Säkkijärvenpolkka

Kuukaupin sillalla.

http://tietokannat.mil.fi/pioneeri/radiomiina.html

Ensimmäinen radiomiina ja Säkkijärven polkka
PionP 12 oli Karjalan kannaksella raivaamassa miinoja heinäkuun lopulla 1941, kun 2,/PionP 12:n päällikkö sai 27.8. pataljoonan esikunnasta ilmoituksen, että samana päivänä oli tapahtunut räjähdys vihollisen osittain hävittämillä silloilla Jääskessä ja Antreassa. Asia oli outo, koska nuo sillat olivat jo useita päiviä olleet suomalaisten hallussa. Jääsken silta jo viikon ja Antrean Kuukaupin silta pari viikkoa. Oli ilmeistä, että katkaistuaan sillat vihollinen oli varustanut ne aikalaukaisimilla varustetuilla panoksilla, joita pioneerit eivät olleet löytäneet.

Kuukaupin sillan räjähdyksessä kuoli viisi upseeria, jotka olivat selvittämässä sillan korjausmahdollisuuksia. Lauri Sutela kertoi saamastaan tehtävästä ja sen toteuttamisesta:

Päätin selvittää myös kolmannen mainittujen siltojen välissä olevan Antrean rautatiesillan tilanteen. Jääsken sillan tuho oli täydellinen. Kuorekosken rautatiesillalla ei ollut eilen sattunut räjähdystä. Se oli romu, jonka saattoi ylittää vain jalkamies palkilta toiselle hyppien.

Siirryin Kuukaupille, silta oli 250 metriä pitkä, vuonna 1939 valmistunut teräsristikkosilta korkeine maatukineen ja kaksine välitukineen. Venäläiset olivat lähtiessään pudottaneet sillan keskiosan Vuokseen. Edellisen päivän räjähdys oli sortanut Viipurin puoleisen maatuen ja vaurioittanut siltajännettä. Kirkonkylän puoleinen maatuki ja jänne olivat ehjinä. Lähettämäni pioneeriryhmä seisoi maatuen panoskaivon ääressä, se oli kuitenkin irtoroskaa ja ihmisulostetta lukuun ottamatta tyhjä.

Ryhmä oli tarkastanut maatuen, muttei löytänyt mitään panosta. Oliko viholliselta loppunut aika tai räjähdysaine? Mietin minne itse sijoittaisin maatuen vaatiman 500 kilon panoksen. Tulin siihen tulokseen, että paras paikka olisi panoskaivon kohdalla, mutta syvemmällä. Lähdimme syventämään panoskaivoa. Kun oli kaivettu noin puoli metriä kaivajana ollut pioneeri ilmoitti: “Täällä on lankku.” Totesin, että meitä oli liian paljon maatuella ja komensin ukkomiehet 100 metrin päähän. Puinen välikansi poistettiin ja laskeuduin itse kaivoon. Loputkin pioneereista lähetettiin pois, paikalle jäi kanssani vain autonkuljettajani kersantti Jorma Vierunen. Kaivossa oli suuria räjähdysainekappaleita, sähköjohtimia sekä nallit panoksissa. Lisäksi kaivossa oli salaperäinen mustanvihreä mytty. Katkoin nopeasti mytystä lähtevät johtimet linjapihdeillä ja kävin sitten itse mytyn kimppuun. Mytty osoittautui kumisäkiksi, jonka puukolla leikattuani näin kaksi metallilaatikkoa, joita yhdisti peukalonvahvuinen kumikaapeli. Puukkoni ei siihen pystynyt. Nostin sitten laatikot yhdessä ylös Vierusen ottaessa ne vastaan. Laatikot saatiin irti toisistaan irroittamalla kaapelikengät auton ruuvimeisselillä.

Nyt uskoin kiireen olevan ohi ja kutsui käsimerkeillä ryhmän paikalle. Ryhmä tyhjensi panostilasta 600 kiloa trotyyliä. Minä sen sijaan kiirehdiin viemään löytyneitä laatikoita pataljoonan esikuntaan, josta ne vielä samana päivänä toimitettiin Päämajaan. Vielä samana iltana tuli Päämajasta sähke, jossa kerottiin muutaman viikon hidastuksella toimivia aikasytytyslaitteita löydetyn osittain hävitetyistä silloista. Vielä samana iltana tuli uusi sähke Päämajan radiokomppaniasta, jossa todettiin kyseessä olevan radiosytytin, jollaista ei ollut aikaisemmin löydetty.

Tutkimuksia jatkettiin Helsingissä Yleisradion pajalla. Siellä selvitettiin laukaisimen toimintaperiaate. Lähettämällä määrätyllä aallonpituudella signaali, jolla saadaan laukaisimessa olevat ääniraudat värähtelemään siten, että niiden päässä olevat jouset koskettavat ympäröiviä metallirenkaita. Virtapiiri sulkeutuu tällöin, mikä virittää sytytinreleet.

Vastatoimenpiteenä alkoi 3.9. keskeytymätön Säkkijärven polkan soittaminen häirintäjaksoluvulla. Tätä jatkettiin aina kevääseen asti. Viipurista löydettiin kymmenkunta radiominaa. Kuitenkin ainakin posti- ja lennätintalo samoin kuin Linnansilta tuhoutuivat ennen kuin vastatoimiin oli ryhdytty.

Kenraali Lauri Sutela päätti palveluksensa puolustusvoimain komentajana lokakuun 11.päivänä 1983.

(oikea - Pussinperä.)

ketju!

Ai miehekäs, jotkut on monet eivät ole.