Raamatun oppi ”iankaikkisesta tuomiosta” (Hebr. 6:2).
Jumalan luoma ihminen ei koskaan lakkaa olemasta. Hän loi meidät ikuisuusolennoiksi. Kaikki muu luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle. Kuolema ei tarkoita tyhjäksi raukeamista, vaan joutumista eroon Elämän Lähteestä, Jumalasta.
Ihminen kuolee, mutta ei menetä tietoisuuttaan.
Tässä kirjoituksessa olevien Raamatun kohtien edessä jokainen voi tarkistaa joutuuko helvettiin vai pääseekö Taivaaseen. - - -
Näin suuren asian edessä pyydän Sinuakin ottamaan oman Raamattusi esille ja tutkimaan kaikki seuraavat Raamatun kohdat..
Mitä merkitsevät muutamat minuutit ikuisuuden edessä ??? Jos käytät ne minuutit seuraavien Raamatun kohtien tutkimiseen, merkitsevät ne suunnattomasti enemmän kuin mikään muu ajankäyttösi.
HELVETTI ELI KADOTETTUJEN IKUINEN TULIJÄRVI ON TODELLISUUTTA samassa määrin kuin Taivaskin on todellisuutta ja ikuisesti kestävää.
Tässä Raamatun todistus:
Matteus 5:22,29,30; 7:13; 10:28; 13:42; 18:8,9; 23:15,33; 24:48-51; 25:46.
Markus 9:43-48; 16:16.
Luukas 12:15; 16:19-31.
Johannes 5:24,29; 15:6;
Apostolien teot: 24:15.
Filip. 3:18-21. 2. Tessal. 1:8,9. 2. Piet. 2:4. Jaakob 3:6. Juuda /4,6,7,13,15.
Joh. Ilm. 14:9-12; 20:10-15; 21:8.
Luettuasi ed. m. kohdat tee niistä yhteenveto.
Anna Pyhän Hengen näin muodostaa itsellesi omakohtainen, selittelemätön ja vain Raamattuun perustuva käsitys aiheesta.
Raamatussa on Jumalan ”mielipide” asiasta. Tästä tulkoon sinunkin mielipiteesi.
Ei selitellä, vaan uskotaan se niin kuin se on.
Onko tietoista tilaa kuolemisen jälkeen?
1 Samuel 28; 1 Kuning. 17:17-24; Matt. 17:1-9; Luuk. 16:19-31; 2 Kor. 5:1-10; 12:1-4; Filip. 1:21-24; 1 Piet. 3:18-22 ja 4:6 ym., ym..
Huomaa, ettei esim. Luuk.16:19-31 esitä vertausta, vaan todellisen tapahtuman: ”oli”.
Vakuutus uskoon tulleille, Jeesuksen vastaan ottaneille:
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”
(Room.8:1-2).
Varoitus
”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen”
( 1 Timot. 6:3-5 ).
”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu”
( Ilm.22.18-19 ).
___________________
Jumalan luoma ihminen ei koskaan lakkaa olemasta. Hän loi meidät ikuisuusolennoiksi. Kaikki muu luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle. Kuolema ei tarkoita tyhjäksi raukeamista, vaan joutumista eroon Elämän Lähteestä, Jumalasta.
Ihminen kuolee, mutta ei menetä tietoisuuttaan.
Tässä kirjoituksessa olevien Raamatun kohtien edessä jokainen voi tarkistaa joutuuko helvettiin vai pääseekö Taivaaseen. - - -
Näin suuren asian edessä pyydän Sinuakin ottamaan oman Raamattusi esille ja tutkimaan kaikki seuraavat Raamatun kohdat..
Mitä merkitsevät muutamat minuutit ikuisuuden edessä ??? Jos käytät ne minuutit seuraavien Raamatun kohtien tutkimiseen, merkitsevät ne suunnattomasti enemmän kuin mikään muu ajankäyttösi.
HELVETTI ELI KADOTETTUJEN IKUINEN TULIJÄRVI ON TODELLISUUTTA samassa määrin kuin Taivaskin on todellisuutta ja ikuisesti kestävää.
Tässä Raamatun todistus:
Matteus 5:22,29,30; 7:13; 10:28; 13:42; 18:8,9; 23:15,33; 24:48-51; 25:46.
Markus 9:43-48; 16:16.
Luukas 12:15; 16:19-31.
Johannes 5:24,29; 15:6;
Apostolien teot: 24:15.
Filip. 3:18-21. 2. Tessal. 1:8,9. 2. Piet. 2:4. Jaakob 3:6. Juuda /4,6,7,13,15.
Joh. Ilm. 14:9-12; 20:10-15; 21:8.
Luettuasi ed. m. kohdat tee niistä yhteenveto.
Anna Pyhän Hengen näin muodostaa itsellesi omakohtainen, selittelemätön ja vain Raamattuun perustuva käsitys aiheesta.
Raamatussa on Jumalan ”mielipide” asiasta. Tästä tulkoon sinunkin mielipiteesi.
Ei selitellä, vaan uskotaan se niin kuin se on.
Onko tietoista tilaa kuolemisen jälkeen?
1 Samuel 28; 1 Kuning. 17:17-24; Matt. 17:1-9; Luuk. 16:19-31; 2 Kor. 5:1-10; 12:1-4; Filip. 1:21-24; 1 Piet. 3:18-22 ja 4:6 ym., ym..
Huomaa, ettei esim. Luuk.16:19-31 esitä vertausta, vaan todellisen tapahtuman: ”oli”.
Vakuutus uskoon tulleille, Jeesuksen vastaan ottaneille:
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”
(Room.8:1-2).
Varoitus
”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen”
( 1 Timot. 6:3-5 ).
”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu”
( Ilm.22.18-19 ).
___________________
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minä en helvettiä
Kirjoittanut: ekivaari 11.5.2006 klo 10.01
kiellä, olen sen läpi eräitä kertoja kulkenut. Mutta loputon, koskaan päättymätön helvetti on Jumalan sanan vastainen, epälooginen ja totista Jumalaa tuntemattomien ihmisten järjetön väite.
Sillä ehdoton, absoluuttinen kuolemattomuus ja katoamattomuus on ainoastaa yhdellä ja ainoalla; kuningasten kuninkaalla ja herrojen Herralla, Isällä Jumalalla!
Lukekaa ihmeessä Raamattuanne tarkemmin ajatellen! Väärintekijät tekevät syntiä ja synti on väärintekijäin OSA niin kauan kunnes se helvetissä tuhotaan. Raamattu ei sano, että pelkurit, epäuskoiset, saastaiset, murhaajat, huorintekijät jne. olisivat helvetissä vaan:
Ilm. 21:8
"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain OSA on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
Huomaatteko, mikä ero pelkurilla ja pelkurin osalla? Saman asian ihmisten teoista opetti Paavali:
1. Kor. 3:15
mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta HÄN ITSE ON PELASTUVA, kuitenkin ikäänkuin TULEN LÄPI.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000016320566
Tämä kysymys on mielenkiintoinen, koska kaikki tähän asti eläneet ihmiset ovat kuolleet, ja mekin kuolemme joskus, ellei ihmeitä (tempaus) tapahdu. Niinpä on syytä selvittää tämä asia Jumalan Sanan valossa.
Jotta tätä asiaa voidaan tarkastella, on ymmärrettävä mikä on ihminen. Raamatun mukaan ihminen muodostuu ruumista, sielusta ja hengestä. (1.Tess.5:23)
Katsotaanpa miten ihminen sai alkunsa:
"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."(1.Moos.2:7)
Ensimmäisen ihmisen eli Aadamin sielua ei ollut ennen kuin maan tomusta tehty ruumis ja Jumalan henkäys yhtyivät. Jumala ei siis pannut ihmiseen mitään erillistä elävää sielua. Ruumis ja sielu eivät siis ole erillisiä.
Sielun elämä riippuu elämän hengen läsnäolosta. Niinpä kuolemassa sielu eli koko ihminen palaa maan tomuun, mutta henki palaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin (Saarn.12:7).
Raamatun mukaan ihminen ei ole ihminen, ei tässä eikä tulevassa elämässä, ilman ruumiillisuutta. Ruumis ilman henkeä on kuollut (Jaak.2:26) ja ei voi olla mitään sielunelämää ilman ruumista ja henkeä.
Jos asia on näin yksinkertainen, miksi sitten jopa suurin osa Raamattuun uskovista kristityistä uskoo kuolleiden elävän... Tarkastellaanpa asiaa hiukan tarkemmin. Tule mukaan!
Jumalattomien kohtaloa koskevassa kysymyksessä on 3 pääsuuntaa:
* Jumalattomia odottaa ikuinen piina.
* Kaikki saavat lopulta armon.
* Katumattomien ja parannuksesta kieltäytyvien lopullinen kohtalo on perusteellinen hävitys olemassaolosta.
Kahden ensimmäisen näkemyksen perustana on usko ihmisen luontaiseen kuolemattomuuteen, kun taas viimeksimainittu käsitys perustuu vakaumukseen, jonka mukaan ihmisessä itsessään ei tällaista ominaisuutta ole, vaan hänen mahdollinen kuolemattomuutensa on luonteeltaan ehdollista. Raamatun ja historian todistuksen mukaan juuri tämä viimeksi mainittu näkemys on ollut vallalla sekä Vanhan että Uuden testamentin aikana. Juutalaisilla ja varhaisilla kristityillä oli näkemys, jonka mukaan kuolemattomuus on yksin Jumalalle kuuluva ominaisuus, kuten käy ilmi Paavalin sanasta Timoteukselle:
"...se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus;" (1 Tim.6:16)
Sana kuolematon ei esiinny ensinkään Vanhassa testamentissa, mutta Jesaja toteaa, että "Herra on iankaikkinen Jumala" (Jes.40:28)
Historiaa
Kreikkalaisen filosofin Platonin vaikutuksesta oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta pääsi tunkeutumaan juutalaisuuteen. Kahden juutalaisen koulukunnan kehittyminen alkoi noin v. 200 eKr. paikkeilla. Makkabealaiset (v. 166 eKr. alkaen) edustivat käsitystä, jonka mukaan kuolleitten puolesta voitiin rukoilla ja että ihminen omaa luontaisen kuolemattomuuden. Toinen juutalaisuuden haara pitäytyi kuitenkin Vanhan testamentin kirjaimelliseen tulkintaan puoltaen käsitystä jumalattomien hävittämisestä ja ihmisen kuolevaisesta olemuksesta. Tätä linjaa edustavat myös Kuolleen meren kirjalöydöt. Ne osoittavat essealaisen veljeskunnan pitäytyneen käsitykseen, jonka mukaan vain vanhurskaat perivät iankaikkisen elämän, kun taas jumalattomat hävitetään, niin että he lakkaavat kokonaan olemasta. Ensimmäinen kuolema on luonteeltaan syvää, tiedotonta unta, josta tapahtuu ylösnousemus, jolloin vanhurskaat palkitaan ja syntiset rangaistaan. Näyttää kuitenkin siltä, että Jeesuksen aikaan mennessä kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta käsitys ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta oli jo löytänyt vankan sijan juutalaisuudessa.
Jeesus ja apostolit pitäytyivät käsityksissään ihmisen kuolemasta ja tuomiosta Vanhan testamentin ilmoitukseen. Näin tekivät myös varsinaiset kirkkoisät joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Näihin kuuluivat mm. Klemens Roomalainen, Barnabas, Antiokian Ignatios, Hermas, Didakhee, Tatianus, Antiokian Teofilos ja Justinus Marttyyri (kuoli v. 165 jKr.), joka perusteli näkemystään varsin selkeästi sanomalla mm. seuraavasti:
"Sillä Jumala yksin on luomaton sekä katoamaton ja siksi hän on Jumala. Mutta kaikki muu hänen jälkeensä on luotua ja katoavaista. Tästä syystä sielut sekä kuolevat että joutuvat rangaistaviksi."
Gnostilais-manikealainen harhaoppi ja sen tunkeutuminen kristilliseen seurakuntaan näihin aikoihin herätti erityisesti Gallian piispan Irenaeuksen (n. 130-202 jKr.) puolustamaan oikeauskoista oppia luonnosta ja kohtalosta. Irenaeuksen perusnäkemys oli synnistä ja kärsimyksestä vapautettu maailmankaikkeus. Tämä edellyttää synnin ja sen tekijöiden seka pahojen valtojen, demonien, lopullista hävitystä sekä toisaalta vanhurskaiden palauttamista. Hän korosti, että ihminen voi saada kuolemattomuuden lahjan vain Jumalan armosta ja voimasta. Mitä taas jumalattomien kohtaloon tulee, on se Irenaeuksen mukaan seurauksiltaan iankaikkinen. Niinpä suurin rangaistus on olemassaolon oikeuden lakkauttaminen. Sen riistäminen ainaiseksi on samaa kuin iankaikkinen rangaistus. Kuolemattomuuden voi ihminen Irenauksen mukaan saada ylösnousemuksessa. Hän korosti sitä, että ihminen on kyllä luotu kuolemattomuutta varten mutta on silti olemuksensa puolesta kuolevainen eikä siis vielä tätä kuolemattomuutta omista.
Myös Rooman Novatianus (210-281 jKr.) ja Arnobius Afrikassa olivat huomattavia konditionaalisen eli ehdollisen kuolemattomuusopin puoltajista. Tämän jälkeen esiintyy historiassa yhä harvemmin konditionaalisen kuolemattomuusopin puoltajia. Näyttämölle astuvat nyt ne, jotka puolustavat käsitystä ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta.
Ensimmäinen, joka julisti sielun luontaista kuolemattomuutta kristillisenä oppina, lienee ateenalainen Athenagoras (v. 127-190 jKr.). Hänen opetuksensa saivat suurta kantavuutta kirkkoisä Tertullianuksen (k.n. 240 jKr.) kautta, joka lisäsi niihin opin kadotettujen loppumattomasta vaivasta. Hän käsitti sielun ruumiista erotettavana kokonaisuutena, joka on lisäksi itsessään kuolematon. Toisaalta sielu kuitenkin kuolee kärsien rangaistuksen kuolemattomuudessa (!).
Kirkon vaikutusvaltaisin teologi, Hippon piispa Augustinus (k. 430 jKr.), hyväksyi Tertullianuksen opin kaikkien sielujen kuolemattomuudesta sekä jumalattomien loputtomasta vaivasta. Niinpä on helppo ymmärtää kuinka tämä alunperin Raamatulle täysin vieras oppi saavutti niin vahvan ja pysyvän jalansijan kristillisen kirkon dogmatiikassa. Vielä tänäkin päivänä se hallitsee miljoonien ihmisten uskonnollista käsitystä ja ajattelua sekä lyö leimansa heidän tapoihinsa ja elämäänsä.
Näinä samoina aikoina kehittyi universalismi eli kaikkien lopullista pelastumista puoltava ajatussuunta. Tällainen oppi edellyttää täydellistä Raamatun totuuksien väärinymmärrystä ja sellaisten totuuksien kuin Kristuksen toisen tulemisen, ruumiin ylösnousemisen, maailman äkkinäisen lopun ja tuhatvuotisen valtakunnan hylkäämistä. Silti tälläkin opilla on paljon kannattajia myös nykyaikana, esim. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Kun nyt seuraavassa käymme lähemmin tutustumaan tähän mielenkiintoiseen ja tärkeään aiheeseen, ei auktoriteettinamme suinkaan ole ensisijassa historia eikä filosofia vaan Raamattu, joka sisältää Jumalan muuttumattoman ilmoituksen. Pankaamme sen vuoksi syrjään kaikki häiritsevät ennakkoluulot ja pyrkikäämme vilpittömästi näkemään ja ymmärtämään se, mitä kirjojen Kirja asiasta puhuu.
Ihminen siis koostuu ruumiista, sielusta ja hengestä.
Henki ei Raamatussa merkitse mitään ihmisessä olevaa itsenäistä persoonallisuutta. Esim. Uudessa Testamentissa hyviä esimerkkejä tästä ovat mm. Luuk.1:47, Luuk.8:55, Luuk.23:46, Ap.t.7:59, Matt.26:41, Ap.t.6:10 ja 2 Tim.1:7.
Synnin palkka on kuolema
Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Moos.2:16-17)
Kieli on tässä hyvin selvää ja vakuuttavaa. Tottelemattomuus johtaisi "kuolemalla kuolemiseen" eli varmaan tuhoon. Mutta käärme käänsi koko Jumalan puheen kieroon ja esitti väitteen "Ette suinkaan kuole..." Tiedätte varmasti historian.
Aatamin ja Eevan tottelemattomuuden seurauksena koko luomakunta joutui kiroukseen.
Jumala antoi toisen mahdollisuuden
Jumalan armo ja rakkaus tulevat julki kuitenkin siinä, ettei Jumala lopullisesti ihmistä hylännyt vaan antoi hänelle toisen mahdollisuuden. Ennustus vaimon siemenestä, joka polkisi rikki käärmeen pään (1 Moos.3:15), oli evankeliumin ensimmäinen valo. Tosin se ei enää poistanut kuoleman uhkaa, mutta se tarjosi pelastuksen sijaisuhrin kautta. Ihmisen ajallisena osana oli kuitenkin paluu siihen tomuun, mistä hänet oli luotu.
Missään tapauksessa ensimmäiselle ihmisparille annettu tuomio ei voi merkitä elämää kuolemattomuudessa. Sellainen väite on samanlaista valhetta kuin käärmeen vakuuttelu "ette suinkaan kuole". Se on tosiasioiden kääntämistä päälaelleen kenties vain sen ennakkokäsityksen vuoksi, että sielun muka täytyy olla kuolematon siitäkin huolimatta ettei sana sielu (hepr. nefes, kreik. psykhee) milloinkaan esiinny Raamatussa sanan kuolematon yhteydessä. Yhtä virheellinen on käsitys, jonka mukaan Jumalan ihmiseen panema henki olisi kuolematon Jumalan elämä. Sama elämän henkäys kuului kaikille luoduille, eläimillekin. Kysymys ei siis ollut Jumalan antamasta katoamattomasta elämästä, vaan elämää ylläpitävästä prinsiipistä, joka kaikilla on yhtäläinen (Saarn.3:19). Tämä henki ei ole iankaikkisuuteen elinkelpoinen, ellei Jumala saa antaa siihen omaa elämäänsä, joka tapahtuu uudestisyntymisen kautta (Joh.3:5).
Sekä Vanhan että Uuden testamentin yhteisen todistuksen mukaan "synnin palkka on kuolema" (Room.6:23). Mutta kuolema ei ole elämää vaan sen vastakohta.
On olemassa kaksi kuolemaa
Raamatun ja inhimillisen elämän kokemuksen mukaan kaikkien on kuoltava kerran (Hebr.9:27). Ensimmäinen eli luonnollinen kuolema kohtaa erotuksetta sekä vanhurskaita että jumalattomia (Room.5:12). Tämä ensimmäinen kuolema ei ole rangaistus henkilökohtaisista synneistämme, vaan se on seuraus rodun yleismaailmallisesta syntisyydestä. Kuolemme siksi, että olemme langenneen Aadamin jälkeläisiä. Mutta tämä kuolema ei kuitenkaan ole lopullinen kuolema. Raamattu kutsuukin sitä monissa yhteyksissä "uneksi". Ei se johdu siitä, että se kirjaimellisesti olisi tavallista unta, vaan lähinnä siitä, että tätä ensimmäistä kuolemaa seuraa myös ylösnousemus kaikille (Joh.5:28,29). Paavali sanoo asian seuraavasti:
"Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa." (1 Kor.15:21-22)
Sekä ensimmäinen kuolema että ensimmäinen ylösnousemus johtuvat siis meistä riippumattomista tekijöistä. Jos kuolemmekin Aadamin synnin vuoksi, niin samoin ilman omaa ansiotamme meidät herätetään kuolleista Kristuksen eli toisen Aadamin vuoksi. Jumalattomille ylösnousemus muodostuu tuomion ylösnousemukseksi, kun se taas niille, jotka ovat uskoneet Kristukseen, muodostuu elämän ylösnousemukseksi (Joh.5:29).
Tuomion ylösnousemukseen herätetyt kokevat silloin lopullisen eli t o i s e n kuoleman, mikä merkitsee koko elämän ja olemassaolon peruuttamatonta menetystä (Matt.10:28 Mal.4:1, Ilm.20:14). Asia voidaan sanoa myös siten, että jumalattomat kuolevat ensimmäisen kerran synneissään mutta toisen kerran syntiensä tähden, koska eivät ole vastaanottaneet ja omistaneet omaan elämäänsä sitä Vapahtajaa, joka kuoli sovittaakseen heidän henkilökohtaisetkin syntinsä (Ilm.20:5,6, Hes.18:26)
Ensimmäistä kuolemaa emme voi välttää. Poikkeuksen muodostavat ne pyhät, jotka Kristuksen tullessa elossa olevina muutetaan kirkastettuun olotilaan (ks. 1 Kor.15:51). Erään asian voimme kuitenkin valita. Voimme itse ratkaista ja päättää, kuolemmeko ensimmäisen kuolemamme Kristuksessa eli pelastettuina vai synneissämme ja pelastumattomina.
Ensimmäinen kuolema
Siirrymme nyt käsittelemään kysymystä, josta on paljon kirjoitettu ja puhuttu ja josta käsitykset ovat hyvin ristiriitaisia. Spiritismi väittää löytäneensä vastauksen ja julistaa ettei ole mitään kuolemaa, vaan ainoastaan elämän muodon vaihtuminen toiseen. Sen mukaan ihmisen ruumis tosin jää hautaan, mutta sielu menee taivaaseen tai ns. välitilaan, missä se jatkuvasti elää.
Raamattu sen sijaan puhuu ensimmäisestä kuolemasta unena, josta herätään joko pelastukseen tai kadotukseen (Joh.5:28,29). Mikäli halutaan puhua ns. välitilasta, sekin sopisi tähän yhteyteen, kunhan vain muistetaan, ettei siihen tule liittää mitään tietoista elämää ja toimintaa, joiden Raamattu selvästi opettaa olevan rauenneita. Tila kuolemassa on samanlainen kaikilla, sekä hyvillä että pahoilla, ja on lähinnä verrattavissa tiedottomaan lepoon. Ylösnousemusta sanotaan tästä unesta heräämiseksi.
Job sanoo: "niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa." (Job 14:12)
Psalmista sanoo: "Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan" (Ps.13:4)
Ja profeetta Danielin mukaan "monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen." (Dan.12:2). Sana "makaavista" on käännetty hepreankielisestä sanasta, jonka varsinainen merkitys on nukkua (jasan), joten Daniel puhuu tässä itse asiassa maan tomussa nukkuvista.
Raamattu ei tee missään mitään eroa hyvien ja pahojen unen välillä. Molemmat nukkuvat. Sana nukkua sisältää ajatuksen myös heräämisestä eli ylösnousemuksesta. Niinpä Daavid näki sen päivän, jolloin hän saisi nähdä Herran kasvot ja saisi herätessään ravita itsensä Herran muodon katselemisella (Ps.17:15).
Profeetta Jesaja esittää toivorikkaan sanoman: "Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille." (Jes.26:19).
Kun Jeesusta lähellä ollut Lasarus kuoli, sanoi Jeesus opetuslapsilleen: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta" (Joh.11:11). Tämä herättäminen merkitsi ylösnousemista kuolleista. On vaikea ymmärtää näin useasti erityisesti Uudessa testamentissa esiintyvää mainintaa kuolemasta pelkkänä kaunistelevana tai vertauskuvallisena ilmauksena, vaan pikemminkin käsitteenä, joka mahdollisimman yksinkertaisesti ja luontevasti tuo esille sen tosiasian, että ensimmäinen kuolema ei ole se lopullinen ja peruuttamaton kuolema, joka tulee niiden osaksi jotka eivät ole parannusta tehneet. Sitä seuraa ylösnousemus, joka on ainoa tie kunkin osaksi tulevaan lopulliseen kohtaloon.
Kuolleet ovat tuonelassa
Vanhassa testamentissa esiintyy 65 kertaa sana seool (tuonela), joka tarkoittaa kaikkien kuolleiden lepopaikkaa. Siellä vallitsee pimeys ja hiljaisuus. Siellä ei ole minkäänlaista elämää. Se on ajallisen vaelluksen päätepiste, missä kaikki toimeliaisuus loppuu. Sekä hyvät että pahat menevät sinne erotuksetta. Niinpä Saarnaaja sanoo vielä elossa oleville: " Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä." (Saarn.9:10)
Seool on siis kuoleman eikä suinkaan elämän paikka.
Uuden testamentin seoolia vastaava kreikankielinen sana on haades. Tämä sana esiintyy UT:ssä 10 kertaa ja on aina yhdistetty kuolema-ajatuksen kanssa.
Uuden testamentin todistuksen mukaan kuolleet lepäävät tai nukkuvat haudassaan. Stefanuksesta, ensimmäisestä marttyyrista, sanotaan, että muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat hänet ja pitivät hänelle suuret valittajaiset (Ap.t.8:2). Stefanus joutui siis hautaan eikä taivaaseen.
Pyhän Hengen voimassa saarnannut Pietari todisti Daavidista sanoen: "Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin" ja "onhan hänen hautansa meidän keskellämme" (Ap.t.2:34,29). Paras esimerkki on kuitenkin Jeesuksen kuolema. Hän maistoi kuolemaa kaikkien edestä. Kuolemassaan Kristus meni tuonelaan eli haadekseen ja oli siellä ylösnousemukseensa asti.
Eräs ongelmakohta: kuinka on ymmärrettävä 1 Piet.3:18-20?
"Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta." (1 Piet.3:18-20)
Tekstistä herää kysymys: Miksi Kristus tehtiin eläväksi hengessä, jos hän oli sitä jo koko kuolemansa ajan? Pietarihan nimenomaan sanoo, että Kristus "tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä". Ylösnousseen ja kirkastetun Herran oma todistus kuuluu näin: "ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän" (Ilm.1:18).
Tämän mukaan Kristus ei voinut olla elossa kuolemansa ja ylösnousemisensa välisenä aikana. Sillä muutoin sanonta "tehtiin eläväksi hengessä" menettää merkityksensä. Sitä joka jo on elävä, ei enää tarvitse sellaiseksi tehdä. Kristinuskon perustotuushan on se, että Kristus todella kuoli.
Koko ihmisen lunastus ja sovitus perustuu sille tosiasialle, että Kristus on todella kuollut. Ilman tätä olisi Golgatan tapahtuma vain eräänlainen silmänkääntötemppu, jolla ei olisi mitään merkitystä pelastuksellemme. Syntimme olisivat edelleenkin sovittamatta, eikä meillä olisi iankaikkisen elämän toivoa.
Tämä Pietarin sana hengistä, joille Kristus saarnasi, on ymmärrettävä joko niin että a) henget eivät olisi ruumiittomia henkiä vaan ihmisiä joille Nooa saarnasi "Kristuksen Hengessä" tai b) Kristus olisi saarnannut ylösnousemuksensa jälkeen (apokryfisessä Heenokin kirjassa kerrotuille) langenneille enkeleille. Tekstissähän ei sanota että saarnaaminen olisi tapahtunut välttämättä kuoleman aikana.
Kristus ainoa elämän antaja
Raamatun perussanoma on Kristuksen kautta tapahtuva pelastus. Vanhassa testamentissa tämä sanoma on vielä kätkettynä. Sen profetiat viittaavat tulevaisuuteen. Uusi testamentti puolestaan puhuu niiden täyttymyksestä. Jeesuksen persoona, hänen elämänsä ja opetuksensa osoittivat messiaanisen ajan tulleen.
Jeesuksen tehtäviin luvattuna Messiaana kuului osoittaa myös jumalallinen valtuutuksensa parantaa sairaita ja herättää vieläpä kuolleitakin. Kuolema oli kukistettava ensin hänen omassa olemuksessaan ja sen jälkeen myös ihmisten kohdalla. Niinpä voimme sanoa, että Kristuksen lihaksitulemisen tarkoituksena ei ollut ainoastaan Jumalan ja hänen luonteensa ilmaiseminen maailmalle, ihmisen lunastaminen synnistä sekä ihmisen ja Jumalan välisen suhteen ennalleensaattaminen. Siihen sisältyi myös erittäin tärkeänä osana iankaikkisen, loppumattoman elämän hankkiminen meille ja saatanan ja hänen työnsä tuhoaminen.
Jeesuksen asemaa ainoana elämän antajana ja aikaansaajana kadotetulle ihmiselle korostaa erityisesti Johanneksen evankeliumi. Juuri tämä elämä (kreik. dzooee) - katoamaton ja loppumaton elämä - on se, joka ratkaisevasti erottaa pelastetun ihmisen eli pyhän kadotetuista, joilla tätä elämää ei ole.
Se uusi ilmoitus, mikä kohtaa meitä Uudessa testamentissa verrattuna Vanhaan, on lähinnä juuri ilmoitus yksistään Kristuksen kautta saatavasta elämästä. Tämä elämä tulee ihmisen lopulliseksi osaksi uuden syntymisen ja ylösnousemisen kautta.
"Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." (1 Joh.5:12)
Nykyajan ihmisten murhenäytelmä on siinä, että he luulevat olevansa kuolemattomia, vaikka ovatkin vain tomua ja tuhkaa, joka synnin vuoksi on tuomittu häviämään. Jotkut luottavat niin tieteen tuleviin mahdollisuuksiin, että antavat jäädyttää itsensä vuosisadoiksi eteenpäin siinä toivossa, että tiede pystyy eräänä päivänä herättämään heidät uudelleen elämään. Mutta tällaiset ihmiset unohtavat sen, että iankaikkinen elämä ei ole tämän ajallisen pidennystä, vaan kysymyksessä on kokonaan toisenlainen elämä. Tätä elämää ei voi meille antaa tiede eikä tekniikka vaan ainoastaan Hän, joka on tie, totuus ja elämä. Hän sanoo meille, että ellemme synny uudesti, ylhäältä, emme voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Muutama ongelmakohta:
Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk.16:19-31)
Tämän vertauksen perusteella tavallisesti väitetään, että kuolleet elävät tietoista elämää, että kaikkien sielu on kuolematon ja että kuollessaan ihminen (tai paremminkin hänen sielunsa) menee heti paikalla joko autuuteen tai vaivaan.
Sanottakoon tässä heti aluksi, että tämä vertaus on ainoa kohta Uudessa testamentissa, joka esittää tuonelassa eli haadeksessa olevan kärsivän helvetin liekeissä. Jo tämä tosiasia herättää kysymyksen, onko tällainen yksityinen tapaus riittävän painava syy ja todistus johtopäätöksille, joita monet ovat tehneet.
Todennäköisesti Jeesus käytti tässä ajalle ominaista ajattelutapaa hyväkseen esittääkseen sen puitteissa toisenlaisen hengellisen opetuksen. Voitaneen sanoa, että Jeesus esitti tämän vertauksen tarkoituksella opettaa suurta totuutta, jonka mukaan ihmisen tulevaisuus ratkaistaan nykyajassa. Toiseksi hän tahtoi opettaa kuinka varallisuutta olisi käytettävä oikein. Lisäksi vertaus esittää tärkeän totuuden siitä, että ihmisen iankaikkinen kohtalo ratkaistaan tässä elämässä eikä toista armonaikaa ole ja kuoleman jälkeen ei mikään pysty hänen kohtaloaan enää sen jälkeen muuttamaan.
HU0M! Raamattu ei edelleenkään tunne mitään sielun elämää ilman ruumista ja siitä erillisenä. Vertauksessa puhutaan silmistä jotka näkevät, kielestä, joka puhuu ja etsii lievitystä tuskaansa Lasaruksen sormen välityksellä. Ruumis on siis mukana.
Kysymys on siis kansantaruun perustuvasta vertauskuvallisesta esityksestä.
Jeesuksen sanat ryövärille
"Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk.23:43)
Alkuperäisessä tekstissä ei ole välimerkkejä, niinpä yhtä hyvin voidaan olettaa että Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa." Sanat "tänä päivänä" esiintyvät usein Jumalan puheessa Vanhassa testamentissa, esim. 5.Moos.6:6, 5.Moos.7:11, jne.
Lisäksi Joh.20:17:ssa kun Jeesus ilmestyy Magdalan Marialle ylösnousemuksensa jälkeen, hän sanoo "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö,..." Huomaatko? Kyseinen käännös "tänä päivänä pitää sinun oleman" on mahdoton!
Aina Raamattua tulkitessa on otettava huomioon Raamatun kokonaistodistus, koska se ei mitenkään voi olla ristiriidassa itsensä kanssa, eikä olekaan.
Toinen kuolema
Käsite "toinen kuolema" esiintyy Raamatussa vain neljä kertaa ja nekin kaikki Ilmestyskirjassa:
"Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita." (Ilm.2:11)
"Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." (Ilm.20:6)
"Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi." (Ilm.20:14)
"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema." (Ilm.21:8)
Uudessa testamentissa toinen kuolema merkitsee, kuten yllämainitut tekstit osoittavat, sitä lopullista rangaistusta ja tuomiota, joka kohtaa jumalattomia. Tämä tuomio pannaan toimeen sen jälkeen, kun jumalattomat ovat herätetyt kuolleista toisessa eli tuomion ylösnousemuksessa. Se on rangaistus niistä henkilökohtaisista synneistä, joita ei ole tunnustettu eikä hylätty eikä uskon kautta annettu Kristuksen sovitettaviksi.
Raamatun todistuksen mukaan tämä toinen kuolema on itse asiassa pelastuksen lahjana tarjotun elämän menettäminen ikuisiksi ajoiksi. Toinen kuolema ei ole elämän jatkumista kautta aikakausien. Juuri tässä teologinen maailma on suuresti jakaantunut. On niitä jotka selittävät kuoleman tarkoittavan elämää ja viimeisen tuomion merkitsevän kuolemaa elämässä tai myös elämää kuolemassa. Toiset taas oppiin kaikkien pelastumisesta.
Mutta antakaamme Raamatun itsensä kertoa, mikä tämän toisen kuoleman luonne todella on.
Vanhan testamentin käyttämä kieli osoittaa selvästi kuinka se kuolema, joka tulee syntiä tekevän sielun osaksi (Hes.18:4), merkitsee todella elämän menettämistä ja paluuta siihen tomuun, mistä ihminen luotiin. "Mutta luopiot ja syntiset saavat kaikki turmion, ja ne, jotka hylkäävät Herran, hukkuvat." (Jes.1:28); "vihi heidät tapon päivää varten" (Jer.12:3): "Herran surmaamia on oleva paljon" (Jes.66:16); "Mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois" (Ps.37:38); "Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta" (Ps.52:7); "Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta" (Ps.69:29)
On vaikeatta löytää kieltä, joka elävämmin ja todellisemmin kuvailisi tätä koko olemassaolon päättymistä ja täydellistä tuhoa, mikä Raamatun mukaan odottaa jumalattomia ja Herrasta luopuneita. Ja on aivan selvää, että näissä ja monissa muissa samalla tavoin puhuvissa teksteissä ihminen käsitetään kokonaisuutena. Hän hukkuu kokonaan, hänet surmataan kokonaan. Koko ihmisen tulevaisuus leikataan pois, ei vain jonkin osan tulevaisuus. Hän kukistuu ainiaaksi, repäistään juurineen pois elävien maasta sekä pyyhitään kokonaan pois elämän kirjasta.
Sama tuhon ja hävityksen ehdottomuus käy ilmi myös Uuden testamentin todistuksesta. Jeesus itse opetti monissa elävissä ja voimallisissa esityksissään jumalattomien täydellistä tuhoa. Niinpä hän puhuu hiekalle rakennetun huoneen sortumisesta (Matt.7:26,27), ohdakkeista, jotka kerätään ja poltetaan (Matt.13:30,40), poisheitettävistä kaloista (Matt.13:48), juurineen revittävistä istutuksista (Matt.15:13), arvottomista, maahan hakattavista puista (Luuk.13:7), kuivista, poltettavista oksista (Joh.15:6).
Kaikissa näissä tapauksissa on esillä tuomion kertakaikkisuus ja lopullisuus. Puu, joka ei kanna hyvää hedelmää, hakataan poikki ja heitetään tuleen, sanoo Jeesus (Matt.7:19).
Myös apostoli Paavali puhuu useasti siitä kuinka jumalattomia kohtaa hävitys ja tuho, ehdoton kuolema ja elämän lakkaaminen. Niinpä hänen mukaansa jumalattomia kohtaa >>iankaikkinen kadotus
Siihen ei ole paljoa valoa
Kirjoittanut: Helluntailainen 9.9.2006 klo 23.22
Ihmisen olomuotoon kadotuksessa ei käsittääkseni Raamatun teksti anna paljon valaistusta. Taivaasta puhutaan Raamatussa huomattavasti kadotusta enemmän. Kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksessa on ehkä jonkinlainen kuvaus paikasta (Luuk. 16:19 eteenpäin). Mutta onko kertomus vertaus vai todellinen tarina? Siihen en ota kovinkaan voimakasta kantaa.
Onko kadotus fyysinen paikka? Onko ihminen fyysinen olento siellä? Mitä kadotus on kongreettisesti? Onko se katominen ikuiseksi ajoiksi? Pirun valtakunta se ei ainakaan ole, hän on siellä vankina kuten muutkin.
Näihin ei ole paljon valaistusta. Joka tapauksessa Jumala antoi valtavan uhrauksen kuolemalla häpeällisen kuoleman ihmisenä, jotta kenenkään ei tarvitsisi joutua ikuisesti eroon Jumalasta, Hänen läsnäolostaan ja ominaisuuksista.
Uskon, että Jumalan läsnäolo on ihmisen paras paikka, maanpäällä ja ikuisuudessa. Siellä on onni, ilo, rauha ja rakkaus.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000019390190
Kumoan väitteesi Raamatulla.
20. Karkotus paratiisista
Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti.* 21. Ja Herra Jumala teki Aadamille* ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin.
22. Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!" 23. Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. 24. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.
Raamatun paikan viesti: Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"
Ilm.
1. Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. 2. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. 3. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. 4. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. 5. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.
8. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."
14. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. 15. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
Jumalalla ainoalla on kuolemattomuus ja se on ainut totuus.
Väärä totuus ei synny käärmeen sanasta, ja siihen lainattaisiin sanat, ettei sitä saa tutkia, mitä nyt halusit viestittää "pelastunut. !.
Älä anna Jumalasta väärää kuvaa, älä tee siitä väärää kuvaa, äläkä julista väärää kuvaa.
Parempi on, että sanot, ettet tiedä varmaksi, mitä ikuisuuden kadotuspuoli sisältää.
Toteat vain, että on kaksi tulkintaa, ikuinen kidutusoppi ja se, että rangaistus on ikuinen, mutta tuli tekee tehtävänsä ja kaikki luodaan uudeksi, uusi taivas ja maa, se on totuutta.
Joh 3:16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan >saisi< iankaikkisen elämän.
36. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää....
Joh 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, >>on saanut ikuisen elämän.jo< siirtynyt kuolemasta = elämään.
Joh 6:40. Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, >>on ikuinen elämä.
Joh 10:27. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. 28. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta.
Hän antaa ikuisen elämän omilleen.
Kääntymättömän osana on kuitenkin armo, ei kidutus.
1 Moos 3:
22. Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja >>niin elä ikuisesti!"
Tämä armo kääntymättömälle Jumalan rakkaudessa, toinen kuolema.
Et sinä, enkä minä, eikä Jumala tarvitse kidutusoppia. Tuomion ja tuomion täytäntöönpanon jälkeen luodaan uudeksi kaikki.
Mutta miksi luopua ikuisen elämän armolahjasta?
Päämäärä on mittaamattomalla hinnalla maksettu, Kristuksen kalliilla verellä.
Hän kärsi, koska pahuus ei halunnut meidän pelastusta.
Pahuus asuu ihmisessä jo langenneen sydämen tilasta ja sen voi muuttaa vain Jumalan uudeksi tekevä voima. Itsestään me emme voi tehdä mitään rakentavaa ja hyvää.
Kääntymättömänä vai kannamme hedelmää paholaiselle, koska silloin emme tunnusta Luoja Jumalan päämääriä.
Kummassa leirissä seisot, se ratkaisee päämäärän.
Jos luovut, on maailman suurin lahja ulottumattomissa ja kerran tulet katumaan osaasi.
Myös kadut sitä, että elämän asenteellasi ehkä estit lähimmäisesi perille pääsyn.
Ikuinen elämä on lahjaa ja se on Kristuksessa, ikuisen Kuninkaan edessä kannattaa jo nyt polvensa notkistaa ja tunnustaa sydämessä, että HÄN ON HERRRA. Jeesus on HERRA. Hän lahjoittaa uskon kautta Häneen elämän jo nyt ja saat siirtyä kuolemasta elämään ja toinen kuolema ei sinua tavoita.
Synnin palkka on kuolema, mutta ikuinen elämän lahja on Kristus sinun puolestasi kuollut uhrikaritsa, seuraa häntä.......
Lukeminen kannatti. Se toi selvyyden käsitykseeni helvetistä.
Raamattu opettaa asian siten, että helvetti on konkreettinen paikka. Sinne joutuu kaikki uskoon tulemattomat. Se ei lopu koskaan, vaan on ikuinen kuten taivaskin.
Ainut ongelma on tuo ihmisoppina käännös kidutusopin mielettömyys.
Se on syövyttänyt aivot näkemään harhan totuutena.
Käärmeen hedelmä on makeampaa ja Jumalan sana saa toisarvoisen asian.
Käärme, et suinkaan kuole.
Jumala, ettei ottaisi elämänpuun hedelmää söisi ja eläisi iankaikkisesti.
Jumala ratkaisi asian omalla tavalla.
Ajoi ihmisen pois elämänpuulta ja laittoi kerubin leimuavin miekoin vartioimaan elämänpuulle johtavaa tietä. Tämän ohi ei pääse.
Ainut johdattaja on Jeesus, Minä olen elämän leipä, joka syö, hän saa elää ja saa iankaikkisen elämän jo nyt.
Siinä on ratkaisu elämän iankaikkisuuden osaan.
Jumalalla ainoalla on kuolemattomuus ja hän lahjoittaa KRISTUKSESSA tämän lahjan.
Jos ei esim. murhaaja ota vastaan tätä Kristuksessa annettavaa lahjaa, hän pysyy toisen kuoleman otteessa, jonka ota on synti.
Murhaajalle ei ole luvattu iankaikkista elämää.
Eli kannattaa puhua sillä ajatussuulla minkä Jumala on sanonut ja ehdollistuttanut näissä asioissa.
Kukaan uskossa oleva ei opeta, että Jumala kiduttaa ihmisiä helvetissä. Ei opeteta myöskään, että saatana kiduttaa.
"Kukin saa tekojensa mukaan!" Ilm. 20:10-15.
Sellaista parjaavaa valhetta, että uskovat muka opettaisivat Jumalaa kiduttajana, levittävät adventistit ja jehovantodistajat.
Uskossa olevat opettavat Raamatun mukaisesti, että saatana on helvetissä samalla tavalla vaivattavana kuin muutkin kadotukseen joutuneet.
Helvetti ei siis ole paholaisen valtakunta, jossa se kiduttaisi omiaan.
Kadotus on ikuinen tulijärvi, josta ei koskaan ole poispääsyä.
Lue uudestaan nuo laitetut Raamatun kohdat. Siitä löytyy totuus.
"Kukin saa tekojensa mukaan!" Ilm. 20:10-15. Ei enempää eikä vähempää.
Jokainen tulee vaivattavaksi omien syntiensä tähden, niiden johdosta.
Jumala ei ole helvetissä ihmisiä vaivaamassa.
Jumala on Taivaassa pelastettujen kanssa.
Helvettiin joutuneita ihmisiä ei kiduta Jumala eikä paholainen.
He tulevat kärsimään ikuisen tulen rangaistusta omien syntiensä tähden.
Sanotko, että Jumalan maailman kaikkeudessa on musta aukko, että Hän ei siellä mainitsemassasi helvetissä ole?
Se on Jumalan sanan vastaisuutta.
Mutta se kid.-helvetti mitä opetetaan, se on ihmisen aikaansaannosta ja siellä ei ole Jumalaa, koska sitä ei tule olemaankaan.
Mutta jos väität, ettei helvetillä pelotella ihmisiä, niin olet väärässä.
Olen sen verran puhunut monen ihmisen kanssa, niin lestadiolaisten ym. että tiedän mistä puhun.
Siitä opetuksesta vain nyt halutaan vaieta.
Toisaalta, helvettiä käsitteleviä kirjoja, joita omistan, siellä hyvin selkeästi tuodaan tätä puolta esille.
Jopa kirjoittaja mainitsee helvetin portin päällä olevan tekstin, että tervetuloa. Olikohan Kuvan ja sanan painattama.
Järkyttävää harhaa.
Entä Tampereella, nyt kirkosta eronneen papin ryhmässä, kun tummaihoinen todistaja kertoi helvetistä kokousväen ylle laskeutui kylmä hiljaisuus ja koko tilaisuuden ylle ja jälkeen jäi kokousväelle hyytävä olotila.
Ei mitään rakkautta, ei tunnetta Jumalasta.
Tämä läsnäolijoiden tulkinta, itse en ollut paikalla.
Helvetissä on kirjoittajien mukaan onkaloita, asfalttipalavaa pikeä, syödään jäseniä ja oksennetaan niitä ja taas syödään loputtomasti.
Siellä Jeesus käy kertomassa, että miksi et tehnyt parannusta ajassa, nyt saat osaasi, kun häneltä helvetin tulen keskellä käyskennellessä pyydetään armoa.
Eli Raamatun mukaisesti tätä opetetaan ja meitin kielellä kirjoitettuna?????!!!!!.
Eli todella valheoppia levitetään ja siitä on voitava puhua, että mitä Raamattu sanoo.
Tuo kirjastoni on remontin takia nyt osaksi pakattuna, että toivon löytäväni niin kirjoittajan kirjan kustantajan ja sivunumerot, ettei tarvitse ulkomuistista kirjoitella.
Mutta jotain tässä esillä on, Vapaat evankeliset kristityt painama kirja, Mikä on lopullinen kohtalomme. Mitä on kuoleman jälkeen (Vapaakirkollisten terve vaikeneva näkemys), Miksi helvetti on. Ristin Voitto. Kuolemattomuudesta osallinen Eero Huovinen.. Kai Heikkilä Pertti Jokivuori Kuoleman salaisuus.
Mutta nyt ei ole aikaa jatkaa, huomenna on konsertti, täytyy valmistautua.
Mutta vastaa mitä mieltä itse olet.
Hieman pohjustan kantaani.
Mitä sanoo puolueeton järki ja ihmisen oikeudentunto tähän kysymykseen?
Alkeista. Johdonmukaisesti ajatellen, Jumala on luonut kaiken ja on yksin syy ja seuraus kaikkien elollisten olentojen olemassaoloon, silloin myös vastuullinen näiden yksilöiden ja kokonaisuuden lopullisesta kohtalosta.
No tähän on vastaus ikuiseen elämään Kristus.
Kun Jumala loi mahdollisuuden langeta, silloin hän on vastuuvelvollinen lankeemuksen seurauksista.
Ja se todellinen oikeudentunto sanoo tähän loputtomalla ja tarkoituksettomalla rankaisemisella langenneita ja jos tämän teon luotu tekisi, niin silloin hän olisi kaikkeuden suurin rikoksen tekijä, halpamaistakin murhamiestä huonompi. Niin se kuva, mitä me Jumalasta tuomme, mikä se olisi?
Ikuinen rangaistus vai toinen kuolema?
Raamatun oppi ”iankaikkisesta tuomiosta” (Hebr. 6:2).
Jumalan luoma ihminen ei koskaan lakkaa olemasta. Hän loi meidät ikuisuusolennoiksi. Kaikki muu luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle. Kuolema ei tarkoita tyhjäksi raukeamista, vaan joutumista eroon Elämän Lähteestä, Jumalasta.
Ihminen kuolee, mutta ei menetä tietoisuuttaan.
Tässä kirjoituksessa olevien Raamatun kohtien edessä jokainen voi tarkistaa joutuuko helvettiin vai pääseekö Taivaaseen. - - -
Näin suuren asian edessä pyydän Sinuakin ottamaan oman Raamattusi esille ja tutkimaan kaikki seuraavat Raamatun kohdat..
Mitä merkitsevät muutamat minuutit ikuisuuden edessä ??? Jos käytät ne minuutit seuraavien Raamatun kohtien tutkimiseen, merkitsevät ne suunnattomasti enemmän kuin mikään muu ajankäyttösi.
HELVETTI ELI KADOTETTUJEN IKUINEN TULIJÄRVI ON TODELLISUUTTA samassa määrin kuin Taivaskin on todellisuutta ja ikuisesti kestävää.
Tässä Raamatun todistus:
Matteus 5:22,29,30; 7:13; 10:28; 13:42; 18:8,9; 23:15,33; 24:48-51; 25:46.
Markus 9:43-48; 16:16.
Luukas 12:15; 16:19-31.
Johannes 5:24,29; 15:6;
Apostolien teot: 24:15.
Filip. 3:18-21. 2. Tessal. 1:8,9. 2. Piet. 2:4. Jaakob 3:6. Juuda /4,6,7,13,15.
Joh. Ilm. 14:9-12; 20:10-15; 21:8.
Luettuasi ed. m. kohdat tee niistä yhteenveto.
Anna Pyhän Hengen näin muodostaa itsellesi omakohtainen, selittelemätön ja vain Raamattuun perustuva käsitys aiheesta.
Raamatussa on Jumalan ”mielipide” asiasta. Tästä tulkoon sinunkin mielipiteesi.
Ei selitellä, vaan uskotaan se niin kuin se on.
Onko tietoista tilaa kuolemisen jälkeen?
1 Samuel 28; 1 Kuning. 17:17-24; Matt. 17:1-9; Luuk. 16:19-31; 2 Kor. 5:1-10; 12:1-4; Filip. 1:21-24; 1 Piet. 3:18-22 ja 4:6 ym., ym..
Huomaa, ettei esim. Luuk.16:19-31 esitä vertausta, vaan todellisen tapahtuman: ”oli”.
Vakuutus uskoon tulleille, Jeesuksen vastaan ottaneille:
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”
(Room.8:1-2).
Varoitus
”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen”
( 1 Timot. 6:3-5 ).
”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu”
( Ilm.22.18-19 ).
___________________
Helvettihän ei tule olemattomaksi siitä, jos joku ei usko siihen.
Siellä vallitseva ikuisen tulen rangaistus ei sammu siitä, ettei joku hyväksy sitä.
Tosiasiat ovat Raamatussa - ei meidän mielipiteissämme.
Vastauksesi oli ehkä yleisin vastaus, että pieni vähemmistö pelastuu ja suunnattoman suuri enemmistö joutuu loputtomaan helvetin vaivaan, jossa on ainaista itkua ja hammasten kiristystä.
Tässä voisi kysyä sitten, että onko Jumalan tuomiot, kuolema ja helvetti todellakin Jumalan äärimmäisiä pelastuskeinoja eikä tarkoituksetonta kostoa?
Jumala on kaiken olevaisen alkusyy ja näin vastuullinen myös tämän kadotuksen vaivan olemassaolosta.
Onhan ihmiselle annettu mahdollisuus langeta, ja ihminen lankesi myös, näinhän me opetamme.
Oliko tuo lankeaminen sitten halu kapinoida Jumalaa vastaan? Ei ehkä, vaan halu päästä suurempaan jumalankaltaisuuteen ja ymmärrykseen.
1 Moos 3:16
Eli tiedonjano ja halu päästä suurempaan jumalankaltaisuuteen oli perimmäinen syy ja aiheuttaja. Tätä kun tarkastelee, tarkoitus oli ihmisajatuksena hyvä, eikä ehkä tarkoitushalultaan paha, seuraus kuitenkin oli se paha. Sehän katkaisi ihmisen jumalasuhteen ja teki ihmisestä riippuvaisen itsestään.
Luomisessa ihmisestä ei tehty täysin riippumatonta ja itsenäistä eläjää,
mutta lankeemuksesta johtuen kun nyt näin on ja tätä taustaa vasten pohtii tuomion mittaa, sekä vastuullisuutta oikeudenmukaisuudesta heitä kohtaan, joka on puutteen alainen tästä tiedosta on tuomio mitä me opeissa julistamme käsittämätön.
Nyt kun kolkuttelee opetusta, koetaan loukkaavaksi, sekä jumalattomaksi edesvastuuttomaksi puhuakaan tästä. Jumalan edesvastuusta ja velvollisuudesta luotua kohtaan.
Asetamme vain ihmisen vastuuseen ja mielestäni juuri nyt astutaan tekemään sitä kuvaa Jumalasta joka loukkaa Jumalaa. Me kohtelemme Jumalaa joka ei kykene vastaamaan teoistaan luotua kohtaan.
Jumala ei pyydä vapautua vastuusta, vaan on aina suhtautunut vastuullisesti langenneihin luotuihinsa kuin vastuunalainen kuuluukin ja juuri tämä ääni sanoi paratiisissa, ettei syö ja eläisi iankaikkisesti. On toinen kuolema.
Tämä punainen lanka on Raamatun sanoma.
Se, että käännösongelmain takia syötetään katolista piinaoppia on Jumalapilkkaa.
Jumalan vastuu astuu tuolla paratiisissa lupaukseen vaimon siemenen on polkeva rikki käärmeen pään.. ja jatkaa Room 3:24-26 Jumala lähetti Kristuksen sovituksen välineeksi, jotta itse olisi vanhurskas. Eli velvollisuus ja rakkaus.
1 Joh. 3:8 kertoo vielä, että Kristus ilmestyi, sitä varten, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. -ja koska tämä astuu lopulliseen voittoon on silloin,
kun kaikki lankeemuksen aikaansaamat häiriöt on poistettu luomakunnasta, -Vasta silloin. Tähän siunaukseen on kutsuttu kaikki sukukunnat maan päällä, ja kun kaikki on kohdallaan valtikka on hänen käsissään ja kaikki tottelevat Häntä.
Eli iankaikkinen helvettikidutusoppi on mieletön Jumalan pilkka, asettaa ihmiselle kuolemattomuus, koska Jumalalla ainoalla on tämä ominaisuus.
Luomakunta puhuu jo sanoittakin syvää sanomaa isä- äiti- vaimo- lapset- syntymä- kuolema- eroelämään.
Juuri nuo tuo esille meille sitä tietoisuutta ja sanoja joilla voimme ymmärtää elämää.
Näitä sanoja Raamattu käyttää opetukseen.
Kuollut, se on pois, häntä ei ole keskellämme emmekä häntä näe ajassa.
tämä on viesti meille mitä on kuolema.
Meidän ei pidä rakentaa siihen mitään muuta.
Ja siksi tuon esille tuon raamatunkäännöstenkin tuoman ongelman, aivan läheltä, meidän omien käännöstenkin suhteen. Se ei ole rikkumaton, mutta sieltä kuitenkin löytyy totuus ja tieto, miten se olisi kuulunut jokaisessa kohdassa kääntää.
Mutta aika loppuu minulta nyt.
Palataan.
Raamatun oppiin mukautuu vain pieni osa ihmiskunnasta.
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea,
joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se
portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka
sen löytävät."
Matteus 7:13-14.
Jeesus sanoo edellisen.
Tässä lainaamassasi raamatunpaikassa on punaisen langan osa, paratiisista - toiseen kuolemaan.
kadotus ja elämä.
Ei yleisesti luettu, kidutuselämä ja paratiisielämä.
ettei söisi ja eläisi [syntisenä] ikuisesti, vaan Kristuksessa lahjana ikuisesti elämän lahjana.
He Kristuksessa saavat ikuisen elämän.
Tämä on Jumalan vastuullisuutta luotuja kohtaan.
Tässä Jumalan vanhurskaus tulee esille, johon viittasin edellisessä tekstissä.
Mutta rienaaja haluaa juuri iskeä kyntensä Jumalan vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden kohtaan ikuisella kidutusopilla, ei ette te suinkaan kuole.
Nyt kysymys koskee meitä, ketä me kuunnellaan?
Jumala sanoi ja olkoon sanamme myös sen mukaiset.
Sitä voi kysyä myös, että "Miksi Jumala loi maailman?"
lyhyt pikainen katsaus on Jumalan rakkaus ja hyvyys. Johannes kirjoittaa 1 Joh 4:16
Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Joh. 3:16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Tälle perustukselle Jumala on rakentanut maailman ja tähän perustukselle se lopulta rakentuu.
Uusi taivas ja maa, kaikki entinen on mennyt, silloin on lopullisesti poljettu rikki käärmeen pää, Jumalan valtakunnassa, joka on taivaitten äärestä toiseen ääreen, rakentuu rakkaudelle.
Siinä ei kaiu enää tuska, ei kyynel, ei kirous.
Synnin palkka on kuolema ja viimeisenä kukistetaan kuolema. Toinen kuolema kaikki entinen on mennyt, se on rakkauden perustus. Jumala hallitsee, valtikka on Hänen kädessä.
Se iankaikkinen elämä, se on armolahja.
[kuulee, uskoo sillä = iankaikkinen elämä.
siirtynyt kuolemasta [toinen kuolema] = elämään].
Joh 5:24,-26
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
25. Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja [jotka sen kuulevat, ne saavat elää].
[Saavat elää, vaihtoehto eivät saa elää].
26. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. 27. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. 29. ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. [toinen kuolema].
Joh 6:
40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä;
47. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
ja nyt tarkkana.
53. Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei [>teillä ole elämää itsessänne.sillä on iankaikkinen elämä,
Ensinnäkään ihmisen sielu ei ole kuolematon Raamattu sanoo ”Se sielu, joka syntiä tekee -- sen on kuoltava” Hes.18:4 (vanha käännös, uudesta käännöksestä jätetty pois alkukielen sana sielu nefes). Lisäksi Raamattu sanoo, että vain Jumalalla ainoastaan on kuolemattomuus” (1.Tim.6:16)
Ensimmäinen saarna sielunkuolemattomuudesta pidettiin paratiisissa kun käärme sanoi Evalle, ”ette suinkaan kuole”. Sieltä asti tuota valhetta on levitetty. Ja nyt kun ajan loppu alkaa olla käsillä, tätä valhetta julistetaan vielä voimallisemmin. Poppamiehet, meediot ja suurin osa kristillisten kirkkojen papeista saarnastuoleistaan toistaa saatanan ensimmäistä valhetta ”ette suinkaan kuole” (1.Moos.3:4)
Menette kuoleman jälkeen joko helvettiin tai taivaaseen mutta ”ette suinkaan kuole”.
saatana on vahvistanut tämän valheen monilla tunnusmerkeillä ja ihmeillä. Esim. kuolleita ihmisiä on kautta aikojen ilmestynyt monille ja he kertovat mukamas olevansa jo taivaan ilossa ja ihanuudessa, vaikka tuomiopäivääkään ei vielä ole ollut. Täällä eläessään nämä ihmiset saattoivat olla julkijumalattomia ja kuollessaan täydessä kapinatilassa. Elossa oleville nämä kuolleiksi omaisiksi tekeytyneet valheen enkelit lupaavat pelastuksen syntiensä kanssa, ilman mitään uudestisyntymistä tai kääntymistä.
Saatana on tuhannen juonten mestari hän osaa tekeytyä mestarillisesti kuolleen ihmisen hahmoon ja jäljitellä tätä, esimerkkinä mainittakoon Kuningas Saulin käynti noitavaimon luona. Vaimo kysyi: "Kenen minä nostatan sinulle?" Hän vastasi: "Nostata minulle Samuel". (1.Sam. 28:11)
Valheen ”ette suinkaan kuole” varaan on rakennettu myös petollinen kiirastulioppi.
Ihminen on kokonaisuus jossa on henki ja ruumis. Yhdessä ne muodostavat sielun. Vaikka ihmisellä on henki, mutta jos silmät puuttuvat tai ne ovat sokeat, ei hän pelkällä hengellä näe. Jos hän on kuuro ei pelkällä hengellä kuule. Ihminen tarvitsee elääkseen sekä hengen että ruumiin ja kaikilla ruumiin osilla on oma tärkeä tehtävänsä.
Raamattu sanoo (Saarn.12:7) ihmisen hengestä, että se on ollut Jumalan tykönä ennen syntymää ja palaa kuoltua Jumalan tykö, (myös jumalattomien henki palaa Jumalan tykö). Mitä muistamme tuosta ajasta jolloin henkemme oli Jumalan luona? Emme muista siitä yhtään mitään, koska meillä ei ollut silloin ruumista jossa on aivot, jolla ajatella. Meitä ei ennen syntymää käytännöllisesti katsoen ole ollut olemassakaan.
Kun kuolemme, tilanteemme palaa samaksi kuin se oli ennen syntymää, ”henki palaa Jumalan tykö”. Emme tiedä mitään, olemme kuin syvässä unessa, Raamatun sana toteutuu: ”kuolleet eivät tiedä mitään” (Saarn. 9:5), makaamme martaana tomuvuoteillamme niin kuin Job sanoo. Korkein auktoriteetti Jeesus sanoo kuolleitten tilaa uneksi: Lasarus nukkuu, tyttö nukkuu, menen herättämään hänet. Paavali Pyhän Hengen innoittamana sanoo: ”viimeisen pasuunan soidessa kuolleet herätetään.”(1.Kor. 15:52) Raamatussa yli 50 kertaa mainitaan kuolleitten tilaa uneksi.
Kuolema ei Raamatun mukaan ole tyhjiin raukeamista.
Uskovaiset eivät opeta, ettei ihminen kuole.
Varmasti jokainen kuolee. Hebr.9:27.
Mutta kukaan kuoleva ei raukea tyhjiin, vaan on täysin tietoisessa
tilassa kuolemansa jälkeen. Mm. Luuk.16:19-...
Aadam ja Eeva lankesivat syntiin Paratiisissa, ja kuolivat "sinä päivänä". 1 Moos.2:17.
Kuitenkin he "elivät" kuolemisensa jälkeen tämän maan päällä vielä
satoja vuosia.
He olivat "kuolleet rikoksiinsa ja synteihinsä" (Efes.2:1-) kuten
kaikki ihmiset ennen uudestisyntymistään.
Raamattu määrittelee kuoleman sillä tavalla, että se on ero Jumalasta,
Elämän lähteestä.
Jos joku ei elä Elämän lähteellä, Jeesuksessa Kristuksessa, niin
hän "elää" kuoleman tilassa. Sellainen on olemassa, mutta ei elä
Raamatun tarkoittamassa mielessä.
Adventistien ja jehovantodistajien opit ovat syvyydestä lähtöisin.
Katso siitä tästä:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Helvetti on todella olemassa niinkuin taivaskin
http://www.hellisreal.net/
Tsekatkaa toi
Voi sinua ystävää, perustuuko palvelusi helvettipelkoon?
Onko se kuin musta kaapu, luonnekuva Jumalasta?
Mietipä, tuo mieletön kuvaus, joka tietenkin minulla on henkilökohtaisesti luettu tuosta kirjasta, mutta minkä kuvan se antaa Jumalasta, Raamatullisen?.
Haluatko tätä pilkkaa saatanallisen sielunvihollisen luonnekuvauksen luoda Jumalankuvaksi?
Helvetin tuli on ja se tekee tehtävänsä, mutta Jumala ei tarvitse ikuisen tulen kiduttavaa osaa Uuden maan ja taivaan pelotteluvälineeksi.
Miksi? Siksi, koska Hän luo uuden maan ja taivaan, niin me tiedämme pahuuden ja emme enää ole lankeemuksen tilassa, emmekä halua siihen.
Kaikki on luotu uudeksi, entinen on mennyt.
Ettekö te hyvät ystävät osaa lukea ja ymmärtää.
Miksi te kiusaatte Jumalaa näin mielettömillä väitteillä? Ettekö te ymmärrä jo kirjoitetuista teksteistä Jumalan vanhurskauden?
Tämä tuli ilmi Kristuksessa, sitä juuri kirjoitin edellä.
Tämä pelastus on avain iankaikkiseen elämään.
Miksi te teette tyhjäksi Jumalan sanan ihmisen vääntämällä opilla?
Jumala vastuullisena Luojana esti ihmisen pääsyn elämänpuulle ja miksi? Ettekö te ymmärrä, vai ettekö te halua ymmärtää?
Onko niin helvetin kidutusopin hapatus teidät sokaissut, että Jumala ei halunnut, että ihminen syntisenä.. siis ymmärrä tämä... syntisenä eläisi iankaikkisesti.
Tässäkö tulee ymmärrysongelmia?
Mieletön on teidän Jumalankuvanne, ikuisesti kiduttava Jumala, koska ilman Häntä ei ole mitään olemassa.
Voi, voi, hapatetta.
Teidän uusi taivas ja maa jossa käärmeen pää elää yhä, sitä ei ole rikki poljettu, kuoleman ota, saa elää, kyyneleitä ei ole pyyhitty pois koskaan ikuisuudessa ja vääryyden henki elää.
Ettekö te tajua, ettekö te ymmärrä?
Jumala luodessa luomakunnan, Hän kantaa vastuun myös kadotetusta.
Raamattu sanoo, Kaiken minkä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä. Ps. 135
Herra on hyvä ja armahtaa kaikkia tekojansa. Ps. 145
Jos minä tuonelaan vuoteeni tekisi, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ps. 139
Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvan, ylimmäisinä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet KAIKKIEN KASVOILTA.
Herra hävittää kuoleman ainiaaksi. Helvettitila kutsutaan Ilmestyskirjassa toiseksi kuolemaksi. Näin ollen on kuolema hävitetty vasta sitten, kun ei helvettiäkään enää ole.
Tämäkin kertoo Jumalan valtakunnan kokonaisvaltaisesta olemassaolosta.
Kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelevat häntä. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.... Kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset..
Eli kaikki vallat palvelevat häntä...
Maa on täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren....
Silloin,- kun Herran kiivauden tuli kuluttaa maan - "minä muutan puhtaiksi kansain huulet, [ja huomaa tämä] niin että KAIKKI RUKOILEVAT HERRAN NIMEÄ JA PALVELEVAT HÄNTÄ YKSIMIELISESTI."
Jumalan Uusi taivas ja maa, kaikki rukoilevat ja palvelevat yksimielisesti.
Hän julistaa rauhan kansoille, ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen... hamaan maan ääriin....
Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa POIS MAAILMAN SYNNIN.. eli koska on lopullinen... Kun olemme perillä ja on Uusi maa ja taivas.
silloin on maailman synti poisotettu lopullisesti.
Eli hän on tullut pelastamaan maailman.
Minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella.
Eli tässä on kihlasormus ikuiseen elämään.
Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.
Luomakunta on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalanlasten kirkkauden vapauteen.
Room. Eli taas Uusi taivas ja maa.
Jes. lisää 11:6-7 jossa käy esille tämä susi asuu karitsan kanssa jne.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset, eikä tulevat, ei voimat ei korkeus, eikä syvyys eikä mikää muu luotu voi meitä eroittaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room. Jumala on rakkaus... Joh.4 ja Rakkaus ei koskaan häviä....
Rakkaus on Jumalan olemus. Hänessä on meille iankaikkisen elämän lahja.
Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisen Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan, sitten tulee LOPPU, kun hän antaa VALTAKUNNAN Jumalan ja Isän haltuun., kukistettuaan KAIKEN hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkojensa alle.... Ja kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että JUMALA OLISI KAIKKI KAIKESSA. 1 Kor.
...Fil.. joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin KIRKKAUTENSA RUUMIIN KALTAISEKSI sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä itsellensä alamaisiksi... Eli taas ollaan Uudessa taivaassa ja puhutaan kaikki.... heti kun käärmeen pää on lopullisesti murskattu..
Kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia ja kaikki pysyy hänessä voimassa... Jumala näki hyväksi, että KAIKKI TÄYTEYS ASUISI HÄNESSÄ, JA että tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen KAUTTAAN SOVITTAISI ITSENSÄ KANSSA KAIKKI.. SEKÄ MAAN PÄÄLLÄ ETTÄ TAIVAASSA.
Ja näin ollen Perkeleen teot on tehty tyhjäksi.
Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot... 1 Joh. 3
Käärmeen pää.... sen murskaaminen.
Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan "Valtaistuimella istujalle ja Karitsalle kiitos ja kunnia ja ylistys ja valta iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa.
Ja minä kuulin ikäänkuin suuren joukon äänen ja ikäänkuin paljojen vetten kohinan ja ikäänkuin kovan ukkosen jylinän sanovan "Halleluja! Sillä Herra meidän Jumalamme Kaikkivaltias on ruvennut hallitsemaan...... ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."
Uskotteko te tämän?? Uudeksi minä luon KAIKKI::: se on päätepiste... kaikki kohdallaan.
Eli Kristus itse asiassa on iankaikkinen elämä elämänpuu.
Mutta jatketaan, ja lukekaahan Raamattua sen punaisen langan mukaisesti.
mutta ei ikuisesti palava, kun se on polttanut jumalattomat tuhkaksi, ja heidän villitsijänsä paholaisen niin siellä ei ole mitään polttamista niin se sammuu ja kaikki on vain tuhkana, raamattuhan sanoo että ne tulevat tuhkaksi ja te tallaatte jumalattomat.
Adventistit ja jehovantodistajat hyökkäävät Jumalan lapsia vastaan, kun
pelkäävät itse helvettiä!
Sen tähden he vakuuttelevat hyökkäävästi, ettei sitä ollenkaan ole.
Pyhä Henki todistaa jokaiselle uudestiyntyneelle, että helvetin loputon tuli
on niiden osa, jotka eivät tämän elämän aikana tule uskoon.
Mutta miten noissa eksytysliikkeissä voitaisiinkaan tätä ymmärtää, kun
elämän lähde, Pyhä Henki on hylätty.
Adventistit eivät usko Pyhän Hengen kasteeseen kielilläpuhumisineen.
Tämän tähden heidät voi luokitella jehovantodistajien haaraosastoksi.
Samasta lähteestä nuo liikkeet ovat aikoinaan syntyneetkin.
Älä nyt yleistä adventisteiksi kaikkia kirjoittajia.
Sen huomasin, että joku adventisti kävi tuohon väliin säveltämässä oman kannanottonsa ja tuossa aikaisemmin myös.
Jos tunnet adventistien opin ja jehovalaistenkin, niin tekstin painatus itselläni on toinen ja toisesta lähtökohdasta.
Mutta lue perusteet Raamatusta, niitä kirjoituksia et voi tyhjäksi tehdä.
Toisaalta, älä tee Jumalasta sitä kuvaa, jonka henki on rienaajassa.
Jos et usko siihen, että Jumalan vanhurskaus perustuu Kristukseen ja siinä annettuun elämän armolahjaan, niin silloin sodit Raamatullisen Jumalan sanaa vastaan ja ajat rienaajan asiaa.
Eksytys lepää silloin siinä totuudessa jonka lähtöjuuret ovat käärmeen todistuksessa.
Jätät käärmeen hengen todistuksessasi elämään ikuiseksi ajaksi ja et halua talloa sitä Kristuksessa lopullisesti voitetuksi.
Tuo linkkisi kertoo tekstissä juuri siitä, että järjettömyys ja epäinhimillinen raakuus käy täydestä, ja perityt ennakkokäsitteet kelpaavat kyllä raamatunselittäjäksi, kun näin vakavia asioita tutkitaan.
Jos tuollaisen tekstin antaa "normaalille" ihmiselle vaikka tuomarille luettavaksi, mitä sanoisi puolueeton järki ja ihmisen oikeudentunto kysymykseen?
Eli palaan näihin peruslähtökohtiin.
Jumala on luonut kaiken, eli on yksin syy ja seuraus kaiken elollisten olentojen olemassaoloon.
Kun ja koska näin on, hän on edesvastuullinen jokaisen yksilön lopullisesta kohtalosta.
Jos Jumala loi meidät mahdollisuudella langeta, silloin hän on vastuullinen lankeemusten seuraamuksistakin.
Kun ja koska näin on, Jumala ei ole oikeutettu loppumattomalla ja tarkoituksettomalla kidutuksilla rankaisemaan langenneita.
Jos näin väität, että on ja näin tekee, niin jos verrataan halpamaisimpaan murhamieheen, niin silloin asetat Jumalan tätäkin murhamiestä huonompaan asemaan. Ymmärrättekö?
Teet Jumalan kuvan tällaiseksi!
Ja kun asetat Jumalan rankaisijana tähän asemaan, että hän ei pysty hoitamaan luomakuntansa asiaa kuntoon, Hän on epäonnistunut luomaan Uutta maata, koska perusta pahasta ei häviä vaan elää.
Se elää tavalla tahi toisella.
Ja vanhurskaus edellyttäisi silloin, että hän myöntäisi syyllisyytensä ja antautuisi luotujensa tuomittavaksi.
Eli juuri tähän asetelmaan rienaaja asettaa teidän suullanne Jumalan ja luo oman leimansa Jumalan luonteen kuvaksi.
Kiduttaja, jossa ei löydy armo, eikä laupeus.
Kohtuuton ja epäoikeutettua on rangaista ajallisia hairahduksia iankaikkisella kidutuksella.
Asettamamme sanat "Jumalan puolustamiseksi", ei riittä sekään, että sanomme ihmisen saaneen vapaan tahdon valita hyvä tai paha, sillä ihminen ei välttämättä kuitenkaan omaa riittävästi älyä sitä tehdäkseen, vielä vähemmän hänellä on voimaa toteuttaa hyvää tahtoa.
Eli siitä voi kysyä, että onko ihmiselle ehdottomasti annettu vapaa eli riippumaton tahto?
Ihminen luotiin jo alussa Jumalan tahdosta riippuvaksi, ja hän on myös ympäristöstään riippuvainen. Ihmisen riippuvuussuhde Jumalasta ja kaikkeudesta lienee samanlainen kuin hänen riippuvaisuussuhde yhteiskunnasta, jonka keskellä hän elää. Hän on vapaa ja riippumaton määrättyyn pisteeseen asti, mutta ainoastaan rajoitetusti, sillä yhteiskunta päättää tarpeen vaatiessa hänestä yksilönä, ja myös hänen suhteistaan ympäristöönsä. Monessa suhteessa maailmassa kokonaisuuden etu lopullisen yksilöllisyyden rajoitin. Näin ollen on ainoastaan se yksilö vapaa tai tuntee itsenä vapaaksi, joka täysin alistuu ja samanlaistuu häntä hallitsevien lakien mukaisesti ja muuta vapautta meillä ei ole.
Mutta joku sanoo, että Jumalan vanhurskauden tähden Jumala on pakotettu ankarasti kostamaan ihmisille..... Eli pitääkseen synnistä epäoikeutettu hyvitys, koska Jumalan kunnia sitä vaatii.... Jaaaa..aa Jos näin olisi, olisiko Jumala silloin se Raamatun Jumala, ehdoton vanhurskaus, .. vai onko Jumalan kunnia muodostunut kompastuskiveksi, jonka eteen "koko" kristikunta on kompastunut?--- kun se vain saadaan hyvitetyksi, silloin kaikki on korjattu.
Otetaan vertaus kotoa.
Äiti on menossa kauppaan ja kotona on lääkekaappi, jossa on vaarallista lääkettä, voisi sanoa, että jopa myrkkyä lapsen suussa. Ovi lääkekaappiin ei voi lukita, mutta äiti varoittaa lapsia, jotka jäävät omin päin kotiin, etteivät koskisi lääkkeisiin. Hän selittää kuinka vaarallisia ne ovat ja uhkaa jopa rangaista, jos lapset eivät tottele. Kielto herättää lapsissa uteliaisuuden ja äidin mentyä alkavat keskustella, että mitä tuossa kaapissa mahtoikaan olla, koska äiti varoitti.
Lopulta he päätyvät siihen, että nuo lääkkeet mahtoi olla hyviä, koska äiti käyttää niitä joka päivä. Sitten vanhin kiipeää keittiöjakkaralle ottaa käteensä pullon ja syövät.
Pian myrkytysoireet ilmenevät ja äidin tullessa kotiin lapset kieriskelevät lattialla tuskissa. Äiti ymmärtää heti, että lapsissa on kuolettavaa myrkkyä.
Millä hän voisi heitä auttaa ja pelastaa? Ei juolahda heti mieleensäkään ottaa vitsa käteen ja pitää ankaraa tilintekohetkeä siitä, että eivät uskoneet vaan rikkoivat kiellon ja varoituksen.
Ei hän muista äidin arvovallan loukkauksesta, vaan koko huomio kohdistuu siihen, että lapset ovat kuolemanvaarassa. Hän ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin saadakseen myrkyn pois, lääkehiiltä, ambulanssi jne. Ja näin hän saa vaaran väistettyä ja lapset pelastettua kuolemasta.
Näin menettelee äiti, se oikea äiti, mutta kristikunnan Jumala hän menettelee päinvastoin vieläkin vakavammassa tilanteessa. Hän vain tiukkaa korvausta kunnianloukkauksesta, lasten todellinen hätä on toisarvonen asia.
Onneksi ei Jumala kuitenkaan ole näin kunniakipeä, jollaiseksi yleinen harhakäsite on hänet tehnyt, vaan hän on osoittanut olevansa Isä, jonka toimenpiteet tarkoittavat lapsen vapauttamista kuoleman vaarasta, eli itse synnistä.
Siinä on sovinnon syvin tarkoitus, Pelastaessaan ihmisen osoittautuu Jumalan vanhurskaaksi eikä rangaistessaan ikuisella kidutuksella.
Tarkoitukseton rankaisemin on oikeastaan matalamielistä kostamista, jonka kuvan on ihmisen luoma harha.
Näin ollen iankaikkinen elämä on Kristuksen kautta luettavaa Jumalan vanhurskautta.
Miksi Raamatun sana ei kelpaa opiksi tässä asiassa?
Mitä vikaa on Jeesuksen ja apostolien opetuksessa ikuisesta kadotuksesta?
Raamatun mukaan HELVETTI ELI KADOTETTUJEN IKUINEN TULIJÄRVI ON TODELLISUUTTA
samassa määrin kuin Taivaskin on todellisuutta ja ikuisesti kestävää.
Tässä Raamatun todistus:
Matteus 5:22,29,30; 7:13; 10:28; 13:42; 18:8,9; 23:15,33; 24:48-51; 25:46.
Markus 9:43-48; 16:16.
Luukas 12:15; 16:19-31.
Johannes 5:24,29; 15:6;
Apostolien teot: 24:15.
Filip. 3:18-21. 2. Tessal. 1:8,9. 2. Piet. 2:4.
Jaakob 3:6. Juuda /4,6,7,13,15.
Joh. Ilm. 14:9-12; 20:10-15; 21:8.
Luettuasi ed. m. kohdat tee niistä yhteenveto.
Anna Pyhän Hengen näin muodostaa itsellesi omakohtainen, selittelemätön ja vain Raamattuun perustuva käsitys aiheesta.
Raamatussa on Jumalan ”mielipide” asiasta. Tästä tulkoon sinunkin mielipiteesi.
Ei selitellä, vaan uskotaan se niin kuin se on.
Onko tietoista tilaa kuolemisen jälkeen?
1 Samuel 28; 1 Kuning. 17:17-24; Matt. 17:1-9; Luuk. 16:19-31; 2 Kor. 5:1-10; 12:1-4; Filip. 1:21-24; 1 Piet. 3:18-22 ja 4:6 ym., ym..
Huomaa, ettei esim. Luuk.16:19-31 esitä vertausta, vaan todellisen tapahtuman: ”oli”.
Vakuutus uskoon tulleille, Jeesuksen vastaan ottaneille:
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”
(Room.8:1-2).
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000034463068
aloitushaaran jatkoksi, piti tulla tähän.
Tässä juuri on se ongelma, että jos äidinmaidossa opetetaan helvetin kidutusoppi, niin se on piirretty mielenlaatuumme poltettuna se kuva, että ei edes osata lähtökohdistaan edes ajattelemaan, että Raamattu voi puhua aivan muuta, eli sieltä voi löytyä todellinen punainen lanka.
Ja juuri tätä olen yrittänyt avata näkemään.
Kun ja jos sinä ja minä katsoisimme samaa maisemaa ja sitten kertoisimme siitä ulkopuoliselle.
Kun ja jos sitten nämä ulkopuoliset katsoisivat tätä maisemaa, heillä on ennakkonäky tähän maisemakuvaan ja juuri tarkentaisivat katseensa esittämiin kohtiin ja näin ollen voi jäädä huomaamatta se, mitä tuo maisema kertoo kokonaisuutena.
Minä olen katsellut tuota maisemaa, mitä esität juuri näin ja jopa sanoin siihen aamenen, koska se minulle näin opetettiin. Minulle asetettiin silmilleni ne silmälasit joilla "piti" katsoa hyväksyttävästi.
Mutta sen maiseman kuva vääristyi todellisuudesta, ne lasit toivat taittovian, tai suppean näköalan.
Olen joskus työni takia joutunut kokeilemaan eri mallisia laseja, jotta ymmärtäisin näkövammaisen saamaa kuvaa siitä kokonaismaisemasta, mitä itse katselen.
TS. olemme määrätyllä lailla näkövammaisia täällä ajassa ymmärtämään ja kun siihen meille asetetaan lasit, ne rajoittavat kokonaisuuksia.
Kun matkani varrella luen näitä Raamatunkäännöksiä, olen tullut siihen johtopäätökseen, että en voi sanoa, että se on 100% niin.
Ja miksi näin. Kun tätä 92 käännöstä tehtiin, sain aina esityksen, että tähän on tultu niin tarkista ja kommentoi.
No mitä tämä kertoo, se kertoo sitä, että tarkistajat ja kommentoijat, sekä kääntäjät toimivat inhimillisen ymmärryksen johdossa.
Ja näin käännöksiin tulee astian maku. Eli se, miten sitä tulkitaan kussakin hetkessä.
Ja kun näin on painolasti olemassa, meillä on käsissä käännös.
Kun sitten ruottalaista käännöstä ja meitin käännöstä vertaa, voi tulla kahteen päätelmään näin esimerkkinä, niin kuinka voit ja voin sanoa kaikkeen aamenen, eli näin voimme tarkastella pohjia Raamattuun.
Sitten tämä meidän käännöksemme alkutaival, kantaa kirjoittajan elämänkatsomuksen sillä alkuvuosisadalla ja perustuksilla, missä se on tehty, ja mitä ehkä painattamaan, voi astua matkaan harha, mitä alkuperäiseen sanomaan ei ole tarkoitettu.
Kun ja näin uskon, että Raamatun sanomamme kantaa lainamanttelia matkassa filosofiaan sielun kuolemattomuusoppi näkemykseen, ehkä kiirastuliopin takia niin pyrin rehellisyyteen itselleni.
Ja näin ymmärtäen ja lukien Raamattua astuu monet palaset kohdalleen, miksi Jumala sanoi paratiisissa näin ja miksi sitten loppujenlopuksi on tämä toinen kuolema olemassa.
Se on juuri se mistä olen kirjoittanut, Jumalan Pyhä Vanhurskaus luojana.
Kun luet noita tekstejä, heität oppimanttelin pois niskastasi, niin tulet löytämään siitä Raamatusta sen todellisen punaisen langan ja näin ymmärrät sen hirvittävän oppivääristymän joka luo Jumalasta sen käsittämättömän harhaisen väärän kuvan joka on ihmiskäännöstyön tulos.
Jumala on antanut meidän oikeuden tulla Hänen eteensä kysyä ja hän antaa vastauksen.
Tämä nyt vastaukseni on keskusteluvuorona lyhyt ja nyt en tähän perustellut Raamatun jakeita, sitä olen jo tehnyt.
Mutta sitäkin voi miettiä, että Jumala on kaiken luoja. Hän loi myös sen langenneen pahan.
Mutta kaikki oli hyvää alussa, eli kaikki oli paikallaan, siinä missä niiden kuului olla.
Ja heti, kun joku liikkuu paikaltaan, se sotkee sen hyvän ja aiheuttaa häiriötekijän.
Miksi ja kuinka tämä paikaltaan liikkuminen tapahtuu missäkin tapauksessa, sen Jumala halusi saattaa paikalleen ja näin Hän tuli sen saattamaan Kristuksessa.
Tähän kaiken kohdalleen saattamiseksi Uuteen maailmaan, ei kuulu häiriötekijät missään muodossa, ja uudeksi hän tekee kaiken. siis aivan kaiken.
Tämän pienen palikan avulla nyt tässä tekstissä laajentamatta nyt lopetan ja lähden kaupungille.
Ts. aina pitää miettiä sitä opetusta, myös tätä mitä minä sanon ja juuri tämä oma puheenvuoroni kertoo sen, että ymmärrätte, ettei kaikki ajattele samalla tavalla.
Minulle on asettanut suuret ongelmat oikeudentunto jonka uskon olevan Jumalan sydämelle asettamana ja myös sen, että minulla on Raamattu jonka avaajana on Jumalan Pyhä Henki. Tämä sanoo aamenen sen käsittämättömän rakkauden edessä, Jumalan edessä.
Hän ei ole se hirvittävä epäinhimiillinen luonne joka luotua kiduttaisi päättymättömän ajan.
Luotua, jonka elämä on ehkä sillä, joka omin lupineen elää hieman yli 100 vuotiaaksi.
tai luvalla tuonne 70 ikään.
Jos ihminen olisi tuomari, hän ei voisi hyväksyä väärää tuomiota ja kyllä meille annetaan hallintavalta joskus, niin miksei me jo nyt voida tarkastella sitä, mitä meille annetaan oppeina ja käänöksinäkin.
Tuo asetelma on sanan vastainen, että käännös asetetaan joltain puolelta vastoin kokonaisuutta määrääväksi ja sen suojaksi väärin lisätään toisen raamatunpaikan, että tätä meidän oppia kohtaan ei saa lisätä jotain.
Huomaatteko ontumisen? Raamatusta juuri olen perustat annettu, mutta tuo linkkilainaus mitä tänne tuotiin on ihmisen mielettömän mielikuvan saattamista yli Raamatun. Eli pönkätään rienaajan antamaa Jumalakuvaa.
adventistit ja jehovantodistajat menkööt oppeineen omille palstoilleen.
Pois täältä.
Tämä on kristittyjen palsta.
Kun leimataan, niin voi sitten katsoa erästäkin näköalaa.
Nyt lainaan Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisua 130 Eero Huovinen ja kuolemattomuudesta osallinen.
v. 1981-
Etten nyt tietämättäni loukkaisi tekijäoikeutta, tuon pienen pätkän mietittäväksi.
Kuoleman teologia ekumeenisena ongelmana.
s. 11.
Kuoleman teologista problematiikkaa on viime vuosisadalla määrännyt ekumeeninen vastakkain asettelu. Karkeasti hahmotteluna tällöin on ollut kysymys siitä, että roomalaiskatoliselle teologille ominainen käsitys sielun kuolemattomuudesta ja evankelinen näkemys ruumiin ylösnousemuksesta on ymmärretty toistensa poissulkeviksi vaihtoehdoiksi.
Ekumeensien kontroverssiasenteen kärjekkäämpänä muotoilijana on tällä vuosisadalla yleensä pidetty saksalaista, Luther-tutkijana Suomessakin tunnettua Carl Stangea.
Stangen mukaan roomalaiskatolinen ja Lutherin kuoleman teologia ovat yhteensovittamattomat. Stange väittää jyrkästi, että.... kristiuskossa ei uskolla sielun kuolemattomuuteen ole mitään sijaa, vaan tilalle tulee usko kuolleitten ylösnousemukseen. Edustaessaan edellistä kantaa (sielun kuolemattomuusoppi) roomalaiskatolinen kirkko sulkee tältä osin itsensä kristillisen opin ulkopuolelle.
Stangen tulkinnan mukaan roomalaiskatolinen kirkko on omaksunut antiikin filosofiasta platonisen käsityksen sielun ja ruumiin dualismista. ...... s.12 sielun vapautumisesta ruumiin kahleista.. tällä tavalla Stangen mielesä kuoleman merkitys heikentyy. Kuolema ei kosketa lainkaan sielun omaa olemusta. Ainoastaan sielun puku vaihtuu ja siten kuolema on vain näennäistä...... Katolinen käsitys nousee Stangen tulkinnan mukaan ihmisen luonnollisesta itsesäilytysviestistä, joka ei halua luopua omasta minästään ja joka sen vuoksi muodostaa kuoleman tosiasiaa vastustavan käsityksen, joka ei kosketa olemuksemme sisintä ydintä.. Stangen mielestä katolinen käsitys perustuu yleisinhimilliseen toiveeseen että ikuinen elämä on välttämätön seuraus meidän luonnollisesta luotuisuudestamme........ jne.
Joko nyt saa taas nostaa ajatusta sille, että missä on juuret sielun kuolemattomuusopille.
Kirjan kirjoittaja on arvostettu piispa joka lainaa tähän tutkijan sanan.
Oppi tulee katolilaisuudesta, ja siihen astunut antiikin filosofiasta platoninen käsitys.
Eli tämä asia ja ajatus kuuluu meille kristityille.
Ei tämän asian selvittelyyn tarvita katolisuutta sen paremmin kuin
adventistien harhaakaan tai platonismia yms.
Ei tarvita luthertutkijoita tai eksyneitä piispoja. /
Jos joku kehtaa kantaa piispan titteliä, niin sellaista ei missään
asiassa tule kuunnella.
Raamattuhan ei tunne sellaista virkapappeuteen kuuluvaa nikolaiittain
oppia.
Raamatussa olevat sanat riittävät sellaisinaan kaikkien hengellisten
kysymysten selvittämiseen.
Katso aloituskirjoituksessa olevat Raamatun kohdat.
Eivätkö ne riitä?
Miksi eivät?
__________________
Kysyit, että miksi eivät riitä.
Sepä se, miksi ei riitä raamatusta jo alkulehdiltä Jumalan sana, ettei söisi ja näin eläisi iankaikkisesti. Niin, miksei riitä?
Nyt kaivellaan kuten katolilaiset määrätyt jakeet ja käännetyt ajatukset kumoamaan totuutta, että kivetkin huutavat (tutkijat/eksyneet piispat) leipinä teittenvieriltä Raamatullisuutta.
Tulee mieleen se raamatunpaikka, kun kuningas lähetti palvelijat ja lopulta pojan, mutta hänetkin tapettiin.
Eli piinaoppi, kiirastulioppi ja sen pönkkä on tärkeämpi puutarhahoidossa, kuin Jumalan omat sanat. Näin vertauskuvallisesti sanottuna.
Mutta jätetään asia, koska väite voi ohjata ihmiset toisarvoisiin kiistoihin katsomaan sitä, mutta unohtavat asian sisällön.