö kirjoitti:

Tottakai tiedän mitä mainitsemasi varusteet ovat ja mihin niitä tarvitaan. ja yllätys yllätys osaanpa hevosen vielä reen eteen valjastaakkin. Viimeksi eilen ajelin reellä suomenhevosella Savon teillä. On muuten ihan hyvä kuntoilumuoto ratsullekkin. ja kärryjen eteenhän homma käy vielä vikkelämmin. =)

saa hevonenkin ulkoilua
ne kun eivät nykyisi pääse
savottahommiin niinkuin ennen
kun minäkin savottatöitä tein
ja tukkikuormaa kasasin
parirekeen
oli muuten semmoinen sääntö,
että jos hevonen pysähtyy
kuorman eteen, sen pitää antaa
levätä, itse se sitten läksi
liikkeelle ilman komentoa, kun
sai levähdettyä