Jostain syystä tänne halutaan keskustelua ateismista, mutta sitten ei siitä kuitenkaan haluta keskustella. Melko outoa minusta.
Joten, mikä ateismissa tuntuu hyvältä?
Tuntuuko hyvältä olla ilman uskontojen painolastia ja elää vain elämäänsä aasta ööhön kuten parhaaksi katsoo? Muita kunnioittaen tietysti.
Minusta nimittäin tuntuu juuri sellaiselta.
Joten, mikä ateismissa tuntuu hyvältä?
Tuntuuko hyvältä olla ilman uskontojen painolastia ja elää vain elämäänsä aasta ööhön kuten parhaaksi katsoo? Muita kunnioittaen tietysti.
Minusta nimittäin tuntuu juuri sellaiselta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
......valitettavasti se on vain pahin itsepetoksen muoto - ja tunnustus ,että elämä on perimmältään merkityksetöntä.
elämä merkityksetöntä? Jokaiselle ihmiselle kai oma elämä on merkityksellistä. Näin ainakin olen käsittänyt asian.
Hei!
Minusta ei tunnu, että olisin varsinaisesti valinnut ateismia, se on tullut luontaisesti kun en usko yliluonnolliseen, turha sitä on teeskennelläkään. Tätähän sinä et kysynyt, mutta kun ateismi on minulle niin "luontaista" niin vaikea sanoa mikä siinä on parasta. Ehkäpä se, että kykenee objektiiviseen ajatteluun, kun ei ole mitään minkä taakse piiloutua. Eikä tarvitse elää pelossa ja tietää, että on moraalinen olento ilman rangaistuksen (esim. helvetti) pelkoa.
Voisitko kertoa, miten moraalisuus esim. sinun kohdallasi elämässäsi toteutuu?
Minun on kuitenkin oltava kanssasi eri mieltä a) siitä, etteivät ei-ateistit (agnostikot tai uskovat) kykenisi objektiiviseen ajatteluun, ja b) että en usko, että helvetin tai rangaistuksen pelko on uskoville se suurin syy olla moraalinen olento.
paitsi, että minun on tarvinnut päästä tuohon ajattelun kautta.
Ehkäpä tähän on vaikuttanut ympäristö paljonkin. Siis se rankaisevan jumalan pelko, joka lapsen mieleen istutettiin on oman ajattelun kautta hävinnyt ja tajunnut, että se on vain satua.
Suurin osa ihmisistä tuhlaa elämänsä joidenkin uskontojen sääntöjen noudattamiseen ja muiden orjuuttamiseen ja on kyllä hirveää.
Viestistäsi tosiaan paistaa vapaus. Monilla jumalaan uskomattomilla on kuitenkin vielä se painolasti uskonnosta lapsuudessa. Aivan kuin muistijälki. Vaikka kuinka järkiperäisesti ajattelisi, että jumalaa ei ole ja kuolema on lopullinen, niin tiedän kyllä, että lapsuuden uskonnollinen aivopesu on jättänyt moniin jälkensä.
Ateistiseen näkemykseen olen kasvanut luonnollisesti koko elämäni ajan. Kristinuskoa on matkan varrella kaupattu ja tarjottu ja opetettu paljon. Se ei ole kuitenkaan missään vaiheessa herättänyt sen kaltaista kiinnostusta tai arvostusta, että olisin sitä itselleni halunnut. Lapsena varsinkin olin hyvin tarkka joissain asioissa, ja kristinuskon muutamat ristiriidat kummastuttivat. Se perisynnin jauhaminen herätti heti jo ekalla kuulemalla epäilyjä kristinuskon luotettavuudesta.
>>Tuntuuko hyvältä olla ilman uskontojen painolastia ja elää vain elämäänsä aasta ööhön kuten parhaaksi katsoo? Muita kunnioittaen tietysti.
mutta ei se mitään, jos itselläsi on hyvä olla, niin kaikki hyvin.
Monille uskonnot aiheuttavat pelkotiloja ja kaikenlaista ikävää. Sekä uskot, että uskonnot. On sinun Jeesuksesikin jonkun uskonnon tuote. Et siitä olisi mitään kuullutkaan ilman raamattua.
Ei islam ole sen kummempi uskomuksena kuin mikään muukaan. Käytännön toimet sitten ovatkin asia erikseen.
"Oikeastaan tämä kysymys ei kuuluisi uskontojen aihepiiriin, koska Usko Jeesukseen ei ole uskonto."
Nyt sinulla on mennyt kaikki sekaisin!
eipä olekaan mennyt sekaisin asiat, sekaisin on vain asiat on sillä, joka ei osaa erottaa kristinuskoa uskonnoista.
-uskonnot sitoo ikeeseen, kristinusko vapauttaa niistä. Mietipä tätä ja katsotaan sitten tarkemmin, mitä tarkoitin.
että oma usko on enemmän, kuin uskonto. Muutkin varmaan ajattelee ihan samalla tavalla. Bubastiskin sanoo Buddhalaisuudesta samaan tyyliin. Sehän taisi olla sitä dharman harjoittamista, eikä uskonnon harjoittamista. Uskontoja kummatkin.
edelleen häviävät jonnekin. Mikä tätä palstaa vaivaa???
se ettei ole uskonto-nimisen huumeen orja.
Minulle ainakin rehellisyys ja korkea moraali. Ei ole mitään, minkä taakse piiloutua.
Toinen hyvältä tuntuva ajatus on tieto elämän ainutkertaisuudesta. Oivallettuani sen, tulin paljon tarkemmaksi siitä, mihin elämäni käytän.
Vapaus nauttia tästä ainutkertaisesta elämästä - nähdä haaveiden toteutuvan/toteutuneen, lasten kasvavan ja toisaalta vastuu itsestä ja kanssaihmisistä tuntuu hyvälle.
Onnistumisista pystyy nauttimaan täydellä sydämellä kun tietää, että on ne itse saanut aikaan.
vain todellisuus jää jäljelle.
Jättää vain toivomaan että tästä kovasta todellisuudesta löytyisi jotain muutakin aistimamme lisäksi...
että jos ei olisi uskontoja sotkemassa ihmisten ajatuksia, niin tämä ainoa elämä otettaisiin vakavammin. Ei uskoteltaisi, että on mitään muuta ja pidettäisiin parempaa huolta maapallosta myös tulevia sukupolvia varten. Jotta heidänkin ainukertainen elämänsä olisi mahdollista.
saattaisi itselleen uskotella. Ateistilla ei ole mitään mihin hän uskoo edes omiin pikku kykyihinkään. Toivottavasti ateisti eivät sörssi omaa elämäänsä pikku mitättömyksiinkään. Mutta taitaa se elämä pyöri vain sen oman navan ympärillä.
ympärillä se sinun elämäsi sitten pyörii?
pitkälti samaa mieltä, että monikohan sekopää jättäisi pelleilemättä ihmisten hengillä ja elämillä jos uskaltaisi tiedostaa kunnolla elämän ainutkertaisuuden kaikessa kolkkoudessaan.
Ihmiset elävät jonkinlaisessa epämääräisessä unimaailmassa noin keskimäärin muutenkin, jotta pelkkä uskonnottomuuskaan meitä pelastaisi, luulen ma.
Ajattelin vain optimistisesti, että jos ei oma elämä pyöri siinä miten pitää elää "oikein" jonkun uskonnon mukaan, jotta pääsee paratiisiin, niin voisi paremmin keskittyä olennaiseen.
Toiveajattelua kaiketi.
uskovaisuuden ja toiveikkuuden oikea raja?
On uskovaisia jotka eivät kuvittele aistivansa yliluonnollista tai puhuvansa jumalalle tai kielillä, eivätkä sulje silmiään maailman häiritseviltä yksityiskohdilta sellaisia kohdattuaan omien dogmien murtuessa todellisuuden ristipaineessa.
Ihmisiä jotka eivät elä oman itsesuggestionsa ja hulluutensa vankeina, näistä käytän itse mieluummin sanaa toiveikkaat, kun taas "kunnon" hurahtaneet uskovaiset ovat näitä joista näkee jo kauas ettei päässä ole kaikki kotona.
Keskustelu heidän kanssaan on kuin itseään toistavan, rikki menneen tietokoneen kanssa joka ei käsittele enää uutta informaatiota vaan pyörittää vain sitä samaa vanhaa jottei sekoaisi.
onhan se toki askel parempaan suuntaan.
Eihän tässä ollut tarkoitus turhan synkäksi heittäytyä...usein jollain ihmeen kaupalla ihmiset yleensä saavat kuitenkin asioita korjattua tässä maailmassa, ikään kuin ne korjautuisivat orgaanisesti jonkinlaisen kollektiivisen alitajuntaisen tiedostamisen kautta tai jotain...en nyt tarkoita että itsestään, mutta että asioilla on vain usein taipumus jotenkin järjestäytyä hetken(tai vähän pidemmän hetken) pällistelemisen jälkeen.
Siinäpä sulle positiivista ajattelua!
on sellaista, että ei se paljon aihetta optimismiin anna. Vaikka toisaalta, onhan tiedon taso vallan toista luokkaa kuin sata vuotta sitten. Tarkoitan tietoa, joka on ainakin länsimaissa jokaisen saatavilla.
Uskontojen kurimus on kuitenkin jotain niin kammottavaa, ettei sitä meinaa tajuta. Ihmisiä uhrataan mennen tullen uskontojen nimissä, eikä siinä juurikaan nähdä mitään outoa.
Kummallinen paradoksi. Millään muulla ei ole ollut niin vahingollista vaikutusta ihmiskunnan elämään kuin uskonnoilla, eikä millään muulla ole sitä vieläkään. Ja silti vaaditaan että uskontoja pitäisi KUNNIOITTAA!