Pahan paula sitoo ihmisen kun hän on tehnyt sitä mikä on väärin Jumalan edessä, Herran edessä sovittamattomat synnit ovat ihmiselle iso taakka, se on kuin vaeltaisin pimeässä laaksossa. Puolinainen synnin tunnustus ei johda oikeaan vapauteen jonka Kristus voi antaa.
Kun me tiedämme ja tunnemme sisimmässämme, että nyt tein teon joka on selväsi syntiä Jumalan sanaa vastaan, ei riitä että me vain ajattelemme, voi voi tulipa tehtyä pahasti. Sen jälkeen pikaisesti Herralle sorry Herra, yritän vältellä tämmöstä, no niin nyt taas mennä porskutellaan eteenpäin. Meidän olisi viedä se synti ns. ilmestysmajan ovelle asti. Meidän tulisi pysähtyä ja hiljentyä Jeesuksen eteen. Vaikkakaan ulkoiset olosuhteet ja se miten sinä rukoilet ei periaatteessa merkitse mitään. Mutta silloin kun sinä pyydät syntiä anteeksi, saat sinä ihan polvistua maahan ei Jumalan vuoksi, vaan sinun itsesi vuoksi. Sinä saat nöyrtyä ja hiljentyä ja puhutella Jeesusta. Herra minä olen tullut nyt tähän sinun kasvojesi eteen tunnustaakseni tämän väärän tekoni, tämän syntini sinun kirkkautesi kasvojen edessä.
Olet ottanut aikaa tehdäksesi sitä mikä on väärin, eikö ole niin että voit ottaa aikaa Herran edessä myös pyytääksesi sitä anteeksi. Erota se hetki Jumalalle. Minun pitäisi lisätä tähän myös, että meidän tulee tehdä parannus ja niin tuleekin tehdä, mutta kun itse en pysty olemaan esimerkkinä edes oravalle parannuksen tekemisen voimassani, niin kerronpa sinulle että minä sanon Jeesukselle: minä yritän pysyä kaidalla tiellä täst´edes, Herra anna minulle voimaa.
Jos me ei viedä syntejämme Jeesuksen eteen ns. ilmestysmajan ovelle vaan jätetään ne puolitiehen ja sitten annamme itsemme ymmärtää että olemme hyviä ihmisiä ja itse asiassa emme mitään Jeesusta tarvitsekaan, me kyllä selviämme omillammekin. Se on vähän niinkuin uhraisi metsänpeikoille.
3.moos 17:7 Ja älköön he enää uhratko uhrejansa metsänpeikoille, joiden jäljessä he haureudessa kulkevat….
Kun me tiedämme ja tunnemme sisimmässämme, että nyt tein teon joka on selväsi syntiä Jumalan sanaa vastaan, ei riitä että me vain ajattelemme, voi voi tulipa tehtyä pahasti. Sen jälkeen pikaisesti Herralle sorry Herra, yritän vältellä tämmöstä, no niin nyt taas mennä porskutellaan eteenpäin. Meidän olisi viedä se synti ns. ilmestysmajan ovelle asti. Meidän tulisi pysähtyä ja hiljentyä Jeesuksen eteen. Vaikkakaan ulkoiset olosuhteet ja se miten sinä rukoilet ei periaatteessa merkitse mitään. Mutta silloin kun sinä pyydät syntiä anteeksi, saat sinä ihan polvistua maahan ei Jumalan vuoksi, vaan sinun itsesi vuoksi. Sinä saat nöyrtyä ja hiljentyä ja puhutella Jeesusta. Herra minä olen tullut nyt tähän sinun kasvojesi eteen tunnustaakseni tämän väärän tekoni, tämän syntini sinun kirkkautesi kasvojen edessä.
Olet ottanut aikaa tehdäksesi sitä mikä on väärin, eikö ole niin että voit ottaa aikaa Herran edessä myös pyytääksesi sitä anteeksi. Erota se hetki Jumalalle. Minun pitäisi lisätä tähän myös, että meidän tulee tehdä parannus ja niin tuleekin tehdä, mutta kun itse en pysty olemaan esimerkkinä edes oravalle parannuksen tekemisen voimassani, niin kerronpa sinulle että minä sanon Jeesukselle: minä yritän pysyä kaidalla tiellä täst´edes, Herra anna minulle voimaa.
Jos me ei viedä syntejämme Jeesuksen eteen ns. ilmestysmajan ovelle vaan jätetään ne puolitiehen ja sitten annamme itsemme ymmärtää että olemme hyviä ihmisiä ja itse asiassa emme mitään Jeesusta tarvitsekaan, me kyllä selviämme omillammekin. Se on vähän niinkuin uhraisi metsänpeikoille.
3.moos 17:7 Ja älköön he enää uhratko uhrejansa metsänpeikoille, joiden jäljessä he haureudessa kulkevat….
Vastaukset 3
Vanhimmat
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Siinä!
Vanhurskas tarkoittaa sitä että EI anna anteeksi mutta käyttää tunnustustasi sinua vastaan ja alistaaa sinut tahtoonsa!