Ajatelkaa hypoteesia, että joku leipäpappi olisi täällä ateistipalstalla meidän ateistien joukossa. Olen nimittäin täysin vakuuttunut siitä, että papeissa on paljon ihmisiä, jotka eivät usko jumalaan ensinkään.
Pappi ateistin kaavussa
JoMN
20621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se vaatii virka-ikää ja seestymistä maailman menoon
eli taipumuksia hairahtua polulta, esim. alkoholisoitumista, tai ero-ero-ero elämää.
Uskohan siinä menee jatkuvien kommelluksien kanssa.
tai terve järki.. :-D)))
_sitä ettei ole koskaan uskonut vaan on lukenut teologiksi ihan isin ja äidin mieliksi ja niitä ateisteissa on paljon.
Terve järki ei ole mittari. Koska uskossa ei tarvita järkeä laisinkaan. Usko on omakohtainen kokemus ja
kokemuksessa ei tarvita järkeä.
Olet upea! Purskahdin heleään nauruun kun luin kirjoittamasi tai voisipa sen sanoa näinkin: Sinäpä sen sanoit!
>> Koska uskossa ei tarvita järkeä laisinkaan. Usko on omakohtainen kokemus ja kokemuksessa ei tarvita järkeä.
vertaa asiaa ensirakkautteesi. Sekaisin menit. Ei Järkeä laisinkaan.
miksi sinua nauratti. Silti minusta satumaisen arvoituksen kirjoituksessa on tavallaan pointtinsa. Järki ei välttämättä sulje uskontoa pois, eihän?
Uskontoon liittyvän uskomisen fakta-tasolla järki voi kyllä sulkeakin pois.
Monessa uskonnossa ei kai välttämättä olekaan kyse faktoista? Minusta ei ainakaan pitäisi. Eikö uskonto palvele harjoittajaansa paremmin, jos sitä käyttää pikemminkin hiljentymisen tai meditaation välineenä - kenties myös positiivisten tunteiden kehittäjänä?
Silloinpa ei tarvitsisi tapella siitä, kuka on oikeassa - sillä ei olisi uskonnon kannalta mitään merkitystä.
paljonkin tutkittua järkeä, esim parisuhteessa elävät voivat usein sekä fyysisesti että henkisesti paremmin kuin yksineläjät.
parisuhteesta. Parisuhteessa voi olla todella yksinäinen. Puhumattomuus on kalvavaa.
Aina sanotaan, että selvittäkää erimielisyydet ja keskustelkaa. Mutta keskusteluun tarvitaan kaksi.
Usein on henkisesti parempi olla yksin yksin kuin kaksin yksin.
Kirkon oman tutkimuslaitoksen mukaan 10 % papeista ei usko jumalaan.
Yritin kerran saada nuorisopappia erääseen keskustelutilaisuuteen, jossa pohdittiin uskonnonopetusta kouluissa. Hän sanoi, että ei hän taida olla oikea kaveri sinne, koska jakaisi kuitenkin pitkälti meidän ateistien käsitykset.
No, sitten sinne tulikin kyllä ihan tosiuskovainen nuorisopappi selittämään, että kyllä vauva tietää mitä tapahtuu, kun hänet kastetaan!
näistä tullut joskus pappien kanssa puhuttua..
Auttakaa kun en tyhmänä jumalharhaisena tiedä! Ja juurihan tällä palstalla vaadittiin sivistyssanojen käytön lopettamista... No ei, mutta juuri tämä on asiayhteys, jossa mielestäni ei pitäisi käyttää sivistyssanaa - suomenkielen sana "mahdollisuus" sopisi tähän hyvin, ja rohkenen väittää, että jopa suurin osa sivistyssanoja muuten käyttävistä ei olisi tunkenut tuota sanaa hypoteesi tähän...
Vaan eipä sillä paljon väliä, vaikka rivejä asiaan kulutinkin. Palstalla voi mielestäni hyvinkin aatteen takia vierailla ev. lut. valtionkirkon pappeja - tavallaanhan he ovat "teikäläisiä": raha kiinnostaa, periaatteet myydään (tsori yleistys).
Mutta jos mietitään palstan vakiokirjoittajia, niin tuskin kukaan heistä leipäpappi on. Ihmisellä voi toki olla monta "minää", mutta olla ev. lut. kirkon leipäpappi ja kirjoittaa tänne säännöllisesti - se vaatisi liian syvätasoista eroa noiden "minien" kanssa.
hurmahenkinen saarnamies???
Kirjoitit: Ajatelkaa hypoteesia,
Hypoteesi (kr. υπόθεσις, hypo = 'alla', thesis = sijainti) eli oletus, olettamus tai otaksuma [1][2] on etenkin tieteessä oletus, jota koetellaan.
ja vielä täällä!!!
ihmettelemistä.
Nuoruudessa joutuu tekemään monia päätöksiä, joita myöhemmin katuu.
Pahimpia ovat ammatin/koulutuksen valinta ja siipan arpominen. Molemmissa käy kuten arpajaisissa yleensä:
"Tämä arpa ei voita"
:D
En usko, että täällä on pappiskoulutuksen saaneita ihmisiä kovinkaan usein. Papit nimittäin harjaantuvat opiskeluaikanaan kirjoittamiseen niin pitkälti, että he osaavat kirjoittaa muodon puolesta hyvää kieltä. Hyvin tai edes kohtalaisesti kirjoittavat uskovaiset ovat täällä todella harvassa. Lahkolaissaarnaajat ovat ihan oma lukunsa: tekstiä tulee kilometreittäin, mutta se on lukukelvotonta.
Kuten sanoit, on olemassa paljon pappeja, joilta puuttuu usko jumalolentoihin. Surullisimpia ovat ne, joilla opiskelun alun aikainen usko on aikuistumisen, raadollisuuden jatkuvan näkemisen ja asioiden työn puolesta ajattelemisen myötä kadonnut. Kuvittele, millaista on olla keski-ikäinen ateistipappi: uudelleenkoulutus vaatisi valtavasti rahaa ja järjestelyjä, entiset seurakuntalaiset ja työkaverit katsoisivat karsaasti, ja aina saisi olla selittämässä, kuinkas nyt noin pääsi käymään. Siinä sitten saarnataan eläkeikään asti, kun ei muuta voida. Kuulisin mielelläni, mitä papin päässä pyörii uskontunnustusta ja loitsuja lukiessa, kun tietää valehtelevansa seurakuntakarjalleen.
siksi, että jotkut tuntemani papit ovat suoraan sanoneet, että jumalan sanan voi ottaa myös symbolisesti ja saarnata ikään kuin asia olisi jotenkin metaforisella tasolla. Ei tarvitse ottaa asiaa kovin kirjaimellisesti.
Uskon suoraan sanoen enemmän pappiin, joka rehellisesti sanoo oman mielipiteensä kuin pappiin, joka hokee jotain mantraa ilman sisältöä.
Jos saarnaa metaforilla ja symbolisella tasolla ja tietää siinä samalla, että kuulijakunta ottaa asiat tosissaan, on aika arveluttava yksilö.
Olen samaa mieltä siinä, että rehellisesti ateistiksi tunnustautuva pappi on kaikin puolin luotettavampi ja miellyttävämpi yksilö kuin mantranhokija. Kirjoitukseni käsittelikin sitä, mitä papin omassa päässä liikkuu silloin, kun ammatinvaihto ei ole enää kannattavaa ja saarnausta on vastentahtoisesti jatkettava - kirjaimellisesti leipäpappina.
tarkoitin sitä, että jotkut papit saattavat olla työssään sen verran rehellisiä, että eivät halua pettää itseään, mutta puhuvat vertauskuvilla (Dhimmi) ja tarkoittavat oikeasti hyvää. Kaikista kirkon työntekijöistä ei voi hyvälläkään tahdolla sanoa sanoa, että he haluavat hyvää.