3 v sitten olin jo menettänyt toivoni saamasta koskaan ketään. Sitten tuli komea ja suosittu ranskalainen poika ja kirjoitti mulle ranskankielisen lemmenviestin. Hänet olisin ottanut oikopäätä, jos oisin vain tiennyt hänen tunteistaan, mutta toivon kun olin menettänyt enkä ranskaa osannut... Suomessa käänsin viestin ja siitä lähtien en ole enää ajatellut etten saisi koskaan ketään ja oon jaksanu uskoo siihen viestiin.
Se viesti on auttanut mua lopulta uskoo itteeni. No, täytän just 20 eikä mulla oo vielkään ollut ketään... Surkea tilanne edelleen, mutta aina kun mietin tota viestiä jaksan taas vaan uskoa enkä vaivu epätoivoon. Se oli mun elämän käännekohta itseensä/ rakkauden löytymiseen uskomisen kannalta.
Se viesti on auttanut mua lopulta uskoo itteeni. No, täytän just 20 eikä mulla oo vielkään ollut ketään... Surkea tilanne edelleen, mutta aina kun mietin tota viestiä jaksan taas vaan uskoa enkä vaivu epätoivoon. Se oli mun elämän käännekohta itseensä/ rakkauden löytymiseen uskomisen kannalta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
epätoivoon.Joka päivä on uusi mahdollisuus.Käy paikoissa,joissa voi tutustua ihmisiin tai kokeile kirjeen/mailinvaihdon kautta.Ei se ole mikään häpeä,vaikka ei olekaan vielä ollut ketään.Kaikkihan me olemme erilaisia.