Mitä ateistit luulevat oikeuskäytännöstä

Uskovaisten länimainen Oikeus perustuu siihen, että kaikkea saa tehdä,se on OK, kunhan Jeesus-ääni päässä on niin sanonut, että saa tehdä

Olen tätä samaa pariin kertaan täällä selittänyt, mutta selitänpä nyt taas kun sitä kysellään. Käsitykseni yhteisön sisäisestä sääntelystä perustuu yhteisön etuun. Kun ihminen elää ihmisten yhteisössä (so. kaupunki, kunta, valtio), yksilö omaksuu yhteisön sisäiset säännöt jotka perustuvat siihen että mistään toiminnasta ei olisi yhteisön muille jäsenille haittaa. Lisäksi yhteisö kieltää toiminnan joka mahdollisesti johtaa haitalliseen toimintaan. Helpompi selittää esimerkeillä. Työssä käynti on hyvä juttu, koska palkasta maksetaan verot, ja veroista hyötyy yhteisö. Varastaminen on yhteisön yksilöille haitallista, joten se on huono juttu, koska joku joka on nähnyt vaivaa omaisuuden keräämiseen menettää omaisuuttaan koska joku toinen on liian laiska ansaitakseen omaisuuden. Huumeiden käyttö on huono juttu koska a) huumauksen alaisena ei ole täysin tietoinen toiminnastaan ja saattaa mahdollisesti vahingoittaa muita, lisäksi huumeiden hankkimista varten tarvitaan paljon rahaa -> rikollisuutta. Raiskaus on huono juttu, koska viaton uhri kärsii siitä että jollain toisella on psyykkinen häiriö, tarve alistaa ja häväistä uhri. Vapaaehtoistyön tekeminen on hyvä juttu, koska yhteisön heikommat jäsenet hyötyvät siitä. Maanpuolustus on hieno juttu, koska sotilaallisen vaaran uhatessa vahvemmat ovat valmiit puolustamaan heikompiaan. Eiköhän tämä tullut melko selväksi.

Oikeuskäytäntö perustuu siis siihen että itselleen saa tehdä mitä vaan, jos siitä ei ole haittaa muille. Sellaista toimintaa kannustetaan, josta on yhteisölle hyötyä. Muurahaiskeko tai Vantaalainen nukkumalähiö - sama periaate. Koska kaikki eivät voi käyttää aikaansa sen pohtimiseen mikä on yhteisölle eduksi tai haitaksi, kansan keskuudesta valitaan muutamia edustajia (ns. "kansanedustajia", tiiäks...) tekemään päätöksiä jotka oletettavasti heijastelevat enemmistön mielipidettä siitä mikä on yhteisölle hyväksi ja haitaksi -> tästä seuraa ajantasainen lainsäädäntö.

luulet sen perustuvan raamattuun, eikö niin? Väärää jumalaa tunnustavia saa tappaa, kunhan tekee sen oikean jumalan nimeen. Sehän ei ole synti, vaikka maallinen oikeus voi joissakin tapauksissa olla toista mieltä. Mutta se ei hihhulia heilauta, taivaspaikka on varma.

Jos ajattelit kertoa jotain kristinuskosta, sinä olet väärässä. Länsimainen oikeuskäytäntö ei perustu raamattuun tai juutalaiseen käytäntöön.

Se perustuu Rooman valtakunnan yleiseen lakiin, sen soveltamismenetelmiin ja tuomivaltaan.

Tuomarit, lakitekstit ym. ovat kokolailla Roomaa, kuten myös "Sokea Oikeus" - side silmillä oleva nainen miekan ja vaa'an kanssa. Hän on roomalaisten jumalatar Justitia, jos et sattunut tietämään.

Pakanallista perua meidän oikeuslaitoksemme.

Aloituksesi oli jo tuonnempana.

Vastasin silloin ja vastasin nyt : ei ainakaan Raamattuun, vaikka jostain sellaista päähäsi sait.

Oikeustieteellisen tiedekunnan peruskursseja käynyt voi antaa kattavammankin vastauksen, mutta nykyäänkin käyttämämme lait pohjautuvat roomalais-germaaniseen perintöön, josta suuri osa oli olemassa jo ennen kristinuskon tuloa Rooman valtakuntaan.

Code Napoleon 1804 kokosi siviililainsäädäntöä yhteen ja tuli esikuvaksi monen maan lainsäädännölle.

Siitä, että Raamattua vanhatestamentillisine heimolakeineen omaksutaan osaksi maallista lainsäädäntöä, saatiin paha esimerkki 1500-1600-luvuilla, kun uskonpuhdistuksen ja puhdasoppineisuuden aikakautena otettiin Raamatusta idea kuolemantuomioista noituudesta ja homoseksuaalisuudesta.

Siitä että erilaisia valoja vannotetaan yhä "kaksi sormea Raamatulla" ei voi päätellä mitään oikeusjärjestyksemme alkuperästä. Sitä paitsi julkiateistilta tai muslimilta ei varmasti vaadita virkavaloissaan vannomista Raamatun päällä.

On muuten hyvä kysymys: jos tunnettu ateisti suostuisi vannomaan jotain kaksi sormea Raamatulla, onko hän oikeusjärjestyksemme mukaan jo valmiiksi todistajana epäluotettavampi kuin kristityt Raamatulla vannojat? Jo lähtökohtaisesti?

Meidän historiamme on kristinuskon täyttämä ja se on osa kulttuurimme, pakollistakin, historiaa. On kai aika luonnollista, että oikeuskäytäntö lähtee totuttuista tavoista ja kokemuksesta opittusta. Laki on tietenkin laadittu kunkin ajan arvojen ja oikeustajun mukaan. Vuosien saatossa on tapahtunut kehitystä. Esim noitia ei enää polteta roviolla, ja 'vääräuskoisuuskin' sallitaan.

Jos meillä olisi toisenlainen kulttuuritausta, sama kehitys olisi tietenkin lähtenyt erilaisista lähtökohdista. Raamatun kymmenen käskyn kaltaisia vanhoja ohjeita yhteiseloon löytyy muualtakin, kuin raamatusta, mikä osoittaa sen, että ihmisellä on kyky ymmärtää yhteiselon pelisääntöjä ilman raamattuakin.