Tyttöystävän äiti

Tärkeintä varmaan on, että olet läsnä ja tyttöystävääsi lähellä. En usko, että sun kannattaa puhua kovin paljoa surusta ja kuolemasta, kyllä tyttöystäväsi puhuu jos haluaa. Sanatonkin läheisyys voi olla tässä tilanteessa parempi kuin kovat surunvalittelut.

Ei sinun tarvitse sanoa mitään. Mutta kuuntele ja tue tyttöystävääsi jos hänellä on kerrottavaa. Älä kuitenkaan jätä tyttöystävääsi yksin, ellei hän itse sitä välttämättä halua.

Kun veljeni kuoli yllättäen tammikuussa, oli mieheni aivan sekaisin koko tapahtumasta. Hän halusi kokoajan puhua siitä, ja minä taas halusin olla puhumatta, se on minun tapani surra. Asia sitten eskaloitui siihen, että mieheni joutui syömään ahdistuslääkkeitä kun tilanne kotona oli niin "räjähdysherkkä". No kun tämä lääkeasia tuli ilmi niin saatiin sitten puhuttua asiasta kunnolla, ja sanoin että tarkoitukseni ei ole ollut vähätellä mieheni surua, mutta en vaan halua tai osaa puhua asiasta ja haluan itkeä itkuni pääasiallisesti yksin. Tärkeintä on vaan olla "läsnä" ja joskus vaikka silittää tai halata.

Eli tän kokemuksen perusteella suosittelisin että sanot tyttöystävällesi että olet läsnä, ja voitte jutella aina kun hän haluaa, tai jos hän ei halua jutella niin sekin on ok. Mielestäni on tärkeintä mennä omaisen ehdoilla, kuitenkin pitäen mielessä oma suru ja mielenterveys.

Helppoa tuo ei tule olemaan, mutta koita onkia selville tyttöystäväsi fiilikset ja mennä sitten niiden mukaan. Ja kannattaa muistaa että yleensä tuo sureminen on ajasta riippuvainen asia. Eli sitä suurta surua kestää jonkin aikaa (viikkoja - kuukausia - vuosi) mutta ajan kanssa se myös alkaa helpottaa. Eli tsempillä vaan sen pahimman ohi.

Voimia sinulle ja tyttöystävällesi.