Keski-iän kriisi.

Tai jos ei ihan kaikkeen, niin ainakin 98% asioista. Tässä kirjoituksia keski-iästä kriiseineen:

*** Useita artikkeleita ***

Ovatko keski-iän vuodet kultaisia vuosia vai ahdingon aikaa?

”ELÄMÄ alkaa 40 vuoden iässä!” he sanovat. Monet keski-iässä olevat yhtyisivät sydämestään tällaisiin ajatuksiin. Eräs nainen sanoo: ”En tosiaankaan haluaisi tulla uudelleen 18-vuotiaaksi. Olen nyt 50 vuotta täytettyäni paljon onnellisempi kuin olen ollut vuosiin.”

Joillekuille ne siis ovat ”kultaisia vuosia”. Heillä on vuosien kokemuksen antamaa viisautta. Niinpä heistä tuntuu, että he pystyvät melko lailla hallitsemaan elämäänsä. Sekään, että lapset aikanaan lähtevät kotoa, ei erityisemmin masenna heitä. Sen sijaan he näkevät, että heillä voi olla enemmän aikaa itselleen ja yhdessäoloon puolisonsa kanssa. Heidän elämänsä ei suinkaan ole apaattista vaan täynnä mielekästä toimintaa.

Toiset eivät kuitenkaan ole näin optimistisia. ’Se, että ihminen täyttää 40, ei aloita mitään – se vain lopettaa nuoruuden’, he sanovat, ja heillä voi olla syynsä siihen, miksi he ovat levottomia. Ensimmäisten vanhenemisen merkkien hämmentäminä heistä voi tuntua samanlaiselta kuin miehestä, joka sanoi: ”Nähdessäni pussit silmieni alla tiedän, että elämäni on eletty. Toinen jalka haudassa, toinen haudan partaalla.”

Lisäksi heitä voivat ahdistaa rahahuolet. Tai heitä voi vaivata yksinäisyys. Kun heidän terveytensä vähitellen heikkenee ja he ensi kerran kokevat kuoleman ahdistavana tunteena, he voivat kysyä, onko heidän elämällään ollut tarkoitus ja onko tulevaisuudella todellakaan tarjottavana mitään arvokasta. ’Voi, jospa olisin jälleen nuori’, he saattavat huokaista.

Raamattu kuitenkin kiinnittää huomion seuraavaan tosiasiaan: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7) Se, ovatko keski-iän vuotesi ”kultaista” aikaa vai ahdingon aikaa, riippuu paljon siitä miten ”kylvät” nuoremmalla iälläsi – millaisia arvoja kunnioitat, millaisia tapoja omaksut ja millaisiin päämääriin pyrit elämässäsi. Koska monet meistä joutuvat lopulta läpäisemään keski-iän, tarkastelkaamme joitakin sen odotteita – ja ongelmia.

*** g83 22/5 s. 4-5 Naiset ja keski-iän vuodet ***

Naiset ja keski-iän vuodet

’ARVAAPA ketkä ovat ensimmäisinä onnellisuustaulukoissa’, kysyi Redbook-aikakauslehti. Sen 52 000 naisesta tekemän tutkimuksen mukaan onnellisimpia ovat keski-ikäiset naiset.

Tämän ei pitäisi hämmästyttää sinua. Nuoren naisen tulevaisuudenodotukset ovat usein niin lapsellisia, että hän on valmistautumaton elämän kolhuihin. Mutta vanhempi nainen tietää jo, miten pettymykset voivat järkyttää – ja osaa tointua niistä. Runsaan kokemuksensa perusteella hän suunnittelee siirtonsa siten, että hän voi välttyä nuorten kohtaamilta salahaudoilta.

Silti ”40. ikävuoden täyttyminen voi tuntua pelottavalta”, myöntää eräs nainen. ”Olen nuori, mutta tiedän olevani muuttumassa keski-ikäiseksi.” Länsimainen kulttuuri korostaa nuoruutta niin paljon, että monet luonnostaan pelkäävät vanhenemista.

Esimerkiksi vaihdevuosien alkaminen huolestuttaa monia. Se on merkkinä sekä sellaisen ajanjakson alkamisesta, jolloin nainen kärsii jonkinlaisista ruumiillisista vaivoista, että lastensaannin loppumisesta. Pitäisikö tätä pelätä?

Lastensaanti voi varmasti olla palkitsevaa. (Psalmit 127:3) On aivan luonnollista, että tämän elämänvaiheen päättyminen herättää joissakuissa hieman haikeita tunteita. Kuitenkin monet keski-ikäiset naiset myöntävät rehellisesti, että he eivät halua uhrata niin paljon aikaa, tarmoa ja tunteita, kuin uusi lapsi vaatisi itselleen. Kirjassa After Forty sanotaankin: ”Tauko, joka masentaa joitakuita, virkistää usein toisia.”

Mutta miten on niiden laita, jotka murehtivat lastensaannin päättymistä – jotka tuntevat olonsa tyhjäksi ja yksinäiseksi? Jos ihminen on keskittänyt elämänsä yksinomaan lasten kasvattamiseen, keski-ikä voi tuntua piinalliselta. Jeesus Kristus kuitenkin osoitti, että elämälle on ylevämpikin tarkoitus kuin pelkkä lasten kasvattaminen. Eräs nainen huudahti kerran: ”Onnellinen on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt!” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei, vaan onnellisia ovat pikemminkin ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” – Luukas 11:27, 28.

Ne, joiden elämä on kiertynyt Jumalan palvelemisen ympärille ja jotka ovat ’kylväneet’ arvostusta jumalisia arvoja ja periaatteita kohtaan, eivät tunne elämäänsä tyhjäksi lapsensaantivuosien mentyä ohi. Esimerkiksi Jehovan todistajat pitävät elinvuosiaan, myös keski-iän vuosiaan, tilaisuutena, jolloin he aina voivat laajentaa Jumalalle suorittamaansa pyhää palvelusta. He tietävät, että on olemassa jotakin ”poikia ja tyttäriä parempaa” – hyvä suhde Jumalaan ja lupaus hänen siunauksistaan. – Jesaja 56:3–5.

”Nuoruuteni katoaa!”

Eräs nainen myönsi: ”Kun kasvoihin ilmaantuu jokunen ryppy, niiden olemassaolon tiedostaa liiankin hyvin. Nainen alkaa ajatella: ’Nuoruuteni katoaa.’”

Niin, ’kauneus on katoavainen’. (Sananlaskut 31:30) Itsekunnioituksen ei pitäisi kuitenkaan perustua yksinomaan katoaviin ruumiillisiin avuihin. Todellinen viehätysvoimasi ei ole ulkonaista. Se on pikemminkin lähtöisin ”sydämen salaisesta ihmisestä sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa vaatetuksessa, joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä”. (1. Pietari 3:3, 4) Jos olet kehittänyt tällaista sisäistä kauneutta – lempeyttä, myötätuntoa, vieraanvaraisuutta, anteliaisuutta – säilyt kauniina huolimatta iästäsi!

Sinun ei tietenkään pitäisi laiminlyödä ulkonäköäsi. Esimerkiksi keski-iälle tyypillinen tukevoituminen voidaan usein estää – tai sitä voidaan ainakin hillitä – sopivalla ruokavaliolla ja liikunnalla. Voit pukeutua hyvää makua osoittaen, ”häveliäästi ja tervemielisesti”. (1. Timoteukselle 2:9) Eräs kirja varoittaa suoraan: ”Tyttömäinen asu ja kampaus vain tekevät keski-ikäisen naisen kasvot ja vartalon vanhemman näköisiksi, mutta aikuiselle sopiva asu ja kampaus täydentävät hänen kypsää viehätystään.” – Prime Time.

Eräs noin 50-vuotias nainen kuitenkin muistuttaa meitä seuraavasta: ”Puku, hattu tai pusero ei nosta naisen mielialaa, jollei hänellä ole vahvaa itsetuntoa. Hänen täytyy tuntea olevansa sisäisesti kaunis!” Älä siksi hermostu, kun kasvoihisi tulee lisää ryppyjä. On niin kuin eräs mies sanoi: ”Kasvot, jotka ilmentävät uurastusta, kokeneisuutta, kasvua ja muuttumista ynnä vielä käyttämättömiä muuttumisen ja kehittymisen mahdollisuuksia, ovat kauniit kasvot, todella nuorekkaat kasvot.”

Yksinäiset naiset

Mutta entä ne naiset, joiden täytyy kohdata keski-iän vuodet yksin? Jollei nainen ole kehittänyt todellisia ystävyyssuhteita eikä osaa käyttää aikaansa mielekkäästi, yksinäisyys voi riuduttaa hänet. Toisaalta Rose on naimaton nainen, joka on oppinut yhden yksinäisyyttä vastaan taistelemisen salaisuuksista. ”Anna aikaasi”, hän sanoo. ”Jos haluat saada, ala antaa. Yritä tutustua ihmisiin. Tulet yllättymään, sillä vähitellen he alkavat osoittaa vastakaikua.” Eräs toinen nainen ehdottaa samaa: ”Kutsu ihmisiä kotiisi. Järjestä pieni illanvietto, vaikka et tarjoaisikaan sen kummempaa kuin kakkua ja kahvia.” ”Hyväätekeväistä sielua” siunataan usein kestävillä ystävyyssuhteilla! – Sananlaskut 11:25.

Aiheesta voitaisiin tietenkin sanoa paljon muutakin, mutta on selvää, että varhaisvuotesi muovaavat suuressa määrin keski-iän vuosiasi. Joka tapauksessa vaihdevuosista, yksinäisyydestä ja jopa ruumiillisen kauneuden katoamisesta voidaan kaikista selviytyä. Vaikka nyt näkisit, että sinun täytyy muuttaa arvojasi, niiden muuttaminen ei ole milloinkaan liian myöhäistä; milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa oikealaatuista ’kylvämistä’.

[Kuvat s. 5]

Ulkonainen kauneus katoaa . . .

. . . mutta sisäinen kauneus viehättää aina


*** g83 22/5 s. 6-7 Miehet ja keski-iän vuodet ***

Miehet ja keski-iän vuodet

ERÄS mies muisteli: ”Ajaessani eräänä päivänä partaani näin – – miten tukkani oli harmaantunut – – huomasin miten suuret pussit minulla oli silmien alla ja sitten näin miten ryppyinen otsani oli – ja sen jälkeen näin kasvoni kokonaan, ja järkytys oli melkoinen.”

Tietoisuus vanhenemisesta ei aina välähdä salamana mieleen. Mutta ennemmin tai myöhemmin mies huomaa, miten yhden kerrosvälin nouseminen saa hänet hengästymään tai miten väsynyt hän on työpäivän jälkeen. Nyt hän kuuntelee jännittyneenä, kun joku puhuu televisiossa sydänkohtausten yleisyydestä keski-iässä. Hän voi jopa huomata silmäilevänsä kuolinilmoitussivua. Myös hänen miehiseen ylpeyteensä voi sattua hänen kuvitellessaan, ettei hän enää viehätä toista sukupuolta. Jotkut miehet huomaavat sukupuolisen kyvykkyytensä heikkenevän.

Lääkärit kuitenkin sanovat, että mies menettää lisääntymiskykynsä yleensä vasta vanhalla iällä. Jos miehellä on tässä suhteessa jokin lääketieteellinen ongelma, hän voi tietenkin etsiä sopivaa hoitoa.

Joka tapauksessa tutkijat Masters ja Johnson kertovat, että 50. ikävuoden jälkeen ”tapahtuu miehen sukupuolisen kyvyttömyyden esiintymistiheydessä jyrkkä käänne ylöspäin”. Todennäköisesti monilla ruumiillisilla ja tunneperäisillä tekijöillä on osuutta asiaan. Esimerkiksi epäonnistumisen pelko näyttää olevan hyvin huomattava tekijä. Eräs kirjoittaja selittääkin: ”Yksikin epäonnistunut yhdyntä voi olla tuhoisa. – – Välttyäkseen useammilta nöyryytyksiltä mies voi sen jälkeen lopettaa sukupuolisen kanssakäymisen puolisonsa kanssa.”

Kriisin oireet

Ymmärrettävistä syistä miehet voivat tuntea keski-iän uhkaavan itseään. Mies voi havaita joutuneensa voimakkaaseen sisäiseen taisteluun nuoruutensa ja identiteettinsä säilyttämiseksi. Hänen kriisinsä voi kuitenkin paljastua monella tavalla. Jotkut miehet kärsivät ”turhamaisuuden hyökkäyksestä”. Kuten eräs vaatemyyjä kerran sanoi, keski-ikäiset miehet usein ”tulevat [liikkeeseen] hillitysti leikatuissa tummanharmaissa ja sinisissä vaatteissa ja – – kävelevät ulos halkiollisissa, skottiruutuisissa, kullanvärisin napein varustetuissa vaatteissa, kirkuvan punainen paita päällään”.

On muitakin ”kriisin” merkkejä: voimakkaat muutokset elämäntavassa, masentuminen, kuoreensa sulkeutuminen, epäröivyys ja apaattisuus. Jotkut miehet jopa sairastuvat.

Mistä tällainen tempoileva käyttäytyminen pohjimmiltaan johtuu? Eikö juuri siitä, ettei ole ’kylvetty’ terveitä arvoja, kehitetty realistista elämänkatsomusta? Toisaalta miehen, jonka ajattelua Raamatun periaatteet ohjaavat, ei tarvitse kärsiä tällaisesta epätoivosta. Kuinka niin?

Ensinnäkin hän tietää ja hyväksyy sen tosiasian, että elämä on tuskallisen lyhyt, että vanheneminen on väistämätöntä. (Ks. Psalmit 90:10.) Hänen itsetuntonsa mittana ei ole se, missä määrin toinen sukupuoli tuntee häneen viehtymystä. Sen sijaan hän ”kerskuu” siitä, että hänellä on suhde Jumalaan. (1. Korinttolaisille 1:31) Niinpä hän ei häiriinny liikaa harmaista hiuksista tai edes siitä, että hänelle on alkanut kasvaa ”outokumpua”. Hän tietää, että on mieletöntä ”ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella”. (Roomalaisille 12:3) Se, että Raamattu neuvoo olemaan ”vaatimaton”, auttaa häntä suhtautumaan rajoituksiinsa realistisesti. (Miika 6:8, UM) Se jopa kannustaa häntä olemaan valikoiva pukeutumisessaan ja siinä, millaisiksi hän leikkauttaa hiuksensa. Vaatimattomuus ei tietenkään estä pukeutumasta hyvää makua osoittavasti, jopa muodikkaasti. Mutta hän ei tunne, että hänen olisi pakko seurata länsimaisen nuorison vaatevillityksiä ja koristaa rinnuksiaan kaulaketjuilla tai ahtautua tiukkoihin farmarihousuihin. Hänen pukeutumisensa kuvastaa hänen iälleen ominaista arvokkuutta.

”Olen ansassa”

Keski-iässä mies voi myös arvioida elämäänsä uudelleen. Hän voi esimerkiksi ajatella paljon ansiotyötään – sen paineita, yksitoikkoisuutta, epävarmuutta. Hän saattaa jopa ajatella samalla tavalla kuin se 52-vuotias myyntimies, joka sanoi: ”Olen ansassa työssä, jota olen tehnyt jo kaksikymmentä vuotta ja josta en pääse minnekään.” Se, että lähes puolta nuoremmat ja paljon kokemattomammat ylenevät hänen ohitseen, aiheuttaa hänelle karvaita pettymyksiä ja voi saada hänet inhoamaan sitä, että hänen täytyy aamu aamun jälkeen lähteä työhönsä.

Luonnollisesti sellainen, jonka elämä on keskittynyt työn ympärille, voi vajota epätoivoon toiveittensa törmätessä todellisuuteen. Hankalat työolosuhteet ovat vaikeita kenelle tahansa. Mutta miehellä, jota Raamatun periaatteet ohjaavat, ei ole sellaista tunnetta, että elämä olisi tullut tarkoituksettomaksi, jos hän ei ylene ammatissaan huippupaikoille. Hän tietää kilpailun korkeasta asemasta olevan ”turhuutta ja tuulen tavoittelua”. (Saarnaaja 4:5) Hän on nähnyt, miten toiset hänen ympärillään huomattaviin asemiin pyrkimällä pilaavat terveytensä ja murentavat perhe-elämäänsä. Mutta hän on kiitollinen siitä, että hänellä on työ, josta hän saa sen mitä hän tarvitsee, ja hän saa tyydytystä hyvin tehdystä työstä. Ansiotyö ei ole hänelle elämän keskipiste vaan yksinkertaisesti keino, jolla hän voi huolehtia perheensä tarpeista ja omista tarpeistaan, samalla kun hän tavoittelee hengellisiä etuja. Kun hänellä on tällainen asenne, hän voi ”nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa – – lyhyinä elämänsä päivinä, jotka Jumala on hänelle antanut; sillä se on hänen osansa”. – Saarnaaja 5:17; 1. Timoteukselle 5:8.

[Kuvat s. 7]

Jotkut etsivät tyydytystä nuorten vaatevillityksistä . . .

. . . mutta todellinen tyydytys tulee hyvin tehdystä työstä


*** g83 22/5 s. 8-10 Avioliitto ja keski-iän vuodet ***

Avioliitto ja keski-iän vuodet

VIIME vuosina on julkaistu järkyttäviä tietoja keski-ikäisten avioliitoista. Esimerkiksi erään kanadalaisen tutkimuksen mukaan avioliiton vanhetessa siinä tunnettu läheisyys ja sen antama tyydytys heikkenevät. Eräistä tilastollisista tutkimuksista ilmenee, että yli 45-vuotiaitten pariskuntien avioerot näyttävät ”lisääntyvän huimasti”. Kenties sinunkaan avioliittosi ei ole enää sellainen ilon lähde kuin se oli ennen.

Koska niin monet nykyään luopuvat avioliitosta, olet voinut joskus miettiä, kannattaako nähdä vaivaa avio-ongelmien ratkomiseksi. Jotkut ”asiantuntijat” jopa ylistävät niitä etuja, joita uusi elämä uuden kumppanin kanssa tarjoaa. Miten niillä, jotka ovat tehneet näin, sitten todellisuudessa menee?

Uskottomuus

”Olet liian vanha!” sanoi eräs keski-ikäinen mies tylysti vaimolleen. Hän ylläpiti ahneudessaan avionrikkoista suhdetta erääseen nuorempaan naiseen. Hänen vaimonsa kertoo: ”Hän ylpeili sillä! Hän jopa halusi minun kuulevan kaikki yksityiskohdat suhteestaan tähän naiseen.”

Miksi miehet – ja naiset – kohtelevat näin petollisesti puolisoaan monienkin avioliittovuosien jälkeen? (Malakia 2:14–16) Joillekuille rakkausseikkailut on keino heikentyneen itsetunnon kohentamiseen, tilaisuus miehuutensa tai naisellisuutensa uudelleen vahvistamiseen. Mies voi myös pelätä, että hänen sukupuolinen kyvykkyytensä on heikentynyt, ja hän ehkä haluaa ”todistaa” itselleen, että hän pystyy vielä johonkin.

Raamattu kuvailee hyvin aviorikoksen seuraukset, kun se sanoo: ”Mutta mieletön on se mies [tai nainen], joka tekee aviorikoksen. Hänhän tuhoaa itsensä.” – Sananlaskut 6:32, Today’s English Version.

Miten salassa suoritettu teko voisi ’tuhota’ ihmisen? Ensinnäkin avionrikkoja kärsii huonosta omastatunnosta. Jopa edellä mainittu rehvakas mies tunnusti myöhemmin: ”En saa yöllä unta!” Toisaalta hänen viaton vaimonsa muistaa pystyneensä nukkumaan hyvin. ”En tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä”, hän sanoo, ”koska yritin noudattaa Jehovan menettelytapoja”.

Avionrikkoja vahingoittaa myös itsekunnioitustaan ja vastaisen onnellisuuden odotteitaan. Voisiko hänen uusi vaimonsa (siinä tapauksessa että mies veisi aviorikoskumppaninsa vihille) todella luottaa häneen? Mikä pahinta, tällaiset uskottomat menettelyt tuhoavat hänen suhteensa Jumalaan, joka tulee ”tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat”. (Heprealaisille 13:4) Kallis hinta itsekkäästä nautinnosta!

Sen tähden Salomo neuvoi: ”Olkoon sinun lähteesi [eli sukupuolisuhteesi] siunattu [uskollisuutesi ansiosta], ja iloitse nuoruutesi vaimosta.” (Sananlaskut 5:18) Avioliitossa voi kuitenkin kehittyä seksuaalisia ongelmia missä tahansa iässä. Niinpä Raamattu neuvoo pariskuntia yleensä: ”Älkää evätkö sitä [sukupuolisia oikeuksia] toisiltanne.” – 1. Korinttolaisille 7:5.

Kuten eräs avioliittoneuvoja totesi, ajatustenvaihdon katkeamisesta ”on tullut sellaisten avioparien pahin ongelma, jotka ovat olleet jo vuosia naimisissa”. Miten tällaiset ongelmat kehittyvät?

”Pahin ongelma”

Mies tulee töistä kotiin ja jo ovella kuulee tuoreimmasta ongelmasta. (”Kultaseni, Matin kengät alkavat taas käydä liian pieniksi!”) ”Ja ennen hän aina kysyi, millainen päivä minulla on ollut”, mies huokaisee.

Kuitenkin koulutodistuksista ja tuhkarokkorokotuksista puhuminen voivat hallita keskustelujanne. Vasta sen jälkeen kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja lähteneet kotoa, jotkut pariskunnat tajuavat unohtaneensa omista asioistaan puhumisen taidon.

Myös vaimon vaihdevuosien aikana, jolloin hän tarvitsee hellyyttä ja myötätuntoa, voi ilmetä ongelmia. Miehestä, joka kenties taistelee omaa keski-iän kriisiään vastaan, voi tulla hyvin aggressiivinen tai riidanhaluinen. Hän tuskin kelpaa malliksi ymmärtämyksen osoittamisessa.

Aggressiivisuus voi saada aikaan vasta-aggressiivisuutta. Erään kirjan tekijät sanovat: ”He riitelevät, valittavat, nalkuttavat; he loukkaavat toisiaan niin kuin vain voivat ne, jotka ovat rakastaneet ja eläneet yhdessä kauan. He tuntevat toistensa heikkoudet ja salatut pelonaiheet, ja niistä tulee maalitauluja kahakoissa, joissa ilkeämielisyys on joskus aivan huipussaan.” Miten tällaisten riitojen noidankehä voidaan rikkoa? – Making It From 40 to 50.

Ajatustenvaihdon elvyttäminen

Raamattu sanoo: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. – – ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny.” (1. Korinttolaisille 13:4, 5) Unohda siis itsesääli! Ole sen sijaan herkkä sille tunneperäiselle paineelle, jota puolisosi saattaa tuntea. Tehkää toisillenne myönnytyksiä. Kieltäytykää lisäämästä riitaan uutta sytykettä! ”Halkojen loppuessa sammuu tuli.” – Sananlaskut 26:20, 21.

Jos ajatustenvaihtoa estää sinulla sellainen tunne, että puolisosi ei ymmärrä sinua, anna puolisosi tietää, miltä sinusta tuntuu. On totta, ettei tämä onnistu jokaiselta helposti. Varsinkin miesten näyttää olevan vaikea paljastaa pelonaiheitaan ja heikkouksiaan.

Mutta Aabraham, juutalaiskansan isä ja rohkea toiminnan mies, ei pelännyt tunnustaa pelonaiheitaan – edes vaimolleen. Vaimo kunnioitti häntä syvästi. (Ks. 1. Mooseksen kirjan 12:11–13; 18:12.) Eivätkö samanlainen rehellisyys ja vilpittömyys parantaisi sinunkin avioliittoasi?

Ajatustenvaihto on siis yksi avain, jota käyttämällä avioliittosi säilyy elossa. Vanheneminen tietenkin aiheuttaa ruumiillista rappeutumista, ja joskus toinen puoliso näyttää vanhenevan nopeammin kuin toinen. Mutta jos olet ’kylvänyt’ viisaasti vuosien kuluessa, avioliittoasi pitävät koossa muutkin tekijät kuin pelkkä ruumiillinen viehätysvoima. On niin kuin eräs mies sanoi: ”Todella hyvät välit puolison kanssa tuovat suurinta tyydytystä. Voit ilmaista vapaasti tunteesi sellaiselle, joka tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu ja ymmärtää, miltä sinusta tuntuu.” Sinulla on silloin sellainen toveri, jonka kanssa olet hyvin mielelläsi. Eikö näin suurenmoisesta siteestä kannata pitää lujasti kiinni? Voit jopa huomata, että keski-iän vuodet ovatkin siihen mennessä läheisimpiä ja tyydyttävimpiä avioliittovuosiasi.

[Kuvat s. 9]

Riitelettekö . . .

. . . vai rakastatteko todella toisianne?


*** g83 22/5 s. 10-12 Ne voivat olla kultaisia vuosia! ***

Ne voivat olla kultaisia vuosia!

MILLAISIA tulevat keski-iän vuotesi olemaan? ”Kultaisia vuosia” vai ahdingon aikaa? ”Parasta” vai ”pahinta aikaa”? ”Ponnahduslauta uuteen elämänvaiheeseen” vai taantumisen aikaa?

Meitä muistutetaan jälleen Raamatun sanoista: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7) Riippuu siis paljolti sinusta, millaisiksi keski-iän vuotesi osoittautuvat.

Jos olet nuori ihminen, tämän pitäisi olla hyvin raitistava ajatus. Keski-ikä voi nyt tuntua sinusta kovin etäiseltä. Mutta se ei ole. ”Elinpäivämme – – kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.” (Psalmit 90:10) Jos siis nykyään väheksyt hengellisiä arvoja, saat maksaa myöhemmin kalliisti – elämäsi on epätoivoista ja epätyydyttävää. Jollet kehitä uutteruutta, itsehillintää ja ymmärtämystä ja hanki tietoa, korjaat myöhemmin elämässäsi surkean sadon. Jos suljet nyt Jumalan pois elämästäsi, vanhuus on oleva sinulle ”pahojen päivien” aikaa. Viisas kuningas Salomo tuli siksi siihen johtopäätökseen, että on viisasta ’pelätä Jumalaa ja pitää hänen käskynsä’. (Saarnaaja 12:1, 13) Mutta ensiksi sinun täytyy saada tietoa Jumalasta, ja hänen Sanansa Raamatun tutkimisesta on hyvä aloittaa.

Uusi alku

Entä jos olet jo keski-iässä tai vielä vanhempi ja maksat nyt kalliisti siitä, ettet ole ’kylvänyt’ arvostusta oikeita arvoja ja periaatteita kohtaan? Nyt olisi jo aika muuttaa suuntaa.

’Mutta miten?’ voit kysyä. Jotkut keski-ikäiset miehet ja naiset koettavat saada elämästään jonkinlaista tyydytystä ja löytää sille jonkinlaisen tarkoituksen keskittämällä voimansa esimerkiksi yhdyskunnassa asukastoimintaan tai hyväntekeväisyystyöhön. Toiset koettavat ammentaa uutta elinvoimaa matkustamisesta, tutkimusmatkoista tai jonkin sellaisen tekemisestä, mitä he ovat aina halunneet mutta mihin heiltä ei ole aiemmin liiennyt aikaa. On kuitenkin jotakin sellaista, mikä voi tuottaa suurempaa tyydytystä kuin mitkään näistä. Voit kokea sen, jos varaat aikaa tutustuaksesi Raamattuun ja Jumalan tarjoamaan tulevaisuudentoivoon. Jehovan todistajat näyttävät mielellään sinulle, miten voit aloittaa tällaisen tutkimisen. Mitä se antaa? Elävän toivon!

Juuri Jehovan todistajilla on perusteltu tulevaisuudentoivo. Uskomme, että elämällä on Jumalan antama tarkoitus ja että elämä sisältää muutakin kuin ohikiitävät 70–80 vuotta. Toivonamme on taivaallinen hallitus, joka tulee ottamaan maapallon täysin valvontaansa ja lopulta muuttamaan sen kokonaan paratiisiksi. Se antaa ihmisille mahdollisuuden elää ikuisesti ja nauttia elämästään täysin siemauksin. – Psalmit 72:1–8; Ilmestys 21:3, 4; Johannes 17:3.

Tästä toivosta kertominen toisille antaa Jehovan todistajille suurta henkilökohtaista tyydytystä ja heidän elämälleen todellisen tarkoituksen. Se, että he auttavat toisia tutustumaan Jumalaan, täyttää heidän keski-iän vuotensa ja myöhemmät vuotensa hedelmällisellä toiminnalla. Esimerkiksi eräs pariskunta huomasi olevansa yksin nuorimman poikansa lähdettyä kotoa. Muutaman yksinäisen viikon jälkeen mies istuutui vaimonsa kanssa keskustelemaan siitä mahdollisuudesta, että hän hankkisi osa-aikatyötä, jotta he voisivat kertoa Raamatun totuuksista toisille koko ajallaan. ”Kokopäivätyössä käyminen tuntuu minusta kuin kuolleen hevosen liikkeelle potkimiselta!” hän sanoi. He päättivät ottaa tavoitteekseen Jumalan palvelemisen koko ajallaan. Nyt heillä on ilo yhdessä työskennellä Vartiotorni-seuran maailmankeskuksessa New Yorkissa ja tuottaa raamatullista kirjallisuutta, kuten tällaisia lehtiä.

Eikö tällainen elävä usko tekisi keski-iän vuosistasi tai mistä tahansa elinvuosistasi siunattua aikaa? Carmela, eräs Jehovan todistaja, sanoo: ”Me elämme täydellisen hallituksen tulon kynnyksellä. Se on minulla mielessäni, ja se pitää minut vauhdissa ja onnellisena.” Jehovan todistajat kertoisivat mielellään sinulle uskostaan ja auttaisivat sinua saamaan ikuisesti kestävää iloa ja tyydytystä.

Vaikka elämä ei siis todellisuudessa alakaan 40 vuoden iässä, ei se siihen päätykään. Nyt sinulle tarjoutuu uusia mahdollisuuksia oppimiseen ja kehittymiseen. Järkevä pohdinta voi jopa saada sinut tekemään tarpeellisia muutoksia ajattelussasi ja elämäntavassasi. Elinvuosien tuoma viisaus on valmentanut ”havaintokykyäsi” havaitsemaan asioita selvemmin kuin aiemmin. (Heprealaisille 5:14) Aviopareilla on mainio tilaisuus päästä entistä lähemmäksi toisiaan.

Paljon riippuu sinusta. Keski-iän vuosien ei tarvitse syöstä sinua ahdinkoon. Käytä tietoasi, voimavarojasi, kokemustasi ja ennen kaikkea Jumalan sanan antamaa viisautta tehdäksesi näistä vuosista elämäsi onnellisimpia – parhaita – vuosia