Kokoomuksen Nato-linja hukassa

Sitä ei voi kiistää, etteikö Kokoomus olisi ollut johdonmukaisimmin naton kannalla. Useat muut puolueet ja kansan selvä enemmistö ovat taas olleet johdonmukaisimmin liittoutumista vastaan. Demareilla ja Kepulla pasmat eivät suinkaan ole sekaisin. Molemmat puolueet ovat kertoneet, ettei Natoon liittyminen ole mitenkään ajankohtaista, mutta tällaista mahdollisuutta ei ole tarvis sulkea ikuisiksi ajoiksi pois vaihtoehdoista.

Demareissa on jokunen Natointoilija, mutta se ei vaikuta puolueen kannanottoihin. Kansanedustajista vain Liisa Jaakonsaari pitää ääntä Naton puolesta. Entinen presidentti Martti Ahtisaari on puolestaan sanonut, että Suomen pitäisi kuulua kaikkiin länsimaisiin järjestöihin ja siten myös Natoon. Ahtisaarelta on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että suuri osa Naton jäsenistä on muita kuin länsimaita, joukossa jopa kulttuuriltaan täysin erilainen Turkki. Ilmeisesti Ukraina ja Georgia luetaan nyt myös länsimaihin. Kohta varmaa listaa jatketaan Aasian mailla.

Liittoutumisen vastustamisen perusteista sinulla on lähinnä omia myyttisiä mielikuvia ja oletuksia. Varmaan näet tämänkaltaisia syitä myös siihen, etteivät esim. Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Irlanti ole pyrkineet Naton jäseniksi. Porukka näissä maissa ei ilmeisesti ole sisäistänyt kylmän sodan loppuneen ja aikojen muuttuneen. Varmaan liittoutumisen vastustaminen on ideologinen kysymys, onhan se kirjattuna Itävallassa oikein perustuslakiin.

Vanhasen Afganistania koskevat kannanotot olivat erittäin asiallisia ja oikeita. On selvää näyttöä siitä, että Naton eurooppalaisia jäsenmaita painostetaan ottamaan suurempaa vastuuta nimenomaan vaarallisen Afganistanin eteläisen osan operaatioista. Saksa ja Hollanti ovat aiemmin kertoneet USAn painostavan niitä tähän. USAn puolustusministeri on puolestaan uhannut Naton hajottamisella, ellei eurooppalaisiin jäsenmaihin saada tässä ryhtiä. Entinen puolustusminsiterimme Gustav Hägglund on kertonut seuranneensa tarkalla silmällä Viron Natojäsenyyden vaiheita. Hänen mukaansa kuvaavaa sille on yletön nöyristely USAn edessä. Viro on valmis lähettämään USAn toivomuksista poikiaan vaikka kuinka hengenvaarallisiin paikkoihin.

Matti Vanhanen sanoi, että Suomelle jää Natoon kuulumattomana valta itse päättää, missä ja millä tavoin se osallistuu eri operaatioihin. Suomi ei siten ole minkäänlaisen painostuksen kohteena toisin kuin USAn liittolaiset. USA ei ole edes harjoittanut painostustaan vain salassa, vaan aivan avoimesti kuten USAn puolustusministeri. Kiitosta USAn suunnasta heruu aina sen uusille jäsenmaille, erityisesti Virolle, joka noudattaa USAn toiveita säntillisen kuuliaisesti.

Mainittakoon, että natojöäsen Tanska sotilaita on tähän mennessä saanut surmansa jo 13 Afganistanissa. Mikä mahtaa olla Suomen, Ruotsin ja muiden Natoon kuulumattomien maiden uhrien luku?

Mielipidepankki kirjoitti:

Sitä ei voi kiistää, etteikö Kokoomus olisi ollut johdonmukaisimmin naton kannalla. Useat muut puolueet ja kansan selvä enemmistö ovat taas olleet johdonmukaisimmin liittoutumista vastaan. Demareilla ja Kepulla pasmat eivät suinkaan ole sekaisin. Molemmat puolueet ovat kertoneet, ettei Natoon liittyminen ole mitenkään ajankohtaista, mutta tällaista mahdollisuutta ei ole tarvis sulkea ikuisiksi ajoiksi pois vaihtoehdoista.

Demareissa on jokunen Natointoilija, mutta se ei vaikuta puolueen kannanottoihin. Kansanedustajista vain Liisa Jaakonsaari pitää ääntä Naton puolesta. Entinen presidentti Martti Ahtisaari on puolestaan sanonut, että Suomen pitäisi kuulua kaikkiin länsimaisiin järjestöihin ja siten myös Natoon. Ahtisaarelta on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että suuri osa Naton jäsenistä on muita kuin länsimaita, joukossa jopa kulttuuriltaan täysin erilainen Turkki. Ilmeisesti Ukraina ja Georgia luetaan nyt myös länsimaihin. Kohta varmaa listaa jatketaan Aasian mailla.

Liittoutumisen vastustamisen perusteista sinulla on lähinnä omia myyttisiä mielikuvia ja oletuksia. Varmaan näet tämänkaltaisia syitä myös siihen, etteivät esim. Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Irlanti ole pyrkineet Naton jäseniksi. Porukka näissä maissa ei ilmeisesti ole sisäistänyt kylmän sodan loppuneen ja aikojen muuttuneen. Varmaan liittoutumisen vastustaminen on ideologinen kysymys, onhan se kirjattuna Itävallassa oikein perustuslakiin.

Vanhasen Afganistania koskevat kannanotot olivat erittäin asiallisia ja oikeita. On selvää näyttöä siitä, että Naton eurooppalaisia jäsenmaita painostetaan ottamaan suurempaa vastuuta nimenomaan vaarallisen Afganistanin eteläisen osan operaatioista. Saksa ja Hollanti ovat aiemmin kertoneet USAn painostavan niitä tähän. USAn puolustusministeri on puolestaan uhannut Naton hajottamisella, ellei eurooppalaisiin jäsenmaihin saada tässä ryhtiä. Entinen puolustusminsiterimme Gustav Hägglund on kertonut seuranneensa tarkalla silmällä Viron Natojäsenyyden vaiheita. Hänen mukaansa kuvaavaa sille on yletön nöyristely USAn edessä. Viro on valmis lähettämään USAn toivomuksista poikiaan vaikka kuinka hengenvaarallisiin paikkoihin.

Matti Vanhanen sanoi, että Suomelle jää Natoon kuulumattomana valta itse päättää, missä ja millä tavoin se osallistuu eri operaatioihin. Suomi ei siten ole minkäänlaisen painostuksen kohteena toisin kuin USAn liittolaiset. USA ei ole edes harjoittanut painostustaan vain salassa, vaan aivan avoimesti kuten USAn puolustusministeri. Kiitosta USAn suunnasta heruu aina sen uusille jäsenmaille, erityisesti Virolle, joka noudattaa USAn toiveita säntillisen kuuliaisesti.

Mainittakoon, että natojöäsen Tanska sotilaita on tähän mennessä saanut surmansa jo 13 Afganistanissa. Mikä mahtaa olla Suomen, Ruotsin ja muiden Natoon kuulumattomien maiden uhrien luku?

Lue lisää

...vain sinkkiarkkuteollisuuden kannattavuudesta. Jollakin nokkamiehistä tai puolueen rahoittajista taitaa olla kyseisen toimialan yrityksen osakkeita.

Mielipidepankki kirjoitti:

Sitä ei voi kiistää, etteikö Kokoomus olisi ollut johdonmukaisimmin naton kannalla. Useat muut puolueet ja kansan selvä enemmistö ovat taas olleet johdonmukaisimmin liittoutumista vastaan. Demareilla ja Kepulla pasmat eivät suinkaan ole sekaisin. Molemmat puolueet ovat kertoneet, ettei Natoon liittyminen ole mitenkään ajankohtaista, mutta tällaista mahdollisuutta ei ole tarvis sulkea ikuisiksi ajoiksi pois vaihtoehdoista.

Demareissa on jokunen Natointoilija, mutta se ei vaikuta puolueen kannanottoihin. Kansanedustajista vain Liisa Jaakonsaari pitää ääntä Naton puolesta. Entinen presidentti Martti Ahtisaari on puolestaan sanonut, että Suomen pitäisi kuulua kaikkiin länsimaisiin järjestöihin ja siten myös Natoon. Ahtisaarelta on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että suuri osa Naton jäsenistä on muita kuin länsimaita, joukossa jopa kulttuuriltaan täysin erilainen Turkki. Ilmeisesti Ukraina ja Georgia luetaan nyt myös länsimaihin. Kohta varmaa listaa jatketaan Aasian mailla.

Liittoutumisen vastustamisen perusteista sinulla on lähinnä omia myyttisiä mielikuvia ja oletuksia. Varmaan näet tämänkaltaisia syitä myös siihen, etteivät esim. Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Irlanti ole pyrkineet Naton jäseniksi. Porukka näissä maissa ei ilmeisesti ole sisäistänyt kylmän sodan loppuneen ja aikojen muuttuneen. Varmaan liittoutumisen vastustaminen on ideologinen kysymys, onhan se kirjattuna Itävallassa oikein perustuslakiin.

Vanhasen Afganistania koskevat kannanotot olivat erittäin asiallisia ja oikeita. On selvää näyttöä siitä, että Naton eurooppalaisia jäsenmaita painostetaan ottamaan suurempaa vastuuta nimenomaan vaarallisen Afganistanin eteläisen osan operaatioista. Saksa ja Hollanti ovat aiemmin kertoneet USAn painostavan niitä tähän. USAn puolustusministeri on puolestaan uhannut Naton hajottamisella, ellei eurooppalaisiin jäsenmaihin saada tässä ryhtiä. Entinen puolustusminsiterimme Gustav Hägglund on kertonut seuranneensa tarkalla silmällä Viron Natojäsenyyden vaiheita. Hänen mukaansa kuvaavaa sille on yletön nöyristely USAn edessä. Viro on valmis lähettämään USAn toivomuksista poikiaan vaikka kuinka hengenvaarallisiin paikkoihin.

Matti Vanhanen sanoi, että Suomelle jää Natoon kuulumattomana valta itse päättää, missä ja millä tavoin se osallistuu eri operaatioihin. Suomi ei siten ole minkäänlaisen painostuksen kohteena toisin kuin USAn liittolaiset. USA ei ole edes harjoittanut painostustaan vain salassa, vaan aivan avoimesti kuten USAn puolustusministeri. Kiitosta USAn suunnasta heruu aina sen uusille jäsenmaille, erityisesti Virolle, joka noudattaa USAn toiveita säntillisen kuuliaisesti.

Mainittakoon, että natojöäsen Tanska sotilaita on tähän mennessä saanut surmansa jo 13 Afganistanissa. Mikä mahtaa olla Suomen, Ruotsin ja muiden Natoon kuulumattomien maiden uhrien luku?

Lue lisää

Suomella on paljon annettavaa NATO:lle, kuten oma maltillinen suhtautumisemmme maailman kriiseihin.

Olemme jo NATO-renkejä. Miksi emme istuisi samassa pöydässä muiden isäntien kanssa? Täysjäsenellä on täysjäsenen edut, mutta myös velvollisuudet ja vastuut.

Mielipidepankki kirjoitti:

Sitä ei voi kiistää, etteikö Kokoomus olisi ollut johdonmukaisimmin naton kannalla. Useat muut puolueet ja kansan selvä enemmistö ovat taas olleet johdonmukaisimmin liittoutumista vastaan. Demareilla ja Kepulla pasmat eivät suinkaan ole sekaisin. Molemmat puolueet ovat kertoneet, ettei Natoon liittyminen ole mitenkään ajankohtaista, mutta tällaista mahdollisuutta ei ole tarvis sulkea ikuisiksi ajoiksi pois vaihtoehdoista.

Demareissa on jokunen Natointoilija, mutta se ei vaikuta puolueen kannanottoihin. Kansanedustajista vain Liisa Jaakonsaari pitää ääntä Naton puolesta. Entinen presidentti Martti Ahtisaari on puolestaan sanonut, että Suomen pitäisi kuulua kaikkiin länsimaisiin järjestöihin ja siten myös Natoon. Ahtisaarelta on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että suuri osa Naton jäsenistä on muita kuin länsimaita, joukossa jopa kulttuuriltaan täysin erilainen Turkki. Ilmeisesti Ukraina ja Georgia luetaan nyt myös länsimaihin. Kohta varmaa listaa jatketaan Aasian mailla.

Liittoutumisen vastustamisen perusteista sinulla on lähinnä omia myyttisiä mielikuvia ja oletuksia. Varmaan näet tämänkaltaisia syitä myös siihen, etteivät esim. Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Irlanti ole pyrkineet Naton jäseniksi. Porukka näissä maissa ei ilmeisesti ole sisäistänyt kylmän sodan loppuneen ja aikojen muuttuneen. Varmaan liittoutumisen vastustaminen on ideologinen kysymys, onhan se kirjattuna Itävallassa oikein perustuslakiin.

Vanhasen Afganistania koskevat kannanotot olivat erittäin asiallisia ja oikeita. On selvää näyttöä siitä, että Naton eurooppalaisia jäsenmaita painostetaan ottamaan suurempaa vastuuta nimenomaan vaarallisen Afganistanin eteläisen osan operaatioista. Saksa ja Hollanti ovat aiemmin kertoneet USAn painostavan niitä tähän. USAn puolustusministeri on puolestaan uhannut Naton hajottamisella, ellei eurooppalaisiin jäsenmaihin saada tässä ryhtiä. Entinen puolustusminsiterimme Gustav Hägglund on kertonut seuranneensa tarkalla silmällä Viron Natojäsenyyden vaiheita. Hänen mukaansa kuvaavaa sille on yletön nöyristely USAn edessä. Viro on valmis lähettämään USAn toivomuksista poikiaan vaikka kuinka hengenvaarallisiin paikkoihin.

Matti Vanhanen sanoi, että Suomelle jää Natoon kuulumattomana valta itse päättää, missä ja millä tavoin se osallistuu eri operaatioihin. Suomi ei siten ole minkäänlaisen painostuksen kohteena toisin kuin USAn liittolaiset. USA ei ole edes harjoittanut painostustaan vain salassa, vaan aivan avoimesti kuten USAn puolustusministeri. Kiitosta USAn suunnasta heruu aina sen uusille jäsenmaille, erityisesti Virolle, joka noudattaa USAn toiveita säntillisen kuuliaisesti.

Mainittakoon, että natojöäsen Tanska sotilaita on tähän mennessä saanut surmansa jo 13 Afganistanissa. Mikä mahtaa olla Suomen, Ruotsin ja muiden Natoon kuulumattomien maiden uhrien luku?

Lue lisää

perustuslakiin on todella ideologinen, nimittäin neuvostoliittolaisideologinen. Se oli ehdoton edellytys neuvostojoukkojen poistumiselle maasta. Paasikivi muuten kehoitti tarkastelemaan maantiedettä. Tarkateleppa sitä Suomen ja noiden muiden osalta.

Ei mitään? kirjoitti:

Suomella on paljon annettavaa NATO:lle, kuten oma maltillinen suhtautumisemmme maailman kriiseihin.

Olemme jo NATO-renkejä. Miksi emme istuisi samassa pöydässä muiden isäntien kanssa? Täysjäsenellä on täysjäsenen edut, mutta myös velvollisuudet ja vastuut.

Lue lisää

Euroopassa on sota mahdollista vain Nato-maiden ja Venäjän välillä. Jos olisimme Natossa, Venäjä miehittäisi Nato-Suomen tuollaisen sodan eka päivänä suojellakseen Pietaria. Pietarin suojelemiseksi se on ennenkin Suomeen hyökkäillyt. Jos emme olisi liittoutunut Natoon, saattaisimme säilyä tuon sodan ulkopuolella.

Se mitä teemme Naton kanssa yhteistyötä rauhanturvaamisoperaatioissa on paremminkin humaanista toimintaa kuin sotatoimia. Siellä suojelemme ja autamme usen omien maidensa kiiihkoilijoiden sortamaa siviliväkeä. Sotilasliiton jäsenyys on aivan eri asia, sen tarkoitus on yhteinen maanpuolustus tai muuten yhteiset sotatoimet. Näitä muita sotatoimia monet Nato-maat ovat joutuneet harrastamaan Irakissa ja Afganistanissa.

Panen heti linkin Salolaisen puheen uutisoinnista, että asia aukenisi sinullekin. Vai ei salolainen puhunut mitään muutoksesta. Siitähän hän nimenomaan elämöi. Hän sanoi, että Jeltsinin aikana Natoon liittyminen olisi ollut läpihuutojuttu. Pitää kai taas kerrata sinulle, että venäläiset diplomaatit, asiantuntijat ja Alexander Stubb ovat kertoneet, että Venäjän kannassa ei ole tapahtunut mitään muutosta Putinin tullessa Jeltsinin jälkeen valtaan.

Venäläisten uhittelu Suomea kohtaan ei ole lisääntynyt millään tavalla. Tässä kohdin en ole havainnut edes kokoomuslaisten muuta väittäneen. Venäjä on ottanut kantaa vain niihin siirtoihin, jotka USA on halunnut tehdä. Näihin kuuluu Puolan ja tshekin ohjus- ja tutkapuolustusjöärjestelmän vastustaminen sekä Ukrainan ja Georgian Natojäsenyyden vastustaminen. Ei se minusta nyt mitenkään erityistä uhittelua osoita, jos Venäjä on huolissaan siitä, että sen alue piiritetään sostilasliiton toimesta, johon se ei itse kuulu. USA rähinöi aikoinaan jo siitä, että Kuubaan pyrittiin sijoittamaan tällaisia ohjusjärjestelmiä.

Turvallisuustilanne ei ole olennaisesti kiristinyt. Sitä kiristää lähinnä USA, joka on tuonut sotavoimaansa koko ajan lähemmäs Eurooppaa ja Venäjää. Saksa on vastunut tätä kehitystä johdonmukaisesti ja pyrkinyt luomaan hyvät suhteet Venäjään. Saksa vastustaa tämän vuoksi myös Ukrainan ja Georgian jäsenyyttä. Saksalaiset ymmärtävät sen, mikä olisi parhainta Euroopalle. Saksan ja Venäjän yhteistyön rakentamisesta kertoo myös Suomenlahteen suunniteltu kaasuputkihanke. Saksa haluaa rauhanomaista yhteistyötä eikä rautaa rajalle kuten USA pyrkii tekemään hajota ja hallitse politiikallaan.

Euroopalla on tietysti mahdollisuus pilata mahdollisuutensa menemällä USAn virittämään loukkuun. Euroopan ja Venäjän yhteistyö loisi suuria taloudellisia mahdollisuuksia kummallekin osapuolelle, mutta USA pelkää aiheellisesti jäävänsä syrjään tässä kehityksessä. Sen takia eurrooppalaisten pitäisi ponnistella Saksan tavoin vakauden puolesta ja jännityksen vähentämiseksi Euroopassa. Ajankohtaisia eivät ole Natohankkeet vaan taloudellinen integraatio.

Ylireagointia tapahtuu lähinnä Kokoomuksessa, joka näkee näitä kummituksia ja menneisyyden haamuja milloin missäkin.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Salolainen Suomen vaivaton Nato-tie meni menojaan/1135235328874?ref=rss

Mielipidepankki kirjoitti:

Panen heti linkin Salolaisen puheen uutisoinnista, että asia aukenisi sinullekin. Vai ei salolainen puhunut mitään muutoksesta. Siitähän hän nimenomaan elämöi. Hän sanoi, että Jeltsinin aikana Natoon liittyminen olisi ollut läpihuutojuttu. Pitää kai taas kerrata sinulle, että venäläiset diplomaatit, asiantuntijat ja Alexander Stubb ovat kertoneet, että Venäjän kannassa ei ole tapahtunut mitään muutosta Putinin tullessa Jeltsinin jälkeen valtaan.

Venäläisten uhittelu Suomea kohtaan ei ole lisääntynyt millään tavalla. Tässä kohdin en ole havainnut edes kokoomuslaisten muuta väittäneen. Venäjä on ottanut kantaa vain niihin siirtoihin, jotka USA on halunnut tehdä. Näihin kuuluu Puolan ja tshekin ohjus- ja tutkapuolustusjöärjestelmän vastustaminen sekä Ukrainan ja Georgian Natojäsenyyden vastustaminen. Ei se minusta nyt mitenkään erityistä uhittelua osoita, jos Venäjä on huolissaan siitä, että sen alue piiritetään sostilasliiton toimesta, johon se ei itse kuulu. USA rähinöi aikoinaan jo siitä, että Kuubaan pyrittiin sijoittamaan tällaisia ohjusjärjestelmiä.

Turvallisuustilanne ei ole olennaisesti kiristinyt. Sitä kiristää lähinnä USA, joka on tuonut sotavoimaansa koko ajan lähemmäs Eurooppaa ja Venäjää. Saksa on vastunut tätä kehitystä johdonmukaisesti ja pyrkinyt luomaan hyvät suhteet Venäjään. Saksa vastustaa tämän vuoksi myös Ukrainan ja Georgian jäsenyyttä. Saksalaiset ymmärtävät sen, mikä olisi parhainta Euroopalle. Saksan ja Venäjän yhteistyön rakentamisesta kertoo myös Suomenlahteen suunniteltu kaasuputkihanke. Saksa haluaa rauhanomaista yhteistyötä eikä rautaa rajalle kuten USA pyrkii tekemään hajota ja hallitse politiikallaan.

Euroopalla on tietysti mahdollisuus pilata mahdollisuutensa menemällä USAn virittämään loukkuun. Euroopan ja Venäjän yhteistyö loisi suuria taloudellisia mahdollisuuksia kummallekin osapuolelle, mutta USA pelkää aiheellisesti jäävänsä syrjään tässä kehityksessä. Sen takia eurrooppalaisten pitäisi ponnistella Saksan tavoin vakauden puolesta ja jännityksen vähentämiseksi Euroopassa. Ajankohtaisia eivät ole Natohankkeet vaan taloudellinen integraatio.

Ylireagointia tapahtuu lähinnä Kokoomuksessa, joka näkee näitä kummituksia ja menneisyyden haamuja milloin missäkin.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Salolainen Suomen vaivaton Nato-tie meni menojaan/1135235328874?ref=rss

Lue lisää

Sinun intosi löytää ristiriitoja kokoomuksesta on suurempi kuin halusi eritellä asioita objektiivisesti.

Niinpä löydät aina sellaista, mitä ei ole olemassakaan.

Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:

Sinun intosi löytää ristiriitoja kokoomuksesta on suurempi kuin halusi eritellä asioita objektiivisesti.

Niinpä löydät aina sellaista, mitä ei ole olemassakaan.

Lue lisää

Löysin siis sellaista mitä ei olemassakaan. Et siis uskonut silmiäsi, kun luit Salolaisen puheenvuoron uutisoinnin. Haluttomuus nähdä ikäviä tosiasioita on tietysti inhimillistä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Löysin siis sellaista mitä ei olemassakaan. Et siis uskonut silmiäsi, kun luit Salolaisen puheenvuoron uutisoinnin. Haluttomuus nähdä ikäviä tosiasioita on tietysti inhimillistä.

Lue lisää

Katsoin Salolaisen koko haastattelun lauantaiseurasta ja vielä maanantaina uusintana.

Minun ei siis tarvitse lukea, millä tavalla muu media kommentoi alkuperäistä puhetta.

Ikäviä tosiasioitahan tuossa uutisoinnissakaan ei ollut.

Kyllä minulle asiasta puhuminen passaa.

Ensinnäkin puolustuspolitiikassa ei voi sivuuttaa ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Ne määrittävät enemmän Suomen tarvetta mitoittaa puolustuksensa kuin pelkät puolustuspoliittiset tarkastelut. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nojannut sotien jälkeen siihen, että naapurimaihin luodaan vakaat ja ystävällismieliset suhteet, joilla vähennetään sotilaallisia jännitteitä ja lisätään luottamusta. EU-alueella Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikka on koko ajan alkanut yhä enemmän muistuttaa tätä Suomen valitsemaa linjaa. Ilmeisesti sen tuloksellisuus on Saksassa hyvin noteerattu.

Kuten viime aikoina on voitu nähdä liittoutuminen sinällään lisää jännitteitä. Tämä ei ole Suomen eikä näytä olevan Saksankaan etu. Mitään liittoutumista tarvita, kun politiikan perustana liittoutuminen kaikkien naapurien kanssa yhteisten taloudellisten etujen saavuttamiseksi. Miksi pyrkiä vaarantamaan tätä hyvää kehitystä sellaisella, jonka jo tiedetään ärsyttävän Venäjää ja kasvattavan siten jännitystä Euroopassa. On nähty, että nimenomaan tällainen sotilaallisten asioiden painottaminen on se, joka johtaa noidankehään, mistä ei helppoa ulospääsyä.

Suomella on tällä hetkellä vain yksi perusvaihtoehto eikä yksikään hallitus ole toistaiseksi muuta esittänyt. Se vaihtoehto on oman yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan puolustuspolitiikan jatkamista. Puolustuskyvyn uskottavuutta pitää tarkastella sitä vasten, millaisia sotilaallisia uhkia meillä on. Jos Venäjää pidetään uhkana, sen sotilaallinen voima on hyvin kaukana siitä, mitä se oli NL:n aikana. Ei ole mitenkään todennäköistä, että Venäjä saavuttaisi saman tason 10-20 vuoden kuluttua tai edes pyrkisi saavuttamaan sellaista tasoa. Suhteessa Venäjän aseelliseen voimaan puolustuskykymme ei ole hiipunut, vaan kasvanut merkittävästi NL:n romahtamisen jälkeen.

USAn sotilaallista uhkaa varten puolustuskykymme on kyllä hiipunut. Tämä johtuu siitä, että USAn satsaukset sotilaalliseen voimaan ovat moninkertaiset mihin muuhun maahan tahansa verratuna. Se on maailman selvästi militaristisin valtio eikä ole kaihtanut käyttää sotilaallista voimaansa. En kuitenkaan usko, että USA hyökkäisi EU:n jäsenen kimppuun, joten EU-jäsenyys suojaa meitä pitkälti sitä vastaan. Mahdollisessa suursodassa mikään jäsenyys ei pidättelisi mitään suurvaltaa hyökkäämästä Suomenkin kimppuun, jos se katsoo sellaisen strategisesti välttämättömäksi.

Nato-optio ei tarkoita sitä, että Natoon pyritään, jos paha paikka tulee eteen. Natoa tarkastellaan muista lähtökohdista. Sellainen voi olla Naton muuttuminen taikka Naton ymmärtäminen Venäjällä myös sen liittolaiseksi.

Muut maat eivät tarkastele Suomeen kohdistuvaa mahdollista hyökkäystä miksikään erilliseksi operaatioksi, vaan ne tekevät joka tapauksessa omat johtopäätöksensä. Tästä tarjoaa hyvän analogian talvisotamme. On väitetty, ettei kellään ollut halua auttaa meitä. Tämä on täysin paikkansapitämätön väite. Englanti ja Ranska suorastaan tuputtivat apuaan meille alkuvuonna 1940, koska ne käsittivät, että NL:n hyökkäys koskettaa myös niitä ja voi muuttaa maailmansodan kokonaiskuvaa. Talvisota tarjosi länsiliittoutuneille mahdollisuuden vaikuttaa Saksan sodankäyntimahdollisuuksiin. Näin tulee olemaan aina suursodissa. Olimmepa Naton jäsen tai ei, meitä autetaan tai ollaan auttamatta sen mukaan, miten se palvelee suurmaiden intressejä. Tällaisessa tilanteessa lasketaan aina ensin strateginen hyöty ja haitta ennen kuin joukkojen painopisteitä aletaan muuttaa. Saksa Suomen liittolaisena olisi helpostunut torjunut NL:n suurhyökkäyksen, jos tämän liittolaisemme sotilaallinen painopistealue olisi sijainnut täällä pohjoisessa Etelä-Venäjän sijasta. Jatkosodassa olisi menty huomattava lähelle Uralia, jos Saksan armeija olisi keikauttanut eteläisen ja pohjoisen armeijakuntansa päinvastoin kuin tehtiin.

Suomi ei yksin kykene koskaan estämään suurvallan hyökkäystä, jos suurvalta on meitä yksin vastassa. Miten tällainen tilanne voisi syntyä? Minun on sitä vaikea kuvitella. Suursodan osapuolena tilanne on toinen ja edellä kertomani kuvaa sitä.

Liittoutumisen negatiivinen puoli on siinä, että se on omiaan vetämään liittoutuneen maan mukaan konflikteihin, joiden välitön osapuoli se ei ole. Kuten tiedämme tämä oli ensimmäisen maailmansodan syttymisen keskeinen syy. Muutenhan serbialaisen terrotistijärjestön tekemästä yksittäisestä surmateosta ei olisi voinut kehkeytyä sellaista maailmanroihua. Toisessa maailmansodassa puolestaan nähtiin, etteivät minkäänlaiset liittoumat pidätelleet Saksaa hyökkäämästä. Hitler oli valinnut sotapolitiikan täysin seurauksista piittaamatta. Lopulta hän jopa katsoi, että Saksa ansaitsi heikompana tuhonsa varsinkin, kun kansa Hitlerin mielestä petti hänet.

Ei ole välttämättä kovin realistista luottaa kenenkään muun apuun kriisitilanteessa. Tämä avun saaminen ei historian valossa välttämättä lisäänny sillä, olemmeko liitossa vai emme. Muut eivät auta meitä tilanteessa, missä niiden on suojeltava omaakin nahkaansa. Päinvastoin vaarana voi olla, että liittouma vaatii jonkin tärkeämmäski katsomansa alueen puolustamisen tehostamista pikkujäsentensä kustannuksella. Toinen vaihtoehto on se, että pienistä jäsenmaista tulee tai tehdään sotatantereita. Oli aivan sama kenen kanssa esim. Baltian maat olisivat olleet liitossa toisessa maailmansodassa. Saksa ja Venäjä kävelivät vuoron perään niiden ylitse ja voittaja nappasi lopulta ne. Jos lopullinen voittaja olisi ollut Saksa, se olisi ottanut nämä alueet NL:n sijasta.

Nato-optio voi käytännössä hyvinkin sulkeutua, jos Saksa jatkaa yhteistyötä rakentavaa politiikkaansa. Sehän oli nimenomaan Saksa, joka esti Ukrainan ja Georgian jäsenyyden. Jos tilanne Saksan ja Venäjän suhteissa kiristyisi, Saksa toki muuttaisi politiikkaansa ja niin optio tulisi jälleen auki. Nyt ei ole mitään järkeä kiristää tunnelmia Euroopassa, minkä vuoksi Saksan harjoittama politiikka on enemmän kuin toivottavaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä minulle asiasta puhuminen passaa.

Ensinnäkin puolustuspolitiikassa ei voi sivuuttaa ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Ne määrittävät enemmän Suomen tarvetta mitoittaa puolustuksensa kuin pelkät puolustuspoliittiset tarkastelut. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nojannut sotien jälkeen siihen, että naapurimaihin luodaan vakaat ja ystävällismieliset suhteet, joilla vähennetään sotilaallisia jännitteitä ja lisätään luottamusta. EU-alueella Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikka on koko ajan alkanut yhä enemmän muistuttaa tätä Suomen valitsemaa linjaa. Ilmeisesti sen tuloksellisuus on Saksassa hyvin noteerattu.

Kuten viime aikoina on voitu nähdä liittoutuminen sinällään lisää jännitteitä. Tämä ei ole Suomen eikä näytä olevan Saksankaan etu. Mitään liittoutumista tarvita, kun politiikan perustana liittoutuminen kaikkien naapurien kanssa yhteisten taloudellisten etujen saavuttamiseksi. Miksi pyrkiä vaarantamaan tätä hyvää kehitystä sellaisella, jonka jo tiedetään ärsyttävän Venäjää ja kasvattavan siten jännitystä Euroopassa. On nähty, että nimenomaan tällainen sotilaallisten asioiden painottaminen on se, joka johtaa noidankehään, mistä ei helppoa ulospääsyä.

Suomella on tällä hetkellä vain yksi perusvaihtoehto eikä yksikään hallitus ole toistaiseksi muuta esittänyt. Se vaihtoehto on oman yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan puolustuspolitiikan jatkamista. Puolustuskyvyn uskottavuutta pitää tarkastella sitä vasten, millaisia sotilaallisia uhkia meillä on. Jos Venäjää pidetään uhkana, sen sotilaallinen voima on hyvin kaukana siitä, mitä se oli NL:n aikana. Ei ole mitenkään todennäköistä, että Venäjä saavuttaisi saman tason 10-20 vuoden kuluttua tai edes pyrkisi saavuttamaan sellaista tasoa. Suhteessa Venäjän aseelliseen voimaan puolustuskykymme ei ole hiipunut, vaan kasvanut merkittävästi NL:n romahtamisen jälkeen.

USAn sotilaallista uhkaa varten puolustuskykymme on kyllä hiipunut. Tämä johtuu siitä, että USAn satsaukset sotilaalliseen voimaan ovat moninkertaiset mihin muuhun maahan tahansa verratuna. Se on maailman selvästi militaristisin valtio eikä ole kaihtanut käyttää sotilaallista voimaansa. En kuitenkaan usko, että USA hyökkäisi EU:n jäsenen kimppuun, joten EU-jäsenyys suojaa meitä pitkälti sitä vastaan. Mahdollisessa suursodassa mikään jäsenyys ei pidättelisi mitään suurvaltaa hyökkäämästä Suomenkin kimppuun, jos se katsoo sellaisen strategisesti välttämättömäksi.

Nato-optio ei tarkoita sitä, että Natoon pyritään, jos paha paikka tulee eteen. Natoa tarkastellaan muista lähtökohdista. Sellainen voi olla Naton muuttuminen taikka Naton ymmärtäminen Venäjällä myös sen liittolaiseksi.

Muut maat eivät tarkastele Suomeen kohdistuvaa mahdollista hyökkäystä miksikään erilliseksi operaatioksi, vaan ne tekevät joka tapauksessa omat johtopäätöksensä. Tästä tarjoaa hyvän analogian talvisotamme. On väitetty, ettei kellään ollut halua auttaa meitä. Tämä on täysin paikkansapitämätön väite. Englanti ja Ranska suorastaan tuputtivat apuaan meille alkuvuonna 1940, koska ne käsittivät, että NL:n hyökkäys koskettaa myös niitä ja voi muuttaa maailmansodan kokonaiskuvaa. Talvisota tarjosi länsiliittoutuneille mahdollisuuden vaikuttaa Saksan sodankäyntimahdollisuuksiin. Näin tulee olemaan aina suursodissa. Olimmepa Naton jäsen tai ei, meitä autetaan tai ollaan auttamatta sen mukaan, miten se palvelee suurmaiden intressejä. Tällaisessa tilanteessa lasketaan aina ensin strateginen hyöty ja haitta ennen kuin joukkojen painopisteitä aletaan muuttaa. Saksa Suomen liittolaisena olisi helpostunut torjunut NL:n suurhyökkäyksen, jos tämän liittolaisemme sotilaallinen painopistealue olisi sijainnut täällä pohjoisessa Etelä-Venäjän sijasta. Jatkosodassa olisi menty huomattava lähelle Uralia, jos Saksan armeija olisi keikauttanut eteläisen ja pohjoisen armeijakuntansa päinvastoin kuin tehtiin.

Suomi ei yksin kykene koskaan estämään suurvallan hyökkäystä, jos suurvalta on meitä yksin vastassa. Miten tällainen tilanne voisi syntyä? Minun on sitä vaikea kuvitella. Suursodan osapuolena tilanne on toinen ja edellä kertomani kuvaa sitä.

Liittoutumisen negatiivinen puoli on siinä, että se on omiaan vetämään liittoutuneen maan mukaan konflikteihin, joiden välitön osapuoli se ei ole. Kuten tiedämme tämä oli ensimmäisen maailmansodan syttymisen keskeinen syy. Muutenhan serbialaisen terrotistijärjestön tekemästä yksittäisestä surmateosta ei olisi voinut kehkeytyä sellaista maailmanroihua. Toisessa maailmansodassa puolestaan nähtiin, etteivät minkäänlaiset liittoumat pidätelleet Saksaa hyökkäämästä. Hitler oli valinnut sotapolitiikan täysin seurauksista piittaamatta. Lopulta hän jopa katsoi, että Saksa ansaitsi heikompana tuhonsa varsinkin, kun kansa Hitlerin mielestä petti hänet.

Ei ole välttämättä kovin realistista luottaa kenenkään muun apuun kriisitilanteessa. Tämä avun saaminen ei historian valossa välttämättä lisäänny sillä, olemmeko liitossa vai emme. Muut eivät auta meitä tilanteessa, missä niiden on suojeltava omaakin nahkaansa. Päinvastoin vaarana voi olla, että liittouma vaatii jonkin tärkeämmäski katsomansa alueen puolustamisen tehostamista pikkujäsentensä kustannuksella. Toinen vaihtoehto on se, että pienistä jäsenmaista tulee tai tehdään sotatantereita. Oli aivan sama kenen kanssa esim. Baltian maat olisivat olleet liitossa toisessa maailmansodassa. Saksa ja Venäjä kävelivät vuoron perään niiden ylitse ja voittaja nappasi lopulta ne. Jos lopullinen voittaja olisi ollut Saksa, se olisi ottanut nämä alueet NL:n sijasta.

Nato-optio voi käytännössä hyvinkin sulkeutua, jos Saksa jatkaa yhteistyötä rakentavaa politiikkaansa. Sehän oli nimenomaan Saksa, joka esti Ukrainan ja Georgian jäsenyyden. Jos tilanne Saksan ja Venäjän suhteissa kiristyisi, Saksa toki muuttaisi politiikkaansa ja niin optio tulisi jälleen auki. Nyt ei ole mitään järkeä kiristää tunnelmia Euroopassa, minkä vuoksi Saksan harjoittama politiikka on enemmän kuin toivottavaa.

Lue lisää

Totuus nyt kuitenkin on, että Venäjä kasvattaa juuri nyt puolustusbudjettiaan rivakasti. Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen helmikuisen arvion mukaan maan puolustusbudjetti ohittaa EU-maiden yhteenlasketut puolustusbudjetit vuonna 2020, jos se kasvaa nykyistä vauhtia. Siis vain 12 vuoden kuluttua. Ja Kivinen ei ole mikään Nato kiihkoilija jolla olisi tarve pelotella ihmisiä Naton taakse. Uskon hänen olevan varsin hyvin perillä asiata.

Tämä kehitys pitää suomalaisessa keskustelussa tuoda esiin eikä sitä tule vähätellä kuten sinä koko ajan teet. Ja kuten jotkut poliitikot tekevät. Trendi voi toki muuttua, Venäjä voi ohjata rahansa maan moninaisten ongelmien helpottamiseen, mutta sen suuntaisia tekoja ei ole juurikaan nähty, puolustusbudjetin paisuttaminen on sensijaan todettu kehitys.

Eikö kaikki uhkat poistu vaikka Venäjä ei asevoimiaan paistuttaisi. Jos talouden monipuolistaminen epäonnistuu, eivätkä kansalaisten arkipäivään vaikuttavat instituutiot toimi vielä 12 vuodenkaan päästä, syntyy suunnaton määrä muita uhkia: ympäristöongelmat, rikollisuus, ihmiskauppa, asekauppa. Kaikki nämä tuossa meidän yhteisen yli 1000 kilometriä pitkän rajan takana.

Politiikalla voidaan tehdä paljon noiden uhkien torjumiseksi, mutta siinäkin meillä on ollut kehnoja toimijoita, Vanhanen on surkea, Halonen niinikään eikä Kokoomuksen kynnet ole sillä suunnalla pitäneet sen paremmin.

Meidän on siis pystyttävä kehittämään aluepuolustukseen koulutetusta asevelvollisuusarmeijasta näihin uudentyyppisiin uhkiin, niin sotilaallisiin kuin muihinkin, nopeasti reagoimaan kykenevä ammattimaisesti toimiva organisaatio. On hölmöä kuvitella että viime vuosituhannen opeilla pärjättäisiin 2020 luvulla jonne nyt tehtävillä päätöksillä vaikutetaan. Kun liittoutuminen on poliittisesti liian vaikeaa, täytyy satsata omiin puolustusvoimiin ja oman armeijan kehittämiseen.

yksi kylähullu kirjoitti:

Totuus nyt kuitenkin on, että Venäjä kasvattaa juuri nyt puolustusbudjettiaan rivakasti. Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen helmikuisen arvion mukaan maan puolustusbudjetti ohittaa EU-maiden yhteenlasketut puolustusbudjetit vuonna 2020, jos se kasvaa nykyistä vauhtia. Siis vain 12 vuoden kuluttua. Ja Kivinen ei ole mikään Nato kiihkoilija jolla olisi tarve pelotella ihmisiä Naton taakse. Uskon hänen olevan varsin hyvin perillä asiata.

Tämä kehitys pitää suomalaisessa keskustelussa tuoda esiin eikä sitä tule vähätellä kuten sinä koko ajan teet. Ja kuten jotkut poliitikot tekevät. Trendi voi toki muuttua, Venäjä voi ohjata rahansa maan moninaisten ongelmien helpottamiseen, mutta sen suuntaisia tekoja ei ole juurikaan nähty, puolustusbudjetin paisuttaminen on sensijaan todettu kehitys.

Eikö kaikki uhkat poistu vaikka Venäjä ei asevoimiaan paistuttaisi. Jos talouden monipuolistaminen epäonnistuu, eivätkä kansalaisten arkipäivään vaikuttavat instituutiot toimi vielä 12 vuodenkaan päästä, syntyy suunnaton määrä muita uhkia: ympäristöongelmat, rikollisuus, ihmiskauppa, asekauppa. Kaikki nämä tuossa meidän yhteisen yli 1000 kilometriä pitkän rajan takana.

Politiikalla voidaan tehdä paljon noiden uhkien torjumiseksi, mutta siinäkin meillä on ollut kehnoja toimijoita, Vanhanen on surkea, Halonen niinikään eikä Kokoomuksen kynnet ole sillä suunnalla pitäneet sen paremmin.

Meidän on siis pystyttävä kehittämään aluepuolustukseen koulutetusta asevelvollisuusarmeijasta näihin uudentyyppisiin uhkiin, niin sotilaallisiin kuin muihinkin, nopeasti reagoimaan kykenevä ammattimaisesti toimiva organisaatio. On hölmöä kuvitella että viime vuosituhannen opeilla pärjättäisiin 2020 luvulla jonne nyt tehtävillä päätöksillä vaikutetaan. Kun liittoutuminen on poliittisesti liian vaikeaa, täytyy satsata omiin puolustusvoimiin ja oman armeijan kehittämiseen.

Lue lisää

Kyllä ainakin minun silmissäni sellainen asiantuntija ei ole minkään arvoinen, joka laskee jonkun tason sen perusteella, mikä on nyt lyhyen aikavälin trendi. Jos tällaisia trendiennusteita tehtäisiin vuonna 2020 saattaisi Kiinan ja Saudi-Arabian puolustusmenot olla suuremmat kuin USAn. Kuka sitten uskoo tähän onkin jo toinen juttu. Samalla tapaa NL:n romahduttua olisi voitu silloisen tiedon perusteella laskea, että terendikehityksen mukaan Venäjän puolustusmenot vähenevät kiivasta tahtia kohden nollaa.

Kuten jo eilen kerroin Venäjän puolustusmenot ovat kasvaneet, mutta ne ovat edelleen vasta 7. suurimmat maailmassa. Taso on kaukana siitä, mitä se oli NL:n aikana. Tämä tieto ei ole mitään vähättelyä tai isottelua, vaan tarkistettavissa tällaisia trendejä seuraavan SIPRIn sivuilta. Minusta siis on olennaisempaa tuoda selkeitä lukuja esiin, niin kellekään ei synny vääriä käsityksiä siitä, missä mennään. Ja tämän hetken tilanne on se, että sekä Venäjän puolustusmenot että miehistön määrä on huomattavasti vähäisempi kuin 20 vuotta sitten. Paino on sanalla huomattavasti.

Voiko Venäjä sitten kasvattaa puolustusmenonsa suuremmaksi kuin EU-maiden yhteiset puolustusmenot kuten ennustat tähän Kiviseen vedoten. Onhan se tietysti mahdollista, mutta edellyttäisi paluuta siihen, että Venäjän bruttokansantuotteesta lohkaistaan taas puolustusmenoihin sellainen osa kuin NL:n aikana tehtiin. Siihen se NL aikoinaan sitten hajosikin. Sama virhekö tullaan tieten tahtoen toistamaan. Mihin sellainen ennuste oikein mahtaa perustua? Ainakaan Venäjällä miehistömäärän tavoiteluku ei vastaa tätä ennustetta.

Näyttää kovasti siltä, että uskot Venäjän tavoitteleva samanlaista sotilaallista suurvalta-asemaa kuin mikä sillä oli NL:n aikana. Mitään perusteita tälle ei tietenkään esitetä, jos lujaa uskoa ei lueta sellaiseksi.

Näitä muita mainitsemiasi uhkia tuskin syntyy jatkossa sen todennäköisemmin kuin tähänkään asti. Otollisinta aikaa on kaiketi ollut NL:n romahtamista välittömästi seurannut aika. Esim. Suomeen suuntautuneista rikollisuusongelmista edelleen vakavampi uhka tulee Viron kuin Venäjän suunnasta. Tämän voi todentaa helposti tutustumalla niihin lukuihin, jotka kertovat virolaisten määrästä Suomen vankiloissa. Suomen huumerikollisuuden yhteydet kulkevat pääosin Viron eikä Venäjän suuntaan. Muihin ongelmiin pitää suhtautua toki vakavasti, mutta tuskin Nato on mikään vastaus esim. ympäristö- ja terveysuhkiin taikka ihmiskauppaan. Ne eivät ole luonteeltaan mitään sotilaallisia uhkia.

Venäjän sotilaallisen kasvun pääsuunta ei ole länsi, vaan Keski- ja Kauko-Aasia. Venäjän kanalta katsottuna pahin välitön uhka on Venäjän rajoilla oleva islamilainen maailma. Sen kanssa Venäjällä on ongelmia myös sisäisesti. Toinen huolenaika jatkossa lienee Kiina, joka on kasvattanut sotilasmenojaan ja jolla on paljon vaihtotaseylijäämiä, joilla on mahdollista edelleen kasvattaa sotilasmenoja. Kiinankin ongelma on tässä hankala, sillä sotilasmenoja kasvattava ja militarisoituva Kiina todennäköisesti karkottaa samalla länsimaista teollisuutta pois ja vetää maton alta omalta kasvupohjaltaan. Tämän saman kysymyksen edessä painii myös Venäjä ja se on omiaan pidättelemään militarisoitumista. Talouden hyvä kehittyminen ja demokratisoituminen kun tuppaavat pitkällä tähtäimellä kulkemaan käsi kädessä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä ainakin minun silmissäni sellainen asiantuntija ei ole minkään arvoinen, joka laskee jonkun tason sen perusteella, mikä on nyt lyhyen aikavälin trendi. Jos tällaisia trendiennusteita tehtäisiin vuonna 2020 saattaisi Kiinan ja Saudi-Arabian puolustusmenot olla suuremmat kuin USAn. Kuka sitten uskoo tähän onkin jo toinen juttu. Samalla tapaa NL:n romahduttua olisi voitu silloisen tiedon perusteella laskea, että terendikehityksen mukaan Venäjän puolustusmenot vähenevät kiivasta tahtia kohden nollaa.

Kuten jo eilen kerroin Venäjän puolustusmenot ovat kasvaneet, mutta ne ovat edelleen vasta 7. suurimmat maailmassa. Taso on kaukana siitä, mitä se oli NL:n aikana. Tämä tieto ei ole mitään vähättelyä tai isottelua, vaan tarkistettavissa tällaisia trendejä seuraavan SIPRIn sivuilta. Minusta siis on olennaisempaa tuoda selkeitä lukuja esiin, niin kellekään ei synny vääriä käsityksiä siitä, missä mennään. Ja tämän hetken tilanne on se, että sekä Venäjän puolustusmenot että miehistön määrä on huomattavasti vähäisempi kuin 20 vuotta sitten. Paino on sanalla huomattavasti.

Voiko Venäjä sitten kasvattaa puolustusmenonsa suuremmaksi kuin EU-maiden yhteiset puolustusmenot kuten ennustat tähän Kiviseen vedoten. Onhan se tietysti mahdollista, mutta edellyttäisi paluuta siihen, että Venäjän bruttokansantuotteesta lohkaistaan taas puolustusmenoihin sellainen osa kuin NL:n aikana tehtiin. Siihen se NL aikoinaan sitten hajosikin. Sama virhekö tullaan tieten tahtoen toistamaan. Mihin sellainen ennuste oikein mahtaa perustua? Ainakaan Venäjällä miehistömäärän tavoiteluku ei vastaa tätä ennustetta.

Näyttää kovasti siltä, että uskot Venäjän tavoitteleva samanlaista sotilaallista suurvalta-asemaa kuin mikä sillä oli NL:n aikana. Mitään perusteita tälle ei tietenkään esitetä, jos lujaa uskoa ei lueta sellaiseksi.

Näitä muita mainitsemiasi uhkia tuskin syntyy jatkossa sen todennäköisemmin kuin tähänkään asti. Otollisinta aikaa on kaiketi ollut NL:n romahtamista välittömästi seurannut aika. Esim. Suomeen suuntautuneista rikollisuusongelmista edelleen vakavampi uhka tulee Viron kuin Venäjän suunnasta. Tämän voi todentaa helposti tutustumalla niihin lukuihin, jotka kertovat virolaisten määrästä Suomen vankiloissa. Suomen huumerikollisuuden yhteydet kulkevat pääosin Viron eikä Venäjän suuntaan. Muihin ongelmiin pitää suhtautua toki vakavasti, mutta tuskin Nato on mikään vastaus esim. ympäristö- ja terveysuhkiin taikka ihmiskauppaan. Ne eivät ole luonteeltaan mitään sotilaallisia uhkia.

Venäjän sotilaallisen kasvun pääsuunta ei ole länsi, vaan Keski- ja Kauko-Aasia. Venäjän kanalta katsottuna pahin välitön uhka on Venäjän rajoilla oleva islamilainen maailma. Sen kanssa Venäjällä on ongelmia myös sisäisesti. Toinen huolenaika jatkossa lienee Kiina, joka on kasvattanut sotilasmenojaan ja jolla on paljon vaihtotaseylijäämiä, joilla on mahdollista edelleen kasvattaa sotilasmenoja. Kiinankin ongelma on tässä hankala, sillä sotilasmenoja kasvattava ja militarisoituva Kiina todennäköisesti karkottaa samalla länsimaista teollisuutta pois ja vetää maton alta omalta kasvupohjaltaan. Tämän saman kysymyksen edessä painii myös Venäjä ja se on omiaan pidättelemään militarisoitumista. Talouden hyvä kehittyminen ja demokratisoituminen kun tuppaavat pitkällä tähtäimellä kulkemaan käsi kädessä.

Lue lisää

Kirjoitat aina paljon muista valtioista sivuuttaen sen, että niistä vain Venäjällä on Suomen kanssa yhteinen raja. Tästä syntyy vaikutelma, että yrittäisit ikään kuin kääntää huomion pois itse asiasta.

Sitähän ei käy kieltäminen, että Venäjä lisää huimasti puolustusmenojaan ja kouluttaa kymmenien tuhansien sotilaiden vahvuisia erikoisjoukkoja Muurmanskissa. Puolustusmenoja olennaisempaa on kuitenkin Venäjällä kasvanut patriotismi ja militaristinen uho. Ei tästä kauvaa ole, kun uutisoitiin venäläisten kenraaleiden mielipiteitä siitä, että entiset NL:on itsenäistyneet osavaltiot olisi palautettava Venäjän yhteyteen vaikka sotavoimin.

Vastaava uho ilmenee monessa muussakin asiassa, Viron patsaskiistassa mielenosoituksineen, Puolan lihaboikotissa, Valko-Venäjän kaasuhanojen sulkemisessa, Tsetseniassa ja vaikkapa myös Suomen rekkajonoissa ja puutullien nostamisessa.

Venäjä haluaa näyttää mahtiaan kaikkia naapureitaan kohtaan. Myös EU on kohteena, kun yhteistyöpöytäkirjasta ei synny yksimielisyyttä ja Venäjä pyrkii pikemminkin kahdenvälisin neuvotteluin heikentämään EU:n yhteisiä pyrkimyksiä. Kosovon itsenäistymisen vastustaminen ja kiihkonationalististen serbien tukeminen tästä hyvänä esimerkkinä.

Uhkia ei siis kannata vähätellä siirtämällä puhe muihin valtioihin, jotka ovat meistä kaukana, kun Venäjä on tuossa naapurissa. Suomen turvallisuusuhkia arvioitaessa ei pidä ollenkaan väheksyä sitä, että Venäjä ei juurikaan ole muuttunut sen demokraattisemmaksi, mitä se oli NL:on aikana; vain yksipuoluejärjestelmää johtavan puolueen nimi on vaihtunut.

Niinpä Venäjän johdon koko ajan kovenevat puheet on syytä ottaa vakavasti, kun arvioidaan Suomen omaa tilannetta. Me tietysti teemme omat päätöksemme itsenäisesti, mutta päätöksiä tehtäessä (tai niitä myöhemmäksi siirrettäessä) on kuitenkin syytä pitää mielessä, että Venäjä koko ajan kokeilee, miten alistuvaisia sen naapurit ovat koville puheille ja suoranaisille uhkauksille.

Venäjän omista huolen aiheista suhteessa omaan itärajaansa ja musliminaapureihinsa olet toki oikeassa. Siellä kytee paljon sellaista, mikä voi koitua uhkaksi maailmanrauhalle, mikä ei suinkaan vähennä sitä, että Suomen on arvioitava oma tilanteensa objektiivisesti ja kuvittelematta, että nöyrinä ja alistuvaisina olemme parhaiten turvassa.

Alistumiselle ei nimittäin ole takarajaa olemassa, jos sille tielle venäläisten kanssa lähdettäisi.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä ainakin minun silmissäni sellainen asiantuntija ei ole minkään arvoinen, joka laskee jonkun tason sen perusteella, mikä on nyt lyhyen aikavälin trendi. Jos tällaisia trendiennusteita tehtäisiin vuonna 2020 saattaisi Kiinan ja Saudi-Arabian puolustusmenot olla suuremmat kuin USAn. Kuka sitten uskoo tähän onkin jo toinen juttu. Samalla tapaa NL:n romahduttua olisi voitu silloisen tiedon perusteella laskea, että terendikehityksen mukaan Venäjän puolustusmenot vähenevät kiivasta tahtia kohden nollaa.

Kuten jo eilen kerroin Venäjän puolustusmenot ovat kasvaneet, mutta ne ovat edelleen vasta 7. suurimmat maailmassa. Taso on kaukana siitä, mitä se oli NL:n aikana. Tämä tieto ei ole mitään vähättelyä tai isottelua, vaan tarkistettavissa tällaisia trendejä seuraavan SIPRIn sivuilta. Minusta siis on olennaisempaa tuoda selkeitä lukuja esiin, niin kellekään ei synny vääriä käsityksiä siitä, missä mennään. Ja tämän hetken tilanne on se, että sekä Venäjän puolustusmenot että miehistön määrä on huomattavasti vähäisempi kuin 20 vuotta sitten. Paino on sanalla huomattavasti.

Voiko Venäjä sitten kasvattaa puolustusmenonsa suuremmaksi kuin EU-maiden yhteiset puolustusmenot kuten ennustat tähän Kiviseen vedoten. Onhan se tietysti mahdollista, mutta edellyttäisi paluuta siihen, että Venäjän bruttokansantuotteesta lohkaistaan taas puolustusmenoihin sellainen osa kuin NL:n aikana tehtiin. Siihen se NL aikoinaan sitten hajosikin. Sama virhekö tullaan tieten tahtoen toistamaan. Mihin sellainen ennuste oikein mahtaa perustua? Ainakaan Venäjällä miehistömäärän tavoiteluku ei vastaa tätä ennustetta.

Näyttää kovasti siltä, että uskot Venäjän tavoitteleva samanlaista sotilaallista suurvalta-asemaa kuin mikä sillä oli NL:n aikana. Mitään perusteita tälle ei tietenkään esitetä, jos lujaa uskoa ei lueta sellaiseksi.

Näitä muita mainitsemiasi uhkia tuskin syntyy jatkossa sen todennäköisemmin kuin tähänkään asti. Otollisinta aikaa on kaiketi ollut NL:n romahtamista välittömästi seurannut aika. Esim. Suomeen suuntautuneista rikollisuusongelmista edelleen vakavampi uhka tulee Viron kuin Venäjän suunnasta. Tämän voi todentaa helposti tutustumalla niihin lukuihin, jotka kertovat virolaisten määrästä Suomen vankiloissa. Suomen huumerikollisuuden yhteydet kulkevat pääosin Viron eikä Venäjän suuntaan. Muihin ongelmiin pitää suhtautua toki vakavasti, mutta tuskin Nato on mikään vastaus esim. ympäristö- ja terveysuhkiin taikka ihmiskauppaan. Ne eivät ole luonteeltaan mitään sotilaallisia uhkia.

Venäjän sotilaallisen kasvun pääsuunta ei ole länsi, vaan Keski- ja Kauko-Aasia. Venäjän kanalta katsottuna pahin välitön uhka on Venäjän rajoilla oleva islamilainen maailma. Sen kanssa Venäjällä on ongelmia myös sisäisesti. Toinen huolenaika jatkossa lienee Kiina, joka on kasvattanut sotilasmenojaan ja jolla on paljon vaihtotaseylijäämiä, joilla on mahdollista edelleen kasvattaa sotilasmenoja. Kiinankin ongelma on tässä hankala, sillä sotilasmenoja kasvattava ja militarisoituva Kiina todennäköisesti karkottaa samalla länsimaista teollisuutta pois ja vetää maton alta omalta kasvupohjaltaan. Tämän saman kysymyksen edessä painii myös Venäjä ja se on omiaan pidättelemään militarisoitumista. Talouden hyvä kehittyminen ja demokratisoituminen kun tuppaavat pitkällä tähtäimellä kulkemaan käsi kädessä.

Lue lisää

Junttaudut jostain syystä tuohon Neuvostoliiton asebudjetin suuruuteen ja uskoosi ettei Venäjä kasvata budjettiaan nykytasosta.

Lukuja verratessa pitää aina muistaa että Neuvostoliitto huolehti myös sellaisten maiden kuin Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Georgia, Armenia, Azerbaidžan, Turkmenistan, Uzbekistan, Kirgisia, Tadzikistan, Viro. Latvia, Liettua. Puola, Tsekkoslovakia, Itä-Saksa, Unkari, Romania, Bulgaria, Kuuba ja Pohjois-Korea asevoimista ja aseistamisesta.

Voisin laittaa melkoisen vedon, että kun näemmä ainoa hyväksymäsi auktoriteetti, SIPRI, julkaiseen 2007 luvut se arvioi Venäjän sotilasbudjetin kasvuksi 20 % tai yli 2006 verraten. Jo pelkkä Venäjän BKT:n kasvu on sitä luokkaa, että vaikka asemenot pysyisi suhteessa samana, kasvaa sotilasbudjetti 10 % vuosivauhtia. SIPRI:kin tilastojem mukaan sotilasmenojen osuus BKT;stä on Venäkjällä kasvanut muutaman %-yksikön kymmenyksen vuodessa, joten reaalikasvu on merkittävää. Ihan perusmatematiikalla, joka sinullakin varmaan on hallussa, jo tuo pelkkä BKT:n 10% vuosikasvu yli kolminkertaistaa budjetin 12 vuodessa.

Arviosi Aleksanteri-instituutista on mielenkiintoinen, onhan se kuitenkin osa Helsingin Yliopistoa ja sen tutkimustyö on arvioitu keskimääräistä eurooppalaista tasoa korkeammaksi. Se ettet pidä tuollaista tahoa moinkään arvoisena taitaa kertoa enemmän itsestäsi ja arvomaailmastasi.

Kun et siis usko Venäjän asevoiman ja sotilasbudjetin kasvavan lähivuosina niin kerro miten maa sitten mielestäsi kehittyy?

Kaikki totta, ja erinomaisen hyvin - lyhyesti ja selkeästi - sanottu. Ihan otan talteen (ja sitä minun harvoin tehdä siksi, että jonkun sanomiset aiheesta olisivat omiani viisaampia!;))

yksi kylähullu kirjoitti:

Junttaudut jostain syystä tuohon Neuvostoliiton asebudjetin suuruuteen ja uskoosi ettei Venäjä kasvata budjettiaan nykytasosta.

Lukuja verratessa pitää aina muistaa että Neuvostoliitto huolehti myös sellaisten maiden kuin Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Georgia, Armenia, Azerbaidžan, Turkmenistan, Uzbekistan, Kirgisia, Tadzikistan, Viro. Latvia, Liettua. Puola, Tsekkoslovakia, Itä-Saksa, Unkari, Romania, Bulgaria, Kuuba ja Pohjois-Korea asevoimista ja aseistamisesta.

Voisin laittaa melkoisen vedon, että kun näemmä ainoa hyväksymäsi auktoriteetti, SIPRI, julkaiseen 2007 luvut se arvioi Venäjän sotilasbudjetin kasvuksi 20 % tai yli 2006 verraten. Jo pelkkä Venäjän BKT:n kasvu on sitä luokkaa, että vaikka asemenot pysyisi suhteessa samana, kasvaa sotilasbudjetti 10 % vuosivauhtia. SIPRI:kin tilastojem mukaan sotilasmenojen osuus BKT;stä on Venäkjällä kasvanut muutaman %-yksikön kymmenyksen vuodessa, joten reaalikasvu on merkittävää. Ihan perusmatematiikalla, joka sinullakin varmaan on hallussa, jo tuo pelkkä BKT:n 10% vuosikasvu yli kolminkertaistaa budjetin 12 vuodessa.

Arviosi Aleksanteri-instituutista on mielenkiintoinen, onhan se kuitenkin osa Helsingin Yliopistoa ja sen tutkimustyö on arvioitu keskimääräistä eurooppalaista tasoa korkeammaksi. Se ettet pidä tuollaista tahoa moinkään arvoisena taitaa kertoa enemmän itsestäsi ja arvomaailmastasi.

Kun et siis usko Venäjän asevoiman ja sotilasbudjetin kasvavan lähivuosina niin kerro miten maa sitten mielestäsi kehittyy?

Lue lisää

En ole missään väittänyt, etteivätkö sotilasmenot kasvaisi Venäjällä. Olen pyrkinyt vain kertomaan menojen nykytasosta ja suhteesta muiden maiden sotilasmenoihin sekä verrannut Venäjän nykyisiä sotilasmenoja NL:n aikaisiin.

Kun näitä lukuja tarkastelee, voi nähdä, että Venäjän sotilasmenot ovat edelleen lähes kaksi kertaa pienemmät kuin Englannin tai Ranskan sotilasmenot. Katsotaan siis ensin sekin vaihe, jos ja kun Venäjä kykenisi saavuttamaan näiden kahden edellä mainitun maan tason. Sen jälkeen on vielä melkoisesti kurottavaa, että se kykenisi nousemaan EU-maiden yhteenlaskettujen sotilasmenojen tasolle puhumattakaan USAn sotilasmenoista.

SIPRIn luvuissa on laajaa kansainvälistä vertailua. Se on tunnettu tutkimusyhteisö. Jos on muitakin vastaavia kansainvälisiä puolueettomia vertailuja olemassa, otan mieluusti linkkejä niihin vastaan.

Mielipidepankki kirjoitti:

En ole missään väittänyt, etteivätkö sotilasmenot kasvaisi Venäjällä. Olen pyrkinyt vain kertomaan menojen nykytasosta ja suhteesta muiden maiden sotilasmenoihin sekä verrannut Venäjän nykyisiä sotilasmenoja NL:n aikaisiin.

Kun näitä lukuja tarkastelee, voi nähdä, että Venäjän sotilasmenot ovat edelleen lähes kaksi kertaa pienemmät kuin Englannin tai Ranskan sotilasmenot. Katsotaan siis ensin sekin vaihe, jos ja kun Venäjä kykenisi saavuttamaan näiden kahden edellä mainitun maan tason. Sen jälkeen on vielä melkoisesti kurottavaa, että se kykenisi nousemaan EU-maiden yhteenlaskettujen sotilasmenojen tasolle puhumattakaan USAn sotilasmenoista.

SIPRIn luvuissa on laajaa kansainvälistä vertailua. Se on tunnettu tutkimusyhteisö. Jos on muitakin vastaavia kansainvälisiä puolueettomia vertailuja olemassa, otan mieluusti linkkejä niihin vastaan.

Lue lisää

Myönnät sentään että kasvua on ollut. Hyvä.

Minä taas olen kertonut mikä on Venäjän asemenojen trendi, mitä heidän edustajansa ovat kertoneet heidän suunnittelevan tuleville vuosille, ja mitä Helsingin Yliopiston alaisen instituutin tutkijat ovat arvioineet kehityksen olevan.

Et muuten vastannut miksi lyttäsit tuon instituutin työn huuhaaksi. Ei kai vain siksi, ettei se vastaa omaa mielikuvaasi?

Sinä olet junttautunut väittämääsi ettei Venäjän sotilaallinen voima muutu niin, että se vaikuttaisi meidän tai muun Euroopan tilanteeseen. Toivottavasti niin on, mutta minusta kaikki viittaa kyllä Venäjän jatkavan sotilaallisen voimansa tuntuvaa kasvattamista. Se vaikuttaa väistämättä myös Venäjän naapureihin. Suomi yhtenä. Kasvun painopiste on Kaukasiassa, mutta vain maavoimien osalta. Ilma- ja merivoimat kasvaa eniten siellä missä niiden nykyisetkin suurimmat tukikohdat sijaitsee. Pietarin ja Kuolan aluella. Siinä Suomen naapurissa.

Tilastoista voi lukea aiemmin tapahtunutta, Sipri arvioi tilastojen kautta asioita ja siten varsin eksakti. Se ei kuitenkaan tee arvioita tulevasta. Aleksanteri Instituutti taas pyrkii hahmottamaan tulevaa kehitystä pitemmällä aikavälillä havaittujen trendien pohjalta, sitä mitä meidän on omassa päätöksenteossamme otettava huomioon tulevaisuuden olettamuksina. Päätöksiä ei yleensä kannata tehdä menneisyyteen vaan tulevaisuuteen katsoen,

Mielipidepankki kirjoitti:

En ole missään väittänyt, etteivätkö sotilasmenot kasvaisi Venäjällä. Olen pyrkinyt vain kertomaan menojen nykytasosta ja suhteesta muiden maiden sotilasmenoihin sekä verrannut Venäjän nykyisiä sotilasmenoja NL:n aikaisiin.

Kun näitä lukuja tarkastelee, voi nähdä, että Venäjän sotilasmenot ovat edelleen lähes kaksi kertaa pienemmät kuin Englannin tai Ranskan sotilasmenot. Katsotaan siis ensin sekin vaihe, jos ja kun Venäjä kykenisi saavuttamaan näiden kahden edellä mainitun maan tason. Sen jälkeen on vielä melkoisesti kurottavaa, että se kykenisi nousemaan EU-maiden yhteenlaskettujen sotilasmenojen tasolle puhumattakaan USAn sotilasmenoista.

SIPRIn luvuissa on laajaa kansainvälistä vertailua. Se on tunnettu tutkimusyhteisö. Jos on muitakin vastaavia kansainvälisiä puolueettomia vertailuja olemassa, otan mieluusti linkkejä niihin vastaan.

Lue lisää

Ajatteletko, ettei itäisen rajanaapurin kasvavista sotilasmenoista tarvitse välittää mitään, jos jollain länsimaalla on isommat sotilasmenot?

Tällainen "turvallisuusajattelu" merkitsisi tarvetta liittoutua niihin joilla on enemmän varaa varustautua.

On täysin järjetön ja myyttinen väite, että Nato olisi olemassaolollaan estänyt sotia. Myös sellainen peruste, ettei Natomaahan ole koskaan hyökätty, on turhanaikainen.

Natomaat ovat pääosin eurooppalaisia USAn lisäksi. Rauha Euroopassa on säilynyt muista syistä kuin Natosta. Kylmän sodan aikana oli onnekas sattuma, ettei Natomaahan hyökätty. NL ilmoitti Kuuban kriisin aikana tuhoavansa ensimmäisenä Berliinin, jos sota syttyisi. Sodan syttyminen oli silloin hyvin lähellä. Kohteena olisivat olleet silloin ensimmäisinä Natomaat ja toisella puolen Varsovan liiton maat. Mitään muuta ulkopuolista uhkaa Natomailla ei ole ollut. Siitä johtuu se, ettei Natomaihin ole hyökätty, ainakaan kovin paljon.

Tosin väitteesi ei pidä aivan paikkaansa. Natomaista ainakin USA on kertonut joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi. Ensimmäinen kerta koski Tonkinin lahdella tapahtunutta hyökkäystä, mikä osoittautui sittemmin USAn kehittämäksi valheeksi aloittaa sota Vietnamissa. Toisen kerran USA katsoi joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi syyskuun terrori-iskussa 2001. Myös Natomaat Kreikka ja Turkki ovat olleet tukkanuottasilla. Islanti puolestaan pyysi Naton apua Englannin sotalaisvaston hyökättyä islantilaisia kalastusaluksia vastaan. Nato ei auttanut Islantia. USA vetosi myös natoon Irakin sodan edellä väittäen Turkin olevan sotilaallisen uhan alaisena.

Mielipidepankki kirjoitti:

On täysin järjetön ja myyttinen väite, että Nato olisi olemassaolollaan estänyt sotia. Myös sellainen peruste, ettei Natomaahan ole koskaan hyökätty, on turhanaikainen.

Natomaat ovat pääosin eurooppalaisia USAn lisäksi. Rauha Euroopassa on säilynyt muista syistä kuin Natosta. Kylmän sodan aikana oli onnekas sattuma, ettei Natomaahan hyökätty. NL ilmoitti Kuuban kriisin aikana tuhoavansa ensimmäisenä Berliinin, jos sota syttyisi. Sodan syttyminen oli silloin hyvin lähellä. Kohteena olisivat olleet silloin ensimmäisinä Natomaat ja toisella puolen Varsovan liiton maat. Mitään muuta ulkopuolista uhkaa Natomailla ei ole ollut. Siitä johtuu se, ettei Natomaihin ole hyökätty, ainakaan kovin paljon.

Tosin väitteesi ei pidä aivan paikkaansa. Natomaista ainakin USA on kertonut joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi. Ensimmäinen kerta koski Tonkinin lahdella tapahtunutta hyökkäystä, mikä osoittautui sittemmin USAn kehittämäksi valheeksi aloittaa sota Vietnamissa. Toisen kerran USA katsoi joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi syyskuun terrori-iskussa 2001. Myös Natomaat Kreikka ja Turkki ovat olleet tukkanuottasilla. Islanti puolestaan pyysi Naton apua Englannin sotalaisvaston hyökättyä islantilaisia kalastusaluksia vastaan. Nato ei auttanut Islantia. USA vetosi myös natoon Irakin sodan edellä väittäen Turkin olevan sotilaallisen uhan alaisena.

Lue lisää

lapsellisuuksiin. Eikö asiapohja enää riitä. Yhtä hyvin perustein voisi sanoa, että jos Venäjä olisi ollut Naton jäsen, se olisi säästynyt Tsetsenian hyökkäyksiltä. Myönnettäköön, että USA pärjäsi melko huonosti Vietnamissa ja Kambozassa ja siitähän se riemu ratkesi vietanamilaisille ja erityisesti kambozalaisille. Eiväthän ne pääkallovuoret tietysti sinua kuohuta tai kaipa sinä nekin saat USA:n viaksi. Nato ei estänyt Kuuban kriisiä, mutta ei se sitä aiheuttanutkaan. Jos nyt hetki kuviteltaisiin, että tulisi maailmanloppu. Sinä varmaan huutaisit viimeisiksi sanoiksesi: Eipä estänyt Nato tätä ja perimmiltään tämäkin on USA:n vika.

Mielipidepankki kirjoitti:

On täysin järjetön ja myyttinen väite, että Nato olisi olemassaolollaan estänyt sotia. Myös sellainen peruste, ettei Natomaahan ole koskaan hyökätty, on turhanaikainen.

Natomaat ovat pääosin eurooppalaisia USAn lisäksi. Rauha Euroopassa on säilynyt muista syistä kuin Natosta. Kylmän sodan aikana oli onnekas sattuma, ettei Natomaahan hyökätty. NL ilmoitti Kuuban kriisin aikana tuhoavansa ensimmäisenä Berliinin, jos sota syttyisi. Sodan syttyminen oli silloin hyvin lähellä. Kohteena olisivat olleet silloin ensimmäisinä Natomaat ja toisella puolen Varsovan liiton maat. Mitään muuta ulkopuolista uhkaa Natomailla ei ole ollut. Siitä johtuu se, ettei Natomaihin ole hyökätty, ainakaan kovin paljon.

Tosin väitteesi ei pidä aivan paikkaansa. Natomaista ainakin USA on kertonut joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi. Ensimmäinen kerta koski Tonkinin lahdella tapahtunutta hyökkäystä, mikä osoittautui sittemmin USAn kehittämäksi valheeksi aloittaa sota Vietnamissa. Toisen kerran USA katsoi joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi syyskuun terrori-iskussa 2001. Myös Natomaat Kreikka ja Turkki ovat olleet tukkanuottasilla. Islanti puolestaan pyysi Naton apua Englannin sotalaisvaston hyökättyä islantilaisia kalastusaluksia vastaan. Nato ei auttanut Islantia. USA vetosi myös natoon Irakin sodan edellä väittäen Turkin olevan sotilaallisen uhan alaisena.

Lue lisää

tällaisen neuroosia lähentelevän asenteen NATOa ja Yhdysvaltoja kohtaan ? Keskusteluhan lähti siitä miten Salolaisen sanomiset tuli tulkita ? Pidän kyllä melko merkillisenä sitä seikkaa, että NATOsta ja Suomen puolustuspolitiikasta ei voida avoimesti keskustella. Pelätäänkö täällä edelleen niin paljon Venäjää, että keskustelukin verhotaan tuohon vanhaan munkkilatinaan ja ystävyydensyventymisliturgiaan, jota Neuvostoliiton olemassolon aikana kaikki kynnelle kykenevät viljelivät. Sano nyt hyvä mies mikä siinä NATOssa, johon Norja ja Tanska mm kuuluvat, on niin pahaa. Eikö sinun mielestäsi kannata vertailla erilaisia skenaarioita Suomen puolustuspolitiikassa. Salolainen mielestäni on oikeassa kun hän verhottuun tapaan ilmoitti ilmapiirin muutoksen vaikuttavan meidän nykyvalintoihimme.

Mielipidepankki kirjoitti:

On täysin järjetön ja myyttinen väite, että Nato olisi olemassaolollaan estänyt sotia. Myös sellainen peruste, ettei Natomaahan ole koskaan hyökätty, on turhanaikainen.

Natomaat ovat pääosin eurooppalaisia USAn lisäksi. Rauha Euroopassa on säilynyt muista syistä kuin Natosta. Kylmän sodan aikana oli onnekas sattuma, ettei Natomaahan hyökätty. NL ilmoitti Kuuban kriisin aikana tuhoavansa ensimmäisenä Berliinin, jos sota syttyisi. Sodan syttyminen oli silloin hyvin lähellä. Kohteena olisivat olleet silloin ensimmäisinä Natomaat ja toisella puolen Varsovan liiton maat. Mitään muuta ulkopuolista uhkaa Natomailla ei ole ollut. Siitä johtuu se, ettei Natomaihin ole hyökätty, ainakaan kovin paljon.

Tosin väitteesi ei pidä aivan paikkaansa. Natomaista ainakin USA on kertonut joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi. Ensimmäinen kerta koski Tonkinin lahdella tapahtunutta hyökkäystä, mikä osoittautui sittemmin USAn kehittämäksi valheeksi aloittaa sota Vietnamissa. Toisen kerran USA katsoi joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi syyskuun terrori-iskussa 2001. Myös Natomaat Kreikka ja Turkki ovat olleet tukkanuottasilla. Islanti puolestaan pyysi Naton apua Englannin sotalaisvaston hyökättyä islantilaisia kalastusaluksia vastaan. Nato ei auttanut Islantia. USA vetosi myös natoon Irakin sodan edellä väittäen Turkin olevan sotilaallisen uhan alaisena.

Lue lisää

Yksikään valtio ei ole hyökännyt sotavoimillaan Naton jäsenvaltion maaperälle.

Vain tästä on kyse.

Terroristihyökkäykset USA:aan, Espanjaan ja Lontooseen eivät ole olleet minkään valtion sotatoimia, vaan poliittisten, uskonnollis-fundamentalististen liikkeiden terroritekoja.

Niin, että selittelyksipä taas sinulta meni tämäkin keskustelu Natosta. Eipä silti: myönteistä viimeisimmissä kirjoituksissasi oli, että myönsit hyviksi Ahtisaaren perustelut Nato-jäsenyydelle. Liittymällä myös Natoon Suomi ilmaisisi, mihin leiriin se jo muutenkin kuuluu, kun meidän Nato-jäsenyydetämme asiallisesti puuttuu enää oikeus osallistua Naton päätöksentekoon.

Näyttää siltä, ettei USA:ssa ole unohdettu Koiviston hyvä välejä Reaganin ja isä-Bushin kanssa eikä Ahtisaaren hyviä suhteita Bill Clintoniin.

Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:

Näyttää siltä, ettei USA:ssa ole unohdettu Koiviston hyvä välejä Reaganin ja isä-Bushin kanssa eikä Ahtisaaren hyviä suhteita Bill Clintoniin.

Onneksemme!