Tyttöystävä roikkuu kiinni

Silloin harvoin kun esim. parhaan ystäväni kanssa olen ravintolassa, joudun joka tapauksessa ajattelemaan tyttöystävääni koko ajan ja lähetellä tekstareita, jos yhteenkin viestiin jätän vastaamatta niin seuraava viesti joka tulee, on jäätävän loukkaantunut.
Tämän takia ilta kaverin kanssa ei auta yhtään mitään, koska se ei ole vapaata vaan toinen ikäänkuin valvoo koko ajan.
Itselleni tulee vieläpä syyllinen ja loukkaantunut olo, totta kai haluaisin olla rakkaalleni mieliksi enkä loukata häntä, mutta kun ei se noin voi mennä. Ei kai parisuhde voi perustua siihen että toinen luopuu kaikesta omastaan miellyttääkseen toista?

"Itse vaan omistan kavereita joita hän ei pahemmin tunne ja tottakai haluan viettää aikaa näidenkin kanssa, mutta hänelle jo yksi viikonloppu kuussa tai yksi perjantai parin viikon välein olisi liikaa! "

Tiimityössä on tapana tehdä asioita yhdessä ja parisuhde onnistuakseen vaatii tiimityötä eikä sooloilua.

Toki myös oma aikakin on tärkeää, mutta silloin voi lähetä vaikka purjelautailemaan. Tulee todella macho olo jos purjelautailee 3 asteisessa vedessä kaatumatta ja nainen katsoo ihaillen hyvätuulista ja hyväkuntoista miestä:-)

Hänellä on itsetunto-ongelma. Suosittelen parisuhdeterapiaa. Näytä myös tämä, mitä kirjoitit.

Itse en jaksaisi elää noin valvotusti ja olen nainen

Mielestäni kannattaa lisätä keskustelua aiheista ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kunnon riitakin on joskus erittäin puhdistava kokemus. Itselläni kävi niin, että en lopuksi tuntenut mitään mielihyvää lähtiessäni ystävieni kanssa ulos, jäi vain huono omatunto kalvamaan. Jatkuva miellyttäminen tai toisen huomioonottaminen silloin kun pitäisi olla hauskaa ihan itsekseen on kuluttavaa itselle, tarkoitan siis sitä, että toisen olisi myös otettava huomioon se fakta, että toinen tarvitsee myös omaa aikaa. Kumppanille pitäisi myös riittää se tieto, että hän kuitenkin saa suurimman osan huomiostasi. Tee mitä tehtävissä omalta osaltasi on tehtävissä ja muista, että kukaan ei ole ajatustenlukija, eikä kumppanisi välttämättä tiedä kuinka paljon tarvitset omaa aikaa...

Itseäsi et voi juurikaan muuttaa ja sinulla on nyt jo huono olo. Yritä puhua ystäväsi kanssa asiasta ja jos tilanne ei yhtään parane on syytä miettiä voiko yhdessäoloa jatkaa. Vastaus ei ehkä ole sellainen jota toivoit mutta itseään on hyvin vaikea muuttaa pitemmän päälle. Ystäväsikin saattaisi olla onnellisempi "vähemmän menevän" miehen kanssa.

Kuitenkin toivon teille molemmille kaikkea hyvää!

parisuhde ollenkaan. Parempi sun olla sinkkuna sitten, kun et kestä yhdessäoloa.

itse olen juuri samanlainen kuin tyttöystäväsi.
johtuen menneisyydestäni, vanhemmista ym. erolapsi ja äiti alkkis, johon ei voinut luottaa, lähti baareihin ja jätti minut kotiin.

ehkä ei naisellasi ole mitään tuollaista, mutta mikä tahansa luottamuksen menetys lapsena saa aikuisena käyttäytymään niinkuin olisi vielä lapsi joka roikkuu rakkaassaan.

hän elää pelossa. hän ei ole siitä onnellinen, muttei osaa muutakaan.

minä menin psykoterapiaan kahdeksi vuodeksi. kärsin suunnattomasti miesten omasta elämästä ja olisin halunnut kyhnätä kyljessä kokoajan, sillä vain silloin tunsin olevani turvassa. terapian aikana aloin kasvamaan aikuiseksi, vastuulliseksi ihmiseksi joka ei prjisoi kokoajan omia heikkoja tunteitaan puolisoon.

outoa on se, että kun sitten muuttumiseni alkoi, mieheni muuttui myös. hän ei enää halunnutkaan mennä baareihin eikä mihinkään. JUURI KUN OLISI HYVILLä MIELIN VOINUT MENNÄ! minun muuttumiseni muutti hänetkin niin, ettei häntä enää ahdistanut jäädä kotiin. en ollut enää henkisesti ja fyysisesti hänen kimpussa kokoajan ja hän sai tilaa hengittää myös kotonaan.

kannustan sinua seuraavaan: älä mene hänen toiveensa mukaan vaan ärsytä hänet kasvamaan ihmisenä. hän kiittää sinua siitä lopulta, mikäli edes tajuaa mitä on tapahtunut.

mutta älä ole hänelle ärsyttävä. muuten tulee ero :) ole ystävällinen, luotettava, mutta älä manipuloidu mökötyksistä.

tiedätkö, se että ei kestä toisen mökötystä (kuten lastenkin kanssa) ja tekee juuri niinkuin toinen tahtoo kertoo vaan sen ihmisen itsekkyydestä. HÄN ei kestä itsessään pahaa oloa minkä aiheuttaa toiselle, ja siksi antaa periksi kaikessa. KUKA SELLAISESSA YMPÄRISTÖSSÄ VOI KASVAA AIKUISEKSI?

jos kumppaninne on kuin lapsi, häntä pitää sitten kohdella kuin sellaista. vai ostatteko pikku jalmarillekin kaupasta aina lelun ja karkkia kun jalmari vähän huulia mutristaa??

itse kasvoin tuota kautta, mutta terapeutin kanssa. oma mieheni ei ollut tarpeeksi viisas tekemään noin.

Täytyipä vastata oma ajatukseni tähän juttuun ja ongelmaasi :)

Eli olen itse avovaimo, vähän yli parikymppinen ja seurustelua on takana pari vuotta vanhemman miehen kanssa 3 vuotta, vähän yli 2 vuotta asuttu yhdessä.

Itse olin juuri täyttänyt 20, kun aloimme seurustella, kyseessä oli ensimmäinen vakava parisuhde ja olin todella onnellinen, ihastunut ja rakastumaisillani. Olen muutenkin semmoista tyyppiä, että kun joku tunne valtaa minut, se sitten valtaa kokonaan :) Mieheni taas on paljon hitaammin syttyvää tyyppiä ja aika varauksellinen, kaipaa paljon omaa aikaa ja omaa tilaa.
Itse en taas koe kaipaavani ainakaan niin paljon kuin mieheni.

Alkuseurustelu oli meilläkin saman kuuloista kuin mitä kirjoitit. Näimme 2-3 päivänä viikosta ja silloin oletin automaattisesti, että näinä päivinä kun olimme yhdessä poikaystäväni kanssa, hän antaisi kaiken jakamattoman huomion minulle, kuten minä halusin antaa hänelle. En kuvitellutkaan, että olisin silloin sopinut kaverin kanssa menoa, jos olin mennyt poikaystäväni luokse. Ja loukkaannuin siitä, jos olin poikaystäväni luona vaikka pe-su ja lauantai-iltana poikaystäväni ilmoitti, että aikoopa lähteä Henkan kanssa baariin, että kattelepa sinä vaikka tv:tä tai näe omia kavereita.
Loukkaannuin, tuntui ettei poikaystäväni halunnut seurustella ja että hän tahallaan jätti mut yksin kun piti olla sitä yhteistä aikaa jne.

Poikaystäväni "kärsi" 10kk. hiljaa itsekseen, ei uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, kun pelkäsi minun suuttuvan ja loukkaantuvan. Ehkä olisinkin silloin seurustelun alussa loukkaantunutkin, jos poikaystäväni olisi sanonut suoraan, että "älä koko ajan kyhnytä kyljessä kiinni, anna mulle tilaa".

Nyt kun ollaan nämä vähän yli 2 vuotta asuttu yhdessä, on mennyt tosi hyvin. Kun yhteenmuuttaminen tuli ajankohtaiseksi, käytiin pitkät keskustelut asiasta. Mies kertoi hyvin tarkasti, MIKSI kaipaa sitä omaa aikaa ja tilaa, ja ettei tee sitä loukatakseen minua ja ettei se ole meidän parisuhteesta pois, jos hän kerran kuussa käy kaverien kanssa baarissa tai muuta.
Myös siitä hän puhui pitkään, että kun asutaan yhdessä, niin en voi olettaa, että kaikki illat mieheni vain istuisi kanssani sohvalla kylki kyljessä, että hänen täytyy päästä yksikseen tietokoneelle, lenkille tai salille, ILMAN ETTÄ MINÄ LOUKKAANNUN JA MÖKÖTÄN.

Ja niin minä ymmärsin :)
Eli paljon puhetta tarvittiin, myös sitä rohkaisua miehen puolelta, että hän tavallaan potki minua persuksille, että kehittäisin itselleni tekemistä niiksi illoiksi, kun mies ei vaikka oo kotona, on menossa jossakin tai muutenkin, että haluaa olla yksistään tietokoneella ilman, että minä käyn koko ajan halailemassa ym.

Meillä myös toimii ns. salasana, eli mies kehitti idean, että ymmärtäisin helpommin, että hän haluaa nyt olla vain yksin hetken vaikka kirjan kanssa makuuhuoneessa ilman että käyn joka välissä jotain juttelemassa, hän sanoo tämän "salasanan" :D
On kyllä tosi hyvin toiminut meillä ;) Vaikka hieman lapselliselta kuulostaakin, niin ainakaan ei tarvi aina miehen sitten tiuskaista, että "mitä sä taas tänne tuut, mä nyt luen, anna mun olla rauhassa" josta loukkaantuisin, vaan kun hän sanoo vaikka "kirahvi" ja menee lukemaan kirjaa, tiedän, että hän haluaa nyt olla niin kauan yksin kuin nyt onkaan. Enkä loukkaannu siitä, varsinkin kun tuo salasana on meillä hauska loru ;)

Ehkä tyttöystäväsi olettaa, että silloin kun näette, sinä annat hänelle kaiken huomiosi ihan koko ajan. Kannattaa tosiaan ottaa asia niin monta kertaa puheeksi, että hän ymmärtää. Voithan myös kirjoittaa kirjeen tai mailin hänelle, jos hän helpommin sisäistää kirjoitetun tekstin, jos saa vaikka lukea sinun ajatuksesi itse kaikessa rauhassa ja miettiä asioita sinun kannaltasi.

Voi myös olla, että tyttöystäväsi on läheisriippuvainen ja ei vain uskalla tai osaa tehdä asioita yksin vaan kaipaa sinua jatkuvasti kaveriksi. Silloin kannattaa miettiä, kaipaako se asia esim psykologilla käyntiä tai muuten vaan juttelua aiheesta.

Entä miten aikaisin ilmoitat tyttöystävällesi, että aiot mennä kaverin kanssa baariin? Jos vaikka vasta perjantaina iltapäivällä kerrot tyttöystävällesi, että menet kaverien kanssa illalla ja hän onkin olettanut että olette illan yhdessä, ymmärrän, että hän helposti loukkaantuu ja alkaa mököttää. Naiset on aika monimutkaisia kapistuksia, sanoo toista ja tarkoittaa toista ;)
Useat myös tarvitsevat aikaa suunnitella esim omia menojaan, että jos sinä perjantaina ilmoitat että tyttöystäväsi jääkin yksin illaksi, hän ei välttämättä saa ketään kaveria lähtemään mihinkään ja kokee, että hänet on jotenkin petetty ja jätetty kuin nalli kalliolle yksin kotiin.
Eli mitä aikaisemmin ilmoitat tyttöystävällesi, että aiot mennä kaverin kanssa baariin, niin hänelle jää aikaa kehitellä ja suunnitella itelleen tekemistä.

Ja tuosta, että tyttöystäväsi lähettää sulle baariin viestejä... Vaikea sanoa, ite en kyllä koskaan oo niin pitkälle mennyt. Ehkä tyttöystäväsi vain on epävarma itsestään ja pelkää, että löydät jonkun häntä paremman baarista, ei välttämättä ajattele, että pettäisit, mutta että heräät huomaamaan, että voit saada jonkun paremman.. Tai sitten syy on siinä, ettei tyttöystäväsi ole keksinyt itelleen mitään tekemistä ja miettiikin kotona vaan, että mitä teet baarissa ja muuta.
Ehkä tässäkin paras on vain sanoa mahdollisimman tiukasti, että sinä et voi viettää aikaa sen kaverisi kanssa, jos koko illan joudut lähetellä tyttöystävälle viestejä.

Vinkki vielä:
Yritä sanoa asiat mahdollisimman hienotunteisesti, että varoisin loukkaamatta tyttöystävääsi. :)
Tosin, ellei asioihin tule mitään muutosta, täytyy sitten ottaa kovemmat sanat käyttöön.
Tsemppiä sulle! :)
Luulen muuten, ettei tyttöystäväsikään ole itse kovin tyytyväinen tilanteeseen, jossa hän ahdistelee sinua ja kaipaa itsekin siihen muutosta.

Suosittelen näyttämään tuon tekstisi tyttöystävällesi. Teidän on kuitenkin pakko keskustella asiasta jossain vaiheessa. Jos nyt jätät asian selvittämättä, on se sadan prosentin varmuudella edessä - ja vielä pahempana.

Tyttöystäväsi on muututtuva tai sitten sinun on lähdettävä suhteesta. Selkeästi hänellä on vakavia itsetunto-ongelmia. Hän voi jopa omalla käytöksellään sairastuttaa molemmat osapuolet. Huomaat yhtäkkiä eläväsi vain ja ainoastaan tyttöystäväsi ehdoilla.

Näytä tekstisi hänelle. Jos se tuhoaa suhteenne, niin se ei ollut tarkoitettukaan kestäväksi.

Minusta naisena molemmilla pitää saada olla omaa aikaa ja sitten välillä yhdessä. Tuli vaan mieleen että tietenkin sitä saattaa pahoittaa mielen jos toinen esmin sanoo alku illasta niin lähden sitten radalle. Voittehan jo keskustella hyvissä ajoin menoistanne että toinen tietää toisen olevan lähdössä jonnekin kavereiden kanssa. Keskustelua suosittelen kumppanin kanssa miten muutkin on suositelleet..

Yksi sana: läheisriippuvuus. Teillä molemmilla on sen oireita.

http://hauki.haukipudas.fi/psyko/vhepo/riipu.htm

siitä löytyy aika hyviä kuvauksia siitä.

T: kolmas jolla sama ongelma

täälläkin.

Oikeastaan ketjun aloittajan juttu oli kuin omasta elämästäni. Olen kundi, joka elää muuten todella onnellisessa suhteessa, mutta omaa aikaa on melkein nolla. Suuttuu jo pelkästään siitä, että olen ylitöissä tai vaikka teen niinkin tarpeetonta hommaa kotona, kuin opinnäytetyötä. Joskus tuntuu, että pitäis heittää oma elämä ihan lekkeriks ja luopua työstä, koulusta, kaikesta vain siksi, että voin olla hänen kanssaan 24/7.

Ne kerrat kun hänellä on ollut muuta, esim. harvoin kun on ystäviensä kanssa ollut jossain tai muuta vastaavaa, hän on lempannut mut kuin nallin kalliolle.

Pisteenä iin päälle tälläisen illan takia SUUTTUI minulle seuraavana aamuna, kun en vastannut puhelimeen tyyliin "olitko neiti X:n kanssa?!?!". Syy tuohon vastaamattomuuteenhan oli se, että kun kerrankin oli omaa aikaa olin pitkällä juoksulenkillä ja en halunnut puhelinta hölskymään taskuun.

Ahdistaa joskus, kun kaipaan omia harrastuksiani (auton laitto, kalastus...), muutamat tietokonepelit, sotaleffat, omat musiikit...

90% tapauksia kun jotain noistakin olen tehnyt se on päättynyt riitaan puhelimessa ja jotenkin aina taivun lähtemiseen hänen luokseen, vaikka oikeasti haluaisin tehdä muuta.