"Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."
Mitä käsitetään sanalla hurskas?
Mitä käsitetään sanalla hurskas?
On uskova hurskas?
PakanainHuuto2008
21593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
mitä Jeesus tässä tarkoitta, on lähinnä tekopyhä farsealainen omavanhurskas teeskentelijä. Vailla sisäistä uskoa ja elämää Jeesuksessa.
* Hän on jumalinen ja uskonnollinen, mutta kieltää Jumalan voiman, eikä hyvksy tosi uskovaisia, he ovat tekohurskaalle hihhuleita ja kerettiläisiä. Tälläisä Jeesus ei tullut pelastamaan, koska he eivät tarvitse , he ovat itse itselleen pelastus ja uskonto.
monenlaisia niin eikö kuvaamasi
"Vailla sisäistä uskoa ja elämää Jeesuksessa.
* Hän on jumalinen ja uskonnollinen, mutta kieltää Jumalan voiman, eikä hyväksy tosi uskovaisia, he ovat tekohurskaalle hihhuleita ja kerettiläisiä. "
ihminen sitten näe omaa tilaansa? Tällainen tekouskova voi hyvinkin mielessään olla tosiuskova?
Onko tosiuskovasta ihmisestä hänelle sanojaksi, että olet hurskastelija, eihän toinen ihminen saisi toista toisen uskoa arvostella.
Tekohurskas voisi yhtä hyvin sanoa tosiuskovalle, että olet hurskastelija.
Kuka esim. seurakunnassa tämän asian sanoo hurskaalle?
sairaita siihen asti kun tekevät parannuksen ja uudestisyntyvät ja saavat Pyhän Hengen. Hurskaat tarkoittaa tässä ihmisiä, jotka ovat uskonnollisia ja jotka mielestään kelpaavat Jumalalle ilman armoa ja syntien anteeksiantamusta ja toteuttavat Jumalan antaman lain.
Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.
omasta ansiostaan, vaan koska oli kuuliainen Jumalalle.
se tuomitseminen kuka kelpaa Jumalalle ja uskotaan Raamatun sanaan.
"jotka mielestään kelpaavat Jumalalle ilman armoa ja syntien anteeksiantamusta ja toteuttavat Jumalan antaman lain."
koska oletan kelpaavani Jumalalalle tällaisena kuin olen.
omasta mielestäsi, mutta et Jumalan mielestä. Se ei paljon auta.
jos näin avoimesti tunnustan, että olen kuvaamasi kaltainen hurskastelija.
enkä täten lausu tuomiota kenestäkään ihmisestä, sellainen kielletään Raamatussa.
"Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa."
Tässä on paha kenenkään sanoa että ei ollut hurskas omasta ansiostaan koska tarinan sankari pysyi hurskaudessaan vaikka jumala ja saatana yhdessä kuinka kisasivat häntä. Tappoivat hänen perheensäkin nähdäkseen pysyikö Jopi kilttinä.Pysyi se.
Uskova voi olla hurskas tai sitten ei.
Uskon kautta tullaan vanhurskaiksi eli Jumalan edessä syyttömiksi. Se tapahtuu Jumalan armosta.
Vanhurskaus on eri asia kuin hurskaus.
Kukaan ei voi olla tekovanhurskas. Tekohurskas, tekopyhä voi olla kuka tahansa. Tekopyhyyden siivittämä toiminta, puheet ja teot, ovat hurskastelua.
Ihminen voi olla hurskas, vaikka hänellä ei olisi Kristuksen sisäistä tuntemista.
Kornelius Raamatussa on tästä hyvä esimerkki. Hänestä ihmiset antoivat hyvän maininnan sanoen häntä hurskaaksi ja Jumalaa pelkääväiseksi. Hän mm. antoi paljon almuja, vaikka oli pakana.
Vasta evankeliumin kuuleminen ja sen sisäistäminen = vastaanottaminen tekivät hänestä vanhurskaan.
Raamattu 32/38 sanoo asian selvemmin.
Matt.9:13
"Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
Luuk.19:10
"sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".
"Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
Voiko ihminen tuntea itsensä niin hyvin, että voi sanoa 'minä olen synnitön Jumalan Armosta'
Eikö tuo ole hurskastelua, sillä kenkään ihminen ei ole synnitön vaan aina syntinen koska on lihasta syntynyt. Jumalan armo antaa synnit anteeksi, mutta kuka niitä osaa oikeanlaisesti pyytää jottei menisi asianlaita hurskasteluksi.
Meillä ihmisillähän taipumus toteuttaa toiveitamme
(usko) niin innokkaasti, että jotkut eivät malta odottaa sitä oman itsensä kautta opittua minäänsä ja sen kautta saada kokea Jumalan Armo, joka puhdistaa meidät synneistä.
Joka ei ensin tunne omaa minuutta ei voi myöskään ottaa Jeesusta vastaan. Eikö uskon tiellä ole numero 1 ole oman itsensä tunteminen?
Kaikki ovat syntisiä omassa itsessään.
Jumalan edessä synnittömiksi ei tulla hyvän itsetuntemuksen avulla, vaan uskomalla Jeesuksen sovittaneen syntimme = uskomalla Jumalan ilmoituksen. Evankeliumi on sitä, että ihminen tultuaan tietoiseksi syntisyydestään (sen verran itsetuntemusta), saa uskon kautta Jeesukseen syntinsä anteeksi ja pääsee Jumalan lapseksi.
Olla synnitön Kristuksessa on Jumalan lahja, joka perustuu uskoon. Omassa itsessämme olemme aina syntiset, mutta "jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus". Jeesuksessa ei ole syntiä ja niin ollen ei myöskään Hänessä olevassa. Tätä voi olla vaikea ymmärtää järkeilemällä, mutta uskon kautta se on mahdollista.
Raamattu tuntee vain yhdenlaisen synnittömyyden ja vanhurskauden. Se on armosta lahjana saatu vanhurskaus Kristuksessa Jeesuksessa, joka ei perustu toiveisiin tai tunteisiin, vaan Jumalan Sanaan.
Oman itsen tunteminen niin, että tajuaa olevansa syntinen ja tarvitsevansa pelastusta, on tietysti edellytys armon vastaanottamiselle. Oman minuuden täydellistä tuntemista ei voi olla. Meissä on runsaasti ainesta, jota emme koskaan opi tuntemaan.
Paavali oli opetellut itsetuntemusta niin, että hän elämänsä ehtoopuolella koki itsensä syntisistä suurimmaksi. Täydellisesti hänkään ei tuntenut, vaan tyytyy toteamaan:
"Nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta kerran olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan".
itsemme syntisiksi siinä tarkoituksessa, että koska emme ole itse täydellisiä Jumalamme edessä, niin ei pidä vaatia täydellisyyttä myöskään toinen toisiltamme.
Jos annamme sydämestämme anteeksi toinen toisillemme, ei meillä silloin ole syntiä, koska:
Matt. 6:14
"Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi";
Tästä seuraa, ettei meillä ole syntiä, sillä "missä synnit ovat anteeksi annetut, ei Jumala niitä muista."
Amen.
"Se on armosta lahjana saatu vanhurskaus Kristuksessa Jeesuksessa, joka ei perustu toiveisiin tai tunteisiin, vaan Jumalan Sanaan. "
... ei perustu toiveisiin tai tunteisiin vaan Jumalan Sanaan? Armosta saatu lahjana?
>Jumalan edessä synnittömiksi ei tulla hyvän itsetuntemuksen avulla, <
- ei tietenkään, mutta eihän järjetön voi uskoa, jos ei ole ensin itselleen selvittänyt omaa minuuttansa.
>Olla synnitön Kristuksessa on Jumalan lahja, joka perustuu uskoon.<
-siis olla synnitön vain Hengessä eli Kristuksessa? ja sekin on Jumalan lahja.
>"jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus". <
- miksi monet 'uudet luomukset Kristuksessa' ovat pahansuopia ja ilkeitä?
>Oman itsen tunteminen niin, että tajuaa olevansa syntinen ja tarvitsevansa pelastusta, <
-missä menee raja synnin ja luonnollisen ihmisen inhimillisyyteen kuuluvan toiminnan välillä?
>Meissä on runsaasti ainesta, jota emme koskaan opi tuntemaan. <
-pitää paikkansa vaikka olisimme uskossakin.
Olen pannut merkille, että uskovaisissa ihmisissä on paljon estoja opetella ymmärtämään omaa itseään so. vaikeuksien kohdatessa, he turvaavat Jumalaan.
Vaikka vaikeus olisikin vain tavallinen ihmiseen elämään kuuluva vastoinkäyminen.
Näin ajatellessa uskova ei kehity ihmisenä joka taasen vaikuttaa siihen, että ei kehity myöskään uskossa.
Jotta ihminen kehittyisi ihmisenä uskossaan, hänen täytyisi avata myös silmänsä maailmalle ja nähdä siellä oleva hyvä myös, mutta niin kernaasti uskova näkee maailman pahana.
Tosin on kyllä totta, että on olemassa uskovia, joilla on vaikeuksia elää tätä elämää. Mutta eiköhän heillä olisi samaa onkelmaa myös ei-uskiksena?
että luonnolliset ihmisyyteen kuuluvat asiat ovat aivan inhimillisiä eikä joka vaivaan tarvitse Jumalaa huutaa avukseen. Näinhän ei toki usea uskova teekään, mutta on myös uskovia jotka turvaavat Jumalaan mitä olemattomissa pikku asioissa, minusta se on jo Jumalan hyväksikäyttöä. Jumala on meille järjen antanut jotta sitä käytettäisiin.
Kyllä Jumalaan saa turvata,jos parhaakseen näkee.
Mutta olen myös nähnyt Jumalaan turvaavia ihmisiä, että asiat lutviutuu ilman Jumalaakin. Mutta uskovat niin herkästi sanovat, että siunaus oli mukana ihan arkipäiväisistä 'vähälläpititilanteissa', se kuulostaa hassulta.
Ei usko tee ihmisestä rakastettavaa persoonaa.
Kuuntelin erään vanhemman helluntailaisen esitelmän tästä aiheesta, hän sanoi noin ja monia muita asioita joista oltiin yhtämieltä joskin oltiin myös eri mieltä.
Mutta näin sitä oppii tuntemaan ihmisiä ja heidän mieltään, kun kuuntelee korvat auki ja samalla noukkii itselleen tykötarpeita loppuelämää varten.
koko elämän laittamista Jumalan varaan. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että jokaista maitotölkin ostamista pitää ylhäältä kysellä, vaikka sitäkään valinta-apua Jumala ei ole kieltänyt antamasta.
Tottakai ihmisen elämä lutviutuu ilman Jumalan apuakin. Maidot tulee ostettua, ja suuremmatkin hankinnat. Lapset kasvatettua tohtoreiksi saakka ihan ilman Jumalaakin.
Usko onkin henkimaailman asia ennenkaikkea. Se, joka Jumalaan uskoo, uskoo myös iankaikkiseen Henkeen, joka itsessäkin elelee, eikä katoa silloinkaan, kun viimeisen happiannoksen vetäisee.
Minun mielestäni uskossa on siis kysymys paljon suuremmista asioista, kuin hassulta kuulostavista "siunausmantroista".
Uskon pitäisi näkyä meissä asenteena "kaikki tulee Jumalalta, niin hyvä, kuin pahakin".
Usko ei valitettavasti tee ihmisestä rakastettavaa persoonaa. Muutokseen pitää olla oma tahto ja ennen sitä ymmärrys muutoksen tarpeellisuuteen. Jumalan tahto on kyllä, että me uskovaiset olisimme esimerkkejä rakastamisessa, ensin toistemme, sitten myös uskon ulkopuolella olevien rakastamisessa. Vaan, kuten tiedät, huonosti on oppi perille mennyt! Moni uskon ulkopuolella elävä ihminen käy esimerkiksi siinä, miten lähimmäistä rakastetaan ja tullaan siten itse rakastetuksi.
olen kuin leipuri, jolla on jauhot edessä mutta ei tiedä mitä niillä tehdään.
"Minun mielestäni uskossa on siis kysymys paljon suuremmista asioista, kuin hassulta kuulostavista "siunausmantroista". "
Tuon allekirjoitan täysin minä leventäisin tuota uskon kysymystä vielä laajemmalle alueelle kuin vain
Jeesuksen kuoleminen ihmisten syntien tähden. Ihminen jää usein konkreettiseen sanaan kiinni eikä jatka uskonsa ja ihmisenä olemisen kehittymistä pitemmälle.