Olen käyttänyt Diapamia lähes 30 vuotta. Alussa ei todellakaan ollut tietoa mistään riippuvuusjutuista, niistä sain tietää vasta reilu 10 vuotta sitten.
Raskausaikana jätin Diapamin pois ja pärjäsin jotenkin, kun raskaana on jotenkin "lupa" olla vähän outo. Pelkäsin niin kovasti, että lapsesta tulisi takiani vammainen, että mikään olotila ei saanut minua ottamaan rauhoittavaa. Koska en sellaista syyllisyyttä olisi kestänyt.
Annostus on ollut 5mg 1-4 kertaa/vrk. Joskus on päiviä, että en ota ollenkaan. Joskus jännitän jotain menoa niin, että on otettava 10 milliä.
Olen hävennyt suunnattomasti, että olen joutunut käyttämään rauhoittavia lääkkeitä. Minulla on ollut sama psykiatri 15 vuotta, joka on sitä mieltä, että ei tässä ole mitään ongelmaa, koska annos ei ole noussut, että hyväksyä vaan itsensä sellaisena kuin on. On kokeiltu erilaisia mielialalääkkeitä, joista ei ole ollut apua. (olen jännittäjä, joku diagnoosi on ahdistusneuroosi ja sosiaalisten tilanteiden pelko.)
Tietyllä tavalla Diapam on mahdollistanut mulle aika normaalin sosiaalisen elämän. Ilman sitä olisin varmaan erakoitunut kotiini.
Kuitenkin mielessäni on ajatus, että jos kuitenkin joskus pääsisin niistä joskus eroon. Kotona vieroitus ei ole onnistunut. Olen yrittänyt monia kertoja, mutta lopputulos on aina se, että jumin kotiin ja masennun. Psykiatrin mielestä riippuvuuteni on enemmän psyykkistä kuin fyysistä.
Minkälaista sairaala- / muuta laitoshoitoa olisi tarjolla vieroitukseen? Ajattelin, että nyt voisin lähteä jonnekin, kun lapsikin muuttaa pois kotoa. Kuinka pitkää laitoshoitoa tällainen tapaus vaatisi?
Vai onko tämä huono aika yrittää vieroitusta, kun tulee elämään muitakin muutoksia ja vaihdevuosioireetkin ovat alkaneet vaivata?
Ottakaa kantaa! Kertokaa omista kokemuksista. Onko kukaan muu edes käyttänyt näin pitkään ko lääkettä?
Pitäisikö olla tyytyväinen, että olen näin hyvin kuitenkin pärjännyt ja olla pamin orja hamaan hautaan asti?
Diapam ei ole koskaan antanut mulle mitään hyvän olon piikkiä vaan enemmänkin tasoittanut kärkeä pahimmalta ahdistukselta ja jännitykseltä, ei vienyt sitä kokonaan pois. Ja tosiaankin suurin annos, mitä olen ottanut kerralla on tuo 10 mg ja sekin harvoin. Useimmiten annos on 5 mg ja sillä kykenen esim käymään kaupassa.
Ja vielä. Olen käynyt nämä vuodet psykologin ja erikoissairaanhoitajan juttusilla. Ei niissä keskusteluissa ole mitään mullistavaa valaistusta tapahtunut, mutta olenpahan päässyt päivästä toiseen. Olen ollut pitkään eläkkeellä fyysisistä syistä, joten mitään kuntoutustakaan ei ole löytynyt eläkeläiselle.
Raskausaikana jätin Diapamin pois ja pärjäsin jotenkin, kun raskaana on jotenkin "lupa" olla vähän outo. Pelkäsin niin kovasti, että lapsesta tulisi takiani vammainen, että mikään olotila ei saanut minua ottamaan rauhoittavaa. Koska en sellaista syyllisyyttä olisi kestänyt.
Annostus on ollut 5mg 1-4 kertaa/vrk. Joskus on päiviä, että en ota ollenkaan. Joskus jännitän jotain menoa niin, että on otettava 10 milliä.
Olen hävennyt suunnattomasti, että olen joutunut käyttämään rauhoittavia lääkkeitä. Minulla on ollut sama psykiatri 15 vuotta, joka on sitä mieltä, että ei tässä ole mitään ongelmaa, koska annos ei ole noussut, että hyväksyä vaan itsensä sellaisena kuin on. On kokeiltu erilaisia mielialalääkkeitä, joista ei ole ollut apua. (olen jännittäjä, joku diagnoosi on ahdistusneuroosi ja sosiaalisten tilanteiden pelko.)
Tietyllä tavalla Diapam on mahdollistanut mulle aika normaalin sosiaalisen elämän. Ilman sitä olisin varmaan erakoitunut kotiini.
Kuitenkin mielessäni on ajatus, että jos kuitenkin joskus pääsisin niistä joskus eroon. Kotona vieroitus ei ole onnistunut. Olen yrittänyt monia kertoja, mutta lopputulos on aina se, että jumin kotiin ja masennun. Psykiatrin mielestä riippuvuuteni on enemmän psyykkistä kuin fyysistä.
Minkälaista sairaala- / muuta laitoshoitoa olisi tarjolla vieroitukseen? Ajattelin, että nyt voisin lähteä jonnekin, kun lapsikin muuttaa pois kotoa. Kuinka pitkää laitoshoitoa tällainen tapaus vaatisi?
Vai onko tämä huono aika yrittää vieroitusta, kun tulee elämään muitakin muutoksia ja vaihdevuosioireetkin ovat alkaneet vaivata?
Ottakaa kantaa! Kertokaa omista kokemuksista. Onko kukaan muu edes käyttänyt näin pitkään ko lääkettä?
Pitäisikö olla tyytyväinen, että olen näin hyvin kuitenkin pärjännyt ja olla pamin orja hamaan hautaan asti?
Diapam ei ole koskaan antanut mulle mitään hyvän olon piikkiä vaan enemmänkin tasoittanut kärkeä pahimmalta ahdistukselta ja jännitykseltä, ei vienyt sitä kokonaan pois. Ja tosiaankin suurin annos, mitä olen ottanut kerralla on tuo 10 mg ja sekin harvoin. Useimmiten annos on 5 mg ja sillä kykenen esim käymään kaupassa.
Ja vielä. Olen käynyt nämä vuodet psykologin ja erikoissairaanhoitajan juttusilla. Ei niissä keskusteluissa ole mitään mullistavaa valaistusta tapahtunut, mutta olenpahan päässyt päivästä toiseen. Olen ollut pitkään eläkkeellä fyysisistä syistä, joten mitään kuntoutustakaan ei ole löytynyt eläkeläiselle.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Jos silloin, kun olin raskaana olisin tiennyt, että Diapam on koukuttava lääke ja olin kuitenkin sitä käyttämättä, en usko, että olisin sitä enää alkanut uudestaan käyttää.
En tiedä osaatteko kuvitella, kuinka salakähmäistä touhu on ollut ennen vanhaan? Potilas ei ole saanut lukea omia papereitaan ja lääkkeistä ei saanut muuta tietoa kuin sen, minkä läkäri kertoi. Pharmaca Fennica oli tarkoin piilossa pidetty opus, jota ei potilaiden käsiin annettu.
Ensiksi tuli jokamiehen lääkeopas ja nyt on internet. Minusta on hyvä asia, että potilaat voivat itsekin tutkia asioita ja siten myös kyseenalaistaan saamaansa hoitoa.
ole vaikka käytätkin Diapamia lääkärin valvonnassa ja ohjauksessa. Et ole käyttänyt lääkettä väärin, koska et etsi etkä saa siitä euforisia tuntemuksia. Oma mieheni on käyttänyt Diapamia ainakin saman ajan ja se on mahdollistanut hänelle työssäkäynnin. Ja käy edelleen töissä ja käyttää Diapamia. Liian huono maine varmaan koko lääkkeellä. Bentsoista tutkituimpia ja pisimpään käytössä olleita, joten sikälikin turvallinen lääke. Älä stressaa turhasta. Mutta jos asia paina sinua kovasti, voithan vielä kerran yrittää vierottautua. Käsitykseni on, että julkisella puolella et pääse vierotushoitoon, koska et ole väärinkäyttäjä. Mutta kysyähän aina voi. Tai sitten yrittää kotona vieroittumista. Vaikeaa se voi olla.
vuodesta-71 alkaen tämä riippuvuusasia, se oli kyllä jo silloin tiedossa ja se kerrottiin, sain ensim. Diapamini silloin ja psykiatrikin mainitsi asiasta...
Epikriisitkin sai siihen aikaan itselleen kunhan vain pyysi..
En tiedä mistä päin olet, itse olen pk-seudulta ja nämä ovat omia kokemuksiani, eli täysin päin vastaisia kuin sinulla.
Ja esim. apteekissa on AINA saanut lukea P.F:sta tietoja jos on halunnut=) Ei sitä ole koskaan piilossa pidetty.
Niin, nämä ovat minun kokemuksiani asiakkaana ja terv.hoitoalalle menin töivin v-75, joten sieltäkin tuttu asia.
Kyllä aina on infottu että bentsodiatsepiinit aiheuttavat riippuvuutta.
Sinulle on sitten sattunut todella, todella asiaansa huonosti hoitava psykiatri.
mitä tarkottaa riippuvuus!!!
Ite oli kerran leikauksessa ja meitä oli kolme naista samassa huoneessa. Kansiot tuotiin jalkoihin, mutta pepereita ei saanut lukea ja me luettiin salaa ja siell oli pitkiä porinoita. Eikä epikriisissä ollut ku muutama hassu sana latinaksi.
Ap:lle on sattunut pitkä rivi näitä "todella, todella asiaansa huonosti hoitava psykiatri"-psykiatreja, kun tää yks on ollut nyt viistoista vuotta?
Meilläpäin ei ole omin käsin saanut suureen kirjaan koskea. Ja mitä lääkityksiä itellä on ollut niin eipä niistä hirveesti oo infoa saanut.
Nii, meillä mummolle annettiin näytepaketti Talidomidia, kun se oli niin hieno lääke raskausajan pahoinvointiin. Kiitos hälle, että epäili ja jätti syömättä!
Jos oot hoitoalalla, koeta ymmärtää, ettei normikansalainen tiedä, ehkä nykyään jo tietää, mitä on joku bentso!
indikaatioilla kuin silloin joskus. Sitä on käytetty raskauden aikaisen pahoinvointiin todella, todella kauan sitten. Ei puhuta enää mistään 70-luvusta, tosin et niin kirjoittanukaan (etkä minulle, tämä on ensim. viestini tähän ketjuun).
Kallistun minäkin sille kannalle, että 70-luvulla on tiedetty ja siitä on ollut mainintakin, että rauhoittavat aiheuttavat riippuvuutta ja sana riippuvuus on ihan suomen kieltä, joten kyllä, kyllä minusta ainakin se on ollut harvinaisen selkeää, se mikä on riippuvuus.
joka edes tiesi jonkun, joka on käyttänyt Diapmia näin pitkään.
Kokeeko puolisosi syyllisyyttä ja huonommuudentunnetta siitä, että käyttää tätä lääkettä?
Mielestäni ei mitenkään korostettu tätä riippuvuusasiaa. Tai ehkä en vain ole ymmärtänyt, mitä riippuvuus tarkoittaa.
Alussa lääkärit vaihtuivat ja alkuajoilta muistan, kun joku määräsi Levozinia 25 mg annoksella, että pystyisin käymään työpaikan ruokalassa syömässä. En pystynyt, kun nukuin kuin tukki kellon ympäri. Myöhemmin tätä käytettiin pahoinvoinnin estolääkkeenä 5 mg annoksella sytostaattihoidoissa, silläkin annoksella meni jo ihan unen puolelle.
Ei tätä riippuvuusasiaa ole mielestäni alkuaikoina mitenkään korostettu. Ei ehkä edes mainittu.
Itse en ole saanut Pharmaca Fennicaa luettavaksi apteekissa, sairaalassa tai lääkärillä. Asunkin perähikiällä.
Oletko käyttänyt Diapamia vuodesta -71?
Tuli vielä mieleeni sellainen mahdollisuus, että jospa lääkärit eivät ole sen kummemmin maininneet siitä riippuvuudesta, kun oli kaiken maailman rauhoittavia kokeiltu, että olettivat, että tiedän.
On kai se pakkausselosteessa ollut, että voi aiheuttaa riippuvuutta, mutta voivathan lääkkeet aiheuttaa muutakin, eikä niitä jää sen kummemmin miettimään.
Reilu kymmenen vuotta sitten tutustuin vasta tähän bentso-sanaankin.
Missä sanotaan, että aiheuttaa riippuvuutta????
Sinuna en ajattelisi koko asiaa. Käyttösi on hyvin vähäistä ja pystyt pitämään välipäiviä, joka kertoo siitä että olet enmmänkin henkisesti kuin fyysisesti koukussa.
Itse joudun ottamaan päivittäin moninkertaista annostusta omaasi nähden päivittäin ja vielä ylilääkärin määräyksellä. Poden huonoa omaatuntoa omasta isosta annoksestani ja siitä etten voi pitää edes välipäiviä.
Jos olet pystynyt 30 vuotta pitämään annoksen noin pienenä niin nauti huoletta elämästä jonka tuo pieni annos sinulle mahdollistaa, äläkä suotta ajattele mitään vieroitushoitoja. Jos joskus haluat luopua kokonaan,niin annosta vähentämällä muru kerrallaan se onnistuu kotioloissakin.
pääsee irti ominkin avuin, ilman mitään hoitopaikassa sisällä oloa.
olet käyttänyt ja minkälaisella annoksella?
Kiitos kannustuksesta ja voimia sinulle!
Olen käyttänyt bentsodiatsepiineja 80-luvulta asti. Sairastan paniikkihäiriötä joka aika ajoin äityy niin pahaksi etten pääsisi kotoa pois ilman lääkettä.
Minulle määrättiin aikoinaan xanor joka on huomattavasti koukuttavampi lääke kuin diapam,eikä sitäjuurikaan nykyään enää määrätä.
Tällä hetkellä erinäisten asioiden johdosta annokseni on 2,5 mg xanoria joka vastaa noin 5:ttä 10mg diapamia. Voit kuvitella että olen todella kauhuissani tästä määrästä,mutta ylilääkärin määräys oli,joka tosin ihmetyttää. Tuota ennen käytin 1,5 mg joka vastaisi noin 3 kpl 10mg diapamia ja silloin en ollut huolissani, koska oli pysynyt siinä tai jopa allekin vuosikymmenet.
Joten edelleen sanon sinulle että nauti turvallisin mielin elämästäsi ja tulevasta kesästä :-) ei syytä huoleen.
kokeillut muita lääkkeitä? Miten sulla nousi toleranssi?
Elikkäs olen syönyt myös ssri-lääkkeitä. Valitettavasti ne ei kuitenkaan poistaneet sitä paniikkia ja ahdistusta jota koin aina kotoa poistuessani.
Xanor-annokseni pysyi samana tai jopa pienempänä vuosikymmeniä,kunnes tänä talvena lääkärini päätti nostaa annosta rutkasti unettomuuteni takia. Ei kuitenkaan auttanut siihen ja nyt olen sitten koukussa tuohon isoon annokseen :-( Toivon että pitkässä juoksussa saan vähennettyä siihen alkuperäiseen annokseen jolla pärjäsin ihan hyvin. Eli toleranssi ei noussut omasta tahdosta vaan lääkäri nosti annosta.
Kyllä lääkärit kirjottaa paniikkihäiriöön edelleen Xanoria eli alpratsolaamia ihan yleisesti varsinkin jos diagnoosina on paniikkihäiriö, Xanor kun on siihen kaikkein paras.
Itse olen käyttäny vuosia eikä sen suhteen mitään suurta ongelmaa.
Ihan turhaan podet huonoa omaatuntoa Diapamin käytöstä, jos se on mahdollistanut sinulle ns. normaalin elämän etkä ole mikään väärinkäyttäjä.
Mitä hyötyä sinulle olisi muka jostain laitoshoidosta? Miten siellä ihminen voisi muuttua niin, ettei enää ole se jännittäjä, joka on aina ollut? Ei laitoshoito ole sinua varten, kun et ole väärinkäyttäjä. Ole vain tyytyväinen, että on olemassa niin hyvä lääke, josta on sinulle apua eikä sinun sen avulla tarvitse erakoitua sinne neljän seinän sisään.
Noin nätisti oot nappia vetäny, niin älä sillä vieroituksella itseäs rassaa.
Kaikkihan sitä jostain on riipuvaisia.
Hyvää jatkoa!
tuohon tilanteeseen esim. SSRI- tai SNRI-lääkkeitä?
Siis tähän mihin tarvitset sitä bentzoa. Oletko koskaan kokeillut Burparia?
"On kokeiltu erilaisia mielialalääkkeitä, joista ei ole ollut apua. (olen jännittäjä, joku diagnoosi on ahdistusneuroosi ja sosiaalisten tilanteiden pelko.)"
Tuo oli lainaus ap.n kirjoituksesta.
Itse ihmettelen, että miksi pitäisikään syödä mielialalääkkeitä koko ajan, jos bentsolla noin hyvin pärjää? Tarkoititko Busparia? Buspironin kanssa on sama homma, että sitä pitää syödä jatkuvasti.
Mun mielestä ap ei ole sen kummemmin riippuvainen kuin nekään, jotka vetää mielialalääkkeitä vuosikausia. Diapam on vanha hyvä lääke ja mun mielestä ap on esimerki siitä kuin hyvin myös pamit voi toimia. Ei tosiaankaan kaikista tuu väärinkäyttäjiä!
Kyllä mulle on kokeiltu Busparia ja vanhan polven masennuslääkkeitä ja myös näitä uudempia. Viimeisimmät kokeilut ovat olleet Zoloft, Efoxir ja Cipralex.
Apua ei vaan ole löytynyt.
Älä rurhaan stressaa. Sulla ei ole annos noussut, etkä ole väärinkäyttäjä.
johtuvaa. sitä on vaikea selvittää.
Outoa on että noinkin pitkään olet pystynyt pitämään määrät kurissa. Vaikka toleranssi kasvaa tunnetusti.
Usa:ssa on tutkittu aika paljonkin nykyään näiden diatsepaamien aiheuttamia "viekkareita" ja sivuvaikutuksia.
Pahimmat ovat masennus ja ahdistus ja paniikkihäiriöt. Ujoille ihmisille annettiin näitä lääkkeitä en muista nyt nimea mutta bentsoja ne oli joku Z:lla alkava nimi.
Lääke aiheutti monille sitten masennusta ja ahdistusta ja paniikkihäiriöitä, joten se vedettiin markkinoilta sitten oli oikeusjuttuja etc... Lääkeyhtiö lanseerasi sitten uuden lääkkeen jossa vaikuttavat ainesosat oli liki samat, joten ongelmatkin oli samoja.
Joten jos sulla on tolet pysynyt kohdalleen, niin olet varmaan valmis vieroitukseen. se voi olla aika rankkaa 30 vuoden putken jälkeen.
Mutta luulisi onnistuvan. tai mistä sen tietää miten sekaisin ja pysyvästi aivokemia on muuttunut onko pysyviä rankenteellisia vaurioita lääkkeestä syntynyt.
Oletkin oiva koekaniini nyt lääkeyhtiöille, kun olet ao. lääkettä noin pitkään käyttänyt.
Bentsoista nykyään on tullut paljon valitusta, luulen, että ne tullaankin korvaamaan aikanaa jollain muulla kuten barbiduraatit niiden haittojen vuoksi.
vaikkei kai bentsot mtn psysviä vaurioita tee, ainakaan nykytietämyksen mukaan.
Huumeita kuitenkin, jotka koukuttavat ja tuovat viekkarit etc... muun epämiellytävän.
Ei tuota toleranssin pysymistä ole lääkärit ihmetelleet.
Mulla on ollut pahempi olla ennen Diapamia. En ole ujo, pikemminkin ulospäinsuuntautunut. Tuota paniikkihäiriötyyppistä juttua, jännitystä, ahdistusta, masennusta yms oli kyllä ennen Diapamiakin. Että varmaan se on aivokemia ollut sekaisin alusta asti.
Kotona ollessa pärjään ilman Diapamia, mutta ei tunnu olevan kovin järkevää jumittautua neljän seinän sisään.
Olen ottanut Diapamia todellakin vain tarvittaessa, että ehkä se selittää tuota, että annostusta ei ole tarvinnut nostaa. Ja kuten kerroin, ei Diapam anna mulle mitään "ihanaa oloa", katkaisee vain terävimmän kärjen jännitykseltä. Ei tee mitenkään ylettämän rennoksi ja sosiaaliseksi, vain niin, että pärjään. Tosiaan, että voin vaikka kaupassa käydä. Kauppa-asiointi on lääkkeestä huolimatta hyvin stressaavaa, mutta ilman lääkettä mahdotonta.
Liekö se kaikkien mielestä ihan niinkään, että olisi huumeidenkäyttöön rinnastettavaa tällä annostuksella?
Ottaisikohan se lääketehdas minut tutkittavaksi? Olen sentään ollut näin merkkiuskollinen :)
Onhan noista bentsoista sanottu, että iän myötä voi tulla esim muistihäiriöitä. Ja se kyllä pelottaa, kun ikää tulee.
Kiitos vielä kaikille, jotka vaivuduitte kirjoittamaan vastauksen ja jopa tsemppaamaan.
Hyvää kevättä ja jaksakaa!
Et ole poikkeuksellinen tapaus. Muillakin ihmisillä voi olla Diapam-lääkitys vuosia jopa vuosikymmeniä. Eikä toleranssi ole noussut, kun pysytään annoksessa. Benzojen käyttäjistä vähemmistö on väärinkäyttäjiä, mutta väärinkäyttäjät ovat näkyvämpi ja kuuluvampi joukko.
Näillä sivustoilla et kaltaisiisi juurikaan törmää ehkä siksi, että täällä pyörii suhteessa paljon enemmän nimenomaan väärinkäyttäjiä. Ja sellaisia, jotka luulevat tietävänsä asioista ja haluavat itse säätää lääkitystään.
Riippuvuus sinänsä on monimutkaisempi kuvio. Voihan ihminen olla riippuvainen vaikka urheilusta ja kokea vieroitusoireita, jos ei pääse liikkumaan.
Etenkin alkoholin väärinkäyttäjille erilaiset benzot ovat suuri riski. Siksi tästä riippuvuudesta onkin syytä yleisellä tasolla olla huolissaan ja varovainen.
Sinulla on noin pitkä hoitosuhde voit varmasti luottaa lääkärisi arvioon tilanteestasi. Älä turhaan rasita itseäsi tuntemalla häpeää lääkkeen käytöstä. Tuskinpa lääkärisikään on ehdotellut sinulle vieroitusta?
Ongelmiahan sinulla varmasti on, mutta sinun Diapamin käyttö ei ole ongelma.
Ota lääke hyvällä omallatunnolla, et sitä päihteenä käytä. Älä tosiaankaan vaivaa päätäsi tällä asialla vaan keskity elämään ja ylläpidä sosiaalisia kontakteja.
Hyvää kevättä sinullekin!
olla häpeämättä!
Mene lapualle Minnesotahoitoon. Suosittelen lämpimästi, siellä pääset eroon lääkkeistä! Tämä tosi!
kyseisestä hoidosta. Saattaisi olla hyväkin vaihtoehto, jos päätän kuitenkin yrittää pois tuon lääkkeen.
Käytin itsekkin 10 vuotta bentsoja (Diapamia ja Tenoxia)) koska en voinut muuten nukkua rauhattomuuden ja paniikihäiriöiden vuoksi ollenkaan. Vieroitin itseäni Diapamista Imovanella, jotta edes pysytin nukkumaan. Olen nyt 10 vuotta (erikoislääkärin määräyksestä) käyttänyt Imovane/Zopinox lääkettä iltaisin 1-2 7,5 mg:n tablettia ja tämä on hyvä ja poistaa masentuneisuuden ja rauhattomuuden. Nyttemmin tarvitsen vain 3,25mg annoksen Zopinoxia ja voin myös päivisin hyvin, joten tämä on ollut hyvä apukeino bentsovieroituksessa. SUOSITTELEN ! Mitäpä se haittaa, jos jostain on riippuvinen-kaikki ovat jostain aineesta riippuvaisia (tupakka, alkoholijne....)
joudumme käyttämään lääkitystä, uni-tai
sosiaalisiin ongelmiin, tuomitaan helposti, vaikka käyttö olisi lääkärin valvonnassa tapahtuvaa, ei mitään väärin käyttöä.
Tämän päivän työelämä on niin hektistä, että unettomuutta ei pitemmän päälle kestä, jos aikoo työtehostaan kiinni pitää.
Aloittajalle sanoisin, lopeta itsesi syyllistäminen ja nauti elämästäsi.
"Zopinox on unilääke, joka on tarkoitettu käyttöön tilanteissa, joissa unihäiriöt ovat vaikea-asteisia ja eri tavoin haittaavia. Hoito ei saisi kestää kauempaa kuin neljä viikkoa."
Sullahan se vasta koukkulääke onkin! Mitä tuota phempaa pameissa muka on?
itse koen sen hyvänä minulle. Olen kokeillut muitakin "aineita". Eli noita lääkärin määräämiä. bentsoja ja unilääkkeitä etc... mutta niiden sivuvaikutukset on olleet minulle liikaa.
Joten kun olen kerran "koukussa" näihin mömmöihin, niin valitsen itselleni sopivimman.
Välittämättä mistään lääkäreiden määräyksistä.
Näin on mennyt vuosi ilman muita mömmöjä. Olen pystynyt kuntoilemaan ja laihduttamaan terveellisellä ruokavaliolla 15 kiloa. Niistä muiden lääkkeiden aiheuttamista turvotuksista ja muusta painokertymästä.
Nykyään olen sitä mieltä, että lääkärit määrävät kaikkia noita lääkkeitä ihan vain kokeilumielessä, että mikä toimisi eivätkä edes kunnolla paneudu siihen mitä potilas kertoo. Joten lääkitys on aina pielessä.
Jokain valitkoon koukkunsa. en tarvitse mitään lääkäri auktostriteettiä enää oikeuttamaan mömmöjen käyttöä, että voisin syyllisyyden siirtää hänelle. Jokainen itse päättäköön mitä tekee. Koukku kuin koukku.
Olen täysin samaa mieltä. Yleinen mielipide ja lääkärit syyllistävät ! En ole enää vuosiin välittänyt tekopyhyydestä vaan syönyt unilääkettä kohtuullisesti ja voinut oikein hyvin !!!
Olen aina ollut sitä mieltä, että luonnosta ne oikeat lääkkeet löytyvät. Kannabis on luonnontuote ja se on hyvä ja terveellinen (saan sillä myös nukuttua), eikä siinä ole mitään tuomittavaa eikä syyllistävää. Syyllistäminen on yhteiskuntamme trendi, koska kaikki halutaan muokata samaan muottiin.
Olet lukenut kirjalliset ja muodolliset määräykset tarkoin (mm. Pharmacia Fennica). Kuka sanoo ja todistaa näin ? Tämä on yksilöllinen asia ja jokaisen ihmisen fysiikka on erilainen. Ei meitä voi kaikkia samaan muottiin laittaa. Käytetään järkeä ja omaa tunnetta eikä uskota aina kirjatietoon !!! Luonnosta löytyy myös esim. kannabis-yrtti, jota on käytetty unettomuuden hoitoon jo 1000 vuotta !!!
Sanovat, että bentsoista vierotaminen on yhtä vaikeaa ja jopa vittumaisempaa.
Samaksi aineeksihan bentsodiatsepaanit pilkkoutuu elimistössä kuin herska joten ei ihme.
Tsemppiä sulle!!!!
Sua ei kuitenkaan ole leimattu narkkariksi, joten ei sitä syyllisyyttä ja syrjäytymistä tarvii kärsiä, joten ole onnellinen.
Et tiedä mitään siitä kun sut syrjäytetään sun aineiden käytön takia. Kun alouitat sen lääkkeillä joita lekuri määrää. sitten kun oot nuori ja meet vähän muihinkin aineisiin, kun oot jo tottunut, niin sitten ole ttäys paska ja luuseri, kaikien silmissä, ikä kukaan usko sua. Ooot vain joku objekti johon kaikkea pumpataan ilman sun mielipiteitäs, kun ethän sä ole enää ihminen vaan narkki paska.
Vaikka samat aineet eri hankintakanavat.
Muuten oon ylimalkasesti kanssas samaa mieltä monesta asiasta mutta yks korjaus: heroiini ei pilkkoudu elimistössä samaks aineeks ku diapam. Diapam eli diatsepaami aiheuttaa elimistöön fyysisesti ja aivoihin erilaisia juttuja ja saa aikaan kyllä aivan erilaisen olon kun taas heroiini eli diasetylmorfiini joka on voimakkaasti euforisoiva kipulääke.
Näitä bentsoja aina verrataan kipulääkkeisiin mutta niiden vaikutukset on kyllä hirveen erilaiset kaikin tavoin, lähinnä opiaateista vierottautuvat käyttää esim diapamia vierotusoireiden kestämiseen.
Bentsojen vierotusoireet on usein pitkäaikasia ja joillekin voi olla vaikeemmat ku opiaateista.
Mitä se haittaa!
Kun on tulossa elämän muutoksia yms. älä missään tapauksessa lopeta, pilaat oman rauhallisen olosi.
Minulla mielialalääkkeenä Citalopram, panikkihäiriöihin Diapam ja univaikeuksiin Circadin.
Citalopram vaikuttaa myös siihen, ettei paniikki ja muut häiriötekijät rasita turhaan, ei ahdista jatkuvasti, mutta se edellyttää jatkuvaa käyttöä, vaikutus alkaa vasta useamman viikon kuluttua. (Käyttänyt melkein 20vuotta, aikaisemmin kallis versio Cibramil)
Diapam auttaa minulla jos paniikkihäiriö meinaa iskeä, nykyisin auttaa kun on vain aina mukana.
Nukahtamislääkkeenä Circadin 2 mg on ihanan rentouttava, ei aiheuta riippuvuutta, mutta sopii vain yli 55v. Reseptillä, Kela ei korvaa, mutta mitä ei maksaisi kunnon unesta. Uusi tuote kokemusta 5 viikon ajalta.
Kaikki Imovanet ja muut tulleet tutuiksi, mutta niillä vaikutus sama kuin jättäisi ottamatta.
Mitä väliä, jos syöt Diapamia tuolla annoksella? Sait ehdotuksia vaihtaa muihin lääkkeisiin. En ymmärrä, mitä apua sulle siitä voisi olla? Johonkin muuhun ehkä voisitkin koukuttua.
Jaa, tai alkaa pössytellä.
Niin kauan kuin sulla tolet ei nouse, niin napsi vaan pamis ihan hyvällä omallatunnolla.
Määrä on niin pieni, että ei ihme, jos lääkärisi ei siitä ole huolissaan.
Tuollaisella annoksella et oo mikään päihteiden käyttäjä. Tuota voisi sanoa lääkitykseksi.