One´Love - Kaunis uni
Ei oo helppoo kenelläkään, vaikka luulis. Tuskan ja avunhuudot yöstä toiseen vaan kuulis. Kuka auttaa, kun ei oo kenelle kelle kertois? Yö vaan tulee, ja laittaa auringon eteen verhon.
Sydäntä raastaa ja haavat pahenee, jatkuuko tää mun elämäni näin edelleen, Mitä teen, se on mun oma ratkasuni, tulis jo yö ja alkais se mun kaunis uni
Synkät, syvät traumat lapsuuden. Kaipuu äidin sekä aina vaan syliin lämpöiseen. Kirkkaat kyyneleet valuvat pienen tytön poskia pitkin. Kuulin naapurista äänen, joku katkerasti itki.
Äiti on ainoo, paras kaveri joka kuuntelee. Ja joka yö nukkumaan mennessä poskelle vaan suutelee. Lukee kauniin iltasadun erilaisesta elämästä, kunnes sivut loppuu, lakkaan sitä nytten käsittämästä.
Lapsuuden leikit, aina vaan yksinäiset. Omat lelut ainoot kaverit, ystäväiset. Sama vaatekerros aina vaan joka talvi päällä, rikkinäiset kumisaappaat jalassa vesisäällä. Ei oo joululahjoja, vaan yksi sädetikku, joka valais tytön elämän, kunnes katkeaa ja tippuu. Kilo kultahippu jokaisesta onnellisesta kokemuksesta. Ei ees keskiarvoo elämän päästötodistuksesta.
Ei oo helppoo kenelläkään, vaikka luulis. Tuskan ja avunhuudot yöstä toiseen vaan kuulis. Kuka auttaa, kun ei oo kenelle kelle kertois? Yö vaan tulee, ja laittaa auringon eteen verhon.
Sydäntä raastaa ja haavat pahenee, jatkuuko tää mun elämäni näin edelleen, Mitä teen, se on mun oma ratkasuni, tulis jo yö ja alkais se mun kaunis uni.
Ikuinen koulukiusattu, eikä sille loppua näy. Silti koulua pakosta nytten vain käyn. Koulumatkat aina vaan pitkät ja pimeät. Muiden lasten ilonhuudot, naurut, kaikki kimeät. Ei ollenkaan erilainen, vain samanarvoinen.
Silti jokapäivä taistelu vain yksittäinen. Oma piilopaikka välitunnilla, ettei kukaan löydä. Ei raastaa pala sydämestä pois, niinkuin höylä.
Kahden vuoden päästä oma rakas äitikin nyt jo kuoli, Kukaan ei tyttöä lähellensä nyttei enää huoli. Isä vaan juo, eikä välitä yhtään tunteista tytön. Sen nyt pitäisi vaan tajuta jokaisen älykön. Tää maailma älytön pitäs saada loppuun. Ajatuksilla parantaan, ennen kuin joku nyt haavat pahentaa. Oma pieni tyttö ja tää lyhyt kaunis uni, kunnes tytön haave toivon sydämestä nytten suli.
Ei oo helppoo kenelläkään, vaikka luulis. Tuskan ja avunhuudot yöstä toiseen vaan kuulis. Kuka auttaa, kun ei oo kenelle kelle kertois? Yö vaan tulee, ja laittaa auringon eteen verhon.
Sydäntä raastaa ja haavat pahenee, jatkuuko tää mun elämäni näin edelleen, Mitä teen, se on mun oma ratkasuni, tulis jo yö ja alkais se mun kaunis uni.
Ei oo helppoo kenelläkään, vaikka luulis. Tuskan ja avunhuudot yöstä toiseen vaan kuulis. Kuka auttaa, kun ei oo kenelle kelle kertois? Yö vaan tulee, ja laittaa auringon eteen verhon.
Sydäntä raastaa ja haavat pahenee, jatkuuko tää mun elämäni näin edelleen, Mitä teen, se on mun oma ratkasuni, tulis jo yö ja alkais se mun kaunis uni
Synkät, syvät traumat lapsuuden. Kaipuu äidin sekä aina vaan syliin lämpöiseen. Kirkkaat kyyneleet valuvat pienen tytön poskia pitkin. Kuulin naapurista äänen, joku katkerasti itki.
Äiti on ainoo, paras kaveri joka kuuntelee. Ja joka yö nukkumaan mennessä poskelle vaan suutelee. Lukee kauniin iltasadun erilaisesta elämästä, kunnes sivut loppuu, lakkaan sitä nytten käsittämästä.
Lapsuuden leikit, aina vaan yksinäiset. Omat lelut ainoot kaverit, ystäväiset. Sama vaatekerros aina vaan joka talvi päällä, rikkinäiset kumisaappaat jalassa vesisäällä. Ei oo joululahjoja, vaan yksi sädetikku, joka valais tytön elämän, kunnes katkeaa ja tippuu. Kilo kultahippu jokaisesta onnellisesta kokemuksesta. Ei ees keskiarvoo elämän päästötodistuksesta.
Ei oo helppoo kenelläkään, vaikka luulis. Tuskan ja avunhuudot yöstä toiseen vaan kuulis. Kuka auttaa, kun ei oo kenelle kelle kertois? Yö vaan tulee, ja laittaa auringon eteen verhon.
Sydäntä raastaa ja haavat pahenee, jatkuuko tää mun elämäni näin edelleen, Mitä teen, se on mun oma ratkasuni, tulis jo yö ja alkais se mun kaunis uni.
Ikuinen koulukiusattu, eikä sille loppua näy. Silti koulua pakosta nytten vain käyn. Koulumatkat aina vaan pitkät ja pimeät. Muiden lasten ilonhuudot, naurut, kaikki kimeät. Ei ollenkaan erilainen, vain samanarvoinen.
Silti jokapäivä taistelu vain yksittäinen. Oma piilopaikka välitunnilla, ettei kukaan löydä. Ei raastaa pala sydämestä pois, niinkuin höylä.
Kahden vuoden päästä oma rakas äitikin nyt jo kuoli, Kukaan ei tyttöä lähellensä nyttei enää huoli. Isä vaan juo, eikä välitä yhtään tunteista tytön. Sen nyt pitäisi vaan tajuta jokaisen älykön. Tää maailma älytön pitäs saada loppuun. Ajatuksilla parantaan, ennen kuin joku nyt haavat pahentaa. Oma pieni tyttö ja tää lyhyt kaunis uni, kunnes tytön haave toivon sydämestä nytten suli.
Ei oo helppoo kenelläkään, vaikka luulis. Tuskan ja avunhuudot yöstä toiseen vaan kuulis. Kuka auttaa, kun ei oo kenelle kelle kertois? Yö vaan tulee, ja laittaa auringon eteen verhon.
Sydäntä raastaa ja haavat pahenee, jatkuuko tää mun elämäni näin edelleen, Mitä teen, se on mun oma ratkasuni, tulis jo yö ja alkais se mun kaunis uni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kulkisin kanssasi kaikilla kaduilla. Vai väitätkö, etten pystyisi? Rakastaisin enemmän kuin kukaan ennen. Vai väitätkö, etten pystyisi? Kaipaisin kanssasi,kärsisin vierelläsi,sulkisin syliini kun pelkäisit maailmaa. Vai väitätkö, etten pystyisi? Antaisin anteeksi ja unohtaisin. Jos vain palaisit luokseni.. Vai väitätkö, etten pystyisi? Olenhan sinut luonut.