teki sekä ulkomailla että kotimaassa. Kirkkovierailut olivat myös kuvioissa mukana. Mietin tässä vaan sitä,miten paljon latausta ihminen voi saada arkeensa juuri kirkoissa. Mutta!!! Kyllä myös mielessä heräsi kysymys siitä, mitä ja ketä varten kirkot ovat. Hyvin monessa isossa kirkossa kuuluvuus on huono. Puheet häipyvät jonnekin tai sekottuvat tilan resonointiin. Katselin hiljattain tuoleilla istuvaa vanhojen mummojen rivistöä ja olen varma, että he eivät tajunneet sanomaa kuulo-ongelmiensa vuoksi. Itselläni ei ole valtaa ja voimaa, mutta ehdottaisin silti, että pikku tsasounoita lukuun ottamatta kirkoissa olisi kovaääniset niin kuorolla kuin papeillakin palvelusten aikana. Toinen mummoja ja vaareja kirkosta erottava seikka on tuo; kirkko mäellä tai korkeat portaat. Nämä asiat ovat yleisiä meillä ja myös naapurimaissa. Valitettavasti.
Taas pitkän kierroksen
reissumies
4414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitten on vielä portaat ehtoolliselle. Olisiko siirrettävä kaide mahdollinen?
ehtoollista jakava pappi ja diakoni kävellä alas ne portaat? Ainakin silloin kun vajaakuntoinen seurakuntalainen lähestyy pyhiä lahjoja.
alas solealta, ei tarvitse kenenkään enää kiivetä!
Ulkoraput on korkeat mutta kiipijällä pääsee, jos haluaa.
Eikös korkea raput ole sitä varten (ja kirkot mäellä), että pitää vähän kilvoitellakin sinne pääsemisessä!
sen takia, että vaikka olisikin kirkkoon auttaja, rappuset voi muodostua ylipääsemättömäksi esteeksi.
Omassa seurakunnassani pyörätuoliluiska on kirkon sivulla, liekö umpihangessa talviaikaan?
Enpä ole muita pyörätuolilaisia kirkossa nähnyt kuin nyt jo kuollut äitini, jonka käydessä sivuovi oli lukossa, mutta toki aukaistiin ja avuliaasti riennettiin muutenkin avuksi.
Toisaalta vanhoihin kirkkoihin on ainakin päärappuihin vaikea rakentaa mitään luiskia ja kyseisessä kirkossa eteisessä on vielä toiset raput vastassa.