Sielun vaellus/jälleensyntyminen on uskomus joka on elännyt ihmisessä niin kauan kuin kulttuurikin on ollu olemassa.
Se on esiintynyt kaikissa uskonnoissa jossakin muodossa.
Se on yleinen uskomus itämaisissa uskonnoissa ja opeissa, mutta myös länsimaisille uskonnoille se on tuttua.
Kreikkalainen Ferekydes (n. 550 eKr.) oli tiettävästi ensinmäinen nimeltä mainittu opettaja lännessä, joika toi esiin maailmankuvan jossa sielun kuolemattomuus ja sen palaaminen fyysiseen ruumiiseen tapahtuu.
Hänen oppilaansa Pythagoras perusti oman koulukuntansa johon kuului myös Platon.
Hänen opettajansa Sokrates katsoi ettei ihmisessä piilevä järjellisyys ole selitettävissä fyysisestä aistitodellisuudesta käsin, vaan ihmisellä täytyy ruumiin ohella olla myös Jumalaista alkuperää oleva kuolematon sielu?
Tämä usko on säilynyt nykyaikaan asti eri filosofien ja uskontojen toimesta.
Vaikka perinteelliset uskonnot, kristilliset, juutalaiset ja islamistit eivät virallisesti ole hyväksyneet jälleensyntymisen mahdollisuutta opetuksissaan, niin kyllähän sielläkin sielut vilahtelevat, milloin paratiisiin tai taivaaseen.
Teosofiassa ja antroposofiassa jälleensyntyminen on keskeisiä oppeja ja ns. karman laki on kaikissa itämaisissa uskonnoissa.
Mikä tämä sielu sitten on?
Henki, Jiva= olemisen ydin, Tietoisuus joka valaistuu, personallisuus, Hyvä/Paha, Dibbuk, minä koti, "korkeampi minä", jälleensyntyvä Ego, itseys,Sattava-guna, "kosminen tajunta" vai karmaattinen energia?
Kuten huomataan, nimityksiä ainakin löytyy tälle, mitä kukaan ei kuitenkaan pysty selittämään järkevästi, miten se "vilistää" ja missä luuraa ja mitä se itseasiassa on?
Ainakaan mitkään mittalaitteet ei sitä havaitse.
Perinteinen kristillinen käsitys on, että kaikki ihmiset herätetään kuolleista, heidät eheytetään?
Tuomitaan, josta seuraa joko iänkaikkinen elämä tai kadotus?
Intialaisen uskonnonfilosofian mukaan jälleensyntyminen on rangaistus ja karman-lain mukaista pakkoa?
Buddhalaisessa ja Teosofisessa jne, opeissa, se nähdään henkisen kehityksen tienä joka johtaa yhä korkeampiin muotoihin.
Kyseessä on kuitenkin usko siihen, että hyvä saa lopulta palkkanssa ja pahaa rangaistaan, mutta pelastus on kuitenkin mahdollista.
Sangen fiksua ihmisen kannalta ja toivoa antavaa, eipä ihme jos siihen vakaasti uskotaan?
Kristillinen oppi ei kerro missä tuo sielu "luuraa" tuon väliajan ennenkuin ylösnousemus tapahtuu ja "haudassa lepäävät" ihmiset nousevat uuteen elämään, Jeesuksen esimerkkiä noudattaen?
Myöskään Raamattu ei juurikaan selitä, mistä tuo sielu on peräisin, onko niitä jossakin "valmiina"?
Mutta Joh. 1:6 Jumalan sanotaan lähettäneen Johannes Kastajan ja kun ei-olevaa voi "lähettää" täytyy Johanneksen sielu olla olemassa ennen hänen syntymää tähän maailmaan?
Inkarnaatio on keskeinen kristillinen käsite jolla tarkoitetaan Jumalan Sanan Logoksen ihmiseksi tulemista Jeesuksessa Kristuksessa.
Joh. 1:1-14.
Toisaalta jotkut tuntuvat pääsevän/joutuvan taivaaseen/helvettiin. Luuk.16:14-31 ja Matt. 25:31-46.
Ja toiset joutuvat odottamaan "viimeistä päivää" ja tuomiota? Jes. 65:17 Joh. 5:28-29.
On se niin väärin kun toiset ovat etuoikeutetumpia kuin toiset?
Juutalaisuudessa ruumis ja sielu on kokonaisuus "imitatio Dei".
Mutta myös dualismia esiintyy, "maallinen ruumis" ja "Jumalallinen sielu" mutta niiden välillä ei kuulemma ole ristiriitaa?
Saarnaaja 1:4 "sukupolvi menee ja tulee, mutta maa pysyy iäti".
Geneettisen perimän lisäksi olisi oltava jonkiinlainen "henkinen perimä", miten?
Miksi silloin taantumakin on mahdollista?
Ristiriitaista on myös kristillisen opin sielun valmiina olon?, ja jälleensyntymisen kiertokulun välillä olon kanssa, saati sitten hindujen usko että kaikella elämällä, siis myös kasveilla eläimillä jopa kivellä on sielu johon ihmisen sielu voi joutua?
Entäs sitten Henget, demoonit, enkelit, menninkäiset, tontut ja muut "smurfit"?
Miten sijoitetaan heidän sielut, vai onko niitä?
Buddhalaisessa opissa jälleensyntymisen kierre katkeaa kun "elämän jano" lakkaa?
Myös "valaistuminen" on mahdollista?
Myös Raamatussa viitataan samaan asiaan, "tämä jano sammuu, kun löydetään yhteys Jumalaan"?
Joh: 4:13-14 (johtaa tilaan jossa on löydetty ihmiselämän syvin tyydytys) eli jokiin lainen autuuden tila?
Onko siis Jumalaan yhteyden löytäjillä elämä loppunut, vai vain ajattelu loppunut?
Autuaita ovat ne, jotka eivät ajattele, koska autuus tekee tylsämieliseksi.
pp. 1:1
Se on esiintynyt kaikissa uskonnoissa jossakin muodossa.
Se on yleinen uskomus itämaisissa uskonnoissa ja opeissa, mutta myös länsimaisille uskonnoille se on tuttua.
Kreikkalainen Ferekydes (n. 550 eKr.) oli tiettävästi ensinmäinen nimeltä mainittu opettaja lännessä, joika toi esiin maailmankuvan jossa sielun kuolemattomuus ja sen palaaminen fyysiseen ruumiiseen tapahtuu.
Hänen oppilaansa Pythagoras perusti oman koulukuntansa johon kuului myös Platon.
Hänen opettajansa Sokrates katsoi ettei ihmisessä piilevä järjellisyys ole selitettävissä fyysisestä aistitodellisuudesta käsin, vaan ihmisellä täytyy ruumiin ohella olla myös Jumalaista alkuperää oleva kuolematon sielu?
Tämä usko on säilynyt nykyaikaan asti eri filosofien ja uskontojen toimesta.
Vaikka perinteelliset uskonnot, kristilliset, juutalaiset ja islamistit eivät virallisesti ole hyväksyneet jälleensyntymisen mahdollisuutta opetuksissaan, niin kyllähän sielläkin sielut vilahtelevat, milloin paratiisiin tai taivaaseen.
Teosofiassa ja antroposofiassa jälleensyntyminen on keskeisiä oppeja ja ns. karman laki on kaikissa itämaisissa uskonnoissa.
Mikä tämä sielu sitten on?
Henki, Jiva= olemisen ydin, Tietoisuus joka valaistuu, personallisuus, Hyvä/Paha, Dibbuk, minä koti, "korkeampi minä", jälleensyntyvä Ego, itseys,Sattava-guna, "kosminen tajunta" vai karmaattinen energia?
Kuten huomataan, nimityksiä ainakin löytyy tälle, mitä kukaan ei kuitenkaan pysty selittämään järkevästi, miten se "vilistää" ja missä luuraa ja mitä se itseasiassa on?
Ainakaan mitkään mittalaitteet ei sitä havaitse.
Perinteinen kristillinen käsitys on, että kaikki ihmiset herätetään kuolleista, heidät eheytetään?
Tuomitaan, josta seuraa joko iänkaikkinen elämä tai kadotus?
Intialaisen uskonnonfilosofian mukaan jälleensyntyminen on rangaistus ja karman-lain mukaista pakkoa?
Buddhalaisessa ja Teosofisessa jne, opeissa, se nähdään henkisen kehityksen tienä joka johtaa yhä korkeampiin muotoihin.
Kyseessä on kuitenkin usko siihen, että hyvä saa lopulta palkkanssa ja pahaa rangaistaan, mutta pelastus on kuitenkin mahdollista.
Sangen fiksua ihmisen kannalta ja toivoa antavaa, eipä ihme jos siihen vakaasti uskotaan?
Kristillinen oppi ei kerro missä tuo sielu "luuraa" tuon väliajan ennenkuin ylösnousemus tapahtuu ja "haudassa lepäävät" ihmiset nousevat uuteen elämään, Jeesuksen esimerkkiä noudattaen?
Myöskään Raamattu ei juurikaan selitä, mistä tuo sielu on peräisin, onko niitä jossakin "valmiina"?
Mutta Joh. 1:6 Jumalan sanotaan lähettäneen Johannes Kastajan ja kun ei-olevaa voi "lähettää" täytyy Johanneksen sielu olla olemassa ennen hänen syntymää tähän maailmaan?
Inkarnaatio on keskeinen kristillinen käsite jolla tarkoitetaan Jumalan Sanan Logoksen ihmiseksi tulemista Jeesuksessa Kristuksessa.
Joh. 1:1-14.
Toisaalta jotkut tuntuvat pääsevän/joutuvan taivaaseen/helvettiin. Luuk.16:14-31 ja Matt. 25:31-46.
Ja toiset joutuvat odottamaan "viimeistä päivää" ja tuomiota? Jes. 65:17 Joh. 5:28-29.
On se niin väärin kun toiset ovat etuoikeutetumpia kuin toiset?
Juutalaisuudessa ruumis ja sielu on kokonaisuus "imitatio Dei".
Mutta myös dualismia esiintyy, "maallinen ruumis" ja "Jumalallinen sielu" mutta niiden välillä ei kuulemma ole ristiriitaa?
Saarnaaja 1:4 "sukupolvi menee ja tulee, mutta maa pysyy iäti".
Geneettisen perimän lisäksi olisi oltava jonkiinlainen "henkinen perimä", miten?
Miksi silloin taantumakin on mahdollista?
Ristiriitaista on myös kristillisen opin sielun valmiina olon?, ja jälleensyntymisen kiertokulun välillä olon kanssa, saati sitten hindujen usko että kaikella elämällä, siis myös kasveilla eläimillä jopa kivellä on sielu johon ihmisen sielu voi joutua?
Entäs sitten Henget, demoonit, enkelit, menninkäiset, tontut ja muut "smurfit"?
Miten sijoitetaan heidän sielut, vai onko niitä?
Buddhalaisessa opissa jälleensyntymisen kierre katkeaa kun "elämän jano" lakkaa?
Myös "valaistuminen" on mahdollista?
Myös Raamatussa viitataan samaan asiaan, "tämä jano sammuu, kun löydetään yhteys Jumalaan"?
Joh: 4:13-14 (johtaa tilaan jossa on löydetty ihmiselämän syvin tyydytys) eli jokiin lainen autuuden tila?
Onko siis Jumalaan yhteyden löytäjillä elämä loppunut, vai vain ajattelu loppunut?
Autuaita ovat ne, jotka eivät ajattele, koska autuus tekee tylsämieliseksi.
pp. 1:1
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitokset kiinnostavasta tekstistäsi.
Buddhalaisessa ja Teosofisessa jne, opeissa, se nähdään henkisen kehityksen tienä joka johtaa yhä korkeampiin muotoihin.<
Tarkoitus olisi tuo, eli saavuttaa korkeampia tasoja yksi toisensa jälkeen, mutta ihminen voi henkisellä matkallaan myös "taantua" ja valitettavan usein käy juuri niin. Jos hän kerää muista piittaamattomuudella ja itsekkyydellä pääosin negatiivista karmaa sellaisen elämän aikana, joka sinänsä olisi tarjonnut oivalliset lähtökohdat, hänen seuraava elämänsä tuskin on ongelmatonta. Karma ei myöskään sulje pois sattumaa - hyvälläkin karmalla "varustettu" voi joutua onnettomuuteen jne. Lopputuloksena kuitenkin on, että "kukin maksaa tekojensa mukaan", eikä yksikään voi vapautua vastuustaan ihmisenä.
Alla muutamien asiaan paneutuneiden tutkijoiden laatima, kristinuskon ja jälleensyntymisopin välistä suhdetta koskeva teksti. Aihettahan on tutkittu paljon ja tutkijat ovat asiasta jyrkästi kahta mieltä.
Eräät aiheeseen perehtyneistä oppineista ovat tutkimuksissaan tulleet siihen tulokseen, että karmaan sidottu jälleensyntymisoppi kuului alkukristillisyyteen - toiset taas ovat sillä kannalla ettei Justinianuksen kirkolliskokouksessa kielletty varsinaista karmallista jälleensyntymisoppia, vaan Origeneen ennaltaolemusoppi ja ennalleenpalauttamisoppi, jonka he - jotka siis kiistävät reinkarnaatio-opin kuuluneen alkukristillisyyteen - eivät katso sisältävän karmallista jälleensyntymisajatusta.
--------------------------------------------------
"Kristinuskoon kuulunut jälleensyntymisoppi kiellettiin lopullisesti 500-luvulla Konstantinopolin kirkolliskokouksessa. Kirkolliskokouksen laatima sanamuoto, jolla kiellettiin alkukristillisyyden hyväksymä reinkarnaatio-oppi, kuuluu näin :
"Se, joka tukee mystistä oletusta sielun aiemmasta olemassaolosta ja sen seuraamusten ( karma eli laki kylvöstä ja korjuusta ) viitoittamasta paluusta, olkoon kirottu (anateema).""
--------------------------------------------------
"Jälleensyntyminen ja kristinusko
Kristinuskon dogmit ihmetyttivät Dofriasta.
Hän pohti jälleensyntymisopin ja kristinuskon suhdetta.
Reinkarnaatio-oppi eli oppi jälleensyntymisestä oli kauan osa alkukristillisyyttä ja vasta vuonna 553 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa kirkkoisät sanoutuivat irti reinkarnaatiosta.
Dofrias oli vakuuttunut siitä, että reinkarnaatio-oppi sekä syyn ja seurauksen laki läpäisevät todellisuuden. Niiden myötä toteutuu todellinen oikeudenmukaisuus.
Historiallisesti tähän yhteyteen liittyy sielujen pre-eksistenssikysymys. Konstantinopolin päätös on yhteydessä tähän kysymykseen.
Konstantinopolin kirkolliskokous v. 553 päätti tietyistä anateemoista eli kirkonkirouksista ja eräs näistä kohdistui Origeneen oppiin sielujen pre-eksistenssistä ja siihen liittyvästä reinkarnaatio-opista. Nyt sitouduttiin käsitykseen, jonka mukaan Jumala luo ihmissielun syntymähetkellä ja sielu elää vain kerran maan päällä kohdatakseen sitten lopullisen kohtalonsa viimeisellä tuomiolla.
Dofrias tarkisti kirjasta Konstantinopolin päätöksen tarkan sanamuodon.
"Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta preeksistenssistä ja siitä seuraavaa väitettä kauheasta takaisintulosta, hän olkoon kirottu."
--------------------------------------------------
"Mikäli tutustuu varhaisten kirkolliskokousten päätöksiin, huomaa, että jälleensyntymisopille merkittävä kokous oli Konstantinopolin toinen kirkolliskokous eli viides ekumeeninen kokous. Keisari Justianus - suuri filosofien vainoaja - kutsui kokouksen koolle v. 553 j.Kr. deviisillä "yksi keisari, yksi piispa, yksi uskonto".
Tässä kokouksessa julistettiin pannaan ne, jotka ajattelivat toisin kuin keisari ja hänen nimittämänsä piispat. Näin joutui alkuajan Jeesuksen opin tulkitsijan ja kristinuskon suurimpiin kuuluvan ajattelijan Origeneen pre-eksistenssi- ja siihen liittyvä jälleensyntymisoppi pannaan.
Se kohta anateemajulistuksissa, joka yleensä liitetään pre-eksistenssioppiin ja jälleensyntymisoppiin kuuluu:
"Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta pre-eksistenssistä ja siitä seuraavaa väitettä kauheasta (monstruous) takaisintulosta (kreik. apokatastasis), hän olkoon kirottu."
(Ydinihminen, s. 115, Sven Krohn)
--------------------------------------------------
"Voidaan kysyä: olisiko koko anateemajulistus ollut tarpeellinen ellei jälleensyntymisoppi olisi levinnyt alkukristikuntaan? Voiko "kauhea takaisintulo" tapahtua ilman sielujen pre-eksistenssiä?
Mitä Origenes opetti? Pre-eksistenssiselityksensä jälkeen Origenes sanoo (De prinsiipis, IV luku, 3.10.26):
"Sen tähden jokainen, joka laskeutuu maahan, määrätään kohtalonsa (karma) eli asemansa mukaan syntymään tähän maailmaan joko eri paikkoihin tai eri kansakuntiin tai eri toimialoihin tai erilaisiin vaikeuksiin tai hänet määrätään syntymään uskonnollisista tai ainakin hurskaista vanhemmista." (Ydinihminen)
Kun ottaa huomioon, että vielä tuhat vuotta valtiokirkon perustamisen jälkeen kirkko taisteli suuntauksia vastaan (gnostikot, katarit 1400-luvulla), joilla oli jälleensyntyminen filosofiassaan, ja lisäksi, kun 1-5 vuosisadalla on ollut melkoinen määrä opettajia, jopa kirkkoisiä, jotka ovat opettaneet jälleensyntymää luonnollisena osana uutta oppia, lienee turha kieltää jälleensyntymän ongelmaa varhaiskristinuskossa.
Ken tutustuu Raamatun syntyyn, ei ihmettele, ettei sieltä enää löydy muuta kuin rippeet jälleensyntymisajattelusta. "Oikeaoppisen" kirjan luominen kuului alkukirkon päätehtäviin. Jo luomisvaiheessa on huolehdittu siitä, ettei kirjassa ole kirkon mielestä väärää oppia. Kysymyksessä on alusta saakka ollut ( todistettu )sensurointi.
Jos on kriittisellä mielellä seurannut Raamatun käännöstyötä, huomaa, että kirjaa muutetaan (sensuroidaan) joka käännöksessä hieman enemmän kohti kirkon virallista tulkintaa."
--------------------------------------------------
Raamatun mukaan elämä vasta alkaa, kun ihminen löytää yhteyden Jumalaan, iankaikkisen elämään. "Elämän jano" saa tyydytyksen. Sammuuko se? Riippuu siitä, mitä elämällä tarkoitetaan. Elämä on nyt Jeesuksen tahdon tekemistä, ei itseä varten.
Jälleensyntymisoppi ei sovi mitenkään kristinuskoon. Se, että joillakin on ollut tai on yhä sellaisia käsityksiä, ei tee siitä sen enempää kristinuskoon sopivaa. Ihmisellä on yksiselitteisesti yksi elämä, jostä hän on myös vastuussa. Siihen, onko ihminen jotenkin olemassa ennen hedelmöitystä, en ole löytänyt vastausta. Aika turha kysymys? Hedelmöityksen jälkeen hän kuitenkin on olemassa.
Kirkkokin on sortunut kääntämään tarkoitushakuisesti. Onneksi on olemassa myös uskollisia käännöksiä, eikä (suhteellisen) alkuperäisiin käsikirjoituksiinkaan tutustuminen ole mahdotonta.
1.Ihminen on viaton syntyessään.
(Ensimmäinen syntyminen viattomuuteen).
2.Ihminen herää syntiin (on tehnyt väärin) jossain vaiheessa(myöhemmin elämässä).
3.Löytää anteeksisaamisen ja katumisen mahdollisuuden(sisäisen tuskan ajamana,vääryyden taakan murskaamana) ja ihminen syntyy uudelleen.
Kyse on siis sielun/sydämmen uudelleen syntymisestä (mahdollisuuden löytämisestä,uuden elämäntyylin alkamisesta).
Kuitenkin uudelleen syntyminen vaatii "Jumalan kutsua" ja väitetään että jokaiselle ihmiselle tulee hetki jolloin Jumala kutsuu luokseen ,mutta ihminen sisällään tuntee syntisyytensä(aivan kuin Eva ja Adam alastomuutensa väärin tehtyään paratiisissa).
Näin synnin taakka painaa ihmistä kunnes hän tuntee saaneensa anteeksi synnillisyytensä ja hyväksyy itsensä "ei täydellisenä" ihmisenä,armosta kutsuttuna(ei ansiosta).Tästä lähtee uusi elämä johon kuuluu elämäntapojen arvojen muutos,ilo , rauhaa ja rakkautta.
Joku voisi sanoa että lähes jakomielinen olotila.
Itket ja iloitset samaan aikaan.
Siinä uudelleen syntymistä.
Se että ihmisen sielu vaeltaisi vartalosta toiseen vuosisatojen kuluessa on ihmisen itsensä keksimää(entisessä elämässä sitä ja tätä).Mikään ei tue sitä väitettä mutta Raamattu tukee esittämääni uudelleensyntymis tapaa.
ensiksi mainitsisin tuosta Konstantinopolin kirkolliskokouksesta v. 553.
Tunnen asian ja siinä olleen kiistellyn Origenesisin filosofian ja opetuksen.
Asiaa käsiteltiin tuossa kokouksessa ja tyrmättiin maallisten valtakiistojen takia.
Tiedetään keisari Justinianus 1 kirjeessään tuominneen sen ja kun keisarilla oli myös valtaa tuolloinkin, asiaa käsiteltiin ja tuomittiin "harhaoppisena".
Origenesis filosofia perustui sielun ennalta olemassaolosta joka parhaiten hänen mielestään selitti ihmisten erilaiset kohtalot jo syntymästään asti? (sinänsä järjetön selitys)
Joka tapauksessa hän nojasi ajatuksissaan Raamatunkohtaan Joh. 1:6
Jossa Jumalan sanotaan lähettäneen Johannes Kastajan.
"miten voidaan lähettää joku ei-oleva, eli Johanneksen sielu täytyi olla olemassa ennen hänen syntymää tähän maailmaan".
Myöhemmissä teoksissaan Origenes joutuessaan puolustuskannalle kertoo ettei opeta varsinaista sielunvaellus-oppia ja yritti tehdä selväksi, "koska maailmanloppu on niin lähellä, eivätkä sielut ehdi inkarnoitua", niin se ei ole mahdollista?
Hauska selitys, no maailmanloppua ei tullutkaan ja kiistely alkoi uudelleen hänen kuolemansa jälkeen ja Pamphilos nimisen kirjoittan kerrotaan sanoneen opista riehuvan täysi "sisällisota".
Myös 400-luvulla kerrotaan Hieronymuksen ja Epitanios Salamislaisen johdosta kistojen puhjenneen uudestaan kunnes siis Keisari Justinius 1 lopetti ne.
Opeista tehtiin myös dogmeja eräissä luostareissa joita kuitenkaan ei "oikeaoppinen" kirkko sallinut.
Mutta Teosofisen seuran perustajat Helena Petrovna Balavatsky ja Henry Steel Olcott olivat vakuuttuneita jälleensyntymisen ajatuksen oikeellisuudesta.
(varmaankin siksi, että Balavatsky vietti osan elämästään Intiassa?)
Samoin ajatusta piti oikeana seuran eurooppalainen johtaja Rudolf Steiner joka perusti myöhemmin antroposofisen seuran.
Buddhalaisuuden peruskäsitteisiin kuuluva karma merkitsee tekoa, työtä ja toiminnan seurausta joka olisi sidoksissa minä harhaan ja pyytteellisyyteen.
Ihmisestä itsestään riippuisivat täysin tai oleellisesti elämän olosuhteet tai kohtalot.
Ne tuottaisivat karmaseuraamuksia eli aiheuttaisivat jälleensyntymisiä.
Seuraukset olisivat peräisin tästä meneillään olevasta, edellisistä tai seuraavasta elämästä?
Buddhalaisuudessa on myös suuntauksia joissa ideana on eräänlainen valaistuminen eli Bodhisattva, joka olisi valaistumisolento, joissa olisi herännyt valaistumismieli eli bodhicitta auttamaan toisia olentoja valaistumiseen palaamalla maanpäälliseen elämään vapaaehtoisesti?
Oletko tavannut?
No kysymyshän on kuitenkin siitä, ettei mikään uskonto tai oppi selitä mikä tämä SIELU itseasiassa olisi, miten, minne ja mistä se ihmiseen "vilahtelee" ja missä luuraa?
On tietenkin helppo väitellä oman uskonsa oikeellisuudesta kun ei kuitenkaan tarvitse asiaa sen enempää todentaa, riittää kun uskoo siihen.
Kristinuskossa sielun nyt kuitenkin väitetään olevan ja johdatellaan se jotenkin personaan liittyväksi.
Nykyisin tuota "personaa" tunnetaan ja tiedetään enemmän kuin Sokraten ja Platonin aikana eikä sitä siihen liittäisi enää kuin tietyt "tollot" jotka uskovat mitä tahansa, kunhan sen sanotaan olevan Jumalasta.
Olisikin mukava kuulla miten he selittävät nykyisin personaalisen "Pyhän Hengen"?
Kristtittyjen oli pakko ottaa "Kolmiyhteinen Jumala" saadakseen siitä "täydellisen" ja siksi myös kolmiyhteisyyteen liitettiin kolme "Personaa".
Mutta siitä enemmän tuonnenpana.
Korjaisin sen verran, että tarvitaan Jumalan kutsu, eikä "Jumalan kutsua". Suurimmat hirvittävyydet on tehty usein "Jumalan kutsusta".
Myös uudestisyntymistä on monenlaista. Jos joku sanoo olevansa uudestisyntynyt, ei se tarkoita, että hän olisi pelastettu, Jumalan lapsi -- onhan olemassa mm. uudestisyntyneitä vapaamuurareita.
Jeesus painotti uudestisyntymisen merkitystä häntä tapaamaan tulleelle Nikodeemukselle, joka oli uskonnollinen johtaja, suuren neuvoston jäsenen. Hän toisti sen lyhyessä kertomuksessa (Joh.3) kolme kertaa:
Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
ja vielä:
Älä hämmästy, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Miten voi syntyä uudelleen? Näin ihmetteli Nikodeemuskin.
Ensimmäisessä luvussa tämä kerrotaan:
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Uudestisyntyminen voi tapahtua ainoastaan, kun ihminen uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, hylkää ne ja tahtoo ottaa Hänet Herrakseen. Uudestisyntyminen ei ole riippuvainen ihmisen omasta voimasta. Se on ylhäältä, siis Jumalan työtä.
yhteen vetosi on vähän sekava ,
voisitko täsmentää , että tämmöinen
matalaotsainen luontokappale saisi
juonen päästä kiinne !
Raamattufoorumilla oli pätkä Tuomaan evankeliumista...siinä sanotaan jakeessa 49:"Jeesus sanoi:'Onnittelut niille, jotka ovat yksinäisiä ja valittuja, sillä te löydätte valtakunnan. Sillä SIELTÄ TE OLETTE TULLEET JA SINNE TE JÄLLEEN PALAATTE.'"
Patamusta porvari kirjoitti yhdellä palstalla::"Eikä Raamattua voi mennä peukaloimaan kulloistenkin maallisten muotivirtausten mukaan. Sen opetukset ovat ja pysyvät." Valitettavasti näin on jo käynyt, Raamattuahan on muutettu pariinkin otteeseen historian pyörteissä. Jälleensyntymisoppi on poistettu Raamatusta (äänestettiin kirkolliskokouksessa, enemmistön mielestä opin voi poistaa) ja Konstantinopolin piispan toivomuksesta Raamattua on muuteltu epätasa-arvoisempaan suuntaan (piispa pelkäsi ilmeisesti että naiset pääsevät vallankahvaan). Lisäksi Raamattua on käännelty eri kielille ja esim käsky 'älä murhaa' on nykyään 'älä tapa' (eli alkuperäisempi käsky ei tuomitse esim sotimista kun taas jälkimmäinen yleensä tappamisen kieltävä kieltäisi myös sotimisen...).
Häjy
olisi tilaus. Maailman eniten myyty kirja ja väärillä sisällöillä?
Uskon että oikein käännös tekisi hyvää tekijälleen niin taloudellisesti että henkisesti.
Kuka haluaa miljardööriksi?
onhan siellä montakin evankeliumia jossa "Jeesuksen" suuhun on laitettu yhtä ja toista ja kaikki näyttää kelpaavan mitä kirjoittajat väittävät?