Kerronpa nyt teille rakkaat lukijat rehellisesti tarinaani anonyymiyden takaa. Hävettää ja pelottaa, mihin mun lääkekierre oikein johtaa. Osaan kierrettä olen itse syyllinen, mutta osasta on kyllä vastuussa minua hoitaneet lääkäritkin.
Olen vuosien ajan kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta. Lääkkeenä olen käyttänyt parin vuoden ajan Cipralex 20mg 1x1 ja Xanor 0.5mg 1/2-1 x 1-3. Kertaakaan en ole maksimiannostusta ylittänyt. Tästä pienet plussa mulle...:S Xanoria lähinnä huomasin tarvitsevani krapulassa, koska ahdistuneisuus kertautui about sadalla silloin. Olenkin luopunut puoli vuotta sitten alkoholin käytöstä täysin tästä syystä.
Kova halu ja pyrkimys minulla on kuitenkin siihen että voisin paremmin, ja jossain vaiheessa jopa ilman mitään lääkkeitä. Tiedostan senkin että keskushermoston kautta vaikuttavat ns. bentso-lääkkeet pitävät yllä ns. päihdemuistia, ja koska alkoholi alkoi muodostua minulle varsinkin loppuaikoina ongelmaksi, olisi kaikista ns. huumaavista lääkkeistä hyvä päästä kokonaan eroon.
Noin vuosi sitten purin itsenäisesti todella vakavan vuosia kestäneen kodeiini-riippuvuuteni. Silloin vieroitusoireet kestivät usean viikon ajan ja pelkäsin kuolevani. Silloin päätin etten "kodeihin" enää ikinä koske. Nyt kuitenkin kun minulle kävi paha onnettomuus vähän aikaa sitten, jossa satutin selkäni, määrättiin minulle taas Ardinexia...ja minä hullu hain ne apteekista...!!:( Selkäkivut ovat jo ohi, mutta koska lääkäri kirjoitti 200tbl lääkettä, olen jo hyvällä vauhdilla kohti uutta riippuvuutta.
Noh...ei tässä läheskään kaikki:(
Vuoden vaihteessa masennukseni todettiinkin sitten olevan enemmänkin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, koska välillä mielialani alkoi heittelemään ihan toisesta laidasta toiseen. Aloin käyttäytymään ns. maanisesti ja mm. laihduin 10kg kuukauden aikana. Cipralexia alettiin varovasti purkaa pois, koska se provosoi maniaa, ja rinnalle aloitettiin Deprakine 500mg 1x2, joka on tähän asti ainakin vaikuttanut sopivan minulle, eikä mielialan vaihtelut ole olleet niin rajuja kuin vuoden vaihteen paikkeilla. Deprakinen vaikutusta tukemaan aloitettiin myös Lamictal reilu kuukausi sitten varovasti nostamalla annostusta 25mg joka toinen päivä -> 100mg 1x1, jota maksimiannosta ehdin syödä viikon verran. Lääke aloitettiin masennuksen ns. estolääkkeeksi, koska vaivuin todella syvään masennukseen ns. maniajakson jälkeen ja olin kuukauden täysin toimintakyvytön.
Olin ihmetellyt kummallisia oireita koko kuukauden ajan, mutta pistin ne Cipralexin lopettamisen piikkiin. Silmissä "säkenöi", kun niitä siristeli tai käänsi katsetta, tai päätä nopeasti. Oireet lisääntyivät annoksen kasvaessa, ja viimeisen parin viikon ajan minulla oli pientä lämpöä koko ajan. Samalla kiinnitin huomiota turvonneisiin imusolmukkeisiin niskassa ja kaulalla. Kävin lääkkeitteni käyttöohjeet läpi, ja Lamictalin haittavaikutuksissa mainittiin vakavana haittavaikutuksena kuumeilu yhdessä imusolmukkeiden turpoamisen kanssa yhdessä. Soitin hoitavalle lääkärilleni. Hän sanoi että kyseessä on vakava yliherkkyysreaktio ja lääke on lopetettava mahd. nopeasti. Lopettaminen tehtiinkin kolmessa päivässä. Minulta otettiin sitten varmuudeksi iso verenkuva, jossa onneksi kaikki arvot olivat ihan ok. Nyt lopettamisesta on neljä päivää ja päässä säkenöi edelleen. Lisäksi on alkanut ilmetä jonkinlaista ääniherkkyyttä. Niin kuin kaikki varsinkin korkeat äänet "kirskuisivat" ja vihloisivat korvia ja silmiä välillä säkenöi äänien ärsytyksestäkin. Välillä oireita on enemmän ja välillä vähemmän.
En enää tiedä mikä johtuu mistä:( Xanoria tuli käytettyä tässä kevättalvella aika säännöllisesti, mutta nyt en ole sitä käyttänyt sen jälkeen kun sain "uusia-vanhoja nameja" - kodeja....Kerran päihdeaddikti - aina päihdeaddikti:(
Suoraan sanottuna vituttaa taas tämä tilanne!!! Haluaisin päästä siihen tilanteeseen, että oikeisiin lääketieteellisiin ongelmiini löytyisi oikea, ei päihdyttävä lääke ja että osaisin nukkua ilman ns. kolmiolääkkeitä tai alkoholia. Siitä on vaan niin monta vuotta, etten edes muista, koska olen nukkunut ilman etten jollain aineella olisi "valoja sammuttanut". Aine vaan on vaihdellut vuosien ja kuukausien myötä. Henkinen riippuvuus on siis erittäin suuri ongelma, ehkä suurin. Mulle varmaan pitäisi jonkun vaan alkaa syöttämään Placeboa. Kun niitä vaan sais erilaisina tablettimuotoina...
Mun on tosi vaikea myöntää oikeastaan kenellekään tätä lääkeriippuvuuttani. Vain täällä palstalla uskallan sen tehdä, kun olen nimimerkin takana. Kynnys on siksikin todella suuri, koska minulle läheiset ihmiset ovat tällä hetkellä niin iloisia siitä että olen päässyt alkoholista eroon ja että en ole enää ollut masentunut. Työt ovat alkaneet luistaa ja ns. kotiasiat ovat kunnossa. Olen alkanut harrastamaan liikuntaa ja kaikki tuntuu itsestäkin muuten olevan hyvin. Tämä musta salaisuus vaan painaa mieltä ja omaatuntoakin. Kysyn itseltäni päivittäin, että miksi helvetissä sä teet itelles tän taas... Kun Ardinexit taas loppuu, jatkan Xanoreita, jos vanhat kaavat paikkansa pitää. Kun join, käytin lääkkeitä myös, mutten sekakäyttönä kuin pari kertaa. Pää meni niin sekaisin, että ei se ollut edes juoposta hauskaa:( Juoma-aikani käytin muutenkin vähemmän lääkkeitä kuin nyt. Tuntuu että mulla pitäis olla koko ajan joku aine, joka edes vähän päihdyttää.
Olen miettinyt sitä että vaan hävittäisin kaikki Xanorit ja Ardinexit. Ei riitä vielä kantti kerralla hävittämään, valitettavasti. Sitten vielä kun niitä tosi pahojakin ahdistuneisuuskohtauksia tulee ilman viinaakin aina joskus, tosin tosi paljon harvemmin. Pelkään että alkaisi tulemaan enemmän, jos kaapissa ei olisi lääkettä varalla.
Sitten kysymyksiin, joihin toivon asiallisia vastauksia. Tiedän jo itse näet olevani luuseri, juoppo, narkkari etc, eli niistä ei minulle tarvitse kenenkään vaivautua kertomaan. Käyn myös AA:ssa hoitamassa alkoholismiani, mutta siellä pureudutaan alkoholista erossa pysymiseen, ei esim. lääkeriippuvuuteen. Asiasta olen joskus koittanut siellä puhua, mutta ovat kuitanneet olankohautuksella ja sanoneet, että tärkeintä on että et juo. Siihenkin tietty olis varmaan omat kerhonsa, mutta alkaa vuorokauden tunnit olla jo niin täyteen buukattuja, että ei ole oikeesti aikaa enää yhdellekään "harrastukselle".
Niin: Olisiko muilla kertoa vastaavia kokemuksia liittyen Cipralexin purkuun ja vieroitusoireisiin tai Lamictalin sivuvaikutuksiin tai sen vieroitusoireisiin?
Olisiko jollain antaa vinkkejä nimenomaan monipäihdeongelmaiselle, miten päästä eroon kierteestä, jossa riippuvuus aina tuntuu siirtyvän päihteestä toiseen ja loppua ei näy...?!
Unikouluohjeita ihmiselle joka ei enää muista ja jonka elimistökään ei välttämättä enää muista miten aikuisten oikeesti nukahdetaan...?
Kertokaapa vielä kokemuksianne siitä, kuinka kauan tällaiset oireet, jotka tulkitsen vieroitusoireiksi jostain lääkkeestä (tuskin enää Cipralex...mutta Xanor tai Lamictal..?) ovat teillä kestäneet? Olo on välillä ihan kamala, kun tuntuu kuin joku antaisi pieniä sähköiskuja silmiin eripituisina sarjoina:(
Sitten kun vituttaa nämä oireet, huomaan ottavani pari Ardinexia, koska niistä tulee positiivisempi mieli...plaah mitä mä teen itelleni...:'( Olen jopa harkinnut hypnologille menoa, jotta tästä koukusta tulisi jossain vaiheessa loppu. Onko siitä jollain kertoa kokemusta?
Kiitoksia jo etukäteen teille jotka näette vaivaa ja vastaatte minulle!
Olen vuosien ajan kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta. Lääkkeenä olen käyttänyt parin vuoden ajan Cipralex 20mg 1x1 ja Xanor 0.5mg 1/2-1 x 1-3. Kertaakaan en ole maksimiannostusta ylittänyt. Tästä pienet plussa mulle...:S Xanoria lähinnä huomasin tarvitsevani krapulassa, koska ahdistuneisuus kertautui about sadalla silloin. Olenkin luopunut puoli vuotta sitten alkoholin käytöstä täysin tästä syystä.
Kova halu ja pyrkimys minulla on kuitenkin siihen että voisin paremmin, ja jossain vaiheessa jopa ilman mitään lääkkeitä. Tiedostan senkin että keskushermoston kautta vaikuttavat ns. bentso-lääkkeet pitävät yllä ns. päihdemuistia, ja koska alkoholi alkoi muodostua minulle varsinkin loppuaikoina ongelmaksi, olisi kaikista ns. huumaavista lääkkeistä hyvä päästä kokonaan eroon.
Noin vuosi sitten purin itsenäisesti todella vakavan vuosia kestäneen kodeiini-riippuvuuteni. Silloin vieroitusoireet kestivät usean viikon ajan ja pelkäsin kuolevani. Silloin päätin etten "kodeihin" enää ikinä koske. Nyt kuitenkin kun minulle kävi paha onnettomuus vähän aikaa sitten, jossa satutin selkäni, määrättiin minulle taas Ardinexia...ja minä hullu hain ne apteekista...!!:( Selkäkivut ovat jo ohi, mutta koska lääkäri kirjoitti 200tbl lääkettä, olen jo hyvällä vauhdilla kohti uutta riippuvuutta.
Noh...ei tässä läheskään kaikki:(
Vuoden vaihteessa masennukseni todettiinkin sitten olevan enemmänkin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, koska välillä mielialani alkoi heittelemään ihan toisesta laidasta toiseen. Aloin käyttäytymään ns. maanisesti ja mm. laihduin 10kg kuukauden aikana. Cipralexia alettiin varovasti purkaa pois, koska se provosoi maniaa, ja rinnalle aloitettiin Deprakine 500mg 1x2, joka on tähän asti ainakin vaikuttanut sopivan minulle, eikä mielialan vaihtelut ole olleet niin rajuja kuin vuoden vaihteen paikkeilla. Deprakinen vaikutusta tukemaan aloitettiin myös Lamictal reilu kuukausi sitten varovasti nostamalla annostusta 25mg joka toinen päivä -> 100mg 1x1, jota maksimiannosta ehdin syödä viikon verran. Lääke aloitettiin masennuksen ns. estolääkkeeksi, koska vaivuin todella syvään masennukseen ns. maniajakson jälkeen ja olin kuukauden täysin toimintakyvytön.
Olin ihmetellyt kummallisia oireita koko kuukauden ajan, mutta pistin ne Cipralexin lopettamisen piikkiin. Silmissä "säkenöi", kun niitä siristeli tai käänsi katsetta, tai päätä nopeasti. Oireet lisääntyivät annoksen kasvaessa, ja viimeisen parin viikon ajan minulla oli pientä lämpöä koko ajan. Samalla kiinnitin huomiota turvonneisiin imusolmukkeisiin niskassa ja kaulalla. Kävin lääkkeitteni käyttöohjeet läpi, ja Lamictalin haittavaikutuksissa mainittiin vakavana haittavaikutuksena kuumeilu yhdessä imusolmukkeiden turpoamisen kanssa yhdessä. Soitin hoitavalle lääkärilleni. Hän sanoi että kyseessä on vakava yliherkkyysreaktio ja lääke on lopetettava mahd. nopeasti. Lopettaminen tehtiinkin kolmessa päivässä. Minulta otettiin sitten varmuudeksi iso verenkuva, jossa onneksi kaikki arvot olivat ihan ok. Nyt lopettamisesta on neljä päivää ja päässä säkenöi edelleen. Lisäksi on alkanut ilmetä jonkinlaista ääniherkkyyttä. Niin kuin kaikki varsinkin korkeat äänet "kirskuisivat" ja vihloisivat korvia ja silmiä välillä säkenöi äänien ärsytyksestäkin. Välillä oireita on enemmän ja välillä vähemmän.
En enää tiedä mikä johtuu mistä:( Xanoria tuli käytettyä tässä kevättalvella aika säännöllisesti, mutta nyt en ole sitä käyttänyt sen jälkeen kun sain "uusia-vanhoja nameja" - kodeja....Kerran päihdeaddikti - aina päihdeaddikti:(
Suoraan sanottuna vituttaa taas tämä tilanne!!! Haluaisin päästä siihen tilanteeseen, että oikeisiin lääketieteellisiin ongelmiini löytyisi oikea, ei päihdyttävä lääke ja että osaisin nukkua ilman ns. kolmiolääkkeitä tai alkoholia. Siitä on vaan niin monta vuotta, etten edes muista, koska olen nukkunut ilman etten jollain aineella olisi "valoja sammuttanut". Aine vaan on vaihdellut vuosien ja kuukausien myötä. Henkinen riippuvuus on siis erittäin suuri ongelma, ehkä suurin. Mulle varmaan pitäisi jonkun vaan alkaa syöttämään Placeboa. Kun niitä vaan sais erilaisina tablettimuotoina...
Mun on tosi vaikea myöntää oikeastaan kenellekään tätä lääkeriippuvuuttani. Vain täällä palstalla uskallan sen tehdä, kun olen nimimerkin takana. Kynnys on siksikin todella suuri, koska minulle läheiset ihmiset ovat tällä hetkellä niin iloisia siitä että olen päässyt alkoholista eroon ja että en ole enää ollut masentunut. Työt ovat alkaneet luistaa ja ns. kotiasiat ovat kunnossa. Olen alkanut harrastamaan liikuntaa ja kaikki tuntuu itsestäkin muuten olevan hyvin. Tämä musta salaisuus vaan painaa mieltä ja omaatuntoakin. Kysyn itseltäni päivittäin, että miksi helvetissä sä teet itelles tän taas... Kun Ardinexit taas loppuu, jatkan Xanoreita, jos vanhat kaavat paikkansa pitää. Kun join, käytin lääkkeitä myös, mutten sekakäyttönä kuin pari kertaa. Pää meni niin sekaisin, että ei se ollut edes juoposta hauskaa:( Juoma-aikani käytin muutenkin vähemmän lääkkeitä kuin nyt. Tuntuu että mulla pitäis olla koko ajan joku aine, joka edes vähän päihdyttää.
Olen miettinyt sitä että vaan hävittäisin kaikki Xanorit ja Ardinexit. Ei riitä vielä kantti kerralla hävittämään, valitettavasti. Sitten vielä kun niitä tosi pahojakin ahdistuneisuuskohtauksia tulee ilman viinaakin aina joskus, tosin tosi paljon harvemmin. Pelkään että alkaisi tulemaan enemmän, jos kaapissa ei olisi lääkettä varalla.
Sitten kysymyksiin, joihin toivon asiallisia vastauksia. Tiedän jo itse näet olevani luuseri, juoppo, narkkari etc, eli niistä ei minulle tarvitse kenenkään vaivautua kertomaan. Käyn myös AA:ssa hoitamassa alkoholismiani, mutta siellä pureudutaan alkoholista erossa pysymiseen, ei esim. lääkeriippuvuuteen. Asiasta olen joskus koittanut siellä puhua, mutta ovat kuitanneet olankohautuksella ja sanoneet, että tärkeintä on että et juo. Siihenkin tietty olis varmaan omat kerhonsa, mutta alkaa vuorokauden tunnit olla jo niin täyteen buukattuja, että ei ole oikeesti aikaa enää yhdellekään "harrastukselle".
Niin: Olisiko muilla kertoa vastaavia kokemuksia liittyen Cipralexin purkuun ja vieroitusoireisiin tai Lamictalin sivuvaikutuksiin tai sen vieroitusoireisiin?
Olisiko jollain antaa vinkkejä nimenomaan monipäihdeongelmaiselle, miten päästä eroon kierteestä, jossa riippuvuus aina tuntuu siirtyvän päihteestä toiseen ja loppua ei näy...?!
Unikouluohjeita ihmiselle joka ei enää muista ja jonka elimistökään ei välttämättä enää muista miten aikuisten oikeesti nukahdetaan...?
Kertokaapa vielä kokemuksianne siitä, kuinka kauan tällaiset oireet, jotka tulkitsen vieroitusoireiksi jostain lääkkeestä (tuskin enää Cipralex...mutta Xanor tai Lamictal..?) ovat teillä kestäneet? Olo on välillä ihan kamala, kun tuntuu kuin joku antaisi pieniä sähköiskuja silmiin eripituisina sarjoina:(
Sitten kun vituttaa nämä oireet, huomaan ottavani pari Ardinexia, koska niistä tulee positiivisempi mieli...plaah mitä mä teen itelleni...:'( Olen jopa harkinnut hypnologille menoa, jotta tästä koukusta tulisi jossain vaiheessa loppu. Onko siitä jollain kertoa kokemusta?
Kiitoksia jo etukäteen teille jotka näette vaivaa ja vastaatte minulle!
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihmisen päätyä noin riippuvaiseksi.Ite oon kokenut lähinnä alkoholiriippuvuutta ja nukahtamiseen liittyviä oireita.Nyt kyllä haluaisin(Tietämättä,ootko mies vai nainen)Ottaa sinut kainaloon ja pitää vain lähellä ja turvassa ja tuudittaa syvään vapauttavaan uneen koko yöksi.
Tirahtipa kyynel poskelle liikutuksesta...On niin helpottavaa pelkästään jo kuulla että on olemassa edes yksi ihminen maailmassa joka tuntee myötätuntoa tällaista kierteiden kanssa kamppailevaa "raasua" kohtaan...Kiitos välittämisestä!
Mä lupaan yrittää löytää ulospääsyn tästä helvetistä.
Btw, mä oon nainen:)
Mulle riitti 3 vuotta reipasta alkoholin kulutusta. Sitten lopettelin sitä kun ei terveys kestanut. No bentsoja oli siinä vaiheessa tarjolla, jotta olisin saanut alkuun nukutuksi.
Onneksi vanhat juopot/narkkarit neuvoivat, että älä lähde siiihen, joten kokeilin muutaman a tajusin heti että nämä ne muuten koukuttaa pahemmin kuin itse kuningas alkoholi.
No sitten alkoi se kuiva kausi.
Jotenkin siinä järkiini tulessa osasasin analysoida tilannettani. Tajusin, että suurin ongelma minkä alkoholi jättää jälkeensä on masennus ja ahdistus. Ne onkin mielestäni ne pahimmat viekkarit millä se koukussaan pitää.
Vaittaisinkin, että nuo lääkäreiden usein toteamat ja diagnisoidut kahden suuntaiset mielialahäiriöt ja paniikkihäiriöt etc... Ovat vain alkoholista johtuvia. Herkät ihmiset saa ne "alkohopliongelmat" eli mt ongelmat juomalla vain paljon nopeammin, kuin paatuneemmat ja kovempi luontoiset.
Itseltä ne kaikki katosivat 2 vuoden sisällä siitä kun lopetin juomisen kokonaan. Siis aivan kokonaan. Välillä tuntui että voihan sitä kohtuullisesti ottaa. Mutta huomasin vain, että aivoni on jo sen verran kaurapuuroa, että ne "viekkarit" tulee heti. Eli Mt ongelmat masennus ja ahdistus.
En tiedä noiden lääkkeiden osalta, mutta siinä olet oikeassa, että aivan suoraan päihteisiinhän niitä voi verrata. Lääke nimike alle vain lykätään ne. En tiedä onko niistä tulevat mt ongelmat sitten pahempia kuin alkoholista itsestään syntyvät. Ainakin paljon puhuvat seksuaalisuuden katoamiseta, jos SSRI lääkkeitä vetää. Bentsoista saa masennusta ja ahdistuskohtauksia.
Itse loiventelin itteni eroon alkoholista polttelemalla pilveä, mihin olin tutustunut juopotteluaikoinani. HJuomasin sen olevan "hyvä" korvike alkoholille.
Siinä vaiheessa kun masenti oikein rankasti ja alkoi tehdä mieli juoda. Polttelin pilveä, joka buustasikin sitä masennusta ja ahdistusta aluksi melko korkeisiin sfääreihin.
Mutta kun siitä päidetilasta oikein, niin elämä taas tuntui muutaman päivän siedettävältä ja masennus etc... ooli poissa. Lopulta pystyin jättämään polttelunkin.
En tosin suosittele tätä, koska alkuun polttelin kuukaudenkin päivittäin, eikä se ollut hyväksi ollenkaan, vaan katosin sine todellisuuteen. Sitten piti viinan voimalla tulla takaisin.
Ja aloittaa alusta. Mut jos siinä onnistuu kohtuullisesti toimimaan, niin se kyllä auttaa, mutta koukuttaa sekin joitakin, jos ei älyä varoa.
Yksi lääkäri jossain totesi, että 95% Suomen mt ongelmista kaikki johtuu suoraan tai välillisesti alkoholista.
Joko itse käyttäjälle suoraan tai läheisille sen juovan läheisen käyttäytymisen tai roolimallin vaikutuksesta.
Sitten kun sitä kaikkea yritetään muilla lääkkeillä ja rohdoilla oikea niin syntyykin kunnon soppa. Missä nyt näyt sinäkin yhtenä suomalaisena rypevän.
Tsempppiä sulle. Koetä päästä niistä kaikista aineista eroon. Moni kaveri on mullakin mennyt täysin zombieksi niiden muka lääkkeiden takia.
Kovai ainita ne ovat heidänkin mielestään. ainita joilla ihmsiet vain lokeridaan ja hiljennetään, pois häiritsemästä miden ns. suht. normaalien ihmisten elämää.
tärkeintä sulle on nyt vain saada pääsi kasaan. ja kuiville kaikesta lääkeriippuvuudesta. se on aivan sama kuin olisi narkkari. Samat vaikuttavat aineet niissä on.
En tiedä miten pahasi nuo aineet an sun aivokemiasi jo sotkenut, mutta kun vain ajat hiotaasti ja päättäväisesti alas kaiken tuon, sietokykysi rajoissa. Niin varmaan parissa vuodessa olet ok.
pidä paikkaansa, on joku psykiatri puhunut "läpiä päähänsä".
Ei kaikki johdu alkosta, kyllä esim. kaksisuuntaista löytyy väestöstä aika suurikin määrä, samoin paniikkihäiriötä, puhumattakaan muista psyykeongelmista.
Aika monta muutakin asiavirhettä, mm.lääkityksistä, kirjoituksestasi löytyi.
Hyvä että olet päässyt alkosta eroon ja SINULLA se on aiheuttanut sen, ettet enää ole mt-ongelmainen....älä nyt kuitenkaan niputa kaikkia samaan muottiin...
hakeudu yksityiselle päihdelääkärille.
Toivon mukaan asiasi järjestyvät!
Kuvaamasi oireet ovat normaaleja SSRI-lääk. ja Lamin lopetusoireita.
näistä ne mielialahäiriöt syntyvät.
yleensä taustalla on jonkun perheen isän tai äidin alkoholiongelmasta aiheutunut henkinen häiriötila ja "kieroutunut" persoonallisuus lapselle.
Koska vanhemmat ovat kuitenkin se roolimalli mistä lapset käyttäytmismallinsa ja tapansa käsitellä ja reagoida asioihin oppivat.
Jos mallina toimii kännissä örveltävä henkilö, niin ei ihme jos pää sekoaa ja syntyy näitä mielialahäiriöitä. Lapsi kun ei osaa hahmottaa, että sekaannustilat johtuvat alkoholista. Ihmettelevät vain kun vanhempi on välillä aivan eri ihminen. Kännissä/krapulassa/selvänä.
sitten ne jää päälle, vaikka vanhempana tajuaakin mistä jonkun outo käyttäytyminen johtui, mutta henkiset ongelmat on jo syntyneet.
Me vain ei oikein tajuta, lapset kun eivät osaa itseään vielä pieninä ilmaista, mutta kaiken ne silti imevät itseensä. Heistä tulee ns. kuivia juoppohulluja, kahdensuuntaisine mielialahäiriöineen ja paniikkikohtauksineen. Paniikkikohtauskin on vain ihmisen defenssimekanismi, jolla yritetään päästä pahoista tilanteista ohi, kun ei muuta selviytymismallia ole.
Lapset myös "unohtavat" ne kauheimmat kokemuksensa. Puolustelevat vanhempiaan. Sekin on heidänm luonnollinen tapansa käsitellä traumoja.
No en sano että kaikki tästä johtuu, mutta suuri osa. Meillä on niin paljon piilevää alkoholismia eli kaappijuoppoutta suomessa ettei ole tosikaan. ihmiset käy töissä, mutta juovat kaikki illat, kuitenkin. Joten ei ihme kun Mt ongelmien siemen laitetaan itämään lapsille. sittenne vanhempana yleensä aikuistumisvaiheessa tulevat esille, kun itsenäistytään ja aletaan kohdata maailmaa. Mutta kun ne kota opitut käyttäytymismallit ei toimikaan niin ollaan ongelmissa.
mutta tää on taas näitä muna-kana kysymyksiä. Monestihan mt-potilaiden kohdalla käy niin, että kun ei saa apua, turvautuu asioihin joihin ei pitäisi turvautua, vaikka esimerkiksi ei ole taipuvainen ollenkaan läträämään alkoholin kanssa.
Itselleni on ainakin käynyt näin muutama vuosi sitten. Kävin kahteen otteeseen psykiatrisessa päivystyksessä, josta sain mukaani parin hassun pamin ja laittoivat hoitojonoon. Ei sitä pahassa jamassa jaksa kovin montaa kertaa käydä huutelemassa omien oikeuksien ja avun perään, jos siellä vaan taputellaan olalle ja annetaan PARI hassua pilleriä. Loppujen lopuksi jonotin hoitoa yli pari kuukautta, sillä seurauksella, että mopo lähti totaalisesti käsistä ja asiat olivat aivan perseellään! Ongelma, jonka takia hakeuduin hoitoon ei ollut päihteet, vaan paniikkioireilu, vaikea masennus ja uupumus. Mutta loppujen lopuksi päihteistä tuli se hoidettava ongelma ja sain varmaan loppuiäkseni leiman otsaan: päihdeongelmainen, vaikka normaalisti en käytä mitään!!
Minulla ei ole kokemusta varsinaisista lääkeaineriippuvuuksista. Haluan kuitenkin antaa näkemykseni liittyen cipralexin purkuun.
Käytin cipralexia masennukseen 4 vuoden ajan. Toki masennus hävisi jo käytön alussa, mutta jouduin käyttämään lääkettä noin monta vuotta, koska en yksinkertaisesti päässyt siitä eroon vieroitusoireiden vuoksi. Lääkäri määräsi minulle sitä lisää, koska valitin hänelle, että lopetettuani lääkkeen masennus palaa (en uskaltanut kertoa vieroitusoireista). Aina kun yritin lääkettä lopettaa, tein sen muutaman viikon aikana hiljalleen annosta pienentämällä. Silti lopetuksen aikana ja sen jälkeen kärsin suunnattomasta ahdistuksesta, päänsärystä, sydämen tykytyksestä, huimauksesta ja säpsähdyksistä. Jopa siinä määrin, että jouduin jäämään välillä töistä pois!
Nyt olen vihdoin päässyt kyseisestä lääkkeestä eroon 4 kuukauden aikana. Olen siis kirjaimellisesti muru kerrallaan pienentänyt annosta. Lopetusoireet ovat silti olleet hirveitä. Edelleenkin saan kuvaamiasi säpsähdyksiä / sähköiskuja silmiini jokapäivä. Kuulin vasta äskettäin tutulta lääkäriltä, että cipralexin kaltaisia lääkkeitä ei ole tutkittu tarpeeksi ennen markkinoille laittamista. Nyt on selvinnyt, että ne todella voivat aiheuttaa pahojakin lopetusoireita. Ihmisillä voi olla erittäin vaikeata päästä niistä eroon.
No alkoholia en oo koskaan käyttäny paljoa, mutta lääkkeitä senkin edestä. Mulla on takana yhdeksän vuoden kodeiinikoukku ja 1.5 vuoden xanorkoukku. Olin lääkkeitten HC-käyttäjä. Mikään ei riittäny ja vierotukset epäonnistu aina uudelleen ja uudelleen, kunnes päivää vaille vuosi sitten lopetin kaikki lääkitykset kerrasta ja siitä asti olen ollut kuivilla. Kodeiini viekkarit kestää maksimissaan kuukauden. Viikon jälkeen ne alkaa helpottaan ja kahden viikon päästä ne on käytännössä jo ohi ja vain heikosti voivat tuntua vielä viikon kaks. Xanor viekkarit kestää myös kaks viikkoo ja ne on todella rajut. Ja cipraa mä en kerinny käyttään kun hetken ni siitä mulla ei suoraa kokemusta oo, mut efexorin lopetus aiheutti noita silmä/pää oireita kaks kuukautta lopetuksen jälkeen. Oli kun ois saanu pieniä kivuttomia inhottavia tällejä aivoihin, kun käänsi päätä tai liikutti silmiä.
Ja ihan vaan tiedoksi, että sinä et ole narkkari (huonossa mielessä), et luuseri, etkä mitään muutakaan tuollaista. Sinä olet ihminen ja olisi hyvin typerää kuvitella olevansa niin hyvä ja muita parempi ihminen, että voisi sanoa jollekin, että se on pelkästään ihmisen omaa typeryyttä jos tulee riippuvaiseksi jostain. Riippuvuus on taipumus joka piilee geeneissä ja ei "huonommat" geenit kai määrittele ihmisen paremmuutta. Eli älä nyt ainakaan piekse itseäsi tästä aiheesta.
Mä kävin ihan oikeesti pohjalla noitten lääkkeitteni kanssa ja vasta se sai mut lopettaan. Ja nyt kun oon tän vuoden ollu kuivilla ni en kyllä mistään hinnasta palais siihen lääkehelvettiin enää. Kuiva selvä elämä on paljon tyydyttävämpää. Jos haluut jutella ni mulle voi laittaa postia os. Pipa09(a)luukku.com
Koitahan pärjäillä ja älä keskity pelkäämään viekkareita vaan keskity kestämään ne!
Kiitos todella paljon kaikille vastaamaan vaivautuneille! Aikka on nyt taas vähän vierähtänyt lisää, ja viekkarit ovat huomattavasti vähentyneen. Ilmeisesti oireet tosiaan aiheutuivat Cipralexista ja Lamictalista molemmista. Kyllä seuraavan kerran kun lääkäri haluaa aloittaa minulle mitään uutta lääkettä, harkitsen tarkkaan aloitanko ollenkaan ja ja tutustun mahdollisiin haittavaikutuksiin huolellisesti etukäteen. Ardinexia minun on tullut edellen silloin tällöin otettua, mutta olen saanut annokset pidettyä pieninä. Koitan päästä kevään aikana niistäkin kokonaan eroon. Raitista ja valoisaa kevättä/kesää kaikille!