bentsot ja vastaavat tuomitaan palstalla kovasti.
siis mikä olisi akuutti jännitystilaan sopiva
rauhoittva lääke joka ei aiheuta riippuvuutta???
Onko sellaista edes olemassa???
siis mikä olisi akuutti jännitystilaan sopiva
rauhoittva lääke joka ei aiheuta riippuvuutta???
Onko sellaista edes olemassa???
Vastaukset 12
Vanhimmat
riippuvuutta, jos niitä käyttää säännöllisesti,maksimiaika on kuukausi, se pidempään ei mielusti yhtäjaksoista käyttöä.
Auttaisiko beetasalpaaja akuuttiin jännitystilaan, oletko kokeillut?
tiputtaa kyllä sykkeen mutta ei poista
sitä paniikinomaista jännitystä ennen esiintymistä.
joten joku muu olisi haussa..ja turha tyrkyttää
mitään rescue remedyä se on ihan huuhaata.
Ei kaikkeen kannata syödä lääkkeitä. Mulla on aivan hirvee esiintymiskammo. Mä kärsin myös sosiaalisten tilantetten pelosta. Mä välttelen kaikkee, missä mut voi "huomata". Mutta silti en enää palais siihen helvettiin, mihin bentsot mut vei. Mä kärsin mielummin. Myös mun pitäis oikeesti mennä terapiaan, mut kun mun sosiaalisten tilanteitten pelko estää mua edes menemästä enää lääkäriin ni en voi päästä terapiaan. Mä tunnen olevani umpikujassa. Mäkin luulen, et bentsot olis nyt ainoo ratkasu, ku nitten avulla olisin hetken taas rohkeempi ja normaali ja voisin saada alotettua terapianki, mutta mä pelkään ihan liikaa sitä helvettiä ottaakseni riskin ja aloittaakseni lääkityksen.
Ei ongelmia ratkasta lääkkeillä. Näihin pelkoihin ja jännityksiin on olemassa aina syy. Se voi olla joku lapsuuden trauma koulu ajoilta tai ihan mikä vaan. Se syy pitää ensin kaivaa esiin ja sit käsitellä perinpohjin. Ihan sama, kun laihdutukseenkaan ei oo oikeesti mitään oikotietä. Ei pelastus piile purkissa. Sielä piilee hetkellinen helpotus. Alkoholi tekee saman, kun bentsot. Eli koita ottaa viinaa aina kun jännittää ja kato kauanko menee, et oot koukussa. Viina tosin koukuttaa vähemmän ja alkoholismista paranee helpommin, kun lääkeriippuvuudesta.
Kai ymmärrät, että lääkkeriippuvuus on aina ihan hirveetä? Tiedät, kuin vaikee alkoholistin on päästä kuiville? Kuvittele et bentsoriippuvaisen on todella paljon vaikeempi päästä kuiville. Kun siihen riippuvuuteen kerran sairastuu ni se sairaus säilyy. Kerran riippuvainen aina riippuvainen. Mäkin oon vaan kuivilla oleva lääkeriippuvainen. Sitä mä tuun aina oleen. Lääkehimot tulee piinaan mua ajoittain koko mun loppu elämän. Mitä luulet onko tällanen elämä helppoo?
Sä itse teet valintas ja itse teet virhees, mutta mä ihan oikeesti todella toivon, ettet sä toista niitä virheitä, mitkä mä tein, kun mä olen sua varottanu. Mä ihan oikeesti toivon, ettei kukaan ihminen joutuis käymään tätä helvettiä läpi. En mä vittumaisuuttani tuomitse bentsoja vaan mä en toivo edes pahimmille vihollisilleni tällasta kärsimystä. Kukaan ei vaan voi olla niin paha ihminen et ansaitsis rajun riippuvaisen kohtalon. Mä en pysty ikinä mitenkään kuvailemaan sitä tarpeeks hyvin, miten hirveetä mun elämä riippuvuus aikana oli. Se oli kun eläis sitä pahinta painajaistaan, mistä haluu varmasti herätä.
Mun yritys "herätä" tästä painajaisesta oli ne itsemurha yritykset. Se varmaan kuvaa jo aika hyvin sitä miten kamalaa mun elämä oli. Ja sitä voin vaan korostaa, et mulla oli kaikki muu hyvin, paitsi et olin riippuvainen. Mulla on ihana perhe, hyviä kavereita, ihana mies ja lapsi ja silti mun elämä oli niin kauheeta, et halusin mielummin kuolla. Niin pahaa oloo riippuvuus saa aikaan.
Ja kerrotakoon vielä, et myös ihan kunnon narkkarit on monesti sanoneet, et mistä vaan huumeesta pääsee kyllä eroon, mut bentsoista ei. Eli niistä on vaikeempi päästä eroon, kun heroiinista tai muusta vastaavasta. Sekin kertoo jo paljon niitten koukuttavuudesta ja siitä, kuin kovat viekkarit niistä tulee, kun yrittää lopettaa. Eli myös sitä pitäis miettiä jo ennakkoon, et onko minusta siihen todella kovaan ja tuskalliseen vierotukseen sit, kun mun on pakko lopettaa lääkitys? Olenko valmis kestään hirveät viekkarit vaan siks, et sain muutamaks kuukaudeks tai vuodeks helpotusta?
Minä jos joku tiedän mitä on elää, kun jännittää ihan kaikkea. Kauppaan menokin on sellasta jännitystä, et vois kuvitella olevansa menossa vähintään telkkariin esiintymään. Silti mä mielummin jännitän ja pelkään, kun käyn enää lääkehelvettiä läpi. Ymmärrätkö nyt, miksi minä täälä paasaan? Mä pystyn hyvin samaistumaan sun tilanteeseen ja mä haluisin auttaa, mut mä en voi, kun en mä tiedä itekään, millä pääsisin tästä jatkuvasta jännityksestä eroon. Mä voin vaan toivoo, et sä löydät ratkasun, mihin bentsot ei liity mitenkään.
riitä tai auta pelkkä terapia. Itse aluksi vastustin kaikkea lääkitystä..Vuosien kuluessa ja oireiden pahentuessa ajattelin sittenkin, että ennemmin syön lääkkeitä ja oloni on suht normaali, kuin kärsin kamalista vaivoista, jotka rajoittavat elämää todella paljon. Eikä mitää pikku jännityksiä ja masennuksia, vaan paljon muutakin. Sellasille jotka oikeesti tarvivat nämä lääkkeet, niin ne niille suotakoon. Mutta täytyy tosiaan oikeesti tarvia.
jotakin mielialalääkettä?
Esim. zoloftia käytetään monilla sosiaalistentilanteiden pelkoon, paniikkihäiriöihin jne. Tottahan muitakin vastaavia lääkkeitä on, mutta mainitsin nyt tuon, kun itselläni se auttoi pahimmasta paniikkioireilusta eroon.
Niin ja nuo lääkkeet eivät varsinaisesti aiheuta riippuvuutta, mutta ei niitä säännöllisen käytön jälkeen kannata seinään lopettaa. Lopetus tehdään pikku hiljaa, että aivojen omat välittäjä aineet ehtii mukautua tilanteeseen. Jos lopettaa seinään, elimistön oma serotoniinin tuotanto ei ehdi korvaamaan riittävästi lääkkeestä saatua määrää ja aiheuttaa siksi "vieroitusoireita".
koska akuuttijännitys tila josta kirjoitin ei ole
jatkuva vaan esiintymistilanteisiin sidottu tila.
En siis tarvitse lääkettä kuin satunnaisesti.
Olen pian viisikymppinen nainen joka on käyttänyt lääkärin ohjeen mukaan bentsoja ja olen siis syönyt niitä jo 30 vuotta. En ymmärrä sitä että miksi aina haukutaan noita lääkkeitä. Se on niin että mikäli niitä tarvitsee todella ja käyttää ohjeen mukaan niin ei niistä mitään haittaa ole ei ainakaan minulla ole mikään toiminto hidastunut koska järki säteilee yhä jos ei lääkkeitä olisi olisin neljän seinän sisällä aina ja ikuisesti. Kaikkeen ei terapiat auta ja ei siitä tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa jos noita lääkkeitä joutuu käyttämään. Eihän muitakaan lääkkeitä tuomita tuolla tavalla.
Bentsojen riippuvuus, aiheuttaako kaikki betsolääkkeet riippuvuuden? Missä ajassa tuo kehittyy ja miten vaikea päästä irti?
Riippuvuuden kehittymisaikaa tai vieroituksen helppoutta/vaikeutta on hyvin vaikea sanoa, koska me olemme kaikki erilaisia. Toisille se on helpomaa kuin toisille ja jotkut jäävät nalkkiin helpommin kuin toiset.
yleensä yli kolme viikkoa kestävällä käytöllä. Jotku voi kärsiä viekkareista jo kahdenkin viikon käytön jälkeen eli yli kahden viikon käyttö pitää jo lopettaa vähentämällä, ettei tule oireita. Ja kyllä kaikki bentsot aiheuttavat riippuvuutta. Eroon pääsyn vaikeuutta kun on kysytty esim. heroiinin käyttäjiltä ni yleinen vastaus on, et bentsoista on vaikeempi päästä eroon, kun heroiinista.
Riippuvuutta voi toki ehkäistä pitämällä viikossa kaksi peräkkäistä väli päivää bentsoita, jolloin aine kerkiää poistumaan elimistöstä, eikä keho kerkiä näin tottuun siihen. Diatsepaami on sit vähän hankalemoi, kun se vaikuttaa jollain tasolla jopa kolme vuorokautta eli siitä pitäis pitää neljästä viiteen päivää väliä aina säänöllisesti ja tarpeeksi usein.
Ja sit jos ei pystykään pitään näitä väli päiviä joka viikko ni sit on pian myöhästä ja riippuvuus pääsee syntymään. Tämän vuoksi mä en suosittele bentsoja kellekään kun korkeintaan kahen viikon kuurina.
Jos ja kun bentsoja ei kannata edes kokeilla, niin mitä sitten suosittelette?
Ongelmani on jonkin asteinen syrjään vetäytyminen, haluttomuus kommunikoida ihmisten kanssa, itsetunnon epätasapaino, ahdistukset, tulevaisuuden pelkoa, tuollaista alakuloisuutta. Tämä on jo todellinen ongelma, pysyvä olotila. Häiritsee perheeni sosiaalista kanssakäymistä. Pelkään, että lapseni saavat minusta huonoja vaikuteita. Kun isä ja äiti eivät juttele keskenään. Suhteemme on muuten kunossa, vaimoni on tähän asti ymmärtänyt minua. Joskus hänelläkin "mitta täyttyy". Olen työssä toisella paikkakunnalla perheestäni. Siksi yhteisten hetkien merkitys on suuri. Kuumeisesti yritän selvittää tätä ongelmaani.
purkista apua löydy. Eli luettelemistasi ongelmista vain ahdistukseen auttaa bentsot. Ja ahdistukseen on olemassa sellainenkin lääke ku buspar. Se ei aiheuta riippuvuutta. Muihin ongelmiin on sitten SSRI:t ja terapia. Lääkkeet kun ei auta noihin "avautumis" ongelmiin. Puhuminen on opeteltavissa oleva taito. Ja ongelmien määrästä ja laajuudesta voisi päätellä, että purkista haettu apu ei tulisi toimimaan pitkään. Valitettavasti elämä on tällaista. Minäkään en oikeasti osaa kommunikoida kovin syvällisesti. Avautuminen on liki mahdotonta. Ainoa syy, miksi voin täälä kirjottaa rehellisesti menneisyydestäni on se et toi mun menneisyys ei tunnu mun elämältä. Mä oon onnistunu ottaan tähän asiaan jo niin paljon etäisyyttä, et tuntuu kun kertoisin jonkun muun elämästä.
Mä ehdottaisin, et opettelisit ihan vaan kirjottamaan. Kirjota mieltäsi painavista asioista vaimollesi. Mieti tarkkaan mikä sinua ahdistaa ja kerro se. Mulla oli tässä hetki sitten aika raju kriisi ja kun en osaa puhuu ni kerroin sähköpostitse miehelleni joka päivä vähän siitä mitä tunnen. Sain siis purettua viikon aikana kaikki mieltäni painaneet asiat miehelleni ja nyt meidän suhde voi paremmin kun koskaan, vaikka vieläkään en puhu ongelmistani. Sekin auttaa jo paljon, kun puoliso saa tietää tasan tarkkaan mitä toinen sisällään hautoo. Pitää vaan muistaa kertoo myös positiiviset asiat, ettei käy niin, et purkaa toisen niskaan hirveän määrän ikäviä asioita, eikä kertaakaan sano esim. rakastavansa toista.
Myös mulla on itsetunto ongelmia (vaikkei se mun teksteissä juuri näy). Mäkään en oikein osaa tai pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa ja mä oon todellakin vetäytynyt syrjään, eli olen aina himassa, enkä tapaa juurikaan ihmisiä. Olen vielä kotiäiti, joten en saa työnkään kautta mitään sosiaalisia kontakteja. Mä käytän paljon aikaa ihan vaan positiiviseen ajatteluun, koska se kohottaa mielialaa. Mä myös olen opetellu osoittamaan miehelleni rakkautta ja huomioo. Ihan vaan halaus vaikka keittiössä ruokaa laittaessa nostaa mielialaa ja lähentää suhdetta. Toisen silittely telkkaria katsoessa myös vahvistaa sidettä kahden ihmisen välillä ja osoittaa toiselle, että välität. Eli panosta läheisyyteen ja hellyyteen. Hellyys ja huolenpito on se mitä nainen tarvii ja kun annat ne vaimollesi ni olet jo puolimatkassa parempaan elämään. Se kun tekee hyvän mielen kun rakastaa ja tulee rakastetuksi. Ne siis pitää näkyä päivittäisessä elämässä, jotta se rakkaus parantaa oloa. Ei riitä, että molemmat sanoo rakastavansa vaan se täytyy näyttää. (Enkä tarkota nyt seksiä).
Kyllä se elämä joskus helpottaa:) Niin mä ainakin uskon. Mä uskon aina vaan siihen parempaan huomiseen ja siks mä olen onnellinen, vaikka mun elämä ei ookaan kovin helppoo. En mä vaan jaksa uskoo, et yhelle ihmiselle riittää pelkkä paskaa ikuisesti. Pakko olla paremmat ja onnellisemmat ajat vielä edessä. Ihan pakko..