Sotien välinen aika odotellaan sitä, että nuoriso tyhmenee riittävästi ja unohtaa edellisen sodan, jotta heistä saadaan jäälleen uutta tykinruokaa etulinjaan.
Sotien välinen aika
Rami Rambo
3304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on viime sodan jälkeinen nuoriso? Tyhmiä löytyy nimenomaan tämän palstan kirjoittajista. Heidän ei tarvitse unohtaa mitään, koska eivat ole milloinkan tienneetkään mitään.
tietenkin siihen, että kun on sodittu jonkin aikaa, yleensä muutama vuosi riittää, niin useimmilla sodilla on taipumus lopahtaa (varsinkin totalitäärisillä maailmansodilla), joissa osapuolien voimat ovat kohtuullisen tasan.
Tätä ilmiötä kutsutaan yleensä "viisastumiseksi", jotkut kutsuvat sitä häviämiseksi ja on jopa niitä, jotka puhuvat voittamisesta. Joka tapauksessa jossain vaiheessa molemmat puolet tajuavat, että järjetön tappaminen ja tuhoaminen loppujen lopuksi vähentää molempien puolien hyvinvointia. Ja toisaalta juoksuhaudassa kyyhöttäminen ja tapetuksi tuleminen alkaa tuntua äärettömän tyhmältä. Yleensä nämä sodasta palaavat "viisastuneet" kutsuvat itseään "vanhoiksi", koska he ovat kokeneita.
Kun tätä asiaa hetken tuumailee, niin päädytään väistämättä siihen, että:
"Sotien välinen aika odotellaan sitä, että nuoriso tyhmenee riittävästi ja unohtaa edellisen sodan, jotta heistä saadaan jäälleen uutta tykinruokaa etulinjaan."
Vain sellaisissa sodissa, joissa toinen osapuoli on ylivoimainen ei havaita mitään viisastumista. Se viisastunut osapuoli yleensä nimittää itseään tällöin häviäjäksi. Tämä jatkuu, kunnes hävinnyt osapuoli saa niin paljon liittolaisia, että myös voitokas osapuoli "viisastuu".
Kulttuuribolshevismi on levittänyt eurooppalaisten keskuuteen pasifistisia myyttejä sotien turhuudesta ja tarkoituksettomuudesta, siitä miten niillä ei saavuteta mitään jne. Tällainen tyhmistävä propaganda palvelee tietysti ennen kaikkea edellisen suursodan voittajien tarkoitusperiä! Todellisuudessa historiassa juuri SODAT RATKAISEVAT KAIKEN. Nykyinen poliittinen tilanne länsimaista on suoraa seurausta Euroopan tappioista kahdessa maailmansodassa. Jos nuo sodat olisivat päättyneet toisin, eläisimme aivan erilaisessa maailmassa.
Sata vuotta sitten eurooppalaiset olivat koko maailman herroja. Maailmansodissa Eurooppa menetti tuon kaiken, jopa oman ydinalueensa hallinnan. Ensimmäinen maailmansota mahdollisti bolshevismin valtaanpääsyn Venäjällä 1917 ja sionismin valtaanpääsyn Amerikassa 1933. Yhdessä nämä kaksi uutta maailmanmahtia murskasivat Euroopan 1941-1945.
Ensimmäinen maailmansota ei syttynyt sattumalta. Vaikka Franz Ferdinandia ei olisikaan surmattu, suursota olisi syttynyt jostain muusta syystä. Voimatasapainon aika oli ohi, tuhoamissotien aika alkanut. Samalla tavalla oli Rooman ja Karthagon pakko joutua sotaan keskenään 200-luvulla eKr., sillä vain toinen niistä saattoi päästä Välimeren ylivaltiaaksi. Kulttuurimorfologisesti roomalaisten puunilaissodat ja makedonialaissodat vastaavat meidän maailmansotiamme ja niiden välillä tapahtuneita konflikteja. Mutta länsimaissa lopputulos oli toinen kuin antiikin maailmassa.
Kuvitelkaa, että Hannibal olisi kukistanut Rooman. Italia olisi jaettu karthagolaisten, kreikkalaisten ja kelttien etupiireihin. Puunilaisista olisi tullut Välimeren maailman hallitsijoita roomalaisten asemesta, siitä huolimatta että he olivat vieras kansa vieraasta sivilisaatiosta. Puolibarbaariset keltit olisivat ottaneet haltuunsa Espanjan ja Italian sisämaat, kenties murskanneet Makedonian ja tunkeutuneet Kreikkaankin. TÄMÄ VASTAA TILANNETTA EUROOPASSA TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEEN. Olisivatko roomalaiset nousseet kapinaan miehittäjiään vastaan? Onneksi meidän ei tarvitse viedä vaihtoehtohistoriallista spekulaatiota tämän pitemmälle. Nousevatko nykyeurooppalaiset kapinaan miehittäjiään vastaan? Se on länsimaiselle sivilisaatiolle elämän ja kuoleman kysymys!