Punaiset aloittivat 1917 terrorin ja murhat venäläisen sotaväen tukemana. Itsenäisyys ei kelvannut ja he nousivat kapinaan yhteiskunnan tuhoamiseksi ja sosialistisen kansanvankilan rakentamiseksi. Tuloksena oli yli 35 000 kuollutta.Vastuuta yritetään lykätä voittajille vaatimalla heitä tunnustamaan syyllisyytensä ja pyytämään kapinallisllta anteeksi.
Lisäksi yritetään histoiaa muuttaa väärentämällä ja keksimällä uusia tapahtumia.Myös historin henkilöiden räävitön mustmaalaus on käynnissä.
Kyllä anteeksipyyntö kuuluu nimenomaan punaisiselle osapuolella.Vuoden 1918 tapahtumiin he ovat yksinomaisia syyllisiä.
Lisäksi yritetään histoiaa muuttaa väärentämällä ja keksimällä uusia tapahtumia.Myös historin henkilöiden räävitön mustmaalaus on käynnissä.
Kyllä anteeksipyyntö kuuluu nimenomaan punaisiselle osapuolella.Vuoden 1918 tapahtumiin he ovat yksinomaisia syyllisiä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos sinusta tehtäisiin seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitustunnustelija niin mitkä puolueet olisivat mieluisin kokoonpano.
Kiitos kysymästä. Kevättä pukkaa.
Tottakai kyse oli kapinasta. Tätä ei kukaan ole kieltänyt. Kapinan aikana tapahtui selvästi kapinoivan väestön tekemiä väkivallantekoja. Mikään tutkimus ei ole antanut edes viitettä siitä, että näiden takana olisi ollut valtaan noussut kansanvaltuuskunta tai edes silloinen ääriainesten valtaama sosiaalidemokraattinen puolue. Väkivalta oli selvästi yksittäisten ihmisten tekemiä rikoksia.
Kapina kukistettiin muutamassa kuukaudessa. Niin kukistamisen aikana "rauhoitetuilla alueilla" kuin valkoisten saatua maan hallintaansa, alkoi voittajien järjetön terrori. Kapinoineiden ihmisten aseistariisuminen, suuren osan kansanedustajien pidättäminen toimestaan ja vallan totaalinen palauttaminen oikeistolle ei riittänyt, vaan vankileireillä pidettiin lähes ilman ravintoa valtavaa joukkoa työikäisestä väestöstä samaan aikaan kun olisi maatalousvaltaisessa maassa pitänyt varmistaa seuraava sato ja nälänhädän poistaminen.
Valtaisasta vankijoukosta haluttiin löytää mahdolliset tulevat kapinoitsijat ja eliminoida heidät. Enää ei ollut kyse sodan aikaisista summittaisista vankien murhaamisista (jotka nekin olivat paitsi silloisenkin moraalin vastaisia niin vastoin kaikkia kansainvälisiä tai maamme lakeja). Nyt haluttiin löytää voittajien mielestä epäkelvosta ihmisaineksesta sellaiset yksilöt, jotka olisivat kykeneviä noustamaan nuo ihmiset uudelleen valkoista, laillista, valtaa vastaan. Samalla hitaan seulonnan kestäessä, nälkä ja taudit karsivat mukavasti tuosta ryysyläisarmeijasta kaikkein heikoimmat yksilöt pois. Vahvimmat työläiset jäisivät ja eikös se olisi kaikkien etu.
Onneksi tuo järjetön verihuuruinen hulluus ei ollut koko oikeiston kanta. Vuoden 1918 loppua kohden maltilliset ja humaanisti ajattelevat porvarit alkoivat saada yliotteen verihuurujen sekoittamista talonpojista, kenraaleista ja jääkäreistä. Saksan aseman heikkeneminen helpotti myös järjen äänen pääsyä vallalle. Seuraavana vuonna Suomi sai tasavaltaisen perustuslain ja maltillisen linjan ykkösmies Ståhlberg valittiin Tasavallan Presidentiksi ohi äärimmäisryhmien Svinhuvfudin ja Mannerheimin. Suomi palasi näin laillisuuden tielle hulluudesta joka lähti liikkeelle punaisten kapinasta ja jatkui mielettömänä hävinneen osapuolen systemaattisena tuhoamisena.
Suomen sisällissodan jälkeinen kokonaiseen kansanosaan kohdistunut järjestelmällinen ja julma leirittäminen ei ollut ainoa eikä läheskään julmin viime vuosisadan ihmisten sulkeminen piikkilankojen taakse kuolemaan, mutta Euroopassa se oli tuon julman vuosisadan ensimmäinen kerta.
PUNAORVON VALA:
"On luonto jylhä rajumyrskyt pauhaa,
ja niin synkkä on toiveitteni maa,
nyt ryöstettynä ompi multa kaikki,
tätä kurjuuta kärsiä mä saan,
Oli mulla ennen pieni kaunis koti,
jossa vanhempani mua hoiteli,
siellä äiti pikkusiskoani,
kehdossansa hellin tuuditti,
Mutta pommitus sen multa poies ryösti,
rajumyrskyt kaatoivat mun kotini,
lahtareittein luodit isän hengen riisti,
murhe hautaan vei mun rakkaan äitini,
Mun isäin lepää sorakuopas tuolla,
hän on tutkimatta teloitettuna,
ja äiti raukka nukkuu nurmen alla,
rauhallisna uinuu viime untansa,
Heidän haudallensa istutan mä ruusun,
ja sen kostutan mä kyynelilläni,
sitä ruusua ei sortovalta kaada,
sen puolest annan vaikka henkeni,
Kerran vielä tulee toisenlainen aika,
kerran sortovalta vahva lannistuu,
kansa sorrettu rivinsä kun nostaa,
lahtarit ne silloin kauhistuu,
Silloin köyhä kansa niiltä vallan ottaa,
silloin uusi aika koittaa työläisten,
silloin poistamme ne sortovallan kahleet,
ja punaorvon valan vannomme."
Punakaartiin säikytellyt ja petetyt ihmiset eivät tunteneet sotaa omakseen ja punakaartin taistelukyky oli yleensä lähes olematon. Venäläiset sotilaat olivatkin luotettavin osa. Punakaartia johtivat venäläiset upseerit. Lenin ja saksalaisen yhteistyön mukaisesti venäläiset yleensä irrotettiin sodasta myöhemmässä vaiheessa.
Suurin osa punakaartilaisvangeista sanoi joutuneensa kaartiin pakosta ja se olinkin totuus. Siksi punakaartilaiset tutkittiin ja rikoksiin syyllisiä lukuunottamatta heidät vapautettiin.
Valitettavasti edellisen kesän sosialistien järjestämien maatalouslakkojen takia kylvötyöt viivästyivät ja sato jäi riittämättömäksi. Punaiset tuhosivat lähtiessään runsaasti ravintoaineita ja maassa oli kesällä paha ruokapula. Seurauksena oli leireilläkin nälänhätä ja taudit korjasivat monia vankeja.
Tämä on hyvin tärkeää huomioida. Punikit aiheuttivat omalla toiminnallaan Suomessa yleisen nälänhädän, josta ne itsekin joutuivat myöhemmin kärsimään.
Leninin tiedetään riemuinneen Venäjälläkin nälänhästä, Sitä hänestä hauskaa menetelmää käytettiin meilläkin. Venäjällä menetelmällä tuhottiin mm pelkästään Ukrainassa miljoonia ihmisiä.
Maatalouslakossa pyrittiin estämään kylvötyöt ja siten toivottiin saatavan nälän kautta vallankumouksellinen radikalisoituminen aikaan. Kylvötöitä tekeviä säntiä pieksettiin laajassa mitassa ja säkit kaadettiin maahan. Ravinnon jakelulla voitiin pakottaa rauhallinenkin väestö punakaarteihin. Erityisesti Turussa 1917 tilanne kärjistyi. Toinen radikalisoimisen muoto oli sattumanvarainen joukkomurhaaminen listojen pohjalta toteutetun työnjaon mukaan. Molempia menetelmiä sosialistit käyttivät tehokkaasti Suomessa.
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hm1074.htm
Vankileirejä ei kukaan suunnitellut. Punaisen propagandan pelottelemat ihmiset oli johonkin sijoitettava tutkimuksia varten. Svinhufvudin ja Paasikiven johtanma hallitus mobilisoi maan kaikki lakimiehet valtionrikosoikeuksiin selvittelemään asioita. Noin 70 000 puinavankia tuomittiin 2-4 vuoden vankeuteen avunananoista valtionpetokseen. Kun selvisi, että punaisten tuhoama maatalous ei kyennyt vankeja ruokkimaan eikä sotavankihalllinto heistä huolehtimaan, armahdettiin 55 000 vankia vielä 1918. Leireihin jäi vielä 6 000.
Mannerheimilla, kenraaleilla ja jääkäreillä ei ollut mitään tekemistä punavankileirien kanssa. Mannerheim jatkoi valtionhoitajana armahduksia ja johti maata kohti demokratiaa.
Miksei muuten ole vaadittu neuvostohallitusta puyytämään anteeksi niiltä miljoonilta valkoisilta, jotka se teurasti sisällissodan aikana ja jälkeen. Sama kohtalohan olisi kohdannut Suomen valkoisia, jos punaiset olsivat voittaneet.
Sovinto lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. Koetahan Kullervo ymmärtää edes se.
On sinunkin onnesi ettei tuo sanoma voittanut.
Kyllä kymmenien ja kymmenien tuhansien ihmisten sulkeminen leireihin oli täysin suunniteltua. Ei varmastikaan etukäteen, ei edes sodan alussa, tätä osoittaa sodan alun uskomattomat armahtaneiden teloittamiset, mutta Tampereen valtauksen jälkeen tuli selväksi, että linjaa sotavankien teloittamisen suhteen oli muutettava. Päädyttiin siirtämään antautuneet ja muut vasemmiston kannattajiksi epäillyt ihmiset leireihin, joissa tutkittaisiin jokainen erikseen. Haluttiin löytää silloiselle vallalle vaarallisimmat ihmiset ja teloittaa heidät uhkaamasta enää toistamiseen valkoista valtaa.
Samaan aikaan maassa oli elintarpeista pulaa. Maasta ei tule ruokaa, jos maatyöläiset ovat leireillä. Ruokapula koski onneksi kuitenkin vain valtiopetokseen syyllistyneitä ihmisiä, silloista hallintoa vastaan kapinoineita, ja muuta ryysyköyhällistöä, ei valkoista, laillista, Suomea. Varsinkin leireillä olijoista ei ollut niin väliä. Olivathan nuo juuri noita poliittisia vastustajia. Muun muassa kansainvälisen lehdistön alettua kiinnittää huomiota Suomessa tapahtuvaan kansanmurhaan oli voittajienkin otettava lopulta järki käteen ja alettava purkamaan leirijärjestelmäänsä.
Punaisten kapinan totaalisesti kaaduttua oli maassa valta nimenomaan kapinan kukistajilla, Mannerheimilla, jääkäreillä ja talonpoikaisarmeijan muilla komentajilla (Tietysti valtaa oli myös osin valkoisen Suomen tänne kutsumilla eteläisen Suomen miehittäneellä saksalaisen armeijan komentajalla). Suomen vankileirijärjestelmä oli nimenomaan Suomen valkoisen armeijan ratkaisu. On uskomatonta itsepetosta väittää, että Suomen leirijärjestelmän luominen olisi tapahtunut vastoin maata hallitsevien tahtoa. Ymmärrettävää kyllä, ettei sankareille haluttaisi sälyttää tuollaista ihmisoikeusrikosta. Huolimatta hyvästä sodanjohdosta seuravissa sodissa oli Mannerheimkin ihminen. Sisällissotamme jälkeiset vankileirit eivät ole kunniaksi kellekään, ei Mannerheimille, ei valkoisille voittajille eikä Suomelle.
Venäjän bolsevikien aloittama terrori niin Venäjän oikeistoa kuin myöhemmin koko kansaa ja muita kansoja ja kaikkia toisinajattelijoita kohtaan on kammottava rikos ihmisyyttä vastaan. Joku voisi tietenkin pyytää anteeksi, mutta ei se ainakaan Venäjän kansan tule olla, joka tuosta hirvittävästä kansojen ja ihmisten vankilasta varmasti kaikkein eniten kärsi.
Tosiasiat on tunnustettava. Se ei saisi vaikuttaa, on rikoksen tekijä sitten poliittisesti samaa leiriä kuin sinä tai minä. Rikos on rikos teki sen sitten oikeistolainen tai vaikka stalinisti.
Minulla ei ole vaikeutta tunnustaa tosiasioita, mutta sinulla tuntuu olevan vaikea edes nähdä niitä.
Mannerheim oli yksityishenkilö toukokuun lopulta joulukuulle. Jääkärit lähtivät osin siviiliin, huomattava osa jäi armeijaan. Armeija ei vastannut vankileireistä. Koko maa kärsi nälkää punaisten tuhotöiden takia.Lisäksi vankileireillä riehuivat taudit. Maan kaikki lakimiehet otettiin selvittämään punaisten rikoksia 156:ssa valtionrikosoikeudessa. Ne antoivat noin 70 000 2-4 vuoden vakeustuomiota avunannosta valtionpetokseen. Pääosa naisista ja lapsista lähetettiin heti alkuun kotiin. Vain aseisiin tarttuneet jäivät leireille. Noin 55 000 armahdettiin kiireesti, kun nälkäkuolemat alkoivat tulla selville. Ei oikein vaikuta kansanmurhalta, vai?
Voisit välillä todeta, että Stalin murhautti noin 10 000 pääasiassa Neuvostoliittoon paennutta punaista. Syyksi tarvittiin vain suomalainen syntyperä. Eikö siinä ole kansanmurhan aineksia.Mikset vaadi NL/Venäjän hallitusta pyytämään anteeksi?
Kannattaako neuvoa muita totuuteen, kun itseltä jää ainakin puolet huomaamatta ja lisäksi tulee valehdeltua äärivasemmiston parhaiden perinteiden mukaisesti?
Ilmoitan tuomitsevani Stalinin ja yhtähyvin Leninkin teot ehdottomasti. En kyllä oikein käsitä, miten tämä vähentää Suomen valkoisten sisällisodan jälkeisen leirijärjestelmän kammottavuutta.
Stalin murhautti myös suomalaisia valtavia määriä. Suomalaisista Venäjälle paenneista punaisista johtohenkilöistä lopulta 1930-luvun vainoista tapettiin lähes kaikki. Yleensäkin vähemmistökansallisuuksien kohrtalo oli Stalinin hirmuhallinnossa hyvin surkea. Stalinin julma terrorivalta ei ollut millekään kansalle mikään hyvä asia.
Minä en ole kehottanut ketään pyytämään anteeksi, en suomalaisia enkä venäläisiä. Ei murhia, kansanmurhista puhumattkaan voi kukaan pyytää anteeksi. En halua mitään anteeksipyyntöjä Neuvostoliiton suorittamista hirmutöistä, vielä vähemmän kuin haluan sellaiset antaa anteeksi. On tekoja, jotka ovat niin kammottavia, ettei niitä voi pyytää anteeksi. Tuollaiset teot voi ja pitää vain yksiselitteisesti tuomita.
Muuten, Neuvostoliitolla ei ole ollut hallitusta sitten 1990-luvun alun.
Eikö tosiaan voi keskustella Suomessa 90 vuotta sitten tapahtuneista hirmuteoista ilman, että pitää suorittaa pakollinen Stalinin 1930- ja 1940-lukujen kammottavien puhdistusten ja joukkomurhien tuomitseminen. Luulisin, että tuo Neuvostoliiton hirmuhallinto on kaikille tullut selvästi jo kauan sitten tuomituksi.
(Loukkaantuukohan nyt joku kun en muistanut mainita valkoisten vankileirijärjestelmästä kirjoittaessani vielä natsien kansanmurhia ja Maon julmuudessaan näiden veroista kymmenien miljoonien ihmisten murhaamista.)
Vakavasti puhuttaessa: On voitava keskustella oman historiamme synkistäkin hetkistä ilman, että haemme omia virheitämme hämärtämään ihmiskunnan suurimpia joukkomurhaajia. "Eihän tämä suomalainen valkoisten vankileireissä nälkään ja tauteihin tai teloitettujen määrä ole mitään, Stalinhan murhasi moninverroin enemmän ihmisiä." Onko sinuste tuollainen argumentointi todellakin järjellistä?
olisi tuonut maahan stalinistisen järjestelmän. Muutenkaan punaiset eivät olisi kyenneet luomaan demokraattista yhteiskuntaa, sillä koko sivistyneistö oli laillisen hallituksen takana.Se olisi tuhottu tai paennut maasta. Näinhän naapurissakin kävi.
Olen samaa mieltä kanssasi punaisten voiton todennäköisistä vaikutuksista. Maamme olisi todennäköisesti tosiaan joutunut Neuvostoliiton vallan alle.
Vankileirijärjestelmällä ei ole tämän valkoisten tärkeän voiton kanssa kuitenkaan mitään tekemistä. Sisällisotaa ei voitettu vankileirijärjestelmällä, vaan taistelemalla. Leirit epäinhimillisyyksineen olivat sodan päättymisen jälkeistä mieletöntä politiikkaa. Onneksi maallemme maltilliset oikeistolaiset voimat saivat vuoden 1918 kuluessa vallan oikeiston äärimmäisaineksilta ja maastamme tosiaan tuli niin onnistutunut demokratia kuin katkeran sodan jäljiltä oli mahdollista.
Kirjoitukseni ei ole käsitellyt sodan kulkua eikä sen mahdollisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja, vaan aivan todellista sodan häpeällista ja täysin turhaa jälkinäytöstä ihmisten leiritysjärjestelmineen ja kuolemineen.
Ingmanin kanssa maan johtoon veristen susien Svinhufvud ja Paasikivi tilalle. Alkoi demokraattinen kehitys. Et taida uhan patatyhmä ollakaan?
Mannerheimillahan ei ollut mitään tekemistä tietenkään armeijan tekemien vankien teloitusten tai vankileirijärjestelmän kanssa. Hän oli ylipäällikkönä taysin ilman valtaa tällaisissa asioissa. Häntä ei saa missään tapauksessa epäillä osallisuudesta sotarikoksiin, joita ei tietenkään valkoisella puolella tapahtunut lainkaan. Kuolemat leireillä olivat luonnollisia, jotka nekin johtuivat punaisista.
Miten yhä 90 vuoden jälkeen voi löytyä ihmisiä, joille sen ajan henkilöt herättävät noin voimakkaita poliittisia intohimoja, että kaikki tosiasioihin perustuva keskustelu on mahdotonta?
toukokuusta 26. alkaen ja 12.12. 1918 päättyen. Tänä aikana tapahtuneet teloitukset ja vankileirikuolemat eivät siis ole hänen vastuullaan. Muistettakoon, että hän ylipäällikkönäkin oli senaatin käskynalainen. Käskyistään ja toiminnastaan ylipäällikkönä hän tietysti on vastuussa.Valkoinen armeioja ei kuitenkaan silloisissa oloissa voinut olla joka kohdassa hänen kontrollissaan. Rintamajoukot tekivät kostoteloituksia ohjeista piittaamatta. Kullervo-paran kannattaa vähän paneutua historiaan.
Siis, koska Mannerheinm ei voinut tietää, mitä hänen johtamansa armeija teki, ja koska kesäkuussa hän ei ollut muuta kuin yksityishenkilö-Mannerheim, ei Suomessa tapahtunutkaan mitään sodan jo hävinneen kansanosan leirittämistä, eikä varsinkin sodan alkuvaiheen vankien systemaattisia teloittamisia. Ja olisiko niin, että, jos olisi tapahtunutkin, ei Mannerheimilla olisi asiaan missään tapauksessa ollut mitään osaa eikä arpaa, koska hän oli toisaalta senaatin pelkkä käskyläinen eikä hänellä edes ollut tietoa mitä hänen armeijansa mahdollisesti teki.
Jos autuaaksi julistettu pyhistä pyhin Mannerheim jätetään rauhaan, niin voinet (tai no tuskinpa) huomata, että kirjoitukseni on käsitellyt vankileirejä, joihin suljettiin ja, joissa teloitettiin ja, joissa kuoli vankeja tuhansia ja tuhansia. Sinustahan näin ei käynyt.
Onko historian hyväksyminen tosiaan noin ylivoimaista.
Ai niin, on hienoa, että valistat minua historiasta. Ehkäpä minunkin pitäisi paneutua siihen joskus. Tuskin minusta sentään koskaan tulee kaltaistasi historioitsijaa, mutta ehkä jotain sentään.
Vuoden 1918 todellisuus oli toista, kuin 2008 annetut asiantuntemattomat lausunnotja tuomiot. Yritän vain osoittaa, mitä missäkin vaiheessa tapahtui. Esimerkiksi Mannerheim ei ollut 1918 sellainen auktoriteetti kuin esimerkiksi Talvisodassa.Mannerheimia ja jääkäreitä ei pidä syyttää sellaisesta, mitä he eivät tehneet.
Mannerin kannattaa todella paneutua vuosien 1917-18 historiaan- Punainen näkemys on kovin yksipuolinen ja omat virheet unohtava. Opiskelun intoa!
oli ettei Britit ehtineet laittaa joukkoja Suomeen jolloin saksalaiset olisivat saaneet kunnolla kuonoon ja lahtarit hirteen.......
Punakapina oli täysin oikeutettu yhteiskunnallinen reaktio silloisiin eriarvoisiin olosuhteisiin. Porvarit olivat itse veljeilleet venäläisten vallanpitäjien kanssa eduskunnan hajottamisen yhteydessä edellisenä kesänä, ja Mannerheim kapinoi Venäjän väliaikaista hallitusta vastaan tsaarinvallan palauttamiseksi, joten heillä nyt viimeksi on varaa valittaa uuden aikakauden vallankumouksellisten venäläissotilaiden ja -matruusien oikeutetusta avusta punaisille.
Emmekö voisi elää jo tätä päivää? Katsoa eteenpäin ja luoda yhteisen hyvinvoiti Suomen jota maailmalla kaikki kadehtii.
Aatoksein oon yksinäin
ahneus mielen valtaa
tai vallan himo rahan voittaa
sitä on tämän päivän Suomi
yhtä eriarvoinen kuin aikaan punakapinan
Kimmo